Hautajaiset tulossa.. Mitä/miten kertoa alle 3-vuotiaalle?
Tätini kuoli ja hautajaiset on tulossa.. En ole vielä kertonut lapselle (2v8kk) asiasta, kun en tiedä miten sanoisin ja mitä sanoisin. Hän ei muista tätiäni, koska näki tätä harvoin ja viime kerrasta on pitkä aika.
Hautajaiset ovat pienimuotoiset, mutta kaikki lähisukulaiset on paikalla. Tyttö varmasti ihmettelee miksi äiti ja kaikki itkevät. Mitään mahdollisuutta hoitopaikkaan ei ole, joten joudumme ottamaan tytön mukaan.
Miten te muut olette kertoneet taaperoille kuolemasta ja hautajaisista? Meidän tyttö on kovin herkkä, mutta todella kypsä sillä tavalla, että ymmärtää asioita todella hyvin ja muistaa uskomattomia asioita pitkältä ajalta. Haluaisin siis kertoa asiasta jotenkin kauniisti, ehkä käyttäen jotain enkelitarinaa ohessa, jottei hänelle jäisi tästä pahoja muistoja. Mutta miten asian hänelle kertoisin? Entä missä vaiheessa ennen hautajaisia? Hautajaiset on tämän viikon lauantaina.
Autattehan minua!
Kommentit (7)
Kerro lapselle hautajaisista (mitä siellä tapahtuu ja miksi itketään) hyvissä ajoin etukäteen, jotta lapsi ehtii sitä vähän mielessään käsitellä ja kysellä mieleensä tulevia kysymyksiä. Jos se kuuluu omaan vakaumukseen, niin täti on taivaassa enkeleiden kanssa -tyylinen selitys kyllä tuntuu lapsista lohduttavalta. Muista kuitenkin, että tuon ikäinen lapsi käsittää asiat vielä hyvin konkreettisesti ja vältä nukkui pois- tai muita vastaavia kiertoilmaisuja. Ja varaudu mielessäsi siihen, että lapsi voi alkaa kysellä kuolemasta yleensä: milloin sinä kuolet, milloin minä...
Kerroin ennakkoon henkilöstä. Kerroin kuolemasta noin yleensä. Sanoin, että hautajaisissa itketään siksi, että kaikille on ikävä x-setää. Näytin valokuvia aikasemmista hautajaisista, millanen arkku on ja minne se lasketaan. Jätin kuitenkin kertomatta, että x-setä on sielä arkussa ja laitetaan maahan, sillä sitä ei tyttö vielä ite hönännyt kysyä.
sanottiin meidän reilu 2,5-vuotiaalle viime keväänä. Ihme kyllä hän ei ole kysellyt edelleenkään (yli 3v nyt) paljon kuolemasta. Saattoi kyllä jonkin aikaa tokaista jollekin tutulle, että " se on kuule se Toivo-ukki nyt kuollu" ja huokaista perään. Nyt tuntuu unohtaneen senkin.
Me kerroimme monta kertaa, että mennään hautajaisiin, että siellä ollaan nätisti, ei juoksennella eikä rallateta, ja että monet ihmiset ovat surullisia. Selitimme oma-aloitteisesti mahdollisimman vähän, vain perusasiat. Ei siis mitään taivaasta, enkeleistä tms. Ja meillekin neuvottiin, ettei missään tapauksessa nukkua-verbiä yhdistetä tähän asiaan!
Vastasimme lapsen kysymyksiin, joita oli yllättävän vähän. Tyyliin:
" Miks se Toivo-ukki kuoli?" " No kun se oli niin kamalan vanha ja sairas jo" .
" Miks ne toiset on surullisia?" " No kun niistä tuntuu kurjalta kun ne ei voi enää nähdä sitä Toivoa, niillä on sitä ikävä"
Oma kokemukseni on, ettei kannata kamalasti selitellä, vastata vain kysymyksiin sitä mukaa kun niitä tulee.
Olin joo itsekin lukenut jostain sen, että " nukkua pois" - termiä ei kannata käyttää koska lapsi voi luulla, että nukkuessa voi sitten itsekin kuolla.
Täytyy tässä tällä viikolla vähän pohjustaa asiaa, että mitä lauantaina tulee tapahtumaan.
Lisääkin neuvoja saa antaa, ota kaiken kiitollisena vastaan.
Reilu 2v:lle kerrottiin viime keväänä, kun isomummo kuoli, että isomummo meni Jumalan luokse, ja että siellä on hyvä olla, Jumala hoitaa isomummon pipin pois (oli sairastanut lyhyen aikaa, lapsi tiesi attä isomummo oli sairaalassa). Ja tosiaan puhuttiin etukäteen miksi ihmiset itkevät, ja miksi kaikilla on mustat vaatteet (sekin saattaa pientä pelottaa/hämmentää). Muutaman kerran on aiheeseen palattu, mm. kun on käyty tervehtimässä vieraampaa isomummoa on lapsi kysynyt että mennäänkö A-isomummon luo. Siihen on vastattu samoin kuin alunperin selitettiin, eli että A-isomummo on nyt siellä Jumalan luona. Hyvin on kelvannut selitys.
Kerran muuten alkoi tämä tyttösemme puhumaan, että hänkin haluaisi nyt mennä sinne Jumalan luo. Sekös meitä vanhempia tietysti kauhistutti, kun tiedämme mitä sillä olemme tarkoittaneet. Hieman köhien sitten totesimme, ettei sinne noin vaan pääse, eikä kukaan tiedä milloin on oma aika sinne mennä. Jälkikäteen kun olen tuota pikaisesti kehitettyä vastausta miettinyt, niin aika hyvinhän siinä kuitenkin tuli oman vakaumuksen mukaan tämä asia selitettyä!
Meillä oli hautajaisissa mukana lapsille (oma 2v3kk ja serkku 3v10kk) uusia palapelejä pöydässä tehtäväksi. Piti lapset hiljaisina ja paikallaan sen aikaa kun luettiin adresseja ja muisteltiin vainajaa. Saman asian ajaa tietysti vaikka piirrustuspaperi tms.
Voimia hautajaispäivälle!
Eena
minä en ottaisi noin pieniä lapsia mukaan hautajaisiin.
Meillä on 4 v ja 2,5 v ikäiset pojat, ja tässä poikien olemassa olon aikana kaksissa hautajaisissa olemme olleet, ilman lapsia.
Toinen vainajistani oma enoni, jota lapsemme eivät koskaan ole tavanneetkaan, ja toinen mieheni mummo, joka oli meille läheinen :(
Itse muistan omasta lapsuudestani, että olin 4 v kun ukkini kuoli.
Olin mukana hautajaisissa, ja muistini sopukoista muistan sen hetken :(
En olisi halunnut nähdä äitini ja mummoni suurta surua :(
En voinut ymmärtää täysin sitä, että ukki makaa arkussa, ja lasketaan maahan, ja kuvistakin näkee pienen tytön hämmästyksen ja pelon :/
Olin äidiltäni kysynnyt haudallakin, kukkavihkoa laskiessamme, että " kuka nyt pitää huolta mummosta?" :(
Toki syntymä ja kuolema ovat luonnollisia ja väistämättömiä asioita, mutta...en omaan kokemukseeni pohjautuen pieniä lapsia veisi hautajaisiin.
Ja tuo termi " nukkua pois" on aivan kamala :(
Muistan, että toinen mummoni käytti tuota termiä, ollessani lapsi puhui mun kuullen jonkun nukkuneen pois, ja olin saanut siitä kammon, että enhän vaan nuku pois, tai eihän vaan äiti/isä/sisko/mummo/joku muu nuku pois :(
Eli en myöskään käyttäisi tuota ilmausta.
Minä väitän kyllä vakaasti, että pienen lapsen on vaikea käsittää kuolemaa, vaikka asiaa kuinka hyvin pystyisi selittämään.
Eikä käsitellä sitä asiaa niin hyvin, ettei asia jäisi vaivaamaan pienen lapsen mieltä.
Siksi säästäisin lapsen siltä kokemukselta, niin pitkäksi aikaa kun on kypsempi asian ymmärtämään.
*Osanottoni ap:lle!*
Oma isäni ja silloin 2½ vuotiaan pojan ukki kuoli tasan vuosi sitten. Tilanne oli sikäli erilainen, että poika tapasi ukin vielä ed. päivänä hyvin huonossa kunnossa. Kerroimme ukin menneen taivaaseen meitä odottamaan. Hautajaisista kerroimme, että aikuisia ja lapsia itkettää kun on ikävä ja eikä ukki ole enään meidän kanssa. Koko vuoden poika on muistellut ukkiaan ja kysellyt mm. miksi hän meni pois. Kannattaa todenmukaisesti oman vakaamuksen mukaan kertoa mitä kuolemassa ja hautajaisissa tapahtuu. Kitjastossa on aiheeseen liityviä kirjoja, josko niistä olisi apua.
Voimia sinulle suruun.