Olenko ainoa joka nukuttaa yli 1.5 -vuotiasta? (ei kykene unikouluttamaan)

Poika on 1v10kk ikäinen ja juuri jokin aika sitten tulin nukutuspuuhista. Kesti puoli tuntia, viikko sitten yli tunnin.



Meillä poika nukahti vielä kevättalvella itse. Joi maidon pullosta, laitettiin sänkyyn ja sinne yleensä nukahti itsekseen. Saattoi mölytä kovastikin. Ellei itkenyt, ei puututtu asiaan.



Unikoulua pidettiin ennen vuoden ikää pari kertaa, että saatiin yömaito pois. Silloinkaan ei huudatettu. No, mies sen piti ja antoi kyllä pojan itkeä mutta oli vieressä silti.



Nyt ollaan otettu takapakkia. Muutettiin väliaikaisesti vanhempieni luo ja omaan huoneeseen jättäminen on vaikeampaa, kun meidän makkari on yläkerrassa ja vanhan talon lattiat narisee jne... Kun unitutti jäi pois 1v8kk iässä, homma levisi käsiin...



Aloimme laulaa unilauluja pojalle iltaisin. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että lauluja piti laulaa useita eri sortteja ja se kesti ja kesti. Mies on ollut pääasiallinen iltanukuttja ja hän sitten lipsui (helppo mun sanoa) ja alkoi laulaa eri lauluja pojan pyynnöstä.



Viime perjantaina nukutin poikaa tunnin. Poika huusi koko sen ajan. Siis itki ja kovaa. Mikään ei ollut hyvä, ei syli ei laulu ei sänky ei niin mikään. Sitten kun äidillä menee pinna, ei tilannetta pelasta enää mikään. Olen kyllä kuullut, että n. 2v tienoilla lapselle on tärkeää saada noudattaa tarkkaan rutiineja ja kai minä tein jotain väärin heti alussa, kun se itku alkoi.



Viikko on mennyt, nukutusajat ovat vakiintuneet puoleen tuntiin - ilman huutoa. Siksi rohkaistuin tänään taas yrittämään. Luin vähän aikaa kirjaa pojan kanssa ja laitoin sänkyyn. Kauhea itku ja " ei oo, ei oo" , sitä se huusi. Ei siis mitään mahdolisuutta, että jättäis lapsen yksin nukahtamaan. Rauhoittelin sylissä kunnes itkevä lapsi sanoi " nukkumaan" ja laskin hänet sänkyynsä. Siinä se ynisi minuutin ja nukahti. Tuo oli helppo nukutus.



Kun päästään kk sisällä muuttamaan omaan asuntoon, poika menee omaan huoneeseen ja muuttaa pinniksestä lasten sänkyyn. Ja pyrimme opettamaan nukahtamaan itsekseen. Mutta ei minustakaan ole huudattamaan lasta - eikä kuuntelemaan sitä huutoa.

Aika pitkän kaavan mukaan mennään välillä kun tyttö on aina ollut tosi vauhdikas ja illalla on vaikea joskus rauhoittua. Mennään makkariin ja luetaan ensin muutamia kirjoja, sitten monesti pitää vielä puida päivän tapahtumia mitkä ovat jääneet tytölle mieleen ja haluaa niistä jutella. Sitten haluaa yleensä tulla kainaloon tai pitää kädestä kiinni, joskus saattaa sammahtaa ihan itsekseenkin. Tämän ikäinen tuntuu kovasti haluavan puida päivän tapahtumia ja joskus yllättäen joku vanha juttukin muistuu mieleen jonka olen itse ihan kokonaan unohtanut. Päivä menee kovasti touhutessa ja vasta pimeässä sängyssä on kai aikaa sitten pohtia niitä juttuja. Joskus saattaa homma äityä riehumiseksi jos on ihan yliväsynyt(päiväunia ei enää nukuta), jolloin saatan viheltää pelin poikki ja totean että nyt nukutaan ja alan itse muka nukkumaan.



Vauva tulee syksyllä, mutta uskon että kyllä meidän iltarutiinit siitä lutviutuu. Mies voi hoitaa vauvaa sen aikaa kun nukutan tai jospa isikin alkaisi kelpaamaan nukutukseen. Tai jos vauvan saisi samaan aikaan joskus nukkumaan...Aikansa varmaan menee ennenkuin arki loksahtaa kohdalleen.

jos niin haluaa ja jaksaa tehdä. Jos siihen on aikaa ja mahdollisuuksia. Jos teillä on miehen kanssa yhteisymmärrys asiasta (jos esim. hän ei haluaisi sitä tehdä, mutta sinä sitten hoidat sen joka ilta).



Paineet muiden tekemisistä ja mielipiteistä voit silloin jättää omaan arvoonsa. Jos nämä järjestelyt sopii teillle, niin kaikkihan on silloin hyvin.



Jos itse sensijaan kaipaat helpotusta elämään nukutuksen osalta, niin silloin muutokset tulevat varmaan ajankohtaiseksi.



Me " unikoulutettiin" meidän 1v6kk, kun me muutettiin ja nukahtaminen ei enää onnistunutkaan entiseen tyyliin (lapsi sänkyyn ja hyvät yöt). Lapsi huusi ekana iltana n. 40 minsaa (huuto paheni, jos yritti mennä lähelle). Ilta illalta huuto kesti vähemmän aikaa ja 4.-5. päivänä jäi sänkyynsä ihan tyytyväisenä nukkumaan... Tarkoitus oli vain kertoa, että sitä " sydäntä särkevää" osuutta ei kestä kovin kauaa ja kaikki ovat taas tyytyväisiä.

Meidän kaikki viisi lasta on nukutettu ainakin tuonne 3-4 ikävuoteen asti. Vanhin meillä täyttää 6 ja keskimmäiset kaksoset ovat 4v. Heitä ei enää tarvi nukuttaa, tai ei siis tarvitse olla samassa huoneessa kun he odottelevat unta mutta 2-vuotiaita nuorimmaisia en voisi kuvitellakaan jättäväni yksin (tai kaksin) unta odottelemaan. Ei siitä kyllä mitään tulisikaan kun he vaan rupeaisivat keskenään riehumaan eivätkä rauhoittuisi ollenkaan :). Jotenkin sen vain sitten huomaa kun lapsi on tarpeeksi kypsynyt nukahtamaan itsekseen, toisilla se tulee aiemmin, toisilla taas tosi myöhään. Itse olen nautiskellut nukuttamisesta lukemalla samalla kirjaa tms. Meidän nuorimmaiset ovat kyllä vähän levottomia nukahtajia olleet aina, joten senkin vuoksi selvästi tarvitsevat läsnäoloa siinä tilanteessa. Eri asia tietysti on jos lapsi yrittää iltaisin vaan hyppyyttää vanhempiaan eikä kyse ole aidosta turvallisuudenkaipuusta. Minulle nukuttaminen on kuitenkin ollut hyvä hetki antaa lapsille läsnäoloa kun meillä on muuten ollut tämä arkielämä kauhean hektistä ja aikaa ei tahdo riittää lapsille niin paljon kuin haluaisi.

esikoinen (3v 10kk) on nyt reilun kuukauden osannut nukahtaa itse omaan sänkyynsä, vielä muutama kuukausi sitten nukahti ainoastaan minun tai hätätapauksessa isänsä vieressä. Ennen nukahtamista teemme normaalit iltarutiinit (hampaat, yöpuku, iltasatu ja iltarukous). Välissä höpisee ja laulelee sängyssä pitkäänkin, välissä nukahtaa minuutissa. Mutta ei yleensä ottaen tule enää sängystä pois. Perhepedissä esikoinen nukkui pienemän syntymiseen asti ja sen jälkeen nukkui yli vuoden meidän sängyn vieressä omassa sängyssään tai usein kyllä kiipesi selkäni taakse nukkumaan.



Nuorempi (1,5 v) puolestaan nukahtaa edelleen rinnalle. Tai jos en ole kotona, niin itkien miehen syliin. Pienempi ei ole koskaan suostunut syömään tuttia. Tarkoitus olisi vieroittaa, mutta kunhan tuo ensi viikolla alkava päivähoito alkaa sujua, niin vieroitan syksyllä ja sitten täytyykin opetella uusi tapa nukahtaa.



Itse olen nukuttamisen aikana imettänyt pienempää, lukenut tai pelannut kännykällä pelejä. Joskus supermittaiset nukuttamiset ovat ottaneet hermoille, mutta useinmiten on ihan kiva joko rentoutua siinä itsekin tai sitten nukahtaa yhdessä lasten kanssa.

Poika oli ekan 4kk vieressä meidän sängyssä ja menin aina samaa aikaa nukkumaan pojan kanssa, seuraavan nelisen kuukautta oli sivuvaunussa niin että silittelin uneen. Sitten pikku hiljaa n.9kk en koskenut enää lainkaan, makasin vaan vieressä. Vuoden iässä siirrettiin omaan huoneeseen ja luettiin omia juttuja samassa huoneessa. Sitten 1v4kk jätettiin unilaulun ja toivotusten jälkeen yksin nukahtamaan. Siitä lähtien on nukahtanut itse joitakin vaikeampia iltoja lukuunottamatta ja vierailla. Silloin ollaan odotettu että nukahtaa lehteä vieressä lukien. Aikataulua ei olla suunniteltu etukäteen, vaan se on mennyt näin tilanteen mukaan.



Nyt pitäisi päästä tutista pikku hiljaa, saa nähdä miten se sekoittaa pakan...

Tyttömme oli 1v 8kk kun tutti jäi kokonaan pois. Tämän jälkeen tyttö vaati, että hänen seuranaan ollaan kunnes nukahtaa. Tyttö on muutenkin kovin herkkä kaikelle.. on varauksellinen ja itkee herkästi. Itki myös hirveästi jos yritti lähteä huoneesta pois, koska pelkäsi yksin jäämistä.



Aluksi oli siis mukana kuvioissa sekä laulaminen, silittäminen, kädestä pitäminen, juttelu jne. Jossain vaiheessa äiti toimi levyautomaattina, jolloin kesken laulun likka ilmoitti " Äiti, Muumeja!" ja äiti lauloi Muumeja. Vähän ajan päästä " Äiti, Puuhapeteä!" ja äiti lauloi. Illasta siis alkoi tulla pelkkää viihdyttämistä.



Pikkuhiljaa sitten aloin tekemään huomaamattomia muutoksia. Siirryin joka ilta etäämmälle tytön sängystä. Sitten en enää silittänytkään. Seuraavaksi istuin viereisellä sohvalla ja tyttö piti kädestä ja vähän laulelin. Sen jälkeen jo makasin sohvalla, pidin kädestä ja lauloin. Lopulta enää vain lauloin ja makasin sohvalta. Sitten aloin laulamaan ihan " suputusäänellä" , jolloin riitti pari säkeistöä niin tyttö nukkui. Ihan viimeksi sitten ei enää tarvinnut kuin maata sohvalla niin tyttö nukahti yksin. Aikaa tuohon meni varmasti pari-kolme viikkoa, mutta olin sitkeä, ja se kannatti. Edelleenkin tytön huoneessa pitää olla kunnes nukahtaa, mutta se vie nykyään n. 5min joten eipä ole iso vaiva. Kerran ole onnistunut hämäämään hänet nukahtamaan yksin kun sanoin meneväni vessaan ja tulevani takaisin. Mutta oli nukahtanut kun menin takaisin. Mutta se oli ainoa kerta. Kun hän tuosta kasvaa (nyt 2½v) eikä ole enää yhtä herkkä, alan pikkuhiljaa poistumaan huoneesta ennenkuin nukahtaa. Mutta huudattamaan en ala! Mun sydän ei sitä kestä, ja tyttö on muutenkin niin herkkä, että en ala häntä pelottamaan suurilla muutoksilla tai itkettämällä. Nyt ei nukutuksesta ole mitään vaivaa, joten kyllä mä voin 5 minuuttia illasta " uhrata" sille, että tyttö nukahtaa turvallisin mielin.



Tässä siis meidän perheen kokemus. Me siis tavallaan nukutamme vielä tuota 2½ vuotiastamme, joten et tosiaan ole ainoa. Eipä näissä asioissa mitään yhtä oikeaa tapaa olekaan. Kaikki on niin yksilöllistä. Esim. huudattamalla mä tekisin omalle lapselleni vain hallaan, joten tuo hidas vieroitus oli meidän kohdallamme se ainoa hyvä keino.

Meillä on tyttö, 1v 9kk, joka nukkuu omassa sängyssään kiinni parisängyssä. Toinen vauva syntyy syyskuun lopulla.



Aiomme ensi perjantaista lähtien kokeilla tuota " äiti menee käymään vessassa" -taktiikkaa. Huudattaa emme lasta halua.



Iltarutiineihimme kuulunee jatkossakin juttutuokio ja iltalaulu.



Juttutuokio on mieheni keksintöä ja siinä käydään läpi päivän tapahtumia sekä seuraavan päivän suunnitelmia. Aika usein tyttö ottaa itse esille myös Teletappejen edesottamuksia tai hänelle luettuja satuja kuten Myyrä-kirjojen tapahtumia. Aiomme jatkaa juttutuokiota hamaan tulevaisuuteen asti. Esim. kouluikäiselle luulisi sen olevan hyväksi, ainakin toivon, että tyttö uskaltaisi kertoa mieltään askarruttavista asioista viimeistään iltahetkellä.



Unilaulut ovat välillä lähteneet käsistä, kun taapero vaatii kolmatta " Tuu tuuta" tai " Tinittä unta" peräkkäin. Tilanteesta riippuen (onko ollut rauhallinen vai vilkas päivä, onko paikka tuttu vaiko ei, jne.) joko laulan laulamistani tai sanon, että " tämä on viimeinen laulu ja sitten pistetään silmät kiinni" . Yleensä tyttö ei protestoi laulun loppumista.



Aika fiilispohjalta tässä edetään. Siskoni muistaa joka tapaamisellamme huomautella unikouluista. Hänen kohta 3- ja 4-vuotiaansa jätetään nukahtamaan itsekseen ilman satuja ja höpötyksiä. Heille on aikoinaan pidetty perinteinen unikoulu. Ongelmaksi tosin on viime aikoina muodostunut etenkin nuoremman vilkas mielikuvitus: leikki-ikäisen makuuhuoneessa vilahtelee hirviöitä...

poika tosin pikkusen nuorempi (vuoden) mutta nukuttamista olisi tarkoitus jatkaa niin pitkään kun poika sitä " vaatii" . minullekin tuli kauheet paineet sen suhteen että lapsen täytyisi oppia nukahtamaan itse jo ennen vuoden ikää kun sitä jokaiselta kuulee. luotan kuitenkin omaan vaistooni ja nukutan pojan koska se minusta tuntuu oikealta ja meille sopivalta tavalta. eli käytännössä luen sadun, laulan, silittelen ja saatan ottaa hetkeksi syliin että rauhoittuu jos on kovin levoton. olen pojan vuoteen vieressä niin kauan kuin nukahtaa. poika tosin nukkuu samassa huoneessa omassa sängyssään joten hiippailen sitten myöhemmin takaisin huoneeseen kun menen itse nukkumaan, mutta ei poika ole siihen herännyt.



itse olen sitä mieltä että nukuttaminen on ihanaa " yhdessäoloa" vielä ennen nukkumaan menoa ja itsellekin rauhoittumista. uskon että lapselle tulee turvallinen olo eikä näin pienen tai vielä vähän vanhemmankaan lapsen ole pakko nukahtaa yksinään. tilanteet on tietysti kaikilla erilaisia enkä tarkoita että kenenkään tapa olisi väärä.



minä ja veljeni olemme nukahtaneet vanhempien viereen tai nukuttamalla omaan sänkyyn samassa huoneessa kouluikään asti. vielä 10 vuotiaanakin meille laulettiin/iltarukous lausuttiin yhdessä illalla ja saimme nukahtaa silloinkin tarvittaessa samaan sänkyyn vanhempien kanssa josta sitten siirrettiin nukkuvana omaan sänkyyn. minulla ainakin on tästä ihanat muistot. =)