2,5 vuotiaan yöraivarit
Mitä tämä on?
2,5 vuotias on alkanut herätä puoli kahdentoista maissa yöllä raivoamaan. Ei ole aluksi hereillä mutta lopuksi herää omaan metelöintiinsä. Potkii, riuhtoo, eikä asettumaan saa muuten kuin isänsä, joka ottaa syliin ja laulaa. Jos minä yritän puhua, silittää, ottaa syliin tms. poika huitoo vaan että pois. En tiedä näkeekö unta, vai mitä, mutta tätä on nyt jatkunut parisen viikkoa joka yön. Yhden raivarin saatuaan nukkuu kyllä hyvin yönsä.
Päivisin vaivaa kyllä uhmakin, että littyiskö siihen, vai näkeekö painajaisin?
Kommentit (4)
Meillä se liitty kyllä siihen uhmaan. Päivisinkin sai raivareita ja niin kauan kuin vain raivosi annoin olla rauhassa, koska koskettamisesta vain kiihtyi lisää, mutta jos alkoi satuttaa itseään (änkesi sormiaan kurkkuun ja nenään sekä repi itseään tukasta, heittelehti pitkin seiniä ja lattioita), otin tiukasti syliin, ns. kiinnipitoon. Toistin muutamaa yksinkertaista rauhoitusrepriikkiä ja yritin itse pysyä rauhallisena. Lopulta lapsikin rauhoittui. Öisin olivat raivarit sikäli erilaisia, että silloin lapseen ei oikein saanut mitään kontaktia, vaan hän ilmeisesti oli unessa. Silmät pyöri päässä jne. Silloin yleensä aina tarvitsi tiukkaa sylissä pitoa ja muutaman rauhoittavan sanan toistamista. Rauhoittumiseen meni n. 20 min, mutta sen jälkeen jatkoi suoraan unta aamuun asti.
Mä uskon, että toisille lapsille kiukun ja turhautumisen tunteiden ilmaiseminen on jotenkin vaikeempaa ja se sitten purkautuu vähän äärimmäisellä tavalla väsyneenä tai unissaan, kun lapsella eivät enää keinot riitä tunteiden hallitsemiseen. Meidän tyttö on kyllä tempperamenttinen, mutta kiltti, joten hänen ei ehkä ollut helppoa antaa itselleen lupaa raivota. Tämä nyt on tällaista kotipsykologisointia, joka perustuu ihan vaan mutuun.
Voimia, ajan kanssa se kyllä helpottaa!
Yleensä tähän raivoon liittyvät repliikit alkaa sanoilla " en haluu" eli minusta ne liittyy myös uhmaan, ehkä näkee jotain unia, tai kertaa päivän tapahtumia. Yksi yö esim. huusi " en haluu sipulii!! en HALUU sipuliiiiii!!" Ja sitten heiluu jalat ja kädet, saattaa lyödäkin minua siinä vieressä. Joskus auttaa kun menee ns. mukaan tähän " uneen" , esim. sanoo ettei ole sipulia tai että nuken peitto on hyvin tms, mikä nyt tuntuu olevan raivon " aiheena" . Tai sitten vaan hyssyttelee, ottaa kädestä kiinni tms. Välillä tosiaan vaan raivo yltyy, kun yrittää lohduttaa, mutta joku juttu onneksi sitten lopulta aina rauhoittaa.
Meillä ei kyllä ihan joka yö ole tällaista, mutta silloin tällöin. Toivottavasti teilläkin rauhoittuisi tilanne pian. Onko ollut jotain erityisiä tapahtumia lähiaikoina, mikä voisi vaikuttaa uniin?
Tyttö on 2v 4kk ja jotain pari kuukautta sitten tuli ensimmäinen yöraivari. Sen jälkeen niitä on tullut aina silloin tällöin esimerkiksi viime yönä. Raivarin aikana tyttöön ei kärsi mennä koskemaan taikka puhumaan mitään vaan hermostuu vain lisää. Olen ollut vierellä ja hyssytellyt vain. 10-15 min raivoaa maksimissaan ja jatkaa sit tyytyväisenä uniaan aamuun asti.
Päivisin tyttö saa raivareita lähes päivittäin eli huutaa kurkkusuorana noin 15 min, makaa lattialla mahalleen ja potkii ja sätkii. Silloinkaan ei kärsi mennä koskemaan vaan annan olla ja pysyn lähettyvillä. Menee sit itsekseen ohi ja on niinkuin ei olisi mitään sattunutkaan :) Päiväraivarit tulee kun kieltää jostain tai veli vie lelun kädestä. Mutta kun raivari tulee niin silloin ei auta mikään ei edes lelun palauttaminen tai mikään houkuttelu. Pitää vain antaa purkaa pahaa mieltään...
Teilläkin saattaa olla kysymys yöllisistä kauhukohtauksista. Meilläkin niitä esiintyy aina ajoittain. netistä löysin, jostain lääkäri sivuilta tämmöisen:
" Yöllinen kauhukohtaus alkaa 1¿2 tuntia nukahtamisen jälkeen, jolloin lapsi saattaa nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Kohtaus kestää yleensä muutaman minuutin ja kohtauksen aikana lasta ei kannata herättää. Hän ei muista kohtausta aamulla, toisin kuin painajaisunen kohdalla on asianlaita. Huutokohtauksia esiintyy 2 %:lla 1¿8 vuotiaista ja ne ovat vaarattomia. "
Tosin me aina yritetään saada poika (2,5v) jollain konstilla hereille, koska tuntuu että herättyään on helpottunut ja nukahtaa melkein heti uudestaan.