Meillä lapset saa lähes aina jotain lelua/kirjaa/vaatetta kun ollaan kauppareissulla. Outoako?

Paljon parempi ostaa tehtäväkirja kuin karkkipussi!

Ensinnäkin ei ole rahaa ja toiseksi turhan tavaran hankkiminen on järjetöntä. Nytkin romua pursuaa joka nurkasta.

Nätisti katselevat leluostastolla ja yleensä eivät mitään pyydä. Jos ehdotan, että saavat valita jotain pientä äidin kanssa yhdessä, ovat aina yhtä riemuissaan ja kiittelevät vuolaasti. Kun ei osteta, he hyväksyvät sen tyyneesti, koskaan eivät ole tapelleet kaupassa jonkun jutun perään. Meillä ei kuitenkaan osteta mitään turhaa muovikrääsää kaapit täyteen, vaan useimmiten jotain askartelutavaraa (muovailuvahaa, hamahelmiä, vesivärejä, sormivärejä, kyniä, tusseja jne), kirjoja yms.

Itse ainakin pelkäisin, että lapsi oppii saamaan kaiken haluamansa. Osaako lapsi sitten enää arvostaa saamiaan tavaroita ollenkaan? Oppiiko tekemään joskus töitäkin haluamansa eteen?

Meillä lapset osaavat iloita pienimmästäkin jutusta. Juuri eilen katsoi muutama asiakas hymy huulilla meidän 3v tyttöä kun uuden hammasharjan saatuaan kapsahti kaulaan " kiiiiiitos rakas äiti pikku pupu, kiiiitos!" .

jotain pientä kivaa. Viimeisin ostos oli DVD, jota juuri nyt katselee olohuoneessa. En koe tätä yhtään pahaksi, koska en ole kuitenkaan opettanut siihenkään, että saisi joka kauppareissulla jotain haluamaansa. Yleensä ostan nämä lelut, kirjat ja DVD:t yksin ja lapsi saa sitten illalla mieluisan yllätyksen.



Uudet DVD:t otetaan meillä käyttöön muuten vasta sairastellessa tai jostain hyvin tehdystä jutusta palkkioksi. (ikää vasta 2v, joten tällainen tilanne voisi olla vaikka se että kiukuttelee aikansa ja sitten jossain vaiheessa " pyytää anteeksi" )

Leluja meillä on valtava määrä, tuttavat kateellisina muka kauhistelevat. Teimme uuteen taloomme sellaisen erityisen leluvarastohuoneen, josta voi käydä valikoimassa.

varsinaisia " leluja" siis esim. barbeja tmv. mutta askartelu tarvikkeet (esim. juuri värikynät, vesivärit, hamahelmet, muovailuvaha) ymv. ovat kuitenkin lapselle kehittäviä ja kuluvia. Tuntuisi aika ankealta, jos värittämisestä pitävä lapsi ei saisi uusia värejä kun jouluna/synttäreillä. Raukka koittaisi sitten sillä sentin nysällä värittää värityskirjan reunoja, kun olisi jo kuvatkin loppuneet kirjasta;)



Pääasia että lapset ymmärtävät, etteivät saa aina ja kaikkea!!!:)

Tokihan se on kustannuskysymys, harvalla perheellä kuitenkaan on joka kauppareissulla varaa laittaa esim. viittä euroa jokaisen lapsen " pieneen ja kivaan" . Kuukaudessa siitä tulee kolmilapsisessa perheessä kuitenkin jo 60 euroa, sillä saisi jo ulkoiluhaalarin tms. isoa kivaa... Eli minusta on ihan järkevää (jos nyt ei rahassa kylve) miettiä, että onko järkevää kantaa kotiin krääsää, jos sillä samalla rahalla saisi jotain oikeasti kivaa vähän pidemmällä aikavälillä.



Toisaalta en lähtisi siihenkään, että vain merkkipäivänä saa jotain. Kyllä meillä 2,5v. lapsi saa silloin tällöin jotain kivaa kaupasta. Esim. viime viikolla ostimme hänelle Reetun, kun oli sitä niin kauan toivonut. Ja joskus alekorista tarttuu mukaan kirja tai dvd. Mutta joka kauppareissulla ei saa ekstraa. Kaupassa usein tai oikeastaan aina kierrämme kyllä leluosaston, mutta lapsi saa vain katsella. Painamme kyllä mieleen, jos jokin lelu kiinnostaa kovin, sen sitten ostamme joskus jos tulee sellainen sopiva hetki.



Rajansa minusta kuluttamisella ja ostamisella haetulla mielihyvällä pitää olla.

siis lapselle ei pitäisi aina ostaa kaupasta jotain koska lapsi oppii helposti siihen että aina pitää aina jotain saada.



Minusta siinä ei ole mitään vikaa että ostaa jotain kunnon kehittävää tekemistä eikä mitään rojua ja herkkuja.



Ja sitten antaisin ostokset vasta kotona jonkin ajan päästä että lapsi ei yhdistä sitä ostosta kauppaan.

Kirpputorilta lapset saavat yleensä aina kumpikin jotain, mutta siihenkin on ehtona, että löytyy hinta-laatusuhteen täyttävä tavara (käydään 1-2krt/kk).

Kauppareissuilta ei yleensä osteta mitään. Linja on helppo pitää varsinkin pienempien kanssa, kun tietävät että saa katsella leluja ja toivoa niitä synttäri- tms. lahjaksi. Ei tarvitse riidellä, että miksi viimeksi sai ja nyt ei saakaan...



Karkkia ostetaan lauantaiksi.

Ostetaan aina lapsillekin jotain kivaa. Mun on kaupasta vaikea lähteä ellen osta itselleni vaikka jonkun lehden ja lapsille nallen tms :) Eikä lapset edes aina haluis mitään, eivätkä ikinä ole saaneet kaupassa mitään kohtausta.

Pikkuleluja, kirjoja, piirrustuslehtiöitä jne.

Luulen myös, että lapset juuri siksi eivät ala inttämään ja rutisemaan silloin kun sanoo ei.

Vien lapset myös halutessaan katselemaan leluja leluosastolle, mutta sanon etukäteen etten osta mitään. Olen huomannut tämän myös olevan meidän lasten kohdalla hyvä ratkaisu.