Nukuttaminen ongelmana

me jouduimme pitämään 7kk pojalle unikoulun, sillä elämä oli mennä jo pelkäksi valvomikseksi ja nukuttamiseksi. Päätös oli yhteinen ja siinä piti pysyä. Venkslaamaan ei voitu ryhtyä. Eli yhtenä iltana sitten vaan laitettiin poika sänkyyn, tutti suuhun ja hyvät yöt. Sekunnin kuluttua poika nousi pystyyn ja alkoi kiljumaan. No, minä menin takaisin huoneeseen, sanoin rauhallisesti, että ' nyt on yö, nyt nukutaan' ja poistuin huoneesta. Sama homma taas, poika itkee... nyt annoimme huutaa n. 3 minuuttia ja takaisin huoneeseen samoin sanoin. Seuraava odotus (huudon kuunteleminen) kesti n. 5 minuttia ja taas menin huoneeseen, peittelin, tutti suuhun ja ' hyvät yöt' . Seuraava odotus kesti n. 6 minuuttia ja oli viimeinen!! Poika siis nukahti itsekseen.

Seuraavan iltana sama juttu, mutta jo toisella peittelykerralla poika jäi sänkyynsä ja nukahti! Tästä eteenpäin aina tänne asti (2v2kk) poika on nukahtanut itsenäisesti ilman mitään nukuttamista. Pieni huudatus siis kannatti!



Moni ei uskalla moiseen ryhtyä, moni ei jaksa/voi kuunnella vauvan itkua. mekin arasteltiin sitä kauan, mutta tajuttiin, että jotakin radikaalia on tehtävä! vauva ei noin lyhyestä itkuajasta kärsi, enemmän siinä meinaa äidin hermot mennä.



Jos kykenette siis ' huudattamaan' vauvaa joitakin minuutteja ja siis pitämään tuon unikoulun niin suosittelen!



Tästä on moni varmasti eri mieltä, mutta tämä toimi meillä.



sitruska ja lapset 2v + 1kk

Olen huudattanut/antanut huutaa jo 2viikkoa, menen kyllä aika herkästi, ehkä liian nopeasti huoneeseen katsomaan vauvaa..



Vauva huutaa helposti, mielestäni jo hysteerisesti hyvinkin nopeasti..

Voinko silti huudattaa??



Lisää neuvoja kaivataan, olen tosi kyllästynyt tähän touhuun..



niin, monet ihmiset ovat varmastikkin eri mieltä tästä huudattamisesta, minusta kuitenkin ok, jos tuottaa tulosta..



tietenkin muitakin ehdotuksia otetaan vastaan :)

Ja oli jo esikoisen vauva-aikana. Silloin poika nukahti ilman huutoa vain sylissä kanteluun (jos istui, niin huuto alkoi) ja pojan ollessa noin 5 kk ikäinen, päätettiin opettaa poika nukahtamaan omaan sänkyynsä. Meillä ei ollut tavoitteena, että nukahtaa ilman aikuista, vaan pelkästään se, että nukahtaa sänkyynsä aikuisen ollessa siinä vieressä. 2 iltana poika sitten huusi 1-2 h täyttä huutoa, mutta isi oli silloin siinä vieressä koko ajan. Kun huuto meni hysteeriseksi, isi otti pojan syliin ja pojan taas rauhoituttua laittoi pojan takaisin sänkyyn. 3 iltana poika nukahti ilman huutoja melkein saman tien eli helposti meni! Nyt poika on 3 v 2 kk ja on tosiaan 5 kk ikäisestä saakka nukahtanut pääasiassa itsekseen omaan sänkyynsä. Joskus on tietenkin ollut iltoja, jolloin on pitänyt nukuttaa, mutta ei aina.



Nyt meillä on ongelmana sitten vajaa 6 kk ikäisen tyttäremme yöunille nukahtaminen. Tyttö huutaa tunti kaupalla, vaikka olisi sylissä. Muuten kokeilisimme häneen myös tota samaa keinoa kuin esikoisella, mutta esikoinen erosi tytöstä siinä mielessä, että rauhoittui sitten sylissä. Tyttö ei taas meinaa rauhoittua millään, kun alkaa huutamaan. Ja tytön itku/huuto on niin paljon kovempaa kuin esikoisemme aikoinaan (joka hänkin huusi kovaa), ettei ole sydäntä huudattaa häntä enää yhtään ylimääräistä. Nytkin tytöllä on koko ajan ääni käheänä noista iltahuudoista.



Mun mielestä 7 kk ikäisen (olikohan se nyt vauvasi ikä) vauvan ei tarvitsekaan osata nukahtaa ihan YKSIN. Mutta tämä on vain mun mielipiteeni. Mutta sitä itsekin toivoisin, että vauva nukahtaisi ilman kantelua, imetystä tms. siis itsekseen, mutta niin että äiti/isi on tarvittaessa samassa huoneessa.

Nukutin esikoisen liki viisivuotiaaksi, keskimmäinen nukahtaa itsekseen iltasadun jälkeen ja kuopuksen nukutan edelleenkin varmaan vielä pitkään (ikää nyt 15kk).



Tämä on meillä ollut paras ja tehokkain tapa. Aikaa kuluu vähän ja lapset nukahtavat turvallisin mielin. Jos minulla kerran on aikaa olla lasteni kanssa kaikki päivät niin ei se illan viimeinen hetki (15 minuuttia - puoli tuntia) ole sen kummallisempi. Oikeasti, itse paljon mielummin istun lapsen vieressä 15 minuuttia ja saan hänet nukahtamaan kun katselen mahdollisesti tuntikausia jatkuvaa pienen lapsen/vauvan pelokasta huutoa tai isomman lapsen vaeltelua huoneesta toiseen.



En oikein ymmärrä miksi monet pelkäävät nukuttamista, ihan niin kun se olisi jokin kauhea tapa mistä on pakko päästä eroon. On sitten aivan eri asia jos lapsen nukuttamisesta tulee tuntikausia kestävä rumba. On myöskin mielestäni eri asia jos lapsi heräilee jatkuvasti pitkin yötä ja koko perhe kärsii - sillon minusta ainakin lempeä unikoulu on paikallaan.