MAALISKUISTEN ' 05 keskiviikko ja torstai

Eilen oli hulinapäivä. Aamusta menin kampaajalle, isä oli lasten kanssa. Sitten koukkasin sykerön matkaan ja neuvolaan. Hyvin kasvaa, neiti painoi 4670g ja 55.6cm.Sieltä kaupungille ostamaan miehelle uutta puhelinta. Kotiin päästyämme mies lähtikin iltavuoroon töihin ja meille tuli harvinaislaatuisia vieraita. Päivä oli siis hulinata, mutta hienosti pärjättiin iltatoimissakin..



Aamukin alkoi hienosti. Sykerö söi klo 3 ja 6. Mimmi heräso vasta klo 7, joten sain itsekin nukuttua vielä. Sykerö jatkoi uniaan tuonne klo 8.30 asti, joten me saatiin rauhassa tehdä aamutoimet.aamupala, pyykkäys, imurointi, tiskien laitto ja kuivien pyykkien laitto kaappiin. Sykerön tissittelyn ja aamutoimien jälkeen lähdettiin ulos. Käytiin pienellä lenkillä " uusien" rattaiden kanssa.Ulkoilu jäi kyllä lyhyeen, kun sykerö tarvi lisää mölöö..nyt sitten nukkuu taas.



Toivottavasti päivä jatkuu yhtä mallikkaasti..



Eliisaku pääsikin jo kotia. Eipä ne siellä päin suomea kauan sairaalassa pidä..Miten muuten synnytys meni? Saitko mitään puudutteita? Tosi oli vauhdikas..



Nyt pittää mennä vaihtamaan vaippa tuolle haisulille..siis isommalle!



Tuulia, Mimmi ja sykerö

tänään oli eka aamu, kun Kaisa jäi vähän itkuisena tarhaan. Mut mä luulen, että se johtui siitä, kun jätin vähän vieraammalle hoitajalle eikä muita lapsia vielä ollut tullut. Toivottavasti päivä siitä lähti paremmin käyntiin. Eikä Kaisa todellakaan jäänyt tosissaan itkemään, kunhan nyt oli vähän allapäin.



Mä olen miettinyt tuota sisarusasiaa tässä viime aikoina kiivaasti, kun täälläkin moni jo odottaa toista lasta ja siskokin on raskaana. Miksei olisi jotain yksinkertaista patenttiratkaisua tähän juttuun. Joku sanoisi mulle, että näin sun on tehtävä ja siihen tyytyisin. Kun mitään vauvakuumetta tai edes halua toiseen lapseen ei tosiaan ole. Sit mä mietin kuitenkin, että mitä se vaikuttaa Kaisaan, jos on ainokainen. Ja että jos joskus sitä toista, niin vaikeammaksi ja vaikeammaksi sen päätöksen tekeminen jotenkin tuntuu tulevan, mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä helpommaksi elämä Kaisan kanssa on muuttunut. Ja ikääkin kertyy koko ajan. Plääh. Jätän aiheen tälläkin kertaa ratkaisemattomana ikuisuuskysymyksenä. Jospa ne ratkaisut syntyis itsestään :)



Näillä mietteillä takaisin työn pariin.

kua ja Kaisa

.. huh mikä yö takana. Meidän pikku neiti tilas koko yön lisäannosta meijeristä ja en jotenkin saanut kunnollista asentoa, joten olo on kuin ois kuntopiiriä maitohapoille asti tehnyt.



Tuulian arjen sujumisesta on kannustavaa lukea. Toivottavasti meilläkin lähtee kaikki sujumaan yhtä hienosti.



Kotiuttamisesta: normaalisti käytäntö on, että 2 vrk ollaan laitoksella, mutta mä olin jo ihan valmis kotiin samana päivänä. Yksi yö kuitenkin oltiin ja sitten aamulla lekurintarkastuksen jälkeen kotiin. Huomenna pitääkin sitten käydä vielä lastenlekurilla kättärillä näytillä ja kotikäynti neuvolasta siirtyy siten ensi viikkoon.



Hienoja pottailu-uutisia monilla täällä. Ihan kateeksi käy. Me kyllä potatellaan, mutta valitettavan usein vaippakin kastuu. Omaa laiskuutta kai pääosin, mutta osaltaan myös selvästi sitä, että pissan tulo kyllä ilmoitetaan, mutta vasta siinä vaiheessa kun se jo tulee. VAipatta en viitsi kotona pitää, kun riittää tuota siivoamista muutenkin ja mattojen pesupuuhiin ei ole hinkua.



Nyt lounaalle, kun tuo tissitakiainen nukahti..



-E *lähes koko ajan yksikätisenä* & oliver 19.3.05 & kipinä 2 vrk

Heti alkuun Suuren suuret onnittelut Eliisakulle tyttövauvelista!! Hurjan nopeasti tuntui kaikki menevän ja nopea oli kotiutuskin :) Myö kun notkuttiin neidin kanssa 9 vrk laitoksella niin tuntuu käsittämättömältä :)

Onnea myös Minille raskautumisesta!

Meillä on ollut myös keskustelua sisaruksen saamisesta ja taidetaan loppuvuodesta yrittää. Kahta lasta molemmat kuitenkin haluaisi jos luoja niin suo :)

Huoh. Eilen tuli oikeasti sellainen tunne että meidän tyttö on kohta vietävä johonkin fysioterapeutille. On aika reippaasti kävellyt tukia vasten mutta eilen muksahteli ja tietysti karjui....Tuntuu välillä että tyttö ei edes halua kävellä vaan pelkästään menisi pepullaan. Nyt jo sentäs jotain edistysaskelia tullut, nousee peräti itse seisomaan välillä mutta siihen jää. Tiedän että tämäkin on yksilöllistä mutta miten saada likalle edes sitä halua YRITTÄÄ kävelyä. Kun ei tahdo niin ei. Vaikka millä houkuttelis. Jokseekin välillä turhauttaa kun lähes kaikki päivittelee tytön kävelemättömyyttä.

Muutoin luulisin että neiti on ikäisekseen ihan normaalisti kehittynyt. Oikein " pelottaa" ensi kuun neuvola että mitä noottia kävelystä taas tulee. En oikein edes pidä meitin neuvolatädistä, on melkoisen " kirjaoppinut" iäkäs naisihminen.

Tulipa valitusta. Toivottavasti muilla parempi päivä :) Lämmintä ainakin piisaa.

Kyselisin teiltä joilla jo kävellään (eli varmaan kaikilta) että oletteko jotenkin houkutelleet kävelyyn vai onko taaperonne oppineet sen ihan itsekseen. Kun meinasin että unohdan koko jutun hetkeksi ettei tytölle tule siitä ihan pakkopullaa. Opettelee sit itsekseen kun haluaa.

Kampaajalta juuri kotiuduin ja tyytyväinen olen. Hieman uutta pirteyttä uuteen elämänvaiheeseen. Uusi työ ja uudet kujeet... Hieman jo jänskättää tulevat haasteet, mutta eiköhän tepsi saman systeemit kuin aina ennekin. Saa nähdä!



Minille onnea raskautumisen johdosta! Upeita uutisia taas meidän maalisten palstalla.



No tietty esikoinen herää just ;) Menen siis taas! Katsotaan jos illalla vielä teen comebackin.

SUURONNITTELUT EliisaKu:lle tyttövauvan syntymän johdosta!! Menipäs meikäläisen veikkaus kerrankin oikeaan!



Nasulina: Ymmärrän kyllä turhautumisesi tytön kävelyhaluttomuuteen. Mutta mun mielestäni on tosi hyvä merkki jo tuo, että nousee joskus itse seisomaan ja kävelee pitkin tukia. Saattaa olla hidasta kehitystä, mutta on kehitystä kuitenkin. Kyllä se Noora siitä vielä uskaltautuu itsenäisesti liikkelle! Jaksa vain odottaa. Helmin ryhmässä päiväkodissa on myös maalistaapero, joka ei vielä kävele ja hyvin varovasti menee edes tukea pitkin. Lähinnä seisoskelee tuesta kiinni pitäen. Ja Helmi taasen on viimeaikoina alkanut vaihtelun vuoksi peppukiitää!! Heh! Hauskaa, kun toinen kuitenkin on jo sen 4 kk kävellyt, niin nyt pitääkin sitten yhtäkkiä vetää lattiatasossa. Siis kyllä myös kävelee, mutta välillä vetelee pepullaan. Että tällasia nää lapsukaiset on.



Mua taas rassaa se, kun Helmi ei juurikaan osoita kiinnostusta itsesyömiseen. Jos annan hänelle lusikan, kun ruokaillaan, niin hän vain tökkii sillä ruokaa erittäin huonolla otteella, josta seuraa sitten taas se, että jos lusikkaa viedäänkin yllättäen kohti suuta, saattaa koko lusikka tippua kesken matkan kädestä. En sitten tiedä, että olllaanko ohitettu herkkyyskausi huomaamatta. Syöttäminen vaan on niin paljon helpompaa, kun tietää takuuvarmasti, että kaikki ruoka menee ja vieläpä oikeaan osoitteeseen.



Siksi tämä asia vaan on mulle just tällä hetkelä niin arka, kun Helmin ryhmässä kaikki muut jo syövät itse. Ja juovat! Helmiä taas joudutaan syöttää ja juottaa. Tämä aika taaas on pois hoitajien ruokailuajasta, koska syövät samaan aikaan lasten kanssa. Sitten Helmi on vielä sikäli melko huono syömään, että juurikaan mitään tuoretta, kuten raasteita, ei syö ja heti jos ruoka on vähänkin liian paksua, tulee oksureaktio. Eli mitään nakinpaloja tms. ei voi sellaisenaan syöttää. No, ehkä tuotakin vaan pitäis treenata. Nyt kun nuo ensimmäiset poskihampaatkin alkavat olla puhjennet.



Kua: Mitäpä tuohon sun jälkeläispohdintaan enää voisi lisätä? Samat aatteet kun on täälläkin. Aluksihan meidänkin oli tarkoitus yrittää kakkosta, mutta just niinkuin sanoit, mitä pidemmälle edellisestä synnytyksestä mennään ja mitä helpommaksi elämä käy, sitä vähemmän löytyy innokkuutta lähteä samaan rumbaan uudelleen. Ja just se, kun ei varsinaisesti ole vauvakuumetta (koskaan ollutkaan!), niin tuntuu jotenkin turhalta. Sitten taas miettii sen esikoisen kannalta, että oisko kiva, jos kuitenkin olisi sisaruksia. Nii-in. Vois se ollakin, mutta toisaalta, ei nää meidän lapset välttämättä osaa sisaruksia kaivata. Vaikee sanoo, kun ei ole ennustaja.



Tuli tästä mieleeni, mitä eräs tuttu sanoi. Kun he vasta odottivat esikoistaan, sanoivat he suoraan, että tämä jää ainokaiseksi. Ja että ainoastaan yhden lapsen hankkimista ei pitäisi joutua selittelemään tai puolustelemaan. Sen pitäisi olla ihan yhtä luonnollista ja hyväksyttyä kuin kahden tai useamman lapsen hankkiminen. Että miksi yhden lapsen vanhempia syyllistetään? Sepä siinä. Miksi?



Minä ainakin olen ylen tyytyväinen, että olen saanut (tehtyä) edes tämän yhden. En välttämättä kaipaa toista, tai kolmatta. Mutta ei se toinen lapsi mikään maailmanloppukaan olisi. Siis, kuten Nasulina sanoi: Jos Luoja suo.



Kuitenkin kunnioitan aivan äärettömän paljon ihmisiä, jotka hankkivat/tekevät (mikä tähän nyt olisi oikea termi?) usemman kuin yhden lapsen. Jos kerran jo yhden kanssa on tekemistä, niin aina yksi lisää lisää myös työtä ja arjen pyörittäminen monimutkaistuu. Puhumattakaan taloudellisesta puolesta.



Jaa-a. Saas nähdä kuinka kauan tuo Helmi taas nukkuu. Ainakin nukahtaminen kestä pitempään kuin ennen. Ja syy tähän on, että yritän opettaa häntä nukahtamaan päikkäreille ilman unipussia. Päiväkodissa kun eivät olleet kovin innostuneita kyseisestä vaatteesta. Meinasi nimittäin viedä se sinne, jotta Helmin päikkäreillä olisi edes jotain mahdollisuuksia onnistua, mutta ajatus tyrmättiin lyhyen mietinnän kuluttua. No, itsepähän saavat rauhoitella sängystä pois kiipeävää tyttöä. Ja mitenkähän nuo muut lapset saavat nukuttua, jos Helmi höpisee ja kiljuu puolikin tuntia? Toivottavasti eivät ainakaan tee sitä, että ottavat Helmin kokonaan pois päiväunilta. Sitten on kyllä helvetti irti koko illan.



No, nytpä ei tämän enempää irtoa. Ja johan tässä jo olikin.



lehtovi ja Helmi

Kiitos rohkaisevista sanoistasi :) En mahda itselleni mitään että välillä iskee turhautuminen. Varsinkin kun Nooran vajaa 10kk poikaserkku jo likimain kävele. Vertaileminen on varsin tyhmää, tiedän.....Jotenkin vain välillä tulee mieleen että ollaanko tehty jotain väärin tai että tytössä jotain " vikaa" . Yksi asia ainakin on..ollaan oltu liian varovaisia ja suojelevaisia Nooraa kohtaan. Ei ole siis " vapaasti" saanut harjoitella liikkumista vaan hössöttävä äiti varsinkin on ollut aina takana suojelemassa :) Ehkes myös pidettiin liikaa rollaattorissa aikanaan, en tiedä, tuli vain tälläinenkin jo mieleen.

Ei meillä myöskään syödä itse! Lusikka kestää kädessä jotenkuten mutta Noora syö tyhjää lusikkaa. Siis osaa ottaa " ruokaa" lautaselta ja laittaa suuhun mutta se lusikka on valitettavan usein tyhjä :) Syö mielummin sormineen. Onkohan sekin " väärin" vai pitäiskö syöttää vaan itse lusikalla. Mutta kun ei aina syö vaan tahtoo sormiruokaa. On tää välillä vaikeeta! :-D

Onnittelut vielä EliisaKu:lle !



Lehtoville: Luulisi, että tarhantädit olivsivat mielellään ottaneet apuvälineen nukutushetkiin... Meillä Joelin kanssa kokeiltiiin kaikkea mahdollista mutta Joel ei ollut valmis koisimaan vielä sisällä sängyssä, joten nukkui sit vaunuissa. Nyt vasta syksyllä oppi nukkumaan sängyssä päikkärit. Kokeilehan vielä suostutella tätösiä unipussiin.



Meillä Joel syö itse. Hoidossa tosi hienosti mutta kotona välillä sotketaan. Kaikki ruoka pääasiassa menee, iltapuuroa saa hiukan houkutella ja usein meneekin siihen, että Joel " syöttää" nokkamukiaan toisella lusikalla ja minä syötän toisella. Me ei mitenkään opetettu annettiin lusikka Jopolle omaan käten kun oli n 9kk ja silloin söi jugurttia ite kastamalla lusikkaa kuppiin ja laittoi sen suuhun. Tarhassa eka syöttivät toisella ja Joel söi itse toisella mutta toukokuussa jäi syöttälusikka siellä pois ja nyt syö itse. Kyllävarmaan Helmikin oppii tarhan esimerkillä...uskoisin.





Kävelystä: Meillä Joel vaan lähti itse kävelemään mutta olikin ylhäällä jo pitkään ennen sitä ja käveli tukia vasten..



Mukavaa loppuviikkoa kaikille !



T: Vupii ja Joel

Mielelläni olisin lukenut muhkean pinon, mutta ennättääpä tuota vielä huomennakin...



Paitsi että hu ja pe sitten työpaikalle laittamaan asioita kuntoon maanantaita varten. Että tästä se taas alkaa. Lehtoville tsemiä: samoissa fiiliksissä varmaan ollaan, samantyyppisiin kuvioihin taas päämme sujautamme ;) Paitsi sulla taisi olla paikka tuttu ennestään. Minulla tosiaan vaihtuu nyt tuon viran saatuani.



Nasulinalle piti jo kirjoittaa päivällä, mutta esikoinen sopivasti heräsi.

Voi kun toivon, että teillä olisi sellainen th, jolle voisi avautua ja saada tukea ja kannustusta. Tietty myös ammattilaisen mielipiteitä asiasta. On harmi, että etukäteen on jo olo, että pitää olla varuillaan neuvolassa. Kyllähän nämä veijarit ovat niin omia yksilöitään, mutta jos sinua itseäsi kovasti kävelytouhut mietityttää, niin olisi hyvä varmasti jutella, vaikka sen th:n kanssa. Ettei liikaa stressaa asiasta eikä kantaisi huolta ainakaan turhaan. Ympäristön suhtautumisesta on turha ottaa paineita.



Emme ole poikia opettaneet mitenkään kävelemään, ovat itse lähteneet aikaisin, mutta puheen tuottamisessa eivät ole tosiaan mitään vauhtiveikkoja. Eihän meidän maalispoitsu sano vieläkään mitään (toki ne oho, kukkuu). Mutta ehkäpä ensi viikolla, tai sitten syyskuussa... Odotellaan.



Noista ympäristön paineista: moni varmaan ihmettelee, kun tuo poika ei tosiaan sano mitään. On niin isokokoinen, että ehkä jotkut uskovat vanhemmaksi ja odottavat hältä jo puhetta. Mutta kun ei tipu niin ei tipu. :)



Minä kirjottelen jo ihan puutaheinää. Ajatukset ovat työssä (materiaali pötköttää lutusesti keittiön pöydällä ja minä olen tässä viikannut pyykkiä, kirjoittanut nettiin, siivonnut keittiötä ja siivonnut pihalta lelut ja kastellut kukat), eikä oikein irtoa juttua enää. Ehkä hyvä näin.



Mies tulee iltavuorosta ennen yhtätoista, sauna pitää pian laittaa lämpenemään. Menen siis, etten unohda.

Täältäkin lähtevät lämpimät onnittelun Ihmeellisen Pienen Prinsessan maailmaantulosta ELiisaKuulle! Minä vähän ajattelinkin että teille mahtaa tulla tyttö, kun jossain vaiheessa olit niin kovasti myymässä poikien " värisiä" vaatteita pois :-) Minä puolestani olisin valmis kauppaamaan tyttöjen vaatteet, jos lääkärin sukupuoliarvio meidän pikkukakkosesta pitää paikkansa

Synnytitkö muuten Haikaranpesässä?

Mekin kävimme eilen reissusta tullessamme tervehtimässä kÄttärillä ystäväni 1 vrk vanhaa tyttövauvaa. Voi voi, onneksi oma on jo tilauksessa, lokakuuta odotellen siis...



Meillä lomailut jatkuvat. jaahas, ei tule pidemää sepustusta, Nyt käy käsky taaperon luo. jatkan taas joku päivä. Tsau!



Jolla

Paljon onnea EliisaKu:lle pienen tyttövauvan johdosta! Ihanaa, että kaikki on hyvin ja pääsit niin nopeasti kotiinkin!



Mekin kävimme pari viikkoa sitten katsomassa pientä vauvaa ja kyllä iski kauhea vauvakuume! Todenteolle aloitamme tänä syksynä yrityksen. Täällä on niin moni plussannut jo uudelleen että mielellään liittyisin tähän joukkoon. Ja se pieni prinsessa olisi vallan ihana yllätys meillekin kun on jo se pikkuprinssi : )



Nyt täytyy mennä siivoamaan. ei tässä paljoa ole aikaa kun täytyy taas lähteä töihin ja ajattelin kävästä sitä ennen ulkona. Jospa huomenna ehtis kirjoittelemaan enemmän. Halusin vaan tulla kirjoittamaan nuo onnittelut.



Kalamami ja henri

Ja huoh. Viime yö oli taas syvältä. Saana heräsi 5 kertaa... Ja inisi siinä välilläkin. Olo on siis väsynyt. Juuri kun eilen mietin, että täähän sujuu hyvin... No, toivotaan, että takapakki on vain tilapäinen.



Minä olen viettänyt aamun pakaten ja siivoillen. Lähdemme nimittäin puolilta päivin lasten kanssa äitini ja isäni mökille, mies tulee huomenna perässä. Minulla on huomenna Tampereella kampaaja, joten toivottavasti voin todeta Pippandiin tavoin, että on kiva uusi tukka ;-) Ihan hauska päästä laittamaan itsensä taas työkuntoon, eipä näillä hapsuhiuksilla oikein töihin viitsisikään mennä...



Puhetta oli ainakin syömisestä. Meillä pääasiassa syödään itse, mutta jos syöminen ei kiinnosta (=menee leikkimiseksi), sitten syötetään. Luulenpa, että meillä syömisen sujuminen johtuu tuosta isoveljen esimerkistä. Saanalle tuntuvat kaikki taidot tulevan paljon aikaisemmin kuin Nuutille, koska on niiiiiiiin kiire tehdä kaikki sama kuin isovelikin.



Ja kävelystä: Meillä Nuutti käveli monta kuukautta tukia vasten, mutta ei uskaltanut irrottaa (ei edes yrittänyt). Sitten menimme tarhaan tutustumaan. Nuutti oli pihalla vajaan puoli tuntia ja lähti kävelemään. Että niin pienestä se voi olla kiinni. Koeta siis, Nasulina, olla kärsivällinen, kyllä se sieltä lähtee, kun saa sopivan kimmokkeen.



Ja sitten pikkukakkosesta: Enpä usko, että yksilapsisena kasvaminen mikään katastrofi lapselle on, varsinkin jos käy kodin ulkopuolella hoidossa tai muuten on sen verran seuraa, että oppii sosiaaliset kuviot. Onhan yksilapsisuudessakin puolensa - lapsi saa enemmän huomiota, pääsee vanhempien mukaan helpommin esim. matkoille jne. Ja onhan se elämä tosiaan huomattavasti helpompaa. Toisaalta useampikin lapsi on ihana asia, on kiva katsella sisarussuhteen kehittymistä ja sitä, miten paljon lapset toisistaan tykkäävät. Hommaa on tietysti enemmän, mutta toisaalta jo nyt meillä lapset leikkivät välillä pitkiäkin aikoja yhdessä ja minä mietin, että mitäs nyt tekisi, kun ei tarvitse kuin sivusilmällä&-korvalla kytätä tekemisiä... Eli molempi parempi... Meillä muuten olimme pitkään sitä mieltä, että yksi lapsi riittää. Sitten kun Nuutti oli 1 v 8 kk ja huomasimme, että esim. aamulehden sai lukea viikonloppuna rauhassa, rupesi tuntumaan, että kyllähän tähän toinenkin vielä sopisi... Vauvakuume voi siis yllättää...



Jahas. Jos jatkaisi pakkaamista ja tavaroiden raivaamista. Pitää nimittäin siivota, kun äitini tulee mukanamme tänne sunnuntaina, hän hoitaa lapsia ensi viikon. Ei kehtaa ihan hirveätä läävää näyttää äitille ;-)



Nyt olenkin nettipimennossa loppuviikon, palaan asiaan maanantaina töistä. Auts. Ihmeellinen ajatus, että pitää mennä töihin...



Hyvää viikonloppua kaikille!



Terhi ja murut



Ps. Minille vielä kerran onnittelut odotuksesta! Onnittelin jo eilen aamuna tiistaipinon loppuun, mutta jos sitä ei ole kukaan lukenut, onnitellaan uudestaan ;-)

Kovasti onnea Eliisaku:n poppoolle vauvelista ja onnittelut myös minille raskautumisesta.



Olen hiki hatussa siivonnut. Eikä edes yläkerta ole valmis. Alakertaa en ole vielä edes aloittanut. Huoh... Kunhan tässä joskus töihin mennään, niin sitten on paras hankkia siivooja, muuten täällä ei siivota koskaan.



Meillä ei lapset edes ole tänään päässeet ulos mun siivousinnon takia. Meidän piti mennä iltapäivällä kaverin luokse leikkimään, mutta hänen tyttöpä tulikin kipeäksi. En pienistä räkätaudeista niin välittäisi, mutta kun Santtu poimii aina joka pöpön ja saa pitkittyneen taudin. Lääkäri jo suositteli välttämään lapsilaumoja, tauteja ja tarhaan menoa jos mahdollista. No enpä minä ollut töihin menossakaan, niin ei onneksi tarvitse siitä stressata.



Huomenna Santtu lähtee mummin ja vaarin kanssa mökille yhdeksi yöksi ja meillä on sitten " laatuaikaa" esikon kanssa. Toisin sanoen, lähdemme Tallinnaan päiväristeilylle, emmekä jaksa paimentaa Santtua moisella matkalla. Vaari haluaa lähteä veneellä ja meinaa ottaa Santun siis veneeseen, mutta mutta Santtupa inhoaa pelastusliivejä. En ole ikuna saanut niitä hänelle päälle, eikä varmaan saa hekään. Saas nähdä kuinka käy.



Siitäpä pääsenkin toiseen puheenaiheeseen: Kyllä välillä huokailen kuinka helppoa esikoisen kanssa jo olisi jos Santtu olisi jäänyt tekemättä. Esikoisen kanssa voi jo neuvotella ja keskustella asioista. Muutenkin kun on rauhallinen tyttö, niin ei suuria mekastuksia ja raivokohtauksia ole. Matkustelukin olisi jo niiin helppoa. Mutta en kuitenkaan ole päivääkään katunut toisen lapsen hankkimista. Vaikka Santtu on vielä vaikeassa iässä ja hankala, niin välillä meinaan ihan pakahtua siihen suureen rakkauden tunteeseen, mitä häntä kohtaan tunnen. Minä tykkään, että lapsella on sisarus/sisaruksia ihan jo mun ja miehen vanhuudenpäiviä ajatellen. Ei jää vanhat dementoituneet vanhemmat yhden huoleksi ja vastuulle. Ehkä vähän urpo ajattelutapa, mutta laittoi ajattelemaan tuttavan tilanne, joka yksin ainoana lapsena on sellaiseen tilanteeseen joutunut. Tai että mun mummolla 87v. on onneksi kolme lasta jakamassa hänen huonotkin päivät. Yhdelle siinä olisi jo ihan liikaa. No kuten Tel jo sanoi, niin molempi parempi. Kummassakin on omat hyvä ja huonot puolensa. Eikä tosiaan yksilapsisuutta pitäisi joutua perustelemaan/selittelemään. Ihme juttu, että 2-3 lasta on sopiva määrä ja sen ali tai yli menevien pitää muille perustella perhekokonsa.



NO nyt tuli päähän tyhjiö, enkä muista mitä piti sanoa. Näin käy kun liikaa ajattelee tärkeitä asioita. Joten taidan käydä syömässä ja jatkan siivoamista.



T. lappu & Santtu 22.3.

kovasti onniteluista! Olen lukenut pinot, mutten ole ehtinyt vastaamaan. On ollut vauhtiviikko. Maanantaina oli vihdoin se ultra ja eka neuvola. Sitten ti-aamuna meninkin jo verikokeisiin ja iltapäivällä oli lääkärineuvola. Nykyisin se ainoa, jos kaikki menee hyvin! Lekuri tuumas, että nähdään jälkitarkastuksessa, jos ei tule mitään.... HUH! Ikää on sen verran, että tälläkin kerralla saadaan osallistua veriseulontoihin. Ja uutena tarjotaan äitipolilla poliklinikkamaksulla niskapoimu-ultraa. Mennään sihen ensi viikolla. Ja sitten on ollut kavereiden tapaamista, pikkuisen hoitoon tutustuttamista, marjojen pomintaa.... hommaa siis on.



Aleksanteri oli tänä aamuna ihan yksin kolme tuntia hoitopaikassaan. Mehän käytiin ennen pph-Annen lomia kesäkuussa leikkimässä parit kerrat. Tykästyi heti Anneen. Samoin alkuviikolla käväistiin pihalla. Nyt oli aamun siellä ja söi lounaan. Oli mennyt tosi hienosti. Ja aatelkaa, pikkuinen oli maanantaina eka kerran poissa meiltä, naapurin tytöillä pari tuntia neuvolan ajan. Silloinkin kaikki ok. Ihanaa, kun on noin sopeutuvainen. Kyllä se vaikuttaa, kun suku asuu kaukana. Ei ole oikein kenelle antaisi lapsen silloin tällöin huvikseen. Ymmärtänette mitä tarkoitan? Ei viitsi kavereille lykätä, että ottakaas meidän pikkuinen, että tottuu olemaan muillakin! Huomenna Aleksanteri meneekin jo aamupalalle ja on yli klo 15, koska mulla koko päivä suunnittelua koululla. Pitäisköhän vähitellen miettiä lukkarit yms. oppilaille valmiiksi....ei jäis viikonloppuun....



Meillä on ihana tilanne, kun hoitopaikkaan on 200-250 m matkaa ja siitä kävelen 10 min työpaikalle. Parina aamuna on kiirempi, kun minun pitää aloittaa liikkatunti heti klo 8.00, mutta muuten ei kiirettä. Ja iltapäivälläkin hoito menee max klo 15.30 saakka.



Pieni mies kasvaa vauhdilla ja on kovin toimelias. Toisinaan syö ja juo itse, mutta paljon vielä autankin. Riippuu ruuasta / päivästä. Pottailu on niin ja näin. Haluaa potalle, mutta sitten kun pissitää, niin nousee ylös, ottaa miehekkään seisoma-asennon seinän viereen ja pissii siihen!!!! Sanoja tulee yli 20 ja muutaman lauseenkin höpöttää. Takaperinkävelystä innostui huhtikuussa ja varpaillaankävelystä toukokuussa. Mistä lie moiset taidot keksinyt? Ei olla koskan näytetty!



Ruokailun auttamisesta oli puhe. En muista, olikohan Lehtovi??? Joka tapauksessa, älä murehdi, jos hoitajien täytyy auttaa Helmiä. Se on heidän työtään. Joillakin aloilla lounaat syödään rauhassa, toisilla ei. Itse en ole eläissäni syönyt työpaikalla lounasta " rauhassa" . Eli meillä on valvontavastuu oppilaista (syömme verotusarvolla sen vuoksi). Ja mitä pienemmistä oppilaista on kyse, sitä useamman on autettava. Ei se minua ole koskaan häirinnyt. Ja jos on välkkävalvontaan kiire, niin oma ruokailuaika on 5 min., josta todellakin menee aika vielä oppilaiden auttamiseen. Kyllä minä siis syön kotona taaperon kanssa ne rauhalliset lounaat ja päivälliset, en töissä!



Yksilapsisuudesta oli myös puhetta. Me ajateltiin miehen kanssa kauan, että sa nähdä, onkohan meillä lapsia koskaan. Sitten 9 vuoden naimisissaolon jälkeen ajateltiin, että josko meille lapsi tulisi. Eikä koskaan pidetty ihmeenä, vaikka Aleksanteri olisi jäänyt ainokaiseksi. No, tuli vain tunne, että josko se toinenkin olisi kiva, jos on tullakseen. Kiva, että tulee. Toivotaan, että kaikki menee hyvin, koska sitten meidän lapsiluku on täynnä. Näin tähän raskauteen suhtaudutaan. Mutta ei yksi lapsi ole sen huonompi tai parempi kuin kaksi tai kolme tai mikä määrä tahansa. Jokainen parihan sen päättää itse.



Jopas tuli tekstiä. Toivottavasti ei ole kauheasti kirjoitusvirheitä. Sormet ja ajatukset eivät menneet samassa tahdissa!



Mukavaa torstain jatkoa! Täällä muuten sataa; uskomatonta, mutta totta!



T: Tuula, Aleksanteri ja Muru rv 11+

En ole ollut vauva-lehden sivuilla aikoihin ja nyt päätin tulla vilkaisemaan, mitä maalismussukoille kuuluupi.



EliisaKu: Onnea hurjan paljon! Toivottelee Vuokko ja Oliverin muskarikamu ;)



Nasulina: Meillä myös kävelemäänoppiminen on ollut hidasta. Nyt voi jo sanoa, että Ässä osaa kävellä, mutta suurimmaksi osaksi vielä konttaa, varsinkin jos pitää nopeasti päästä jonnekkin. Tukia pitkin poika on kävellyt jo monta kuukautta, mutta otteen irrottaminen pelottaa häntä. Pelko ei kuitenkaan ulotu kiipeilyyn ja sitä meidän poika harrastaa oikein urakalla ja keikkuu vaarallisennäköisesti välillä rappustuolin päällä tms.



Syöminen: Meillä poika osaa jo syödä itse aina kun haluaa.Eilen yritin päivällisellä syöttää häntä, niin ei antanut. Sitten vähän ajan kuluttua rupesi popsimaan itse. Ärsyttävintä puuhassa tosin on se, kun Ässä väsyy ruokailemaan tai ei jaksa enää, hän alkaa viskellä ruokaa lattialle 8/



Pottailu: Hyvin alkaneen alun jälkeen (7kk vanhana aloitettiin) pottailu on meillä pannassa tällä hetkellä. Ässä ei jaksa istua potalla yhtään. Ilmeisesti liikkumaan opettelu on nyt niin mielenkiintoista, ettei istuminen kiinnosta.



Meillä on alkanut elämässä uusi vaihe tällä viikolla, kun menin takaisin töihin. Ässän hoitoon sopeutuminen on alkanut yllättävän hyvin ja itsestäkin töissä olo tuntuu ihan mukavalle vaihteeksi.



Hauskaa päivää kaikille maalismammoille ja mussukoille

Vuokko ja Ässä 20.3.05

Ihana rauhaisa hetki itsekseen koneella kahvimukin kanssa, kun poitsukin nukkuu :o)



Juu, onpa harvinaisen samanlaatuisia ajatuksia Lehtovilla ja Kualla tuosta toisen lapsen " hankinnasta" . Minä oon ajatellut just näitä samoja, että kun elämä alkaa käydä helpommaksi ja helpommaksi, niin jaksaako enää toista vauvarumbaa, ja sitten vastapainona se, että onko itsekästä ajatella noin ja kärsiikö Aatu siitä nyt tai sitten vanhempana, jos on ainut. Välillä tosin minulla pientä vauvakuumeen poikasta on, mutta ei mitään sen suuruista, kuin mitä silloin ennen Aatua. Lisäksi mies on sitä mieltä, ettei ainakaan kymmeneen vuoteen... Iän puolesta se meillä luultavasti olisi mahdollista vielä sittenkin (tai eihän sitä koskaan tiedä) mutta siis periaatteessa... En ole yhtään varma, haluanko/jaksaisinko enää sitten... Minua ärsyttää myös tuo kauheasti, että " vain" yhtä lasta pitää perustella ihmisille. Se on jokaisen oma valinta ja piste. Samaten, kuin jos haluaa viisi tenavaa.

Joo, mutta onhan tässä tietenkin aikaa pohtia näitä, ei pitäisi kai ottaa liian suurta stressiä tästäkään asiasta. Mutta kiva siis, että muillakin on samanlaisia mietteitä. :o)



KÄVELYSTÄ oli puhetta. Meillä poika lähti ilman tukea ottamaan ekoja, haparoivia askeleita melkein tasalleen 1v päivänä, taisi olla pari päivää ennen. Vappuna vasta huoli kengät jalkaan ja samantien alkoi kävellä silloin myös ulkona. Kyllä se siitä lähtee, muksut ovat vaan niin erilaisia, meillä ei esimerkiksi vielä puhuta mitään! Eli meilläkin Aatu on isokokoinen poika ja joskus joku ihmettelee, ettei vielä puhu. Ihan muutamia sanoja tulee, kuten " että" (vettä), " ota" , " anna" ja " äetä" joskus. " Tutta" (tutti) on nyt uusin opittu sana. Ootan kyllä innolla, että alkaisi puhella, mutta maltti on kai valttia tässäkin :o)



Joku mainitsi (anteeksi, en nyt muista kuka), että yöt on ollut kätinää ja kitinää. Meillä myös taas vaihteeksi. Tosi väsyttävää, että puolenkin tunnin välein naristaan sängyssä. Kulmahampaita tehdään meillä edelleen, joten olisiko sitä, en tiedä.



Minä taidankin viettää viikonlopun, tai no yhden yön yksinäni, kun mies lähtee Aatun kanssa mummolaan. En ole ollut yhtäkään kertaa yksin yötä kotona Aatun syntymän jälkeen, joten jos nyt kokeilisi. Vähän tuntuu oudolta, mutta venytetäänpä nyt sitä napanuoraa sen verran ;o)

Ajattelin kutsua kaverin värjäämään tukkani, kun kävin (minäkin) kampaajalla toissapäivänä ja niin ikään mullekin tuli uusi, piristävä hiuskuontalo :o)



Mutta nyt muihin hommiin, jospa jäbä nyt hetken vielä nukkuisi. Kuudelta on tänä aamuna noustu ja ulkoiltu jne, että jospa uni maistuisi vähän pidempään.



Hauskaa loppuviikkoa!



Neiti+Aatu

Heippa.

ja kiitos suuresti kaikille kävelyä kommentoineille! :) Ajattelin itsekin että se on varmaan aika pienestä kiinni kun kävely käy kiinnostamaan mutta alan olla jo malttamaton :)

Th:lta ei tukea ole odotettavissa, tiedän jo että saamme lähetteen jatkotutkimuksiin. Ei siinäkään ole mitään pahaa mutta minua rassaa tuo neuvolatädin asenne ja " kirjanoppineisuus" . On aika ehdoton. Aikoinaan väännettiin kättä imetyksestä...hiukan kun on vaikeaa imettää kun maitoa ei tule vaikka kuinka yrität ja hän oli sitä mieltä että tulee. No kerran sitten imetin neuvolassa ja totesi itsekin että ei taida maitoa tulla ja tyttö oli liian malttamaton lutuuttamaan tyhjähköä rintaa...

Toisen lapsen hankinnasta kovasti puhellaan...Minulla myös todella suuri epävarmuus siitä, onko minusta kahden äidiksi...hyvä kun edes yhden. Siis välillä tuntuu ettei minusta ole koko touhuun. Jaksaako samaa rumbaa uudestaan juuri kun Nooran on saanut kutakuinkin yönsä nukkumaan ja hampaatkin melkistä tehty.

Mutta ajattelen niin että turha sitä etukäteen murehtia, kahta kuitenkin kovasti toivomme meidän lapsiluvuksemme.



Jaahans, täytyy jatkaa töitä. Nooralla on tämä ja huominen päivä iskän kanssa kotipäiviä. Semmonen iloinen kikatus vaan kuului kun soitin kotiin, jutteli kuulemma iskän jalalle :-D



Noora on oppinu sanomaan nyt hyvää! Siis kun joku on todella herkkua niin silloin sanoo hyvää ja taputtaa.

Kiitos kaikille meidän pikku prinsessaa (ei sovi mun suuhun tuo ilmaisu, mutta piti edes kerran kokeilla) onnitelleille.



Elämä tuntuu liiankin helpolta tämä uuden tulokkaan kanssa.. tai tuntuu ainakin juuri nyt. Aamulla hän nukahti selvästi nautinnollisen näköisenä, kun esikoinen paineli puistoon mummin kanssa klo 09. Nukkui sitten sikeästi vaikka siirsin hänet sängystä turvakaukaloon ja sieltä vielä tutkimuspöydälle kättärille (meillä oli siis ns. varhaisen kotiutujan kontrolli). Siellä sitten tutkitiiin kaikki samat jutut kuin kotiinlähtötarkastuksessa sokeri-ruiskeen kera. Lekuri sai vasemman lonkan naksahtamaan luksaatio tutkimuksessa ja pyysi siten vielä erikoislääkärin konsultaation. Siellä tökättiin toinen sokeriruiske suuhun ja neiti sai kunnon sokerivälipalat ja ei jaksanut sitten enää imetyspunnitusta varten kuin haukotella ja nukahtaa. Nyt on nyt on siis nukkunut siitä asti. Mä olen ihan pihalla, miten vauva voi yleensä nukkua noin pitkään, kun esikoinen oli yli 11kk kun tällaiseen uni-pätkään päästiin. pitää välillä käydä kutittelemassa, että on varmasti hengissä. Tuntuu ihan tyhmältä olla nyt näin " huolissaan" nukkumisesta, mutta minkäs teet. Vähän myös peloittaa ensi yö, että valvotaanko sitten tämän nukkumisen edestä. Mies on vielä mökillä, joten yöt ois hyvä saada munkin koisittua.



Maalis-pojumme sanavarasto on nyt ottanut hetkessä monen sanan kirin. Eilen alkoi tulla: vauva, mummi, tutti, kaappi, vaippa, (n)ukkuu, äiti ja muita uusia/välillä kadonneita sanoja. Lisäksi hoivavietti vauvan suhteen on kasvanut hurjasti joka päivä. Vauva ei saa edes tuhista, kun jo äiti revitään kädestä vauvan viereen katsomaan, että vauvalla kaikki hyvin. Vauvan lahjaksi saama " vauvan pupulelu" pitää olla koko ajan vauvan kasvojen edessä tai muuten tulee tosi vihainen ja huolestunut " tou-tou" kommentti ja lelu laitetaan naamalle vaikka väkisin.



Nyt voisin mennä laittamaan valokuvia kansioon ja ehkä leipomaan.. täytyy kuitenkin eka tarkastaa että vauva " vain nukkuu" . ;)



-E & oliver & kipinä 3 vrk



ps. Oliver lähettää vilkutukset Ässälle: tulkaahan käymään, jos arjen pyörittämiseltä ennätätte.

Aamusta ei voi olla edes oikein ulkona, kun savua sen verran paljon. Ollaan kuitenkin oltu pienen kävelylenkin verran,mutta äkkiä käy särkemään päätä. Iltapäivällä ollaan kävelty sama lenksu ja lotrailtiin vedellä.



Olipas ihanan paljon tekstiä, harmi vaan etten kerkeä lukea, jos illalla sitten kun Mimsu käy nukkumaan-

se nukkumaan meno onkin ollut nyt pari päivää hankalaa.En tiedä pelkääkö jotain, vai mikä on, kun huudon kanssa menee nukkumaan. Eilen ei rauhoittunut lainkaan, vaan piti hakea pois..sitten tunnin päästä vähän pienemmälllä huudolla kävi nukkumaan.



SYÖMINEN: meillä kyllä syödään itse, mutta nyt ei oikein ole ruoka maistunut..kulmahampaat on puhjennut, eli johtuneen siitä.



MINILLE onnittelut raskaudesta! Montakohan uudella kieroksella on jo?



LASTEN lukumäärästä: meille oli alusta saakka selvää että pari lasta olisi kiva. Etenkin kun täällä maalla asutaa, niin kaveri Mimmille.Mutta kerkeshän se vauvakuumekin tulla heti kun Mimmi ei ollut enää vastasyntynyt.



NASULINALLE myötätuntosäteitä!! =)



TELille toivotan rauhallisia öitä ja jaksamista!!



Olihan jotain muuta..



Mummo tuli leikkimään Mimmin kanssa ja nyt odottaa nuorimmainen tissittelyä.



Tuulia+tytöt