Siirtyminen pois pinnasängystä, ongelmia!
hei..tästä aiheesta on varmaan täällä keskusteltu paljon aikaisemminkin..en ole täällä sivuilla aikoihin käynyt, joten laitanpa nyt vielä..
Meillä esikoinen nyt 1v 8 kk. Noin kk sitten siirsimme hänet pinnasängystä isompaan sänkyyn. Nyt ongelmana se, että neiti tulee jatkuvasti pois sängystä kun on hokannut että sieltä pääsee omin avuin pois. koskaan ei ole meidän lapsi ollut nukutettavaa sorttia, on voinut jättää itsekseen ja on nukahtanut nopeasti. Nyt iltaisin saattaa mennä 1,5 tuntia kun hän tulee pois sängystä, haluaa potalle ym koko ajan. Ei auta vaikka kuinka yrittää selittää, että on yö ja nyt nukutaan ja ettei saa tulla pois sängystä. Päiväunet onnistuu joskus paremmin.
Alkaa vaan olla keinot vähissä ja pinnaa kiristää. Olisiko kenelläkään mitään neuvoja??
Kaikesta olisin kiitollinen.....
Kommentit (3)
Sympatiaviesti on pakko lähettää täältä, sillä siirsin eilen illalla kuopuksen (1v3kk) pinnasängystä lasten sänkyyn. Esikoinen siirrettiin, kun hän oli 1v8kk ja se oli yhtä tuskien taivalta. Sen takia koottiinkin pinnasänky jo hiukan aiemmin, kun tämänikäisellä ei kuitenkaan ole vielä niin voimakasta uhmaa kuin vähän vajaa 2-vuotiaalla.
Olin vähän yli puolen välin raskaana, kun esikoinen siirrettiin. Oltiin juuri muutettu uuteen taloon ja mies teki illat rakennushommia ja minä nukutin poikaa maha pystyssä. Kannoin kymmeniä ja kymmeniä kertoja pelleilevän tai itkevän pojankörilään omaan sänkyynsä. Muistan menettäneeni hermoni monesti ja lopulta tyydyin antamaan periksi (menin viereen nukkumaan niin kauaksi aikaa, kun poika nukahti), sillä en jaksanut mahani kanssa koko ajan hyppiä ja kantaa. Näin mentiin muutamia viikkoja, mutta lopulta mieheni unikoulutti pojan lasten sänkyyn niin, että istui eteisessä nojatuolilla niin, että poika näki aukinaisesta ovesta isänsä koko ajan. Aina kun pojan pää nousi, isä sanoin tiukasti " Pää tyynyyn, nyt nukutaan!" . Naureskelin tuota miehen " armeijatapaa" tuoreeltaan, mutta ei siinä mennyt kuin ilta tai kaksi, kun homma rupesi toimimaan. Lapselle on tärkeää, että vanhempi on rauhallinen, päättäväinen ja jaksaa toteuttaa samaa tapaa tuntitolkulla, jos on tarvis. Myönnettäköön, että tässä asiassa mieheni oli paljon parempi kuin minä...
Nyt olen paljon " vanhempi ja viisaampi" tuon tytön kanssa. Eilen vierähti vähän yli tunti nukutukseen (käytännössä kannan jatkuvasti karkaavaa tyttöä takaisin peiton alle). Tänään selvittiin jo puolella tunnilla. Jostain kumman syystä hermot eivät menneet kertaakaan, nämä lapset ovat näköjään tämänkin äidin hermoja venyttäneet lahjakkaasti. Itse makailen tuon ajan omassa makkarissani tytön huoneen vieressä, luen sisustuslehtiä ja tunnen jopa rentoutuvani ;-). Sitten aina n. kolmen minuutin välein ylös ja tyttö kainaloon ja puolen minuutin jälkeen makaan taas reporankana... ;-)
Eli kärsivällisyyttä, pitkää pinnaa ja samaa rutiinia tässä tarvitaan, mutta uskallan väittää, että viimeistään viikon parin päästä lapsi huomaa, että karkaamisella ei saavuta mitään ja tyytyy kohtaloonsa jääden nukkumaan omaan sänkyynsä.
Tsemppiä!
Eli jos lapsi tulee sängystä pois, niin kannetaan takaisin ja sanotaan: nyt on yö, nyt nukutaan. Lapsi tulee toisen kerran pois, niin sanotaan vain: nyt nukutaan. Kolmannella ja siitä eteenpäin kerroilla vain viedään sänkyyn eikä sanota mitään.
Meillä kun on kaksoset niin tämä on toiminut parhaiten. Lapset (2v) huomaavat että nyt ei kannata äitiä ja isiä yrittää " viihdyttää" kun ei ne puhu mitään. Me yritettiin tassuhoitoa ja tuota " pää tyynyyn" juttelua, ei auttanut. Meillä on huone pimeänä, yritettiin pitää yövaloa, siitä riehaantu täysin. Yritettiin lukea satua tai musiikkia soimaan, mutta hiljainen pimeä huone toimii parhaiten.
Annetaan vielä sängyssä vettä, koska hammastahnan jämät janottaa.
Ennen meni yli tunti nukutuksessa, nyt enää 0-15 minuuttia.
Tsemppiä teille nukuntusrumbaan, tule sitten kertomaan onko vinkeistä ollut teille mitään apua.
Sama homma, meillä tosin tyttö oppi kiipeämään pinnasängystä itse, muuten en olisikaan vaihtanut isompaan sänkyyn vielä pitkään aikaan... Meillä ei myöskään koskaan ennen ole nukutettu, mutta nyt on pakko. Nukutetaan päiväunille ja yöunille, muuten vaeltaa sängystä useita kertoja pois. VÄlillä, jos ei nukuteta, niin viedään tyttö aina takaisin omaan sänkyyn eikä puhuta hänelle mitään. Tylysti vain omaan sänkyyn ja ovi kiinni. Välillä tämä riittää, useimmiten pitää odottaa niin kauan, että nukahtaa. Tosi rasittavaa, varsinkin kun on vauva, joka saattaa olla hereillä samaan aikaan ja silloin nukuttaminen vasta haastellista onkin. Toivon vaan, että tämä menee pian ohi ja oppii nukahtamaan itsekseen.