Vauvan yöt yhtä hulinaa, mitä teen?
Tilanteemme on seuraavanlainen ja alan olla todella neuvoton mitä pitäisi tehdä.Poikamme 8kk on nukkunut aina todella huonosti (pisimmillään 4h) mutta nyt homma on mennyt ihan mahdottomaksi.Päivärytmi on kyllä hyvä ja hän nukkuu levollisesti kahdet päiväunet 1,5-2h ja 1h.Iltaisin menee nukkumaan aikaisin ja eka pätkä on n. 4h mutta sitten alkaa hulinat.Hän itkee, kähisee, kirkuu ja pyörii sängyssään eikä auta tutit tai silittelyt.Joskus mies saa hänet rauhoittumaan tutilla mutta useimmiten vaatii tissiä.Nälästä ei ole kyse sillä poika syö iltaisin tukevan iltapuuron.Tassuttelua kokeilimme mutta ilman tulosta.
Tiedän että yksi vaihtoehto olisi unikoulu mutta alan olla niin poikki etten jaksa valvoa öisin.Usein otan pojan yöksi viereen että saan nukkua edes hetken, muuten joudun ravaamaan rauhoitteluhopuuhissa 0,5-1 h välein läpi yön.Minun vieressänikin poika herää samaan tahtiin:(Toisaalta unikoulussa tuntuu pahalta se huudattaminen varsinkin kun pojalle tulee juuri nyt 3 hammasta yhtä kertaa ja hän opettelee kävelyä(!) yhtä aikaa eli ryömii, konttaa, nousee seisomaan jne.Eihän isompaakaan lasta jätetä yksin kirkumaan sänkyynsä!
Sukulaisia ei lähellä ole joten apuja ei saa.Välillä jaksan paremmin, välillä huonommin mutt ainakaan vielä en ole seonnut;) Antakaa ajatuksia mitä tehdä!!
Kommentit (7)
Jos aina loppujen lopuksi kun pinna palaa, otat vauvan viereen ja annat tissiä, niin etkö silloin " palkitse sen huutamisesta" ? Näin koiratermejä käyttäen. Siis vauva oppii, että kun vaan sitkeästi jaksan kirkua ja kirkua, niin jossain vaiheessa äiti tulee, ottaa kainaloon ja antaa tissiä.
Jos itsestä tuntuu, että voimat eikä sydän riitä unikoulun pitoon, niin pitäisikö sitten vaan " hyväksyä faktat" ja ottaa naapukka yöksi kainaloon ja tissiä suuhun?
Siis en halua kuulostaa mitenkään ilkeältä, anteeksi kovasti jos kuulostan, mutta viestissäsi luki näin hieman kärjistäen " vauva huutaa ja raivoaa, rauhoittuu tissille... mitä tekisin? Mutta en kuitenkaan halua tehdä mitään" Itsestäänhän se ei varmaan opi jos on eläväistä sorttia, kuten useat on.
Meillä on myös jouduttu olemaan aika tiukkoina öisin. Yleensä nukkuu ok. Mutta yhtäkkiä saattaa tulla näitä kirkumisöitä. Silloin pidämme " unikoulua" eli emme ota poikaa pois sängystä, emme seurustele (juttele), silittele tai tarjoa ruokaa. Yhtenä yönä jouduimme vajaa kaksi tuntia kuuntelemaan suoraa kirkumista kunnes lopulta simahti (kello oli jotain 03 -arvatkaa väsyttikö?). Mutta sen yön jälkeen ei ole enää näitä megakriisejä ollut. Edelleen herää 1-3 kertaa yössä, mutta nukahtaa välittömästi kun käy kääntämässä selälleen ja tuikkaa tutin suuhun ja peiton päälle.
Meillä on ihan prikulleen samanlaista! Neiti on 7kk ja yöt on ihan hirveitä! Nukahtaa omaan sänkyyn n. 20-21 ja viimeistään puoliltaöin on otettava tissille ja viereen.
Oodi on varmaan ihan oikeassa siinä, että tissillä ei saisi " palkita" huutoa, mutta meillä ainakin on esikoisenkin unta vähän varjeltava, eli jollain on vauvan suu tilkittävä, ettei huuda siskoaan hereille. Jos sen tekee, on yö lopullisesti tuhoon tuomittu, sillä esikoinen on 2,5vee uhmis, joka ei kyllä varmasti sänkyyn enää mene, jos sieltä kerran pois tulee...
Mä toivon hartaasti, että tämä on vaan vaihe ja meno rauhottuu, kunhan tämä mieletön kehitysryöppy on saatu seesteisempään tilaan. En vaan tiedä miten siihen asti selviän hengissä, koska tytöt nukkuu päivällä eri aikaan, eli minä en voi ottaa ikinä edes päikkäreitä.
Koitetaan jaksaa ja jos jollain on mahtivinkkejä öitten rauhoittamiseen, niin ilolla otetaan vastaan! :)
Vai onko se ehkä jo tehty? Meillä vaavi siirrettiin 6-7 kuukauden iässä omaan huoneeseen ja ihme kyllä yöt rauhoittuivat. Alun perin pelkäsin, että uuvun kahta pahemmin kun joudun ravaamaan eri huoneeseen siihen asti alituisille rauhoittelureissuille, mutta ei. Yösyönnitkin loppui tuon jälkeen tuon itsekseen 7 kk iässä.
Toiv. tuosta olisi apua. Jollei, puhu väsymyksestäsi edes neuvolassa, oma jaksamisesi on kaiken A ja O. Tsemppiä!
ja hampaita tulossa (3kappaletta ylös). eilen nousi ekaa kertaa seisomaan, eli eiköhän se liity siihen jotenkin. Nyt on sitten vähän flunssaa... viikko sitten heräsi kahtena yönä tunnin nukuttuaan huutamaan suoraa huutoa, eikä siihen auttanut syli, tutti, eikä tissi. tunnin verran se huusi (sylissä). Annoin panadolia, koska arvelin sen johtuvan hampaiden puhkeamisesta. viimein rauhottuikin. viimeinen kuukausi ollut omien unien kannalta aika hermoja raastavaa aikaa, yhden yön olin poissa ja vauva oli isukkinsa hoivissa. Ihan hyvin nukahti, mutta heräili kyllä 5 kertaa yössä.
Olen yrittänyt neuvolan ohjeiden mukaan lisätä päivällä aterioita, eli aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro jne. ettei ainakaan ravinnonpuutteesta ole yötissin huutamisessa kyse. Ennemminkin arvelisin että hän tarvitsee läheisyyttä, eikä siihen ole auttanut päivän " läheisyystankkaukset" vaikka olen yrittänyt tarjota enemmän tissiä päiväsaikaan.
Kai se on vain ajateltava, että tämäkin menee ohi... Itse en rupea huudatusunikouluja harrastamaan, sillä noin pieni vauva ei huuda kiusatakseen tai manipuloidakseen, ja " palkitsen" sen kyllä sylillä ja lohdutteluilla silloin kun se niitä kaipaa. Tässä nyt vaan tuntuu olevan niin paljon kehitysjuttuja päällekkäin. Ainiin, meinasin unohtaa vielä senkin, että ilmeisesti jonkinasteista eroahdistustakin pukkaa, kun näköpiiristä ei saisi poistua hetkeksikään. Toisaalta itkee myös mummin perään, joka kylään tullessaan meneekin ensiksi pesemään kädet.
eli neuvoja en pystynyt antamaan, kiva vaan tietää itsekin, ettei ole yksin. Nyt on tullut monta kertaa ajateltua mielessä, että " kun olis silloin tajunnut, kuinka helppoa vastasyntyneen kanssa oli!" (meillä ei siis ollut koliikkeja sun muita, vaan perushelppo vauva)
Taas yksi huono yö takana mutta sain onneksi nukuttua aamulla kun mies hoiti lapsia joten nyt taas parempi.Kyllähän se johdonmukaisuutta vaatisi mutta kahden lapsen äitinä se on helpommin sanottu kuin tehty.Meilläkin esikoisen unta on jotenkin varjeltava sillä 3v uhmis ei todellakaan ole helppo tapaus väsyneenä.Pari kertaa huuto on herättänyt esikoisen ja ei ollut kiva juttu:(
Lapset nukkuvat jo samassa huoneessa mutta ei siitäkään ollut apua...Ehkä vain odotan ja yritän selvitä sillä kovin radikaalit keinot tuntuvat pahalta sillä objektiivisesti katsottuna vauva on kyllä vielä aika pieni.Olisipa vippaskonsteja!
En voi kuin liittyä joukkoon univelkaiseen.... Meillä hulinat alkoi noin kk sitten, kun poika oli 7,5kk. Hampaita pukkas ja flunssa sitten vielä sekoitti pakan kunnolla. Lohdutuksena huomasin, että viime viikonloppuna hulinat vähän helpottivat ja yöheräämiset rajoittuivat niihin normaaleihin (?) 2-3 syöttöön. Eli toivoa on, mutta meillä vasta liikkeellelähtö edessä, joten en vielä odota hyvin nukuttuja öitä...
Valitettavasti en voi sua auttaa, mutta vertaistukea saat! Kuvauksesi oli juuri kuin meidän elämästä. Tyttö on samoin 8 kk ja ollut aina melko levoton nukkuja, mutta viimeinen kuukausi on ollut ihan mahdotonta. Tyttö nukkuu ns. sivuvaunussa, eli pinniksestä on laita pois ja kiinni meidän sängyssä. Voin siitä rauhoitella häntä ja imettää, en mitenkään jaksaisi nousta pystyyn joka kerta kun tutti tippuu tms. Hän on usein ihan kunnolla hereilläkin pari tuntia keskellä yötä, hihkuu ja konttailee pitkin sänkyä. Joka kerta kun hän nousee istumaan tai seisomaan, yritän laittaa hänet rauhallisesti takaisin, mutta hermohan siinä menee kun kolmattakymmenettä kertaa laittaa takaisin.
Olisko tässä iässä sitten jotain sellaista, mikä aiheuttaa levottomat yöt? Meidän tyttö samoin konttaa hirmu vauhdilla ja nousee seisomaan, ilmeisesti kehitys on nyt niin vauhdissa että yötkin kelataan samoja juttuja. Nälästä ei voi olla kysymys, syö ja nukkuu päivisin ihan hyvin. Säännöllinen päivärytmikin on ollut jo hyvän aikaa.
Vinkkejä kaivataan täälläkin, toden teolla! Meneekö tämä joskus ohi?