Olenko ainoa joka nukuttaa yli 1.5 -vuotiasta? (ei kykene unikouluttamaan)
Hei,
Täällä kun näitä viestejä lukee, niin saa sen vaikutelman, että muut pitävät unikouluja. Minuakin lopputulos houkuttaisi, mutta en pysty kuuntelemaan hädissään (?) huutavaa lasta.
Eli nukutan siis joka ilta ja aikaa siihen menee 15 min- 1 h joka ilta. Eli silittelen ja taputtelen ja pidän kiinni kunnes lapsi nukahtaa.
Onko muita jotka eivät unikouluta lastaan? Meillä hyvin herkkäuninen poika.
Kommentit (29)
Meillä luetaan iltasadut ja silitellään kunnes 4-vuotias poiak nukahtaa. 2 -3 vuotiaana nukahtaminen kesti välillä kauankin, mutta nykään nukahtaa yleensä tosi nopeasti.
Meillä kaksi täysin vastakkaista tarinaa. Vanhempi vaati nukuttamista ja kun ensimmäinen oli ja kokemattomat vanhemmat sesiot venyivät kahteen tuntiin, eikä illan aikana voinut tai saanut tehtyä mitään muuta, kun itsekkin piti keritä ennen kymmentä nukkumaan. Lopulta poika sai reilun 3v vanhana pienen radionauhurin, joka rauhoitti meidän illat. Hyvin rauhallinen (esim klassillinen) kasetti soimaan ja kas kummaa poika nukahti yksin alle puolen tunnin. Illat rauhoittui, poika ei ollut aamulla väsynyt ja äitikin voi paremmin. Myöhemmin selvisi pojalla ylivilkkaus ja poika ei todellakaan voinut rauhoittua jos huoneessa oli toinen ihminen tai muualta asunnosta kuului muuta kuin monotoonista ääntä. Edelleen hän mielellään käyttää musiikkivallia nukahtamiseen, vaikka on yläasteella.
Nuorempaa ei olla koskaan nukutettu; joskus vastasyntyneenä nukahti rinnalle, mutta muuten lähes pääsääntöisesti omaan sänkyyn. Jos on jostain syystä erityisen levoton, olen saattanut pitää hetken kiinni, että lopettaa holtittoman pyörimisen. Joskus poika on saattanut pyrkiä meidän sänkyyn nukahtamaan, mutta hetken siinä pyörittyään, on ottanut tyynynsä ja koiransa ja palannut omaan sänkyyn nukkumaan. Nauhuri ei hänellä toiminut, touhotti vain omiaan, eikä malttanut ruveta nukkumaan. Samassa huoneessakaan ei voi olla, poika kieloista huolimatta juttelee ja touhuaa eikä nukahtamisesta tule mitään. Kun hänet jättää yksin satujen ja suukkojen jälkeen poika nukahtaa aikanaa. Joskus saattaa valvoa ja katsoa kirjoja pitkäänkin, usein sammuu kuin saunalyhty, etenkin jos ei ole nukkunut päiväunia.
Jokainen tehköön nukuttamisten kanssa tavallaan, mutta myös lapset ovat yksilöitä, mikä toisella toimii, ei toimi toisella
itse ajattelin joskus ehkä kokeilla tuota " äiti käy jossain-tekniikkaa" tai sitä että siirtyy vähän kauemmaksi asteittain vuoteen vierestä. mutta vain jos sellainen tilanne tulee että poikaa täytyy opettaa nukahtamaan yksin. uskoisin että jossain vaiheessa oppii kuitenkin. saattaa tietysti olla eri asia kun toinen lapsi tulee mutta sen näkee sitten. =)
.. Jos sitä siksi voi sanoa. Itse käyttäisin ehkä mieluummin nimitystä " tissistä päähän" (vrt. halolla päähän..) -nukutukseksi.
Ja nyt se x2. Eli meillä esikoinen lähenee 3,5v:tä ja nukahtaa edelleen useimmiten tissille ; ). Hyvin tehokas metodi. Jotkut vaivat (esim. maailman suurimmat hampaidentekokivut) ja kaudet ovat olleet vähän kinkkisempiä, mutta kyllä on tullut helpolla päästyä, kun näitä immeisten nukutusongelmia/lapsen unensaantiongelmia lueskelee ja muualla kuuntelee. Tämä esikoinen nukahtaa kyllä ilman tissiäkin ja tämä luonnollisen kehityksen seurausta - olemme siis antaneet hänen roikkua rauhassa tississä. Ja nyt meillä pari viikkoinen kuopus ; ). Sama tyyli jatkuu. Ennen kuin lähdin synnyttämään kerkesi esikoinen nukahtaa tissille ja oliko muuten söpöä, kun kotiin tultuani mulla olikin kaksi " kääröä" nukkumaan mennessä kainalossa! Yksi per tissi, se isompi lapsi paijaili syödessään samalla hellästi vastasyntynyttä vauvaa, joka ruokaili toisella tissillä. Ja kumpikin nukahtivat samalla sekunnilla!
Noh, tissiä tai muita konsteja.. Minun mielestäni niitä kannattaa jatkaa mahdollisimman pitkään, niin lapsi saa rauhassa kasvaa kokemaan nukahtamisen ja nukkumisen ihanuuden turvallisessa ja rakkaassa seurassa!
- Tiina -
Yleensä illan paras hetki - lukea ja laulaa, sitten pieni hakee unta ja minä luen lehteä vieressä. Mihin kiire... ei mihinkään.
Mekin nukutamme 1,5-vuotiaamme eli hänelle luetaan, lauletaan ja ollaan sitten vieressä (jompi kumpi vanhempi), kunnes nukahtaa. Unikoulu tuntui aluksi hienolta idealta, mutta itkettäminen ei tosiaan ole meidänkään juttu! Emme koe nukuttamista mitenkään hankalaksi tai ikäväksi, päinvastoin. Pahempiakin " kasvatusvirheitä" lienee??
Pitäkää oma linjanne!
Tarkoitan, että on ihan ok, jos on ainoa lapsi, mutta jos on niinkuin esim. meillä; 2 pientä ja mies 3-vuorotyössä, niin menee kyllä hankalaksi.
Koo:
En ole unikoulun kannattaja ja meillä nukutetaan kohta 3-v täyttävää
Yleensä illan paras hetki - lukea ja laulaa, sitten pieni hakee unta ja minä luen lehteä vieressä. Mihin kiire... ei mihinkään.
Koo:
Yleensä illan paras hetki - lukea ja laulaa, sitten pieni hakee unta ja minä luen lehteä vieressä. Mihin kiire... ei mihinkään.
Hei,
Niin ei kai ole kiire mihinkään..paitsi telkkarin ääreen tms.
Itse asiassa on kai enemmän kyse siitä, että " kai meidänkin lapsen pitäisi osata itse nukkua kun muidenkin osaa.
Miten onnistuu lehden lukeminen vieressä? Tota olisi kiva tehdä, koska itselläni on usein juuri kiire päästä lukemaan jotain rauhassa. Eikö lapsesi sitten hae vain huomiotasi, jos huomaa sinun tekevän jotain vieressä tai eikö häiriinny valosta?
Kerro miten toimit, sillä tuo olisi kiva oppia!
mutta kannatta etsiä oma tapansa. Meillä istutaan lastenhuoneessa siihen saakka kunnes viimeinenkin on nukahtanut ja meille se on hyvä tapa, vaikka moni ihmetteleekin eskari-ikäisen " nukuttamista" . Mies usein on ja lepäilee sen ajan. Itse saatan surffaila kannettavalla netissä tai luen. Lapset ovat tottuneet lukuvaloon tai läppäriin eivätkä häiriinny. Tärkeintä on, että aikuinen on läsnä. Jos joku lapsista on erityisen levoton, häntä silitellään niin, että rauhoittuu. Enimmäkseen nukkumaanmeno on kaikille mukava tilanne. Aikuisellekin se rauhallinen iltahetki lastenhuoneessa on ihan mukava. On ihana katsella unisia lapsia.
Meillä siis näin ja toisille sopii joku muu, mutta mikään pakko ei ole totuttaa lasta nukahtamaan yksin. Ja jos tosiaan ei jaksa vaan istua vieressä, voi totuttaa lapsen nukahtamaan lukulampun valossa niin saa itse lukea samalla.
Unikoulu ajatustakin olen aina vihannut. Minusta se on julmaa. Toki meillä ei ole koskaan ollutkaan mitään hurjan suuria ongelmia.
Jos lohduttaa, tuttu psykologi (2 pientä lasta, perhepeti, nukuttaa aina) sanoi, että kun lapsi nukahtaa onnellisena - se tuo mielettömän turvallisuuden tunteen.
Lopetin nukuttamisen vasta kun menin itse töihin. Lapsi oli silloin 3 v. ja tarvitsin jo omaa aikaakin.
Meillä otettiin omanlainen unikoulu käyttöön, kun nukutukset venyivät 1,5-2 tuntisiksi. Nukuttaminen alkoi vaan olla liian rankkaa ja aikaa vievää. Toimimme seuraavasti: Ekalla kertaa irrotettiin ote lapsesta. Ei pidetty enää kiinni. Vähän myöhemmin (parin päivän päästä ehkä) siirryttiin ihan sängyn vierestä metrin kauemmas. Sitten taas metrin kauemmas ja lopulta oltiin huoneen ulkopuolella, mutta ovi ihan auki. Lopulta Päästiin jopa siihen että oven sai laittaa melkein kiinni ja itse luki lehteä viereisessä huoneessa tai jopa meni yläkertaan.
Tällä varsinainen nukahtamisaika lyheni selvästi (10-30 minuuttiin riippuen päiväst). Kuitenkin ennen huoneesta poistumista rauhoitamme aina lasta tietyillä rutiineilla eli käydään pisulla, vaihdetaan yövaatteet, pestään hampaat, luetaan sängyssä kirjoja ja ehkä saatan vielä valojen sammuttamisen jälkeen laulaa jonkun laulun ja sitten annan halin, sanon hyvää yötä ja menen pois. Kirjoja luetaan 15-30 minuuttia. Se on mukava yhteinen rauhoittumishetki.
Kun ei kesälomalla oltu aina kotona, nukutimme pojan olemalla paikalla nukahtamiseen asti ja se jäi päälle. Kesälomalla tuli siis takapakkia sen verran, että nyt olemme takaisin tilanteessa, jossa ovi on vähän auki ja poika näkee nukuttajan oven raosta, mutta siinä voi itse sitten lueskella tms. Poika kyllä pyytää, että nukuttaja jäisi paikalle sängyn viereen tai ottaisi jopa syliin, mutta siihen en enää suostu, eikä poika sen enempää protestoi. Toiveina on, että pääsisi takaisin siihen tilanteeseen, että oven voi sulkea kun nukuttelu/rahoitteluvaihe eli kirjojen lukeminen on ohi. Eiköhän siihen vähitellen päästäkin, kun vaan arkirytmi palaa.
Meillä iltarutiineihin kuuluu pesujen jälkeen iltakertomus, jonka jälkeen saatan laulaa muutaman unilaulun ja sitten jäädään mukavaan nojatuoliin istumaan (yleensä läppärin kanssa, silloin on hyvää aikaa palstailla täällä ;)) siihen saakka, että viimeinenkin lapsonen on nukahtanut. Niin ja ikää meidän lapsilla on jo huimat 3v11kk ja 5v 5kk.
Tunti menee helposti tuolla tavoin, mutta minusta se on mukavaa. Toisaalta sitten pelkkä iltakertomus vie jo ainakin sen puoli tuntia ja silloinkin tulee vielä pyyntöjä:" luetaan vielä yksi luku" =)
Lapset menevät nukkumaan yhtä aikaa ja nukkuttavat (tai villitsevät) toine toisensa. Minä saatan lokoilla vieressä aluksi minuutin tai pari rauhoittaakseni heidät, mutta sitten sanon meneväni esim vessaan ja " jääkää te sänkyyn, tulen ihan kohta takaisin" . Tätä tein jo esikoisen kanssa eli pystyin puuhailemaan omiani samassa kerroksessa kunhan lapsi vain kuuli että olin lähellä.
Noin 3 v poika rupesi menemään oma-aloitteisesti sänkyyn kun oli väsynyt. Nyt kun lapsia on kaksi, esikoinen yleensä sanoo haluavansa nukkumaan ja pikkusisko seuraa häntä kuin hai laivaa. Se ei ole toistaiseksi isoveljeä hâirinnyt mutta kaipa sekin päivä koittaa.
Me nukutetaan meidän 1v2kk ikäinen poju, ollaan vieressä ja taputetaan/silitetään jos pojua itkettää. Itse luen kirjaa nukutusvuorossa, meillä on eteisessä valo ja sen avulla (silmät tihrustaen ;)) luen. Jos poika koittaa jutella tms, sanon, " pää tyynyyn on yö nyt nukutaan" Ja poika laittaaa pään tyynyyn, hakee siinä pyörimällä unen. Meillä on myös rauhallinen musiikki, mitä kuunnellaan huoneessa, se rauhoittaa lapset
Mareila+Pojat 1v ja 5v
Eli käytännössä lauloin iltalaulun, luin iltarukouksen ja sitten vain makasin hiljaa lapsen vieressä, kunnes hän nukahti. Aikaa meni välillä 5 minuuttia, välillä tunti. En kokenut asiaa raskaaksi tai vaikeaksi, vaikka välillä tietysti harmitti, jos tunti piti maata pojan vieressä.
Tuossa 2v4kk iässä kokeilin taas kerran sitä, että iltarukouksen jälkeen sanon, että äiti lähtee käymään äkkiä jossain (pesemässä hampaat, juomassa keittiössä tms.) ja että poika voi odottaa sängyssään sillä aikaa. Siihen asti poika oli välittömästi alkanut huudella perään ja tulla sängystään pois, jos näin olin tehnyt, mutta nyt yhtä äkkiä jäikin sänkyynsä kiltisti. Puolen tunnin päästä kävin kurkkaamassa ja siellä poika nukkui rauhallisesti. Sama toistui seuraavana iltana ja samoin tuloksin.
Viikon päästä sanoin pojalle enää, että äiti lähtee nyt, nuku hyvin. Tuon jälkeen meillä ei siis enää tarvittu nukutuksia. Ja asia hoitui ilman itkuja ja huutoja. Uskon, että meillä lapsi vain oli tuolloin kypsä nukahtamaan itse. Ei siinä sen kummempaa!
Minäkään en halunnut missään vaiheessa huudattaa lasta turhan takia, eikä meillä sillä huudattamisella minnekään päästykään. Kokeiltiin me jossain vaiheessa sitäkin (ja jälkikäteen harmitti vietävästi!!), mutta ei vaan ollut meidän (ei lapsen eikä vanhempien) juttu.
...eika ollut itse asiassa tullut edes mieleen etta ei pitaisi; unikoulut miellan avuksi yoherailyyn (jota meillakin tosin edelleen esiintyy jonkin verran), ei suinkaan yhteiseen aikaan ennen nukahtamista. Eikohan se lopu luonnostaan kun tytto viela vahan kasvaa. Lisaksi pikkuveli 5,5 kk muuttaa kohta samaan huoneeseen nukkumaan, ja hanta nyt nukutetaan joka tapauksessa eli ei olisi oikein reilua eika kayttannollistakaan nukuttaa hanta ja olla nukuttamatta isosiskoa.
Kaksi lasta, kaksi täysin erilaista nukkujaa ja nukahtajaa. Esikoinen tarvitsi nukutusta pitkään, kuopus on aina osannut nukahtaa itse. Vierottaessani esikoista tissinukutuksesta tein niin, että jäin pinnasängyn viereen istumaan ja silittelemään tyttöä ja nopeasti hän nukahtikin. Myöhemmin riitti, että istuin vain näkösällä tai makailin omalla sängylläni (nukuimme siis kaikki samassa makkarissa). Monesti lueskelin pienen valon kanssa eikä se tuntunut tyttöä häiritsevän. En reagoinut ollenkaan tytön tekemisiin, joskus sanoin vain, että " shh, nyt nukutaan" . Vähän sen jälkeen kun kuopus syntyi, esikoinen oli silloin 1v 8kk, alkoi meillä toimia se " jää nukkumaan, äiti käy tyhjentämässä tiskikoneen ja tulee sitten takaisin" . Tyttö jäi kiltisti sänkyyn ja nukahti itsekseen. Aikaisemmin tuloksena oli hysteerinen itku. Nykyään on jo pitkään riittänyt iltasatu ja peittely (ikää nyt 3v ja risat).
Kuopus sen sijaan on ihan aina osannut nukahtaa itsekseen. Muistan hänen nukahtaneen rinnalle tasan kolme kertaa ikinä. Parhaiten uni tuli ja tulee edelleen omassa sängyssä rievun ja tutin kanssa. Siinä missä esikoinen todella tarvitsi aikuista päästäkseen uneen, kuopus häiriintyi jos häntä meni silittelemään. Mitenkään eritavalla en ole lapsiani omasta mielestäni hoitanut (molemmat ovat saaneet olla paljon sylissä ja minulla olisi ollut aikaa myös kuopuksen tissinukutuksiin, mutta kun ei nukahtanut niin ei väkisin), mutta luonne-erot ovat suuret muutenkin, joten ehkä se heijastuu myös nukkumiseen.
Minäkään en ole ikinä pitänyt lapsen huudattamisesta ja se tekee pahaa, mutta unikoulua on silti pidetty. Sellaista, missä lasta ei pitkäksi aikaa jätetä yksin huutamaan (5 min välein käy laittamassa uudelleen pitkäkseen). Lapsi huomaa ettei häntä hylätä vaikka ei periksi anneta.
Minulla on 1,5 v tyttö ja olen huomannut että joissain tilanteissa kun ei yliväsyneenä meinaa nukkua, huutaa tosi hysteerisenä ja nyyhkyttää, siis ihan sydäntäsärkevästi. Sitten jos saa tahtonsa periksi, itku loppuu melkein kuin seinään ja lapsi on kuin ei mitään. Eli vaikka pahalta kuulostaa, ei mitään hätää ole.
Jokainen tietty tuntee oman lapsensa parhaiten, mutta se ei välttämättä tarkoita että lapsi saa trauman ja kärsii hirveästi, jos itkee ja huutaa. Itku ja huuto on pienen lapsen tapa kommunikoida, ja hänellä on siihen oikeus. Ei se vaarallista ole.
Kun lapsi tulee uhmaikään on pakko oppia sietämään hirveää huutoa ja protestia, kun ei voi antaa kaikessa lapselle periksi.
Nukuttaminen alkoi, kun tyttömme oli noin 1,5-vuotias ja tutti jätettiin pois. Aluksi siinä meni 10 minuuttia, parin kuukauden kuluttua kolme varttia. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni. Meillä tehtiin kuten laura_77:lla eli vähitellen ilta illalta siirryin kauemmaksi tytön sängystä ja sitten viimein toisella viikolla viereiseen huoneeseen. Ihan yksin tyttöä ei aluksi voinut jättää millään verukkeella, muuten seurauksena oli hysteerinen huuto. Takapakkeja on tullut, jos tyttö on esim. ollut sairas tai isä on ollut matkoilla. Mutta pääsääntöisesti homma on toiminut.
En mitenkään väitä, että lapsen pitäisi oppia nukahtamaan yksin. Varmaan on lapsia, jotka eivät siihen moneen vuoteen pysty. Ja varsinkin, jos nukuttaminen ei ole vanhemmille ongelma, ei siitä pidä tehdä ongelmaa. Meille sopi tuollainen kokeilu, joka onneksi onnistui.
En nyt ole lukenut muita viestejä jotten niistä provosoituisi. Sanon vain mitä itse olen asiasta mieltä: minusta jokainen perhe tekee niin kun heille on parasta. Siis käytä nukuttamiseen sitä tapaa joka tuntuu oikealta sinusta ja lapsestasi.
On lapsia jotka nukahtavat mielellään omaan sänkyynsä ja sehän on hienoa. Jos nukuttamiseen rupeaa kulumaan tunteja ja tunteja niin sillon asialle pitää ihan oman mielenrauhan vuoksi tehdä jotakin.
Meidän esikoinen ei halunnut nukahtaa yksin. Hän tuntui olevan todella hädissään. Siksipä hän nukahti viereeni joka ilta. Tämä sopi meille eikä aikaa kulunut koskaan puolta tuntia kauempaa, useimmiten juttu hoitui 10 minuutissa. 4-vuotiaana nukutin samalla kertaa tytön ja tämän pikkuveljen, aikaa kului 15 minuuttia (Nukutin eli istuin huoneessa kunnes nukahtivat).
Nyt esikoinen on 7v ja nukahtaa hyvin itsekseen vieraissakin paikoissa. Keskimmäiselle (3v) luetaan iltasatu jonka jälkeen nukahtaa itsekseen. Joskus haluaa että istun vielä vieressä eikä minulla ole mitään sitä vastaan koska kuitenkin taputtelen kuopuksen (15kk) untenmaille samassa huoneessa. Nukutukseen kuluu edelleen maksimissaan se puoli tuntia eikä päähäni mahdu miksi tämä puoli tuntia olisi minulle niin äärettömän tärkeä että olisi pakko voida tehdä jotakin muuta. Jos lapseni kaipaavat nukutusta niin he sen myös saavat.
Vähän ihmettelin kun oltiin tuttavilla ja siellä on tiukka periaate että lapsia ei nukuteta. Niinpä kohta nelivuotias tyttö joka ainoa ilta vaeltelee ympäri taloa, pyytää millon mitäkin ja välttää nukkumista viimeseen asti joskus jopa kolme tuntia. Vanhemmat ovat sanoneet että jos he istuvat vieressä niin tyttö nukahtaa nopeasti mutta tämä on vastoin heidän periaatteitaan. Minusta se on kummallista mutta kukin tehköön niin kuin haluaa.
Eli: nukuta lapsi niin kuin se kaikkein joustavimmin menee! Jos lapsi nukahtaa mielellään yksin niin se on hyvä tapa, jos lapsi kaipaa vanhemman lähelleen niin se on hyvä tapa.