Miten suhtaudutte n. 4-vuotiaiden poikien rumien puhumiseen?
Meidän pojalla alkanut nyt sellainen kausi, että koko ajan puhutaan jotain pippeli- ja pimppijuttuja ja hoetaan kaikkea älytöntä esim. " pimppipyllyselkätukka" . Varsinkin pikkusiskon näkeminen ärsyttää ja provosoi huutelemaan tällaisia. Välillä yrittää käydä käsiksi pikkusiskon alapäähänkin. Myös pojan päiväkerhossa on ilmeisesti joku poika, jolla sama " ongelma" ja sitten provosoivat toisiaan tällaiseen käytökseen.
Tiedän kyllä, että kuuluu ikään, mutta miten puuttua.???? Itse olen yrittänyt jättää huomiotta, koska tuntuu, että puuttuminen saa aikaan vaan uhmaamista ja tämän käyttäytymisen korostumista, mutta joskus tuntuu, että asiaa ei voi jättää sikseen, kun se yltyy vain. Minä olen ottanut tavaksi, että jos huutelu menee älyttömäksi, niin puutun siihen ja yritän lopettaa sen (vaihtelevalla menestyksellä). Olen yrittänyt korostaa, että pimppi- ja pippeliasioista saa jutella ja kysellä ihan avoimesti, mutta ei koko ajan huudella ja kiusata sillä huutelemisella toisia.
Siskon pimppiin koskemisen olen kieltänyt aika vihaisestikin ja yrittänyt tehdä selväksi, että pimppi ja pippeli ovat jokaisen henkilökohtaista omaisuutta, jota kukaan muu ei saa tulla ilman lupaa räpeltämään.
Onko vielä muita ajatuksia ja vinkkejä siitä, miten tähän pitäisi suhtautua?
Kommentit (2)
Meillä vastaava kausi menossa ja homma on kurissa sillä, että vessassa näitä " vessasanoja" saa puhua, muualla ei. Toimii hyvin, eli joskus vajaa 4v. poika käy siellä pari sanaa sanomassa, useimmiten ei. Riittää siis, kun huomautan asiasta kysymällä (mahdollisimman neutraalilla äänellä tietenkin), että nuohan ovat ovat vessasanoja ja tarvitseeko niitä vielä sanoa ja jos, niin vessassa saa sanoa.
Jutun juoni on tietenkin se, että hommasta viedään se kielletyn hedelmän hohto sillä, että niitä saa luvallisesti sanoa paikassa, joka löytyy pienellä vaivalla joka paikasta, vaikka olisi kaupassa tai kylässä. Ja sitä haussa olevaa huomiotakaan ei saa, kun joutuu sitten sinne vessaan yksikseen (toki aikuinen voi olla ihan lähellä, oven takana) niitä latelemaan. Aika nopeasti toimii, jos aikuiset vain jaksavat olla johdonmukaisia eivätkä tietenkään itse käytä vastaavia sanoja arkikielessään.
Voimia, tuntuu tämä n. 4v. ikäkin olevan aika haasteellinen!
- tiukkis
Meillä keskustellaan usein pippelijuttuja, poikaa kovin kiinnostaa miksi äidillä ei ole ja mikä äidin pippelin nimi on jne.
Kirosanoihin tehoaa yleensä se, ettei niitä huomioi ja muutamassa viikossa (mutu-gallup: 2 viikkoa) kiroilu vähenee tai poistuu. Oliskohan tästä jotain apua? Mieltäisin tässä kohtaa pippelin kirosanaksi.