1v 10kk ei halua syödä itse!!??
Hei!
Olisikohan jollain kokemusta vastaavasta:
Poikamme, joka täyttää joulukuussa 2v, ei suostu syömään itse lusikoitavia ruokia. Jos lautasella on esim. perunaa, lihaa, kurkunpaloja (ns. palaruokaa) ne menevät haarukalla ja sormin hyvin alas. Mutta kun on esim. laatikkoa, keittoa, jugurttia ym. lusikoitavaa, hän ei suostu syömään, vaan sanoo aina " äiti/isi antaa" . Jos sanomme, että voisit syödä itsekin kun osaat, niin alkaa känistä ja huutaa tai huonona päivänä itkeä.
Muuten pikkukaveri on omatoiminen, käy usein jo potalla pisullakin, puhuu paljon ja on motorisesti hyvin kehittynyt. Olen aina antanut koskea ruokaan ja " sotkea" sitä lautasella ja pöydälläkin pienempänä. Poika on kyllä todella siisti luonne, eikä tykkää esim. että hiekkaa menee käsiin tai ruokaa leualle, vaikka en ole näistä ikinä mitään sanonut! Itse sanoo aina " aiaiai" jos ruokaa putoaa ruokalappuun!!!!
Pitäisikö ottaa tiukka linja ja antaa olla syömättä jos ei itse syö (tuntuisi kyllä tosi pahalta...) vai auttaa siihen asti, että alkaa oman halunsa mukaan syödä itse? Saattaahan tuo olla jotain alkavaa itsenäistymiskapinaakin; toisillahan se kina tulee nukkumaanmenosta, pukemisesta tai muusta.
Tiedän kyllä, että monet jo 1-vuotiaana syövät hyvin itse...
Onko muita kohtalotovereita?
Emokissa
Kommentit (6)
Meillä 3-vuotias ja toisinaan joudun myös lusikoimaan kun ei meinaa mennä ruoka millään muuten. Toisinaan taas menee vauhdilla itse. Ihan riippuu kuinka mieleistä ruoka on ja kuinka kova nälkä...
Ja alle 2v on vielä kovin pieni syömään itse.
Meidän kolmevuotias on vasta nyt ruvennut itse syömään keittoja ja puuroja, vaikka muuten rupesi itse syömään 1-vuotiaana, toisaalta yli puolitoistavuotta nuorempi pikkusiskonsa on jo pidemmän aikaa syönyt kaiken itse.
Joskus oma mielipide hämärtyy, kun joku kyttää vieressä ja ihmettelee suureen ääneen että " eikö se nyt jo syö itse" .
Pitäisi vain luottaa siihen omaan tunteeseen! Enpä tiedä ketään koululaista, jota vanhemmat kävisi koulussa syöttämässä...
:)
Minun äitini on malliesimerkki siitä ;-) Lasten täytyisi osata mahdollisimman aikasin kaikki mahdollinen, muuten heissä on jotain " virheellistä" .
...mulla sama juttu. Oma äitini tekee aina asioista kauhean numeron lapsen kanssa: no niin, nyt syödään sitten!!!!!!!!!! Ja kovalla äänellä. Ei ihme, että minusta on tullut vähän hermoherkkä joissain asioissa. (vaikka muuten onkin kyllin hyvä mummi ;-))
Haluaisin, että oma lapseni oppisi suhtautumaan perustarpeisiin, kuten syömiseen, lunkisti ja ottamaan ne hyvänä osana elämää, ei palkitsemisena, lohdutuksena tai muuna korvaavana toimintana.
Emokissa
en ole kohtalotoveri, mutta ei kai tuosta nyt kannata suurta numeroa tehdä? Syötä liemiruuat ja syököön muut itse,kyllä hän aikanaan lusikkaakin käyttää. Minä joudun ainakin vielä lusikoimaan 4-vuotiaallekin puurot, tai muuten jäisivät puurot syömättä.