Eikö nää ikäerokeskustelut ole ihan turhia?
Hei kaikki,
täällä kun on taas miljoona viestiä aiheesta " onko se ja se hyvä ikäero" , niin tuli vain mieleen, että mitä te äidit oikein odotatte saavanne vastaukseksi? Kaikkihan on kiinni monesta muustakin kuin siitä ikävuosien määrästä: lasten sukupuolet, luonteet, kehitysvaiheet ja kaikki vaikuttavat siihen, millainen sisarussuhteesta muodostuu. Eikä tuo suhde todellakaan pysy muuttumattomana.
Ajatteletteko te ikäerophdiskelijat nimenomaan sitä, millainen ikäero on hyvä vauvavuodesta selviämisen kannalta? Vai osaatteko kuvitella, että molemmat lapsenne myös kasvavat (eri tahtia), menevät kouluun ja ovat joskus aikuisiakin? Siis yritän sanoa, että sillä, millainen ikäeron vaikutus on pikkulapsiaikana, on loppujen lopuksi aika vähän merkitystä sitten myöhemmin. Esimerkkinä minä, joka olen paljon läheisempi neljä vuotta nuoremman siskoni kuin kaksi vuotta vanhemman veljeni kanssa.
Minusta siis on aika turhaa pohtia ja vatkata sitä, mikä ikäero olisi hyvä. Kokemuksiahan on toki aina kiva kuulla, mutta ei niiden perusteella voi tehdä mitään johtopäätöksiä.
Kommentit (12)
jos meinaa vaikkapa koko elämänsä synnyttää.
Luin jostain vai tuliko se tv:stä että arabikultuurissa mies ei saa koskea vaimoonsa kahteen vuoteen viimeisen lapsen synytymästä. Tämä oli seikka joka teki moniavioisuuden mahdolliseksi (tai voiko sanoa pakolliseksi). Sitten kai se että keho ja fysiikka saisi palautua rauhassa sekä kerätä tarpeeksi tärkeitä aineita seuraavaan raskauteen/synnytykseen.
Tietenkin tämä ei ole aivan vertailukelpoinen väite koska nykyajan ruokavalio sekä lääkäritiede on vähän eri juttu mutta ehkä siinä kuitenkin on jotain perää että ei saisi synnyttää liian lähekkäin.
Toisaalta ikäeroista on hyvä keskustella siksi, etteivät kaikki tee/saa lapsia 2v:n ikäerolla -eivät edes halua. Jotenkin ensisynnyttäjien keski-iän nousu ja kotioidontukipolitiikka ovat tehneet sen, että monien mielestä lapset jotenkin kuuluu tehdä putkeen. Sitten ollaan väsyneitä yksinkertaisesti siitä syystä, että monen vaippaikäisen hoitaminen on rankkaa. On siis HYVÄ pohtia etukäteen, millaisilla ikäeroilla jaksaa lapsia hoitaa.
ja samoin ihmetyttää joskus viestit, missä kysellään että miten ihmeessä sitä pärjääkään kun ikäeroksi tulee 1v tai 2v tai 3v tai mitä tahansa. Kerta raskaaksi on tullut, niin eiköhän asiaa olisi jo ajoissa pitänyt miettiä, ennen päätöstä hankkiutua raskaaksi. Tokihan jotkut tulevat raskaaksi luottaen imetyssuojaan, jotkut ehkäisystä huolimatta, mutta en nyt puhu näistä tapauksista.
Kaikki on tosiaan niiiin tapauskohtaista noissa ikäeroissa. Meillä esim. 2 tyttöä 2 vuoden ikäerolla. Ystävälläni taas kaksi poikaa 2 vuoden ikäerolla ja hyvin erilaista arkea vietämme.
Niin turhista kuin vähemmänkin turhista asioista.
Älä lue ikäerokeskusteluja jos ne eivät sinua kiinnosta. Useimmathan hakevat vertaistukea ja väylää jossa voi omia ajtuksiaan ja tuntemuksiaan purkaa ja selvitellä.
Hyvähän niistä asioistakin on keskustella ja kuunnella toisten kokemuksia jos suunnittelee/toivoo useampaa kuin yhtä lasta. Ei kai kukaan kuitenkaan tee ratkaisujaan kenenkään muun kokemusten perusteella etenkin kun kyse on aivan tuntemattomista ihmisistä. Itse halusin lapseni lyhyehköllä ikäerolla (1v 8kk) ja se on ollut meille aivan loistava ratkaisu. Välttämättä kaikille taas ei. Joillakin on hyviä kokemuksia 3 -vuoden ikäerosta, kaverillani taas kamalia kun esikoinen on edelleen mustis ja kiusaa veljeään jatkuvasti, vaikka velikin on jo 2-vuotias. Kokemuksia on siis laidasta laitaan ja etukäteen on hyvin vaikea ennustaa miten asiat lähtevät rullamaan saati millaiset välit lapsilla on isompina, siihen kun vaikuttavat lukuisat muutkin asiat kuin ikäero.
Itse vierastan lähinnä näitä " mikä on PARAS ikäero lapsille" -juttuja. Sitä parasta kun on vaikea määritellä, kun kaikilla on tosiaan omat kokemuksensa asiasta ja sitä vallitsevaa ikäeroa on aikas vaikea mennä muuttamaan. Esim. meillä tämä 1v 8kk esikoisen ja kakkosen välillä on ollut hyvä, mutta mistä minä tiedän olisiko lyhyempi tai pitempi ikäero ollut näiden kahden välillä parempi; miten meillä arki rullaisi jos kakkonen syntyisi vaikkapa nyt kun esikoinen on reilut 3 v? Ja itse kyllä olen sitä mieltä, että tavallaan se ikäero kyllä heijastuu myös aikuisten sisarusten väleihin tai ehkäpä lähinnä se millaista kohtelua sisarukset ovat saaneet verrattuna toisiin. Monesti esim. sisarkateus leimaa suhteita joissa toinen kokee jääneensä vähemmälle sisarukseen nähden.
Minusta siis ikäerokeskustelut eivät suinkaan ole turhia, mutta jokaisen täytyy tehdä ratkaisunsa ihan omista lähtökohdistaan ja tuntien omat voimavaransa. Jos vaikkapa vahvasti epäilee, että ei jaksa kahta vaippaikäistä samaan aikaan, niin kannattaa hylätä alle 2.5 vuoden ikäero (tietysti on vaikea tietää missä aikataulussa esikoinen oppii kuivaksi). Tai jos tuntuu, että yhden lapsen ja kodin hoitaminen on täysin ylivoimaista niin ei ole pakko haluta lisää lapsia. Kaikki on ok kunhan ihminen on itse sinut ratkaisunsa kanssa. Kannattaa aina myös muistaa se, että kaikkea ei voi aikatauluttaa ja hankkia lapsia sitten kun kalenteriin sopii; lapset kun eivät ole itsestään selvyyksiä.
hymyilyttää nämä älä lue tai älä enää kirjoita, kun kerta sävel on vapaa.
kuin ketjun aloittaja. Ehkä tämä ikäerokeskustelu on taas yksi esimerkki siitä, kuinka omaa elämää nykyään pitää yrittää hallita tavalla ja toisella ja siitä, että keskustelupalstojen myötä oma ajattelu ja muunlainen tiedon hankinta tuntuu unohtuvan. Mutta se kai on näiden palstojen niin hyvä kuin huonokin puoli.
Anteeksi vain, mutta " hyvän ikäeron" pohdinnat taitavat olla nuorempien äitien ongelma, koska meille reilusti yli kolmekymppisille yhden lapsen vanhemmille lasten ikäero on aika triviaali kysymys. Toisen lapsen yrittämistä ei voi siirtää hamaan tulevaisuuteen ja lapsi tulee, kun/jos on tullakseen.
Niin ikään " hyviä ikäeroja" on varmasti monenlaisia. Itselläni on kaksi vuotta nuorempi veli ja sen ikäeron olen minä ja muukin perheemme kokenut ideaaliksi meidän tapauksessamme. Olemme saaneet seuraa toisistamme koko elämämme ajan.
Keskusteluahan minunkin oli tarkoitus saada aikaan, eikä kyse olekaan siitä, etteikö minuakin ikäeroasiat kiinnostaisi. Totta kai on mukava kuulla muiden kokemuksia kaikenlaisista ikäeroista, etenkin jos toista/kolmatta/x:ttä lasta suunnitellaan tai odotetaan. Mutta noissa keskusteluissa yleensä nimenomaan haetaan jotain " vastausta" kysymykseen " millainen on x vuoden ikäero" , ja minusta sellaista vastausta on mahdotonta antaa. Ei tarvitse kuin lukea kyseisenlainen ketju, niin jokainen vastaus on erilainen, tyyliin " meillä näin" , " mutta meillä kyllä näin" .
Ei minulla ole mitään itse keskusteluja vastaan, kyllä täällä turhempaakin kirjoitellaan. Ei myöskään ole kauhean rakentavaa hyökätä sellaisella asenteella, että " älä sitten lue niitä" .
kun kyseisen palstan lukijat ovat teini-ikäisistä viiskymppisiin niin kyllähän siinä automaatisesti mahtuu erityyppisiä ajatuksia joka ei kaikki miellytä.
...ettei nyt mikään kasvaisi otsaan suosittelisin jättämään ei-niin-kiinnostavat aiheet lukematta. Miksi kiusata itseään ja lukea juttuja mitkä eivät jaksa kiinnostaa, ja sitten vielä tuskailla siitä täällä. Mulla on kolme kiukuttelevaa lasta enkä siedä turhasta kiukuttelevia aikuisia, sori nyt!
mut ehkä ihmisiä kiinnostaa kun on toinen tulossa et mimmosta se arki on kahden sen ja sen ikäisen kanssa, haluavat kuulla käytännön juttuja siitä miten eri ikäiset lapset osaa olla omatoimisiä, kärsivällisiä yms yms. Mut pitäs sit otsikoida ketjut täsmällisesti eikä kysyä pelkästään et onko se ja se hyvä ikäero ja mikä on hyvä ikäero. Kaiken ikäisten kanssa varmasti pärjää ja " itsehän kukin soppansa keittää ja keittonsa lusikoi" (siis hyvällä tämän sanon!). Toisaalta, sitä vartenhan tämä palsta on, vertaistukea ja et saa kysyä mitä vaan; ei kaikkea tartte lukea eikä kommentoida.
että mikä vaan ikäero voi olla hyvä tai huono, riippuen miltä kantilta katsoo. Ja luonnekemiathan ne tosiaan pidemmällä tähtäimella on ne jotka vaikuttaa, kuinka sisarukset tulee toimeen keskenään.
Luulen, että täällä kyselevät ovat lähinnä kiinnostuneita juuri niistä parista ensimmäisestä vuodesta. Muiden kokemukset on kiinnostavaa lukemista, kun itsellä on uusi elämänvaihe edessä.