Miksi niin korkea kynnys palata työelämään
Minulla on kotona ihana 1v 3kk poika ja minua on soitettu töihin. Haluaisin toisaltaan mennä, mutta toisaaltaan olla myös kotona pojan kanssa.
Minusta tuntuu niin pahalle viedä poika hoitoon. hih, ei se pärjää ilman äitiä. =) Varmasti näitä on ajatellut moni äiti. Mutta kun se vaan tuntuu niin pahalle viedä poika hoitoon.
En ole kuitenkan vielä päättänyt asiaa.
Poika joutuisi päiväkotiin, perhepäivähoitajalle ei ole paikkoja. nyyh
Kommentit (6)
Nostin äsken pinoa, mutta minne se hävisi.
Nostan kun olisi kivaa kuulla muitakin mielipiteitä ja kokemuksia.
Jos tuntuu, että vielä jaksaisit olla kotona ja se on taloudellisesti mahdollista, niin mun mielipide on, että jatka ihmeessä hoitovapaata! Työssäkäynti ja lapsen tarhassa olo ei mikään unelmatilanne ainakaan meidän perheessä ole ollut. Siitä seuraa esim. kiirettä, sairasteluja ,väsyneitä aamuja ja itkua tarhaan jätettäessä. Vähän yli vuoden ikäinen on kuitenkin vielä pieni ja varmasti nauttii siitä, jos saa äidin kanssa kotona olla:). Tämä on siis vaan mun mielipide tietenkin.
Hei!
Mä olen äitinä ollut juuri tuon samaisen kovan paikan edessä, jossa sä painiskelet nyt. Oma 11kk ikäinen poikani aloitti juuri hoidon, kun sain sellaisen työn, josta olen aina haaveillut eikä moista tilaisuutta olisi varmaan tullut koskaan. Monen monituista iltaa itkin ja tunsin huonommuutta siitä, että valitsin työn enkä lasta, onhan hänkin pieni vain kerran :(((. Siihen pahaan oloon ei auttanut miehen eikä muiden järkisyyt, kuinka perheemme saisi olla yhdessä enemmän mun tehdessä päiväduunia lähellä sen sijaan, että menisin jatkossa 3 -vuorotyöhön ja työmatkoihin menisi 2h/päivässä.
Nyt kun olen aloittanut työt ja pieni hoidon, olen jo kummasti sopeutunut tilanteeseen ja osaan todella arvostaa jokaista hetkeä poikani kanssa ihan eri tavalla kuin ennen. Tähän on tietysti auttanut se, että löysimme kivan hoitopaikan, jossa poika on kuin kotonaan, viihtyy hyvin. Se oli itselle täysi yllätys, etenkin kun hän ei ole oikeastaan koskaan pahemmin hoidossa ollutkaan. Omaa oloani helpotti se, että teen 4 -päiväistä työviikkoa ja miehellänikin on 1 arkivapaa, poikamme on hoidossa siis 3 päivää viikossa ja päivät eivät ole kohtuuttoman pitkiä, kun joustamme mieheni kanssa töissämme niin, että toinen menee aikaisemmin töihin ja lähtee aikaisemmin, toinen vie pojan myöhemmin hoitoon...
Itse olen herkkää tyyppiä siinä suhteessa, että uskon, että pojan hoidon aloitus olisi ollut minulle todellinen kriisi joka tapauksessa, vaikka poika olisi ensimmäisen kerran ollut kotoa pois lähtiessään kouluun tai vaikka armeijaan. Aina se varmasti tuntuu pahalta. Tottakai olen edellisten kanssa samalla linjalla, että jos on mahdollisuus olla kotona, on se lapselle usein parempi vaihtoehto.
-Terppari
Mulla vaan jo vähän erilainen tilanne, kotona olen ollut kohta 5v ja arvaa et minun kynnys on KORKEA.. en pääse sen yli millään, en edes hyppäämällä =(
Joko kirjoitti työajan lyhennyksestä, koskee varmaan vaan vakkareita?
Itse palaan hoitotyöhön, 3 vuorotyö odottaa, ei yhtään iske heti alkaa lapsille 10h:n hoitopäiviä järkkäämään.
Oisko kellään mullekin vinkkejä?
Alkuperäiselle suosittelen lämmöllä jos halu ja rahat riittää niin kotona oloa vaan jatkaa, minä en ainakaan kadu päivääkään !!
Mulla 4v ja 2v.
Tsemppiä sulle valintoihin =)
mutta poika vain on kerran pieni. Tiukkaa voi tulla kun otimme isomman lainan kun rakensimme. Mutta olen pähkäillyt joskos alkaisi perhepvähoitajaksi. Mitä mieltä siitä kanssatoveit olisi?
Kiitos vastauksistann.
Olisi kivaa kuulla lisää.
Jos vain on taloudellisesti mahdollista, niin tietenkin tuonikäisen lapsen on parempi olla äidin kanssa kotona kuin päiväkodissa. Ja minusta tuntuu, että äiti kyllä tietää, milloin on aika palata töihin:)
Yksi vaihtoehto on tehdä lyhennettyä päivää, jotta sitten jää aikaa olla lapsen kanssa kotonakin? Itse tein 30-tuntista viikkoa, kun lapsi oli 1v3kk-2v, ja se oli kyllä meille onnistunut ratkaisu.