Nukkumaanmenohelvetti 1 v 1kk pojan kanssa

Eli onko lasta sitten huudatettu useampi tunti? Omat hermoni eivät ainakaan tuollaista kestäisi.

Meillä siirrettäisiin hetimmiten lapsi pinniksineen takaisin vanhempien makkariin ja koetettaisiin siirtoa muutaman kuukauden päästä uudestaan...

Käymme molemmat mieheni kanssa vuoron perään pojan huoneessa. Välillä vain silitellään, tassutellaan, otetaan syliin, lauletaan, hyssytellään ja jos mikään ei auta, otetaan lapsi hetkeksi takaisin olkkariin. Ja välillä annetaan huutaa, jos siihen väsähtäisi. Kaikkiaan tämä hässäkkä ja huuto kestää useamman tunnin. Poika on väsynyt, mutta ei vain nuku. Kaikki klassiset virheet on tehty, mutta ei nyt sentään lasta tunteja yksin huudatettu.



Mielelläni en lasta toisi takaisin huoneeseemme, kun kaikki ovat sanoneet, että kyllä se siihen oppii. Olemme jo kerran senkin tehneet, kun siirsimme poikaa n. kuukausi sitten omaan huoneeseen. Siihen sitten sattui hampaiden puhkeaminen samaan aikaan ja otimme pojan takaisin.



Ymmärrän kyllä, että poika ei viihdy yksin, mutta miten ihmeessä hänet saisi viihtymään? Vai onko ainut vaihtoehto siirtää lapsi taas takaisin ja yrittää uudestaan kuukauden välein. Onko jonkun kohdalla aika auttanut? Uskoakseni menee vain vaikeammaksi koko ajan. Joskus harmittaa, että ei siirretty jo aiemmin, mutta imetin aika pitkään ja oli käytännöllistä pitää poju samassa huoneessa kanssamme.

lähes samasta ongelmasta, mutta täällä olikin jo aloitus siitä..

Meillä pian 1v poika ja ei enää saa yöunille kovin helpolla. Huutaa kuin " hullu" . Minun kanssa rauhoittuu, kun on aikansa isän kanssa huutanut ja melkein oksentaa.

Tuntuu ikävälle... =((



Nyt mentävä itse kun HUUTAAAA

Vai onko nukahtaminen aina ollut vaikeaa? Itse imetin 11kk vanhaksi ja siihen asti nukahti aina rinnalle. Sitten otettiin käyttöön vellipullo (kamalaa...), jonka joi sylissä samalla tavalla kun oli aiemmin saanut rintaa. Sitten siitä kipattiin omaan sänkyyn (hereillä), jonne sitten nukahti. Meillä oli siis käytössä sekä pullo (1v11kk asti) että tutti (2v2kk asti).

Omassa huoneessa viihtymiseen voisi auttaa pieni yövalo?

Itse ottaisin ehkä patjan, nojatuolin tai jotain, missä mukava olla lapsen makkariin ja valmistautuisin viettämään siellä aluksi vaikka koko illan. Missään nimessä en veisi takaisin olohuoneeseen, vaikka mikä olisi. Enkä pystyisi huudattamaan paria minuuttia kauempaa. Olisin samassa huoneessa ja rauhoittelisin mahdollisuuksien mukaan sanomalla jotain tyyliin " shh, nyt nukutaan" , niin että lapsi tietäisin että joku paikalla. Tarvittaessa silittelisin ja taputtelisin, mutta sängystä en enää nostaisi kovin helposti pois. Yrittäisin olla mahdollisimman johdonmukainen ja rauhallinen (tiedän ettei ole todellakaan helppoa!). Pyrkisin aluksi siihen, että nukahtaisi äidin/ isän läsnäollessa ja yrittäisin myöhemmin mahdollisesti itsestään nukahtamista. Meillä on joskus isojenkin lapsien kanssa oltu välillä makkarissa nukahtamisen ajan, ollaan kaikki päästy helpommalla. Lapset nukahtivat useimmiten 5-10 minuutissa, kun muuten olisi helposti mennyt tuntikin.

Tuossa iässä tytön nukkumaanmenojen kanssa. Olimme päättäneet opettaa tytön vihdoin nukahtamaan itsekseen ilman pulloa tai tissiä. " Koulutimme" sitten lasta yli viikon ja seurauksena huuto vain yltyi ja yltyi ja meni ihan hysteeriseksi koko touhu. Palasimme pullon pariin ja rauha palasi taloon. Pullosta päästiin kyllä eroon ajan kanssa, ilman dramatiikkaa ja huudattamisia. Eli ei todellakaan oppinut oppikirjamaisesti niinkuin kaikkialla tunnutaan toitottavan, siis tyyliin " kyllä se siitä oppii ja huuto lakkaa kun olette vain kärsivällisiä ja peräänantamattomia" .



Olenkin itse omien kokemustemme perusteella sitä mieltä, että lasta kannattaa kuunnella ja venyttää vain omaa pinnaa näissä oppimisasioissa. Nukkumaanmenohetkestä pitäisi saada positiivinen tilanne. Lapsi oppii aika helposti, jos on sen tyyppinen, että esim. toisessa huoneessa nukkuminen on todellakin kamalaa jos ilta päättyy aina itkuun, ja tilanne senkun pahenee. Eli itselle vain nyt kärsivällisyyttä jos haluatte että lapselle hommasta ei kehkeydy ihan painajaismaista. Varmasti lapsi on jossain vaiheessa, piankin, valmis nukkumaan omassa huoneessaan mutta miksi kiusata häntä nyt kovin pitkään jos juttu ei näytä onnistuvan? En usko että huudatus on näissä asioissa ollenkaan hyvä juttu.

Tiedän, että johdonmukaisuus auttaisi, mutta on vaan mennyt niin vaikeaksi, että ei aina onnistu. Toisina päivinä paremmin, toisina huonommin. Poju ei ole päivällä koskaan itkuinen, mutta illalla ei välttämättä rauhoitu edes silittelyllä tai millään. Tiedän, että tuo olohuoneeseen vieminen on viimeinen virhe. Mutta kun on lapsen kanssa ollut huoneessa jo pitkään ja huuto vain jatkuu, menee hermot, eikä enää jaksa.



Poika nukahti vauvana helposti tissille ja siitä siirsin unessa tai hereillä omaan sänkyyn. Ei ollut ongelmia. Nyt on siirrytty tuttipulloon ja tuttikin on, vaan eipä auta. Väsyneenä nousee kahta kauheammin ylös seisomaan ja huutaa sitten siinä. Ollessaan kanssamme samassa huoneessa nousi myös ylös ja " höpötteli" , mutta tämä huuto on ihan uutta. Ehkä sitten vain pelkää. Täytyy kait muuttaa illoiksi samaan huoneeseen tai sitten pysyvästi =)

Onko pienen aivan pakko nukkua omassa huoneessa yksin?Ottaen huomioon,että reilu 1v on vielä ihan " vauva" ,niin minkä tähden pitää siirtää?Meillä nukkui esikoinen 2v8kk asti perhepedissä ja nyt kuopus on alkanut osoittaa merkkejä (1v 3kk) että nukkuisi ehkä paremmin omassa sängyssä.Me kuitenkin nukumme kaikki samassa huoneessa (ei olosuhteiden pakosta,vaan tahdosta).Pojat nukkuvat molemmat suht hyvin myös keskenään,yhdessä tuhistessaan.Meillä esikoinen heräsi aikanaan heti,jos aikuinen hiippaili huoneesta,kun tuli liian hiljaista.Isukin kanssa nukkui parhaiten,kun kuorsaa ja metelöi :-D.Ainakin meillä on kyse ollut turvallisuuden tunteesta!

t.mp

Tiedän, että jotkut opettavat lapsen nukkumaan omassa huoneessa tosi varhain, esimerkiksi siitä syystä, että eivät muuten saa itse nukuttua. Mutta jos kaikki nukkuvat paremmin kun lapsi on vanhempien huoneessa, niin miksi kiirehtiä?



Me nukutaan samassa huoneessa, tyttö 2 v 1 kk nukkuu kyllä omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Kuuden aikoihin aamulla tulee yleensä kainaloon nukkumaan. Minusta on helpompi rauhoitellakin jos yöllä herää, kun on siinä lähellä.



Meillä oli jossain vaiheessa vaikeuksia rauhoittua illalla. Siihen paras lääke oli mahdollisimman samat rutiinit joka ilta, ja se oli meillä myös tärkeää, että makuuhuoneesta ei poistuta sen jälkeen kun on sinne nukkuma-aikeissa lähdetty. Valojen sammutus on myös selvä merkki, että muut touhuilut riittää. Aikaisemmin nukahdettiin ihan pimeässä, nyt tyttö haluaa että pieni valo jää palamaan.



Meillä iltarituaaleihin kuuluu iltapala ja tisu, pesulla käyminen, sitten sänkyyn kirjaa lukemaan, peittely, iso valo pois. Tytöllä on pari yölelua sängyssä, joita ottaa sitten kädestä kiinni. Laulan pari toivelaulua ja sitten tyttö yleensä jo nukkuu. On tietysti vaikeampiakin iltoja, mutta meillä rauhoittumisvaikeudet liittyy pikemminkin päiväuniin. Rituaalit on silloin samat, iltapesuja lukuunottamatta.



Tsemppiä teille! Toivottavasti tilanne rauhoittuu. Sehän voi liittyä myös siihen, että lapsi on juuri oppinut paljon uutta tai jotain todella mullistavaa, kuten kävelyn.

eli tarkoitin kärsivällisyydellä sitä, että jaksaisitte pitää lapsen teidän huoneessanne nukkumassa vielä vaikka jo haluaisitten pojan nukkuvan itsekseen.

kusta ku siirrettiin takasi. Yö unille meni tosi hyvin, mutta ne päiväunet...huh huh. Huudon kanssa nukkumaan. Tein silleen että vein pojan sänkyyn tuttu suuhun ja unilelu kainaloon. Sitte semmonen soiva kissa päälle mikä soi yöunille mentäessäki. Istuin samassa huoneessa niin kauan että nukahti. Seuraavana päivänä lähin ovenpieleen seisomaan niin että se näki sen. Rauhottu pötkölleen ja nukahti. Pikkuhiljaa siirryin kauemmaksi ja kauemmaksi. Jos rupes itkemään en menny koskemaan vaan hyssyttelin omalta paikaltani. Jos tiputti tutin ni nostin sen sille takas sänkyyn, sai sitte ite ottaa sen siltä suuhunsa. Meillä autto tämmönen. Nykyään vien vaan sänkyyn, tutti suuhun, kissa soimaan ja lähen poisa.

Eli meillä siirrettiin poika omaan huoneeseen n.11kk iässä ja onnistu hyvin. Välissä sairasteltiin ja oli meijän huoneessa sen aikaa. Sit takas. Yö unille menee hyvin, mut päikkärit oli ongelma.

Meillä ei ole koskaan ollut ongemia päiväunien kanssa. Laitan pojun vaunuihin tai sänkyyn nukkumaan ja nukahtaa siihen. Vaikka meillä ei ole mitään erityisiä rutiineja päiväunien aikaan. Illalle olemme niitä yrittäneet luoda.



Poika on siirretty omaan huoneeseen siksi, koska uskoin, että hän nukkuisi paremmin siellä. Nukahdettuaan alkaa pyöriä levottomasti ja joskus itkeäkin, jos minä tai mieheni kääntyilemme, käymme vessassa tai mieheni lähtee töihin. On siis kovin herkkäuninen ja minä sitten herään hänen heräilyynsä.



No, puhuimme mieheni kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että siirrämme pojan takaisin. Oikeastaan hän on ollut jo ensimmäisestä illasta asti sitä mieltä. Itse vain jännitän, että seuraavalla kerralla siirto on taas vaikeampi. Toivottavasti ei ole.

nukahti siis 1-vuotiaaksi asti rinnalle, sitten myöhemmin sylissä vellipullottelun jälkeen omaan sänkyynsä. Nyt 4v:nä nukkuu kaikki yöt läpeensä omassa huoneessa omassa sängyssään eikä tule juuri koskaan sieltä itse pois, vaan huutelee aamuisin hakemaan. Näin on ollut siitä asti kun siirrettiin omaan huoneeseen 2v11kk vanhana. Perhepetejä ei ole meillä ollut, vaan lapsi on aina nukkunut omassa sängyssään: ensin pinnasängyssä ja myöhemmin jatkettavassa sängyssä.

Kannattaa mennä lapsen mukaan:erilaisia ovat varmasti kaikki. Meillä on kuitenkin hyvät kokemukset siitä, että syliin nukuttaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi siihen tottuisi tai sitä lopuun ikäänsä vaatisi. Myöskään ns. nukuttamista emme ole harrastaneet, vaan lapsi on jätetty huoneeseensa nukahtamaan yksin. Siihen mennessä on kuitenkin jo perusturvallisuus luotu eikä lapsen ole ollut tarvetta huutaa (=itkuun on aina vastattu).

Onnea matkaan teille:)

Olen myös miettinyt tätä samaa monet kerrat, kun poikamme on ollut aina aika levoton/vaikea nukahtamaan ja suurin osa samanikäisistä nukkuu jo rauhassa omassa huoneessaan. Mutta meillä on päätetty vielä pitää samassa huoneessa isän ja äidin kanssa, omassa sängyssä siinä vieressä. Olen vain luottanut siinä omaan vaistooni ja tunnelmaan,onko poika valmis vai ei. Ja muiden kokemuksista olen huomannut, että tämä vaihtelee tosi paljon eri lasten välillä, eli todella yksilöllistä on, saman perheen eri lastenkin välillä. Eli itse antaisin vielä lisäaikaa noin pienelle, jos on kovin vaikeaa. Meillä poika aloitti hoidossa ja silloin oli ainakin vielä enemmän meissä kiinni, ei millään maltettu tehdä omaan huoneeseen siirtämistä samaan aikaan.

En ole sitten asiantuntija, mutta:

- onko teillä suhtkoht säännöllistä rytmiä pikkuisen kanssa?

- monelta pikkuinen menee/laitetaan nukkumaan? (onko liian väsynyt?)



Rytmi autaa pientä ymmärtämään että, kohta mennään nukkumaan. Esim. Iltapuuro klo 18:00, kylpy/pesu klo 18:30, jonka jälkeen yöpuku, iltasatu/rukous ja nukkumaan klo 19:00.



Ja koettakaa pitää pintanne! Jos " luistatte" niin se kyllä kostautuu. Pikkuinen toteaa, kyllä ne kohta ottaa syliin kun jatkan vaan huutamista. Ne on fiksuja!!!



Kertokaa pikkuiselle etukäteen mitä seuraavaksi kohta tapahtuu. Sekin auttaa!



Ja kun viet pikkuisenne nukkumaan, laita sänkyyn, tutti suuhun: " hyvää yötä" , ja pois. (päättäkää kumpi vie, äiti vai isä, ja mielellään ei saisi vaihtaa kesken illan.. seuraavana iltana jatkaa toinen...)



- Jos alkaa itku. Mene 2 minuutin itkun jälkeen huoneeseen, laita tutti suuhun, ja sano:" nyt ruetaan nukkumaan" .

- Jos itku alkaa, mene 5 minuutin päästä huoneeseen. Tutti suuhun, ÄLÄ sano MITÄÄN, lähde heti pois.

- Jos itku jatkuu, mene 7 minuutin päästä, tutti suuhun ja heti pois.

- Jos itkee edelleen, mene 10 minuutin päästä, tutti suuhun, pois.

- Jos itkee edelleen, mene 12 minuutin päästä, tutti suuhun ja pois.



HUOM! Jos pikkuinen itkee hysteerisesti, HUOM! hysteerisesti. Ota syliin, " heijaa" VÄHÄN aikaa (1-2 min) ja laita takaisin sänkyyn! Puhua ei saa. Hyssyttele tai hymise vain.



Todella rankkaa, mutta palkitsevaa. Meillä meni kolme iltaa " kouluttaa" . (Sitä ennen hyssytettiin sylissä nukkumaan! Oli haritat jumissa!!!) Neljäntenä meni " kiltisti" nukkumaan, eikä itkusta ollut tietoakaan.



Paljon voimia! Älkää antako periksi!!!



Mor33 (poika nyt 2-vuotias ja nukkunut omassa huoneessaan jo reilun vuoden!!)

On niin vaikea edes kuvailla kenellekään tilannetta, jossa aina päivisin iloinen hymypoika muuttuu iltaisin raivokkaaksi pompottelijaksi. Tiedän teoriassa miten pitäisi toimia ja meillä kaikki on sujunut hyvin näihin aikoihin asti. Illoista tuli levottomia, kun poika alkoi liikkua. Ei enää malttanut mennä nukkumaan. Ja nyt sitten omaan huoneeseen siirryttäessä tuli mukaan tämä huuto. Meillä esim. tuota useampien minuuttien huudattamista ei läheskään aina voi toteuttaa. Jos poika alkaa huutaa, se yleensä menee vain pahemmaksi ja lopulta hän oksentaa.



Huomaan myös, että poika pompottelee meitä esim. heittelemällä tuttia maahan, että saisi meistä seuraa. Koska tiedän, että hän rauhoittuu nukkumaan vain tutin kanssa, haemme sen hetken päästä hänelle. Tiedän meneväni mukaan sellaisiin vääriin toimintatapoihin, joista olen itsekin neuvonut ystäviäni pois silloin, kun meillä nukkumaan meneminen toimi. Aiemmin pojalle vain sanottiin hyvää yötä ja jätettiin hänet nukkumaan. Tätä tapaa neuvoin myös ystävilleni silloin ennen. Nykyään mikään ei onnistu. Meillä on pinnat kireällä ja hermostuneina teemme iltatilanteista sellaisia kuin ei pitäisi. On niin vaikeaa luoda illasta miellyttävää ja rauhallista, kun yksi huutaa ja raivoaa aina vain.



Siirsimme muuten pojan eilen takaisin huoneeseemme ja eilinen ilta oli yhtä vaikea kuin muutkin tällä viikolla. Poika huusi ja huusi lähes oksennukseen saakka. Poikaparka on tainnut jo stressaantua pahasti. :(