lapsi ei pidä joistain pk:n hoitajista!

Meillä oli lapsen edellisessä pk:issa ongelmana samanlainen,poika tuli suorastaan hysteeriseksi kun tietty ope oli häntä aamulla vastassa. Yritti kovasti hymyillä pojalle yms mutta hän ei antanut tämän edes koskea. Ajanmyötä selvisi myös miksi: tämä ope pakotti 2v syömään lautasen tyhjäksi, sätti lapsia jos eivät osanneet laululeikkejä ja piti muutenkin yllä erittäin negatiivisviritteistä ilmapiiriä jäkättämällä ja hermoilemalla koko ajan. Otin pojan pois päiväkodista ja aloitettiin uudessa. Nyt ei todellakaan mitään ongelmia kenekään hoitajan tai opettajan kanssa. Kyllä lapsen käytökseen joku syy musta löytyy,ei ne huvikseen ketään inhoa...

ihan niin kuin itsekin sanoit, ei sitä kaikkien kanssa tule toimeen. Valitettavaa tietysti, että sellainen ihminen on lapsen hoitopaikassa, mutta oppiipa lapsi myös sen että maailmassa on ihmisiä joista ei pidä ja toisaalta taas se on hyvä huomata, että lapsesi " tuntosarvet" toimii ;D



Minun molemmilla lapsilla on myös omat inhokkinsa ja suosikkinsa. Niinhän se menee. Välttelee sitten niiden ei-niin-kivojen hoitajien kanssa asiointia. Valitettavasti edelleen aikuisena näitä ihmisiä tulee eteen - joiden kanssa ei vain homma toimi. Mutta se on vain kestettävä. Ei toista voi mennä muuttamaan, itse voi oppia sietämään. Hankalampi tilanne olisi jos kyse olisi pph:sta, eli siitä ainoasta hoitajasta. Onneksi päiväkodissa hoitajia on kuitenkin useita.

niin juttelisin hänen kanssaan, siis onko niin, ettei hän tykkää hoitajasta ja että aina ei kaikista pidä, mutta voi silti tulla toimeen ihmisten kanssa. Mutta tämä siis lapsesi ikätason mukaan.

Mutta perusasianahan tuossa kuitenkin lienee etteivät kemiat kohtaa.

Niin, kun meillä on taas sellainen ongelma. En ole ainakaan huomannut, että lapseni erityisesti ei pitäisi jostain hoitajasta, mutta minulla itselläni on yksi inhokkihoitsu. Melkein aina, kun vien ja näen, että taas se hoitaja on töissä, tulee tosi mälsä fiilis, eikä tekisi ollenkaan mieli jättää lasta hoitoon. Sama on, kun haen iltapäivällä ja näen, että hoitaja on ulkona lasten kanssa. Tekisi vain mieli käydä äkkiä sieppaamassa oma lapsi kainaloon sen kummemmitta jutusteluitta.



Tämä hoitaja kun on jotenkin nyrpeä kokoajan ja kovasti negatiivisella asenteella. Aina on jotain palautettaa meidän lapsesta (" Voi että kun se TAAS tänään kirkui niin kovasti!" " JUST teki TAAS kakat vaippaan, kun oltiin ulos lähdössä" ym.ym.) Olen myös muutaman kerran jäänyt oven taakse kuuntelemaan aamulla ja heti alkaa meidän lapsen komentelu (" ***** ei nyt koske ollenkaan näihin!" " EI saa kirkua tuolla tavalla! Hyi!" ) Tiedän, että esim. tuo kirkuminen on tosi rasittavaa, mutta hei, lapsen nyt vaan sattuvan ilmaisemaan itseään hieman kovaäänisemmin kuin aikuiset! Toisten hoitajien en ole kertaakaan kuullut sanovan lapsellemme tuohon sävyyn. Tämä hoitaja myös vaikuttaa tosi helpottuneelta aina iltapäivällä, kun haen lapsen pois. Hyvä, että sanoo edes heippa. Yleensä sanookin :" No niin." Ja se siitä.

harmillinen juttu, etenkin lapsellesi, joka varmasti kuulee ja tuntee tämän hoitajan kiukuttelun ja arvostelun. Voisit joko keskustella päiväkodin johtajan kanssa tästä negatiivisen palautteen antamisesta, että se tuskin tekee hyvää yhdenkään lapsen itsetunnolle ja jos se ei toimi niin sitten voisit kokeilla ns. charm offence, eli olet ylitsevuotavan ystävällinen ja hymyileväinen tätä hoitajaa kohtaan. Joka kerta lähestyt iso hymy naamalla ja huikkaat jo pitkältä että heippa, ja kysyt että miten päivä meni, ja kuuntelet ja osoitat sympatiaa ja empatiaa tätä poloista hoitajaa kohtaa jolla on niin kurja elämä että joutuu kaatamaan paskaa sinun niskaasi. Usko pois että tämä toimii, ei kukaan ole enää ystävällisyyden ja huomaivaisuuden jälkeen tyly sinua taikka lastasi kohtaan.



Ei tietenkään tämä toimi jos olet sarkastinen taikka makeileva, mutta jos päätät laittaa sen hymyn joka kerta naamalle ja lähestyä tätä hoitajaa ystävällisesti ja iloisesti, uskon että hänenkin asenteensa muuttuu. Töitä se vaatii, mutta kyllä toimii.

Nimittäin ihmisiähän me vaan ollaan ja niin on mullakin ollut kans omat inhokkini... ;o) Vanhemman, nyt jo koululaisen, lapsen kohdalla oli tosiaan yksi henk.koht. inhokki, josta lapseni kovasti kuitenkin tuntui pitävän ja huojentuneena ajattelin, että sehän on pääasia! Onneksi ei mun tarvii olla siellä 8h/pvä... ;o)) Mutta siis kyseessä oli jo isompi lapsi.



Luulen, että ap:n esiin tuoma probleemi on tavallisempi pienemmillä hoidettavilla - vai mitä muut tykkäätte? Mun kuopuksella ainakin oli yksi ihan selkeä inhokki, josta itse ensin pidin, mutta ajan myötä huomasin, että olikin tosiaan älyttömän niuho ja jäykkä lastenhoitaja... Eli lapsen " gut reaction" oli herkempi kuin omani! Itki aamuisin vain jäädessään kyseisen tädin huomaan... Mutta kas, ko. hoitaja alkoi ajan myötä niuhottaa mullekin siitä sun tästä, mutta päätin käyttää tuota Lontoonmamin menetelmää ja olla yliystävällinen. Mutta siis ei liian... Myötäilin ja taivastelin sopivasti - ja se tuntui auttavan! (Tämän olen huomannut toimivan myös muualla, esim. työelämässä... Yksin kun ei voi riidellä - vaikka aikamoinen riivinrauta oikeasti olenkin!;-))



Jos on kyse jo isommasta lapsesta, niin itse olisin kuitenkin varovainen asian keskustelunaiheeksi ottamisessakaan... Kun homma on niin, ettei pk:n henkilökuntaa pääse itse valitsemaan, ja kaikista ihmisistä ei voi pitää eikä aina ihan kaikkien kanssa tulla toimeenkaan. Toki jos asia on kovin (lastakin) piinaava, niin pitäähän siitä keskustella, mutta itse yrittäisin kuitenkin kaikin tavoin tuoda niitä kyseisen " open" mahdollisia (?!) hyviäkin puolia esille. Se toimi jollakin tavoin ainakin viime vuonna ekalle luokalle menneen poikani kohdalla, jolla oli sukset ristissä opettajan kanssa melkein koko 1. luokan ajan. Suoraan sanoen en itsekään ko. opettajasta oikein pidä, mutta hänen kohdallaan erityisesti " charm offence" on toiminut mitä upeimmalla tavalla ja nyt tokalla poikanikin tuntuu hänestä ihan jo pitävänkin. Ja totta onkin, että on hänessä hyviäkin puolia! ;-)