HUHTIKSET 05 VIIKKOON 9

Kerkesin eilen pinon avata, mutta kirjoitteluun ei jäänyt aikaa, josko nyt hetken kerkeäisi, Anton nukkuu ulkona.



Lyle. kuulostipa kivalta sinun rentoutumispäivä, itsekin vähän sellaista kaipaisi, täytyy puhua miehelle.



En muista olenko kertonut, että meillekkin on rantautunut EI. Kaikki on EI ihan kokoajan. Toinen hieno ilmaisu on " en saa" jos joku ei onnistu Anton sanoo tosi surkeana " en saa" ja hakee minut auttamaan, arvaatte varmaan että tuon kuulee aika monta kertaa päivässä.



Meidän mummin hautajaiset järjestettään tosi kivaan aikaan perjantaina klo 11 (ovat siis tosi pienet) Lieviä hoito ongelmia tuo ajankohta aiheutti, koska en halua ottaa Antonia mukaan (silloin on juuri lounas ja päikkäri aika, joten " hieman kiukkuinen " poika voisi olla) Onneksi naapuri suostui ottamaan poitsun kylään.



Minä heräsin juuri tajuamaan, että esikoisella on synttärit ihan kohta, minun vauva on kohta jo 6v, nyyh. Aika menee tosi nopeasti ja pikkuhiljaa alkaa vauvakuume nousta sille tasolle, että mahdollisesti kohta voisin oikeasti harkita sitä kolmatta.



Anton suostuu nukahtamaan omaan sänkyyn, ihanaa. Tosin yhä edelleen pakolliset raivarit saadaan joka ilta, mutta sinne poika nukahtaa. Ja joka ikinen yö tulee meidän väliin, vieläkin Anton heräilee sen 1-5 kertaa/yö. Tähän on toisaalta jo aika hyvin tottunut, monta kertaa olen kiittänyt itseäni, että jäin hoitovapaalle, töissä voisi vähän väsyttää.



Jeps, nyt taidan mennä sohvalle lukemaan, kun kerrankin on aikaa =)



Mareila+Anton

Meillä on alettu taas heräillä vähän aikaisemmin... eilen klo 6 ja tänään klo 5.30. Täytyy sanoa, että olimme mieheni kanssa molemmat aika pinna kireellä kun huomattiin, että neiti ei todellakaan aio nukahtaa uudelleen. Nyt olen jo suht toipunut ja koiralenkin virkistämä, mutta tulevaisuus jännittää: Lauran unimäärä ei tällaisenaan (n. 10,5h/vrk)tosiaankaan riitä hänelle eikä todellakaan meille vanhemmille!



Tänään ajattelin kokeilla ulkoilun tuntuvaa lisäämistä sekä aamulla että illalla. Jospa se auttaisi makeampiin uniin?



Lylen rentoutumispäivä kuulosti tosiaan kivalta! Tuollaiset ovat ihan elämän suolaa välillä. Itselleni tulee parin viikon kuluttua kaksi kaveria viettämään tyttöjen iltaa, ja olen jo pitkään suunnitellut innoissani tarjoiluja ym. Jes!



Onnittelut Mareilalle Antonin omaan-sänkyyn-nukahtamis-projektin hyvästä vaiheesta! Meillä illat menee aika vaihdellen. Joskus L on vielä vauhti päällä ja protestoi tosi paljon nukkumaan käymistä. Joskus taas on helpompaa, ja neiti rauhoittuu paremmin. Vierellä ollaan ja " jumalan kämmenellä" lauletaan useampaan kertaan... Pompottelua ei kuitenkaan enää sallita!



Nyt täytyy siirtyä ruoanlaittoon ja sitten pikku hiljaa sinne ulos. Mukavaa päivää kaikille!



t. Ompunäiti



ps. Mitäs kuuluu harvemmin kirjoitteleville kevätodottajille kuten Udidille ja Essulle (eikös teillä ollut myös maaliskuussa LA niin kuin Mallullakin?) sekä Kiiamarialle (toukokuussa?)? Olikos muita; anteeksi jos unohdin!

Onpas täällä hiljaista, missäs kaikki ovat?



Ompunäiti: Harmi, kun Laura heräilee taas kovin aikaisin, ulkoilu voi auttaa makoisampiin uniin tai sitten ei, en tiedä. Antonilla ei vaikuta, mutta Anton nukkuukin muutenkin huonosti.



Juuri kun kehuin miten hienosti Anton nukahtaa, niin tänään oli taas yhtä kiukkuamista ja kirkumista, huoh. Anton ei suostunut menemään edes makaamaan sänkyyn, vaan istui kiljuen sängyssä, pöh ja pah. Lopulta poju nukahti.



Nyt taidan painua suihkuun ja unille, niin jaksaa taas huomenna. Hyvää yötä kaikille =)



Mareila+Anton

On ollut aika kiire koko alkuviikon. Me päätettiin taas yhtäkkiä alkaa remontoimaan - keittiö uusiksi tällä kertaa... En tajua miksi me ei voida tehdä mitään suunnitelmallisesti, vaan kaikki tapahtuu innostu hetkessä -meiningillä. No jos suunnitteluksi lasketaan se, että ollaan jo aika pitkään mietitty asiaa ja oikeastaan kalusteetkin oli katottu valmiiksi, niin sitten ollaan suunniteltu. Mutta ei, en minä huijaa edes itseäni: ei me mitään olla suunniteltu, tämä oli taas yksi näitä päähänpistoja! Meinataan hankkia Ikealta kalusteet, se ei ole kovin iso investointi eikä kodinkoneita tarvi edes uusia.



Mulla on onneksi ens viikolla hiihtoloma, joten ehkä pystyn jollain tavalla osallistumaan remppaan. Tai sitten en, riippuu siitä saanko Helkan nukkumaan päiväunia. Meillä on yöunet olleet aika helppoja, mutta päiväunien kanssa on meneillään joku mielenkiintoinen kausi. Hoidossakin Helka kuulema vaan pölöttää ja hölöttää, tänään oli lopulta nukahtanut kesken pölötyksen karhukävelyasentoon pää lattiassa... Minä vähän luulen, että sillä on edelleen hakusessa se, miten rauhoittua ilman tuttia. Helka meinasi (ja yrittää edelleen) ottaa korvaavaksi toiminnoksi nenän kaivamisen... Mutta se ei kyllä käy! Nyt näyttää Nasu-unilelun korvan pureskelu ja nyplääminen yleistyneen, ehkä siitä tulee sellanen tutin korvike. Kyllä minä välillä mietin, että oisko pitänyt antaa tutin edelleen olla, mutta toisaalta taas ihan hyvä ettei sitä enää tarvi. Viikonloppuisin päiväunet on kans olleet ihan yhtä show' ta ja lopulta huutoa. Tympii.



Jaa, eipä sitten muuta. Mulla on taas alkanut se vaihe raskaudesta, että heräilen öisin painajaisiin enkä meinaa saada nukuttua. Tänään heräsin klo 3.30, enkä sitten saanut unta. Viiden maissa päätin nousta ylös. Pesin pyykkiä, tyhjensin ja täytin astianpesukoneen, tiskasin kattilat ja muut koneeseen kelpaamattomat, siivoilin, vein linnuille ruokaa ja samalla reissulla roskat, keitin aamukahvit ja luin lehden. Eli ihan tehokas aamu, vaikka olisinkin mieluummin nukkunut.

Huomenna on mummin hautajaiset ja illalla meille tulee kylään kaveri lapsineen, joten tänään pitäisi siivota, kun huomenna ei ehdi. Sen lisäksi Anton ei ole nukkunut päikkäreitä, joten ei tule helppoa siivouksesta.



Errjille toivottelen parempia yöunia ja Helkalle parempia päiväunia =) Toivottavasti saatte keittiörempan äkkiä alta pois. Minä olen muuten samanlainen, saan ihmeellisiä impullssiivisia ideioita, jotka sitten toteutan vaihtelelvalla menestyksellä.



Yö meni v****een Anton heräili ja kitisi varmaan tunnin välein, ja lopun ajan potki minua kylkiin =( Ei paras mahdollinen alku tähän päivään. Miehellekin vaan murahtelin, vaikka toinen oli tosi ihana, no pyysin anteeksi, eikä mies onneksi ollut suuttunut minuun.



Nyt volyymitaso nousee, eli gotta go.



Mareila+Anton

Oon laiskistunu entisestään kirjottelun suhteen, ja syyttää saa varmaanki parin tunnin päiväunia ja iltasta " laatuaikaa" telkun eessä miehen vieressä;)



Ei oo menny tää loppuraskaus ihan samalla lailla ku tuosta ensimmäisestä. Sillonhan kävin vielä rv 41+6 käynnistyspillereitten välissäki 1,5 kilsan kävelyllä sairaalan ympäristössä! Nyt on jo kuukauen ajan tuntunu puoli kilsaa bussipysäkilleki ihan äärimmäiseltä ponnistukselta. Liitoskipujen syytä. Aamulla sängystä herättyä oikein pelottaa se ensimmäinen lantion liikauttaminen. Mutta masu on kyllä ihana ja varsinki se vilkas pieni salaperänen koputtelija siellä sisällä. Menkkakipuja on alkanu tulla, mutta ei muita merkkejä siitä, että ihan pian päästäs synnyttään. Nyt kyllä toivon kovasti, ettei ens kuun puolelle enää menis.



Ninnin sänkyprojekti on nyt semmosessa vaiheessa, että pinnasänky veetään edelleen ylimääräseksi laiaksi siihen isojen sängyn viereen. Jos ei veetä, niin tyttö vetää ite. Eli se osaa myöski työntää pinniksen pois tieltä halutessaan pois sängystä. Iltasin se ei sitä onneksi tee, liekö pimeyen takia, mutta päikkäreillä vaellellaan meän ja oman sängyn väliä. Oon alkanu pitää makkarin ovea päiväunilla kiinni, joten Ninni vaeltelee aikansa, ku mää oon jo nukahtanu, ja kuukahtaa sitte jonneki. Aina en tietenkään voi olla täysin varma, onko se nukkunu ollenkaan, jos en ite satu heräämään ekana.



Nuo Kodin Kuvalehti -hetket kuulosti tosi hauskoilta, tai siis nuo etukäteen semmosiksi kuvitellut. Ninninki leipominen menee aina lopulta taikinan syömiseksi, ja tytön lempipuuha lakaseminen saa hiilenpalat ja puunroskat takan edustalta ympäri kämppää, mutta välillä neiti sattuu tekemään jotain oikeestiki hyödyllistä, niinku vaihtaan ite vaippansa ja käymään potalla, keräämään legot ilman kehotusta koriin tai pukemaan ite osan vaatteista päällensä. Isoiksi nää meän vauvat on kyllä tullu!



Udidi, Ninni ja Dumbo rv 36+5

Helka on päiväunilla. 45 minuutin huutamisen jälkeen.



Mun otsasuoni on ihan just poksahtamista vaille. Minä en käsitä, en ymmärrä, en tajua, mikä siinä hommassa mättää. Väsynyt se on, siitä ei ole epäilystäkään, ja kaikki tapahtuu ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. Kaikki menee hyvin aluksi, Helka auttaa sängyn laittamisessa valmiiksi ja menee sinne hyvillä mielin, sadun kuuntelee joko loppuun tai siihen asti kunnes sen silmät alkaa lupsua. Siinä vaiheessa alkaa pyöriminen ja kampeaminen pois sängystä, ja lopulta siis huuto kun se ei käy. Mun mielestä Helka tarvii ne päiväunet ja lounaan jälkeen on oikea aika nukkua ne. Ollaan ulkoiltukin 1,5 tuntia, eikä ole ollut mitään sokerista. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä toisin, ettei tarvis tapella mukulan kanssa nukahtamisesta?? Suututtaa, ärsyttää, itkettää, turhauttaa! Missä se käyttöohjekirja on kun sitä tarvisi?



Keitän kahvit ja onneksi kaapissa on suklaata.

Errjille sympatiaa täältä roppakaupalla (valitettavasti en osaa auttaa) Antonin kanssa on ollut aina välillä ihan sama juttu (sekä yö- että päiväunien kanssa) Aivan järkyttävää huutoa ja vastaanpanemista. Meille on tullut tuon lisäksi äidin lyöminen, jota säestetään " EI" huudolla, huoh ja puh. Mihin aikaan Helka menee nukkumaan? Mietin, että voiko olla yliväsynyt? Anton nimittäin laittaa eniten vastaan, kun on yliväsy. Joskus kun olen laittanut mielestäni liian aikaisin Antonin nukkumaan, on poju nukkunutkin tosi hyvin ja nukahtanut ilman protestointia



Olin tänään ystäväni kanssa ostoksilla, ihanaa =) Esikko on venähtänyt aivan tosi nopeasti pituutta>kaikki vaatteet liian pieniä (hihat ja lahkeet lyhyitä) Kävin Hennesillä ja koin järkytyksen, katselin tosi kivoja 86 housuja Antonilla, mietin siinä, että onpas iso vyötärö, vertasin sitten niitä 122 cm housuihin ja vyötäröillä oli eroa vajaa sentti? Siis tosi leveät housut, ne jäi kauppaan (kuten suurinosa hennesin vaatteista) Antonille ne ovat ihan liian isoja. Esikoiselle ovat hyviä, ilmeisesti isompien vaatteet on mitoitettu järkevämmin. Muutenkin olen purnannut kun hoikalle taaperolle on tosi vaikea löytää kivoja edullisia käyttövaatteita, jos pituus on hyvä, housut tippuvat jalasta. Ahdistuksen ahdistus, meillä on jäänyt pitämättä tosi paljon housuja sen takia =(



Muuten on mennyt ihan kivasti, mummon hautajaiset olivat kauniit ja oli hyvä jättää jäähyväiset mummille. Itku tuli silmään, kun pappi puhui kuinka paljon iloa lapsenlapsenlapset (poikani, serkulla ei ole lapsia) tuottivat mummille. Mummi oli tosi lapsirakas ja rakasti poikia hyvin paljon ja oli tosi onnellinen, kun käytiin siellä.



Tästä tulikin dilemma, koska ukkini oli aika pahoillaan, kun pojat eivät olleet mukana. Jos olisin pojat tuonut, olisi sukulaisia ärsyttänyt poikien huuto ja juokseminen. Tuli itselle vähän paha olo tosta, mutta toisaalta ukki ei pysty tajuamaan, mitä se olisi ollut jos pojat olisiva olleet mukana. Mutta kysymy, teinkö teidän mielestä väärin, kun jätin pojat kotiin?



Nyt siivoamaan, meille tulee illalla vieraita ja mies on (taas) jättänyt lounas astiat levälleen, prkl



Mukavaa viikonloppua kaikille



Toivottelevat Mareila+Anton

Joo hiljaista on ollut tälläkin suunnalla....on vähän kiirettä pitänyt :-)

Eloa elämään on tuonut uusi hoitopoika, joka joko ei nuku päiväunia tai nukkuu sen 30-45 minuuttia pitkän nukuttelun tuloksena. Poika on toki 2½ vee, mutta olen huomannut, että ne päivät, kun EI NUKU unia on selkeästi koko iltapäivän väsynyt ja enemmän ahdistunut hoidossa olosta. No se siitä aiheesta.



Tsemppiä kaikille nukahtamis pulmista kärsiville. Elmo menee tällä hetkellä aika kivasti kaikille unille, nukahtaa nopsaan, nukkuu hyvät unet ja .......TADAAA nyt on nukuttu jo 2 viikkoa yöt läpi, HURRAA!!!!!!

Otan tietoisen riskin, että saan takapakkia, kun sitä hehkutan, mutta menköön. On tässä jo välillä meinannut usko mennä, että eikö tuo ikinä rupea nukkumaan öitään läpi, mutta oppipas kun oppikin :-)))))

Elmolla on välillä lyhyitä kausia, kun yrittää kiukutella ilta-unille menon kanssa, mutta mä pidän aika tiukasti kiinni niistä rutiineista ja jätän tylystä huutelemaan ( siis huutelee EI HUUDA) sänkyynsä ja yleensä parissa neljässä illassa lopettaa ja palaa tuttuun rytmiin.



Mä koin tänään aamulla taas sellaisen auvoisen ihanan ahaa elämyksen, siitä kuinka onnellinen mä olen kaikista mun 3:sta upeasta pojasta. Se on sellainen rinnan pakahduttava tunne, jolle ei kyllä ole vertaa :-) Välillä tuntuu, että ei pysty rutistamaan lastaan tarpeeksi, ihan kun ei pääsisi tarpeeksi lähelle, vaikka toinen on ihan siinä ihossa kiinni....tajuaako kukaan ???



Mareila. Minusta teit oikean päätöksen, sillä sinähän lapsesi tunnet ja äitinä tiedät mikä on heille parasta. Sinulla on myös oikeus kohdata oma surusi. Me otettiin viime syksynä mun mummin hautajaisiin isommat pojat ( 8 v ja 5½ v), mutta se johtui siitä, että kysyttäessä pojat itse halusivat tulla ja tiesin heidän jo osaavan käyttäytyä hautajaisten vaatimalla arvokkaalla tavalla. Elmoa en edes harkinnut ottaa mukaan. Olin ihan tyytyväinen meidän ratkaisuun, koska pojille tuntui olevan helpotus päästä seuraamaan hautajais toimitusta ja tietysti sen jälkeiseen kahvitilaisuuteen, mikä ainakin meidän suvussa on suhteellisen rentouttava tilaisuus. Ainoana miinuksena näin sen, että itse jouduin kyllä kontrolloimaan omaa suruani, sillä minun itku sai pojat aivan lohduttomiksi ja järkyttyneiksi...niinpä jouduin todella skarppaamaan, jotta sain itkuni laantumaan :-(



Nyt takaisin poikien pariin. Hyvää viikonloppua kaikille

Kukun täällä valveilla vielä Frasierin jälkeen, sillä huomenna olisi minun aamuni nukkua pidempään.. mikäli Laura antaa äidin nukkua! Yleensä hän nimittäin ravaa jatkuvasti herättelemässä mua: " Jaua menee moikkaamaa äitiä, joko äiti nousee?" Mutta toivotaan, että huomenna isin seura riittäisi vaikka ylelliseen aamukasiin saakka!



Errj:lle heti kärkeen SYMPATIAT päiväunirumbasta! Toi on niiiin tuttua. Juuri nyt meillä menee päikkärit ihan hyvin, mutta kuten tiedätte, kaikenlaista on koettu. Ja yöunille meno kuulostaa juuri tuolta kuin teidän päikkärit tänään. Mäkään en tajua, miten sen raivoamis- ja vouhkaamisvaiheen saisi kokonaan ohitettua?!? Siis että miten siitä unillemenosta saisi molemmille osapuolille mukavan ja rauhallisen tuokion? En tiedä ollaanko meillä iltaisin lipsuttu juuri sen yliväsymyksen puolelle, mistä Mareilakin puhui. Laura vaan ei missään vaiheessa iltaa osoita olevansa mitenkään väsynyt, ja siksi en tällä hetkellä oikein löydä juuri sitä parasta hetkeä nukkumaanmenolle. Mutta toivottavasti teillä Errj helpottaa ja toivottavasti H nukkui sitten hyvät päikät kaiken päätteeksi!



Niin ja taisihan nyt olla muillakin niitä päiväuniongelmia päällä. On tää kyllä sellaista salapoliisintyötä! Tarkoitan että ainakaan meillä mikään tila ei ole pysyvä, vaan aina tulee joku uusi vaihe ja uudet kommervenkit on keksittävä. Oikeastaan odotan lähinnä kauhulla ensi kesää, kun pitäisi saada sekä vauva että erityisesti Laura nukkumaan päivällä (kun partsillekaan ei sitten voi kuumuuden vuoksi enää laittaa)!! Perästä kuuluu, miten ihmeessä se muka onnistuu.. Toivoa toki voi, että vauva olisi tässä suhteessa jotenkin helpompi tapaus.



Udidille kovasti tsemppiä viimeisiin viikkoihin! Täälläkin on ollut fyysisesti paljon raskaampi raskaus kuin se ensimmäinen. Mutta voiton puolella ollaan! Uskomattomalta kuulosti tuo, että Ninni paitsi käy potalla, myös v a i h t a a joskus itse vaippansa! Ja legojen kerääminen myös. Lauraa ei kyllä saa tekemään mitään noista! On nuo käytännön taidot vähän hakusessa vielä : ).



Mareila - olen samaa mieltä kuin Vaakamom siitä poikien ottamisesta hautajaisiin. Ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua, että teit kaikkien kannalta parhaaksi näkemäsi ratkaisun! Mummisi - naisena ja äitinä - olisi sen varmasti ymmärtänyt, ja ukkisi nyt voi nähdä poikia muutenkin. Älä huoli.



Mulle tuli Errj:n tuttipohdinnoista mieleen vielä, että niin kuin taisin joskus kertoakin, Laura leikkii tällä hetkellä paljon olevansa " pieni vauva" . Leikkiin kuuluu, että äidin pitää hoitaa, syöttää ja pitää paljon sylissä " Jaua piintä vauvaa" SEKÄ Lauran jostain laatikosta löytämä tuttipullon tutti, joka suussaan Laura hiihtelee täällä edestakaisin. Se on aika hassu juttu, sillä Laurahan ei koskaan oikein syönytkään tuttia! No, mun puolesta hän saa sillä tuttipullon tutilla leikkiä, mutta ihan oikeaa versiota en taida enää tässä vaiheessa hälle lanseerata edes leluksi.



Ehkä tästä pitäisi mennä nukkumaan. Hyvää yötä kaikille ja palaamisiin!



Ompunäiti 30+2 ja Laura 9.4.

Viikonloppu taas mennä hujahti. MInähän olin siskojen kanssa la-su hurvittelemassa, ja kieltämättä teki tosi hyvää olla vastuussa vain itsestään. KÄytiin vaateostoksilla, syömässä, baarissa jne..



Mies oli lasten kanssa kotona. Pihlan kaksi viikkoa kestänyt räkis otti käänteen huonompaan, nostatti kuumeen ja Pihla yski sitten koko yön la-su. Mies laitteli minulle huolestuneita viestejä. Tänään mieheni vei Pihlaa lääkäriin ja hänellä todettiin joku jälkitauti johon sai antibiootit ja lisää yskänlääkettä. Huominenkin pitäisi olla kotona. KÄy niin toista sääliksi, koska tuo yskä kuulostaa kaamean kivuliaalta.



Olimme eilen koko perheen voimin mun vanhemmilla, jotka tulivat reissultaan Australiasta. Oli ihanaa katsoa lapsia, kun he olivat niin onnessaan mummin ja papan kanssa. Meillä on monta viikkoa puhuttu kenguruista, koaloista, vombateista ja vesinokkaeläimistä, ja eilen sitten pappa näytteli kuvia kyseisistä eläimistä. Ja tietty oli sitten pehmoeläintä ja muuta.. Pappaa ja mummia halittiin kylläkin enemmän kuin pehmoeläimiä ikinä ;=)



No mutta, nyt hommiin.. Mukavaa viikkoa kaikille!



Lyle