Uudelle uralle?
Onko kellään kokemuksia uuden ammatin opiskelemisesta "kypsällä" iällä?
Mulle on vissiin iskenyt 40-kriisi, kun tulee miettineeksi, että mitähän sitä loppuelämän tekisi. Takana on jo yksi akateeminen loppututkinto, mutta kun töitä ei kotipaikkakunnalta löydy ja töiden perässä on pitänyt kulkea jo useita vuosia 100 - 150 km päähän. Enää ei vain jaksa ajaa, olla öitä pois kotoa, kun lapsetkin ovat pieniä (ala-asteella). Muutto minun työpaikkakunnalle on pois suljettu vaihtoehto, mies ei halua eikä lapsetkaan. Toisaalta nykyiset tehtävät eivät motivoi niin paljoa, että kahden asunnon elämää jaksaisi. Olenkin hakenut ja saanutkin jo opiskelupaikan, opintovapaatakin saisin, (...ainakin lain puitteissa) mutta miten esittää asia pomolle, kun haaveilemani opiskelu ei ole yhtään samaa mitä nyt teen. Koulutusrahastosta saisin koulutustukea ainakin opintojeni alkutaipaleelle, joten ansiotason romahtaminen ei olisi aivan katastrofi, kun on asuntolainaakin. Toiveissa tietysti olisi uuden tutkinnon myötä töitä kotipaikkakunnalta. Arveluttaa vain, miten sopeutuisi parikymppisten sekaan, ikänsä puolesta kävisi heidän äidistään.
Kommentit (3)
Kannustan sinua tarttumaan tilaisuuteen ja kouluttautumaan uudelle uralle. Nelikymppisillä on vielä reilut parikymmentä vuotta työsarkaa edessä, joten kannattaa tosiaan miettiä, miten sen ajan kuluttuu.
Itse olen saman edessä. Neljänkympin paalu lähestyy ja kriisi painaa päälle. Katselen mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Nykyisessä ei sinänsä mitään vikaa, mutta ajatus siitä, että tekisin sitä vielä tosiaan melkein kolmekymmenta vuotta, ei aivan täysin motivoi. Lisäksi haavekuva yhdestä tietystä ammatista siintelee mielessä. Siihen kouluttautuminen vaatisi kyllä paljon sekä minulta että perheeltä. Tulisi muutto sekä taloudellisesti rankat ajat, sen lisäksi koulutus veisi minulta paljon aikaa ja voimavaroja. Ja lapsetkin ovat vielä pieniä. Mutta kadunko myöhemmin, jos en edes yritä toteuttaa haavettani. Aika näyttää, mihin ratkaisuun päädyn.
Olen 34-v ja itselläni myös jo yksi akateeminen koulutus. Melkein 10-vuotta olen jo töitä tehnyt tällä alalla, mutta työ ei motivoi tarpeeksi. Nyt lähden opiskelmaan täysyin uutta alaa yliopistoon. Pääsin sisään jo vuosi sitten ja olen vuoden opiskellut työn ohessa ja pistänyt rahaa säästöön. Nyt jään opintovapaalle ensi kevääsen asti ja siiten ensi kesänä irtisanon itseni lopullisesti. Töissä suhtauduttiin opintovapaaseni ja uuteen koulutukseeni todella hyvin, kaikki onnittelivat että uskallan jättää turvallisen työpaikan ja lähteä tekemään sitä mikä minua oikeasti kiinnostaa. Koulutusrahastosta saan tukea ekaksi vuodeksi, lout täytyy sitten selvitä normaalilla opintotuella (ja niillä kertyneillä säästöillä). Tarkoitus on edetä tietenkin mahdollisimman nopeasti, olen laskenut että 3 vuotta voin täyspäiväisesti opekella, sitten täytyy jotain töitä alkaa tehdä.
Olen siis vuoden jo käynyt kursseilla ja ilokseni huomasin että meistä noin 30 opiskelijasta ainakin 5 oli vähintään minun ikäistäni, eli en suinkaan ollut ainoa uuden ammatin hankkia. Toki joskus on "teinien" jutut vähän ho hoijaa, ja tulee sellainen täti-fiilis, mutta yleensä on kyllä tosi kivaa ja sulaudun hyvin porukkaan.
Nyt siis enää 4 viikkoa töitä ja sitten alkaa uusi opiskelija elämä (vaatekaappia olen kyllä joutunut hieman uusimaan, sillä ehkei ihan jakkupuvulla viitsi lähteä muiden opiskelijoiden joukkoon...).
Ihanaa, että olet löytänyt uutta ajateltavaa ja vielä löytänyt opiskelupaikan. Ei muuta kuin reippasti kohti uusia haasteita.
Eipä tarvi sitten keinustuolissa vanhana miettiä, että voi että kun olisin silloin mennyt, kun minulla oli mahdollisuus. Pomollesi voit sanoa, että nyt menen toteuttamaan haaveitani. Jos hän ei sitä ymmärrä, niin eihän se kait sitten niin hyvä pomo ollutkaan. Ja niistä nuorista! Älä ystävä mieti, miten sopeudut opiskelemaan heidän kanssaan. Ei muuta kuin nuoruus uusiksi! Rohkeasti vain kohti uusia seikkailuja, elämä on yksi ja ainutkertainen. Nyt se pitää elää!
Ja jos matkalla tulee jotain odottamattomia vastoinkäymisiä, niin eihän siitä opiskelun lopettamisesta mitään vankeusrangaistusta tule. Eli mitkä ovat riskit? Et saa todistusta, menetätä ehkä ansionmenetyksinä jonkun euron? So what? Anna mennä vaan ja VIISI ISOA HUUTOMERKKIÄ.