-----(8:> HELMET-06 vko 6 <:8)-----

Onni nukkuu ja mies on kaverinsa luona käymässä.



Onni nukkui viime yönä taas tosi huonosti. Mies oli jättänyt kännykkäänsä äänet päälle ja tietenkin yöllä tuli viesti ja siihen sitten herättiin koko porukka! Onnikin valvoi taas n. 3h sen jälkeen... Kyllä otti päähän!!! Mutta eipä saanut mieskään paljoa nukuttua, kun oli aamuvuoroon meno, me sentään Onnin kaa nukuttiin klo 10 saakka sitten kuitenkin.



Eipä mulla kummempia, kunhan nostelen aikani kuluksi tätä meidän ketjua. :)



Kumppari&Onni unten mailla

Oikein harmittaa kun en ole koneelle paljon viime aikoina ehtinyt. Jotenkin heittänyt haasteelliseksi noiden ipanoiden (Kaalilaatikko nimesi Duudsoneiksi...) kanssa. Pakkasten takia täälläkin oltu viikko sisällä, joten tämä 8 asteen pakkanen tuntuu taivaalliselta. Valo on niin ihanan keväinen, että toivorikkaana odotan sitä päivää kun lapsia ei tarvitse enää pukea ulos. Toivon myös että syksyn koittaessa isot osaavat jo itsellisemmin pukea ulkovaatteet ilman jatkuvaa motivointia. Saas nährä kuinka ämmän käy!



Vieläkö täällä on tissin lutkuttajia? Mulla olis vieroitus edessä vaikka en millään raaskisi. Meillä yöt on menneet niin armottomiksi, että luultavasti se on seuraavana kokeiltavien kikkojen listalla. Jouluna lopetin yötissin ja olen nukuttanut Hertan omaan sänkyyn. Puolitoista kuukautta Herttuli on herännyt puolen tunnin välein ja nyt viime viikkona neljän aikaan jäänyt huutamaan naama punaisena:" ANNA TITTIÄ!" Mulla on jo aikas katkeria fiiliksiä yöaikaan. Nyt kun sillä on kaupan päälle vielä kuume niin olen imettänyt yölläkin. Hänhän ei yhäkään suostu juomaan muuta kuin luomukansallispuvuntaskuja. Oisko kellään mielipidettä asiaan? Helmi oli juuri samanlainen ja juuri tämän yöheräilyn vuoksi vierotin yksivuotiaana. Onkohan mitään konstia jolla saisin päiväimetyksen säästettyä? Vai onko mun luovuttava kenties viimeisen vauvani imetyksestä? Vaikeampaa tämä on jokatapauksessa mulle kuin Hertalle!



Soitin kuntaan, että antaisko ne mulle jonkun vahvistuksen perhepäivähoitoon tähän sekalaiseen seurakuntaan. Tuumasi että tähän ei mahdu kun yksi lapsi ja jos sopiva hakemus tulee niin vauva olisi tulossa. Eli saisin hoidettavakseni Hertallekin kaksosen! Kyllähän tämä arki tämmöisenäänkin on aikasen haasteellista, mutta tuolla konstilla saisin oltua kotona kunnes Hertta on 3 v. Asuntolainaa on tuolla kodinhoidontuella niin hankala maksella. Ajattelin luottaa siihen että asia järjestyy hyvin kävi miten kävi.



Oli kiva lukea tuohuistanne! Toivottavasti päsen taas pian linjoille!



Noora ja Hertta (tuli 1-v Runeberskin päivänä)

Ja niin vaan tänne puolelle siirryttiin. Meillä oli yhteydet poikki koko päivän, mutta sain ne äsken toimimaan -napsautin modeemin pois päältä ja uudelleen päälle, kas mikä tekniikan ihmelapsi.



Jees, lukaisen kohta viestit jotka on vielä tulleet tuonne Vauvat-puolelle. Päivittäkäähän mammat kirjanmerkkinne :).



KL.

Vähän me ollaan nyt isoja kun ollaan taaperoissa :-)

Voih ja voih, Simppis on kipeä! Me lähdettiin miehen kanssa pe ihan ex-tempore lätkämatsiin ja syömään ulos, Simppu meni mummolaan. Oli sitten valvottanut siellä koko yön ja oli lauantaina kovassa kuumeessa. Sunnuntaina kuumeilu jatkui (erittäin huonosti nukutun yön jälkeen) ja mentiin lääkäriin: vasemmassa korvassa tulehdus. Voi surkeus! Nyt sitten ollaan antibioottikuurilla ja mä olen tänään ollut kotona. Mies jää huomenna kun mun pitää lentää Kokkolaan tekemään haastattelua. Keskiviikkona ilmeisesti jään sitten taas minä kotiin -on tää yhtä sumplaamista töiden kanssa. Torstaina toivottavasti Simppis pääsee jo tarhaan kun meillä on molemmilla kalenterit aivan täynnä... mutta jos yhtään on kipeä, niin ei viedä -ettei vaan jää mikään kierre päälle. Niin se vaan sitten on, että töiden on pakko joustaa!



Simppu-mies ei ole nyt syönyt kunnolla kolmeen päivään. Suostuu syömään kerran tai kaksi päivässä vähän. No, yritän luottaa, että syö kyllä sitten kun todellinen nälkä iskee? Mutta yöt on ihan hirveitä. Tällä hetkellä mä nukun sohvalla ja mies Simpun kanssa -mä en siis pysty nukkumaan Simpun kans samassa sängyssä kun herään jokaiseen tuhahdukseenkin, enkä pysty rentoutumaan lainkaan. Mistähän tää johtuu? Mies sen sijaan pystyy nukkumaan ihan hyvin Simppis kainalossa.



Meillä on uusia taitoja: Simppu osaa kiivetä kylpyammeeseen ja ulos sieltä. Yksi kylpykerta aivan haltioissaan ramppasi ammeestaan ulos ja takaisin ja ulos ja takaisin... ja naureskeli tälle uudelle taidolleen. Halvat on huvit!

Lisäksi Simppu on oppinut leikkimään autoilla. Se työntää niitä pitkin lattiaa ja pöristelee oikeaoppisesti. Mä veikkaan, että tää on tarhasta opittu taito. Tosi söötti kun kuskaa niitä autoja pitkin lattioita.



Koskahan Simppu oppii kävelemään kengillä? Harmittaa kun tarhassa se ei ulkona pääse kävelemään vaan joutuu istua nököttämään vaan rattaissa. Raasu kun kompastelee niin kamalasti kengät jalassa, niin ei siitä kävelystä tule mitään.



Mutta nyt täytyy mennä... illan Bondia odotellen!



Oodi ja taapero (melkein 1v)

Tai kyllähän mä olen täällä käynyt n. 2 v 8 kk lukemassa esikoisen ikäisiin liittyviä juttuja, mutta nyt siirryin tänne sitten kokonaan. On se vaan aika haikeaa, kun oma vauva ei ole kohta enää virallisesti vauva. Helmi jää suurella todennököisyydellä meidän viimeiseksi vauvaksi (mielellään otan kyllä vastasyntyneen vauvan vastaan, jos joku tuo ovelle, mutta itse en halua enää synnyttää). Aika ristiriitaista sen suhteen, että mä olen aina halunnut paljon lapsia ja olin ihan varma, että ainakin kolme lasta on meidän perheessä oltava ja siltä tuntui myös Helmin syntymän jälkeen, mutta nyt on jo pidempään tuntunut sille, että meidän perhe olisi tässä. No, onhan tässä vielä n. 15 vuotta " lapsentekoaikaa" jäljellä, joten ihan 100 % varmuudella ei voi vielä sanoa, etteikö meille koskaan enää tulisi lisää lapsia.



Helmi on nyt aika paljon rohkaistunut liikkumaan. Vaikka pitkäänhän on jo liikkunut, mutta nykyään kiipeilee koko ajan taaperokärryyn ja peruuttaa sieltä työntöaisan alta pois ja sitten taas seisoo kyydissä ja taputtaa ja istuu laidalla ja lastaa tavaraa kyytiin ja menee itse myös kyytiin. Hauska seurata tyttöä! Sohvalle kiipeäisi varmaan muuten, mutta ei mitenkään ylety nostamaan jalkaa siihen sohvan reunalle. Esikoisen potkuauton kyytiin menee poikittain makaamaan mahalleen ja jää siihen sitten jumiin. Nyt Helmi kävelee jo ilman houkuttelua sellaisia n. metrin matkoja ennen kuin laskeutuu konttaamaan. Taitaa mennä aika lähelle 1-v päivää ennen kuin alkaa kunnolla kävelemään.



Helmin lempipuuhia on nykyään vessanpönttöön ja pyykinpesukoneeseen tavaroiden laittaminen. Pitäis kyllä aina muistaa katsoa se pesukoneen rumpu ennen kuin laittaa pyykit koneeseen. Ja kylppärin ovi pitää koko ajan kiinni, ettei joku päivä heitä pönttöön esim. mun uutta kännykkää... Kerroinkohan jo, kun esikoinen ja Helmi tyhjentävät nykyään meillä aina astianpesukoneesta haarukat, veitset ja lusikat. Helmi antaa ne yksitellen veljelleen, joka laittaa ne sitten laatikkoon oikeille paikoilleen. Mä saan sillä aikaa tyhjentää suht rauhassa lautaset yms. Vaikka pienet vauvat on ihania, niin niin on nämä 1-vuotiaatkin!!!



Ulkona on upea ilma! Harmi vaan, että on niin kylmä (-19 näyttää meidän mittari ja kova tuuli), ettei voida jäädä tänään puistoon. Helmin posket on niin kuivat, ettei toi kylmä ilma tee niille varmaan kovinkaan hyvää. Äsken vietiin esikoinen kerhoon ja meidän piti sitten Helmin kanssa käydä ruokakaupassa, mutta mulla oli niin paljon vaatetta päällä, että oli jo valmiiksi niin hiki, etten voinut mennä mihinkään kauppaan. Nyt kun mennään hakemaan poikaa, laitan vähemmän päälle, jos pystyis käymään siellä kaupassakin.



Nyt vaihtamaan Helmille vaippa ja pukemaan ja sitten lähdetään tonne pakkaseen ja aurinkoon...



T:Fassiloora ja Helmi (11,5 kk)

Eilen käytii sielä Helsingissä lääkärillä, joka totesi Julian silmien voivan erittäin hyvin. Kaikki on kuulema menny tavallista paremmin. *hymyilee* Helpotti kovasti. Uus leikkauskin tod.näk tehdään tavallista aikaisemmin!



Ollaa hieman flunssaisia Julian kanssa. Isosisko on sielä mummalla ja sille oli kans eile noussu päikkäreiden jälkee kuume joka oli häipyny yön aikana. Mitää flunssan oireita ei oo ollu.



Kohta alan laittaa Julian päikkäreille ja sitten ruvan laittohon... Palailen, kunhan porukka löytää itsensä tänne päin :)



Mukavaa viikkoa kaikille ja onnea synttärisankareille!

Kyllä tuo Eetu musta ainakin vielä ihan vauvalta vaikuttaa... Ehkä on ikuisesti äidin pikkupoika! (tai ainakin jos isäänsä tulee, niin on mammanpoika, hih) Mutta kieltämättä tuntuu haikealta ettei MUKA ole enää vauva.



Meille ei ihmeitä kuulu, kovasti harjoitellaan kävelyä, taito olis muttei uskallusta ollenkaan... Ehkä se jossain välissä sen(kin) taidon oppii.



Minä lupauduin vetämään täällä omalla paikkakunnalla viime viikolla heikkona hetkenä vaavinkaisryhmää... Heh, heh! Mitähän siitä tulee?



Me otettiin meidän äidin kanssa yhteen tuossa sunnuntaina... Kun olivat saaneet kutsun jonnekin hirvipeijaisiin klo 19 ja me kutsuttiin Eetun synttäreille klo 16 (siis matkaa on noin 30km, joten ei aikaakaan mee...) niin olis pitänyt meidän siirtää noita synttäreitä!!! Ja kun tästä " keskustelimme" niin äitini totesi " ME ei pystytä niihin peijasiin vaikuttamaan millon on!" Totesin vaan " niin, mutta pystyt vaikuttamaan Eetun synttäreihin vai?" Palo vaan käämit, ei voi mitään! No, tulevat sit tuntia aikaisemmin...



Mutta siis nyt ei muuta, lueskelen taas, kun muutkin tän puolen löytävät...



napero ja Eetu kohta 1vee

Ihan ekaksi ONNEA kaikille 1-vuotta täyttäneille helmille kuin myös täyttäville jo näin etukäteen!



Tuntuupas hassulle että meillä ei ookkaan enää vauvaa, vaan taapero! Kukas sitä sanaa inhosikaan..? :) Tosin Iita täyttää vuoden vasta ihan tän kuun lopussa, mutta kai mekin tänne jo muiden mukana siirrytään. Viime aikoina on jääny pinojen lukeminenkin vähälle, kun oli se muutto ja kaikki muut siihen liittyvät hässäkät. Ja todellakin, me asutaan nyt uudessa kodissa!!! Ihan kuin sen kunniaksi on miehen kanssa jaksettu riidellä melkein koko se aika kun on täällä uudessa asuttu. Lisäksi minä ja Iita ollaan (taas) molemmat ihan hirveessä flunssassa, joten kovin aurinkoisesti ei ole elämä täällä alkanu. :( No, jospa tästä olis suuunta ylöspäin. Miljoona hommaa olis tehtävänä ennen kuin vauva syntyy, sekin on jo niin lähellä! Säikähdin viikonloppuna kun tajusin, että pamahti 30 viikkoa täyteen. Tosin hyvä vaan, vauva alkaa painaa jo tosi kovasti kylkiluita ja muutenkin olo on varsinkin iltaisin aika väsynyt.



Semmosta piti kysymäni, että miten teillä muilla on aloitettu tavalliset maitotuotteet? En nyt muista onko tästä ollu aiemmin puhetta.. Meidän neuvola suositteli aloittamaan vasta 1-vuotiaana, mutta mä olen kyllä antanu jo jonkin aikaa jugurttia, viiliä, raejuustoa yms.. Tavallista maitoa en oo vielä uskaltanu antaa kun Iitan maha näyttää reagoivan aika voimaakkaasti noihinkin hapanmaitotuotteisiin. Rupesi heti kaikki maitoallergiat sun muut kummittelemaan..



Jaahas, neiti heräsi unilta joten eipä tällä kertaa sen enempää..



-elmiina ja Iita sekä (iso)maha 30+2

Jopas on aika mennyt äkkiä. Vastahan minä oli laitoksella ja ihailin vastasyntynyttä kääröä ja nyt tuo käärö on 1-vuotias.

Inkeri sai herätessään lahjan ja kortin, lisäski minä lauloin Alinan kanssa onnittelulaulun. Laulu sai sankarin nauramaan ja taputtamaan käsiään :) Lauantaina juhlitaan sitten kunnolla ja vieraita tulee aika paljon.



Kamala pakkanen! Ulos ei voi edes harkita menevänsä, siellähän jäätyy ja muuttuu siniseksi (vähintään). Vietämme ainakin tämän päivän ihan sisällä. Levitin tytöille patjan leikkihuoneeseen, ympärille paljon tyynyjä ja pari peittoa, saavat mellastaa siellä. Hirmuista hihkuntaa ja kikatusta sieltä kuuluukin.. :)



Anoppi suuttui eilen kun ilmoitimme, että saatamme muuttaa jo maaliskuussa. Hän ei kuulemma ollut ajatellut, että muutto on jo silloin! Anoppi on ollut muuttoa vastaan ihan alusta alkaen ja nyt kun se on tullut ajankohtaiseksi niin on muuttunut ihan mahdottomaksi. Saamme myös jatkuvast kuulla siitä, että meidän TÄYTYY tulla takaisin suomeen siihen mennessä kun Alina aloittaa koulun. Meillä ei ole mitään tarkoitusta tulla takaisin ja sopimuskin tehdään ainakin viideksi vuodeksi (ja sitä jatketaan meidän niin halutessa). Lisäski anoppi on päättänyt, että hän ei todellakaan tule käymään Saksassa vaan meidän pitää tulla tänne joka hemmetin loma. Tällaista saan kuunnella päivittäin :( Menee todellakin hermot ihan just. Täytyy vain yrittää kestää vielä hetki....



Inkeri tuli roikkumaan lahkeeseen ja haisee siihen malliin, että iso kakka on vaipassa.



Birdy ja Rinkeli 1v

Aivan aluksi, onnea Rinkelille!!!



Ikävän kuuloista tuo anopin kiukuttelu. Toisaalta kyllä ymmärrän, miksi hän niin tekee, mutta ei se tee sitä varmasti yhtään sen mukavammaksi. Luulen, että vanhemmat ihmiset eivät ole saaneet oppia siitä, kuinka asiat voi sanoa niinkuin ne ovat. Tunteista puhuminen oli varmaan aika harvinaista silloin kun he olivat muksuja. Luulen, että tuo kiukkuaminen on sitä, että hän tietää ikävöivänsä teitä aivan hirveästi, etenkin lapsia ja häntä harmittaa ettei näe heidän kasvuaan, kuten tähän asti. Mutta kuitenkin harmillista, ettei voi sanoa sitä suoraan, vaan pitää kiukuta kaikesta.



Voimia kestämiseen. Auttaisiko jos miehesi vaikka puhuisi hänelle tuosta ikävästä jne? Voi tosin olla että olette jo yrittäneet, mutta kuitenkin...



Mukavaa hitonmoista pakkaspäivää kaikille!

karmee pakkanen, tyttö tulossa kipeeksi->kiukkuaa koko ajan, ei halua pukea, tutti suussa koko ajan, räkä valuu, kakka housussa non stoppina, kenkiä ei varmasti laiteta, enkä kyllä mene rattaisiin....minä pakkaan tyttö tyhjentää, ruoka on pahaa, sitten haluaa syödä itse, laitoin lattialle syömään itse, koiran perkele meni ja söi ruuan!!! ja äsken kirjotin jo tätä juttua, tyttö nappas koneen kiinni.sillon palo päreet, lähettyvillä oli kaukosäädin(leluna nykyään) heitin sen seinään...hyvä minä.



Pakko oli lähteä kelalle et sais ne rahat, naama jäässä, oksettaa ja pissittää, oksennus tuli ulos, pissi onneks ei. Auto hajos eilen jonnekkin helvetin parkkipaikalle,siellä se on edelleen..mies meni bussilla duuniin, unisena ajoi reilusti ohi ja myöhästyi töistä. Kuulosti aika kypsälle ja väsyneelle, mä yritän pitää langat käsissä kotona mut ykä lentää ja vitutus nousee kattoon. Ulos ei voi mennä ku paleltaa.



Kämppä on pahvilaatikko ja sairaan kuuma. Oikeesti onko tämä elämää?? kuka uskaltaa väittää et kotona lasten kans on kivaa ja raskaana vielä, voi vittu sentään. Joko nyt uskotte et tänään olis mun pitänyt jäädä nukkumaan!!!!!! Niin ja vielä pitäs jaksaa hymyillen auttaa isompaa lukemaan kokeisiin..oh my god.



Ja minä olin se joka inhoaa t******o sanaa, enkä sano sitä nyttenkään ;)))



Birdylle, mun vanhemmat on just tommosia et suuttuu jos mä sanon lähteväni lasten kanssa risteilylle..saatikka muutettais ulkomaille. hyvä ettei karkotettu suvusta kun muutettiin helsinkiin...en jaksa laittaa paljon painoarvoa niitten kiukuttelulle, kuittaankin et no minäpä jään sit teille asumaan ni ei tarvii maksaa mistään. Eivät enää suutu kun alkaa perheen koko kasvamaan..just ja muualla ei sitten kouluja ole ku suomessa, kaikki maailman muut ihmiset ovatkin sitten idiootteja ja kouluttamattomia..



nyt menen syömään laskiaispullan ja käyn sen oksetamassa sitten.



ihanaa viikkoa kaikille.



kuumetta perkeleen kiukkuisena

Voi sua! Kuulostaa kyllä aivan hirveälle päivälle. Voimia kovasti! Onneks raskaus ei kestä ikuisesti... Mä kans olin välil pirun kiukkuin sillo ja voin hyvin kuvitella et kake lens... Toivottavasti saat kuitenki vähän päiväl levättyä!



Sain just varattua Julian 1v kuvauksen ja samal sisaruskuvauksen... Se ois ens ke... Täytyy vaa toivoa et lapset on terveet sillon... Luulin jo etten saa ikinä aikasiks tilata sitä kuvausta... Oon hieman saamaton...



Nyt keitän uudet kahvit, jos vaikka saisin rauhas juoda ne... Edelliset meni vähän kiireellä, ku luulin Julian nukkuvan, ni heti ku kahvi oli mukis, alko karjunta... hip hei hurrraa ja mukavaa menoa!

Joona on eilen ja tänään riippunut mun sylissä/lahkeessa koko ajan. Vessassa käydessäni poika ulvoi oven takana kuin olisin hylännyt pitemmäksikin aikaa(kuin kahdeksi minuutiksi). En tiedä mikä eroahdistus sille on iskenyt, ei se ennen tuommoinen ole ollut. Toivottavasti pikaisesti ohimenevää...



Melko raikas sää ulkona=) Varpaat ja posket oli ihan jäässä, kun tultiin ulkoa. Emme edes olleet kovin pitkää aikaa, kun pelkäsin Jontun palelevan rattaissa, ihan lämmin se kuitenkin oli kun sisälle tultiin.



Taidan mennä lukemaan uuden kaksplussan, palailen...

nonnu78 ja nukkuva Jone

Meillä ollaan edelleen räkäsiä, mulla tuntuu olevan sitkein tämä tauti. Veikkoon ne ei edelleenkään näytä tulevan, en tiedä onko syynä Sanasol vai onko kaveri saanut jo niin hyvän vastustuskyvyn tuolta päiväkodista. Mies raahaa nykyään meille flunssat töistä.



Me ollaan pakkailtu koko päivä Aaron kanssa. Lähdetään illalla mun äidin uuteen kotiin loppuviikoksi kyläilemään. Äidillä on synttärit huomenna ja juhlat lauantaina. Ostin sille Marimekosta verhokankaan ja ajattelin ommella sille verhot synttärilahjaksi, se kun on itse aika onneton näissä verhoasioissa. Saa nähdä suostuuko Aaro verhonompelukaveriksi, pakkaushommissa näyttää pikku-ukolla ainakin intoa riittävän.



Aarollakin on nyt joku separaatiovaihe menossa. Mun pitäs olla koko ajan näkyvillä tai itku tulee. Eilen kun mies syötti iltapuuroa, tattiainen vaan kuikuili syöttötuolista, että mistä se äiteen ääni oikeen kuuluu. Itiksestä kun lähdettiin, kaveri ei malttanu odottaa että sain matkarattaat kasaan ja peräronkkiin kun alko jo Suuri Suru. Ei ollenkaan Aaron tapaista.



Kävelyä harjotellaan ahkerasti. Saatiin naapurista taaperokärryä lainaan ja sillä on kiva päästellä. Ruoka ei meinaa maistua, lusikkaa kun työtää lähelle niin tahdotaan vaan maitoo: ' maamaamaa' . Aamulla alkaa selostus sängystä jo parhaimmillaan puoli kuusi, tiedä sitten johtuuko siitä kun ei syö kunnolla vai siitä, että äiti on hukassa, vai siitä, että pitäs leikkimään päästä. Yks kiva uus juttu on tavaroiden siirtäminen. Seurasin eilen tippa linssissä kun tämä kohtataapero nousi rottinkiarkkua vasten, kaivoi sieltä pehmo-Tikrun, raahasi sen toiselle pienemmälle korille ja taiteli Tikrun sinne pieneen koriin, asetteli oikein nätisti istumaan vielä. Tykkää myös seistä pöydän ääressä ja nostella autoja lattialta pöydälle. Meillä tuo autoilla päristely on kuulunut leikkikuvioihin jo pitkän aikaa, kiitos isoveikan.



Pikaista paranemista Leolle, korvatulehdukset on tosi ikäviä, mutta onneksi lääkkeet puree aina tosi nopeesti.



Voimia Kuumettalle raskaaseen arkeen ja onnea kaikille synttärisankareille!



Vilja ja pojjaat

Vaikka sori vaan, kun nauroin täällä sun kirjoitukselle, kun oli niin hauska! Vaikka uskon, että sulla ei ole/ollut siellä hauskaa...



Täälläkin oli aamulla ihanasti pakkasta (-22). Nyt on enää -14. Käytiin busseilla hoitamassa pari asiaa ja Helmi nukahti rattaisiin ennen klo 13, kun ois pitänyt alkaa vasta kotona nukkumaan. Ehti nukkua puoli tuntia, joten päivän " aikataulut" on tietenkin ihan sekaisin. Yritän tossa neljän aikaan laittaa nukkumaan, jos nukahtaisi. Viideltä on pakko herättää, että alkaa yöunille ennen puoltayötä.



Helmi ei ole enää aikoihin syönyt ns. ruoka-ruokaa kunnolla. Nyt ei ole pariin viikkoon syönyt enää niitäkään ruokia, mistä ennen vielä tykkäsi. Eli ei mene mikään kaupan purkkiruoka, ei mikään itse tehty vauvamössö (edes ex-lemppari bataatti), ei meidän aikuisten ja esikoisen syömät ruoat. Pari kertaa tykkäsi syödä esim. makaroonia ja kanaa, nyt ei syö sitäkään. Kunnon perunamuussia on syönyt, mutta en osaa ikinä tehdä sitä niin paljon, että riittäisi molemmille lapsille useaksi päiväksi. Toissapäivänä sain Helmin syömään, kun annoin samalla Talk Muru -muroja. Eilen sain syömään raejuuston avulla. Tänään yritin samaa, mutta ruoka ei kelvannut yhtään. Vain raejuustoa olisi syönyt. Maitoon tehtyjä puuroja syö aika hyvin aamulla ja illalla, mutta veteen tehtyjä ei enää juuri ollenkaan (no, joutui syömään veteen keitettyjä puuroja melkein puoli vuotta, joten ei ihme, ettei enää maistu...). Joskus syö, jos saa syödä itse lusikalla tai käsin, mutta useimmiten vaan heittelee ruoat seinille/lattialle. Todella ärsyttävää, kun melkein mikään ruoka ei uppoa. Ja sitten Helmiä alkaa ottamaan päähän ja karjuu kurkku suorana syöttötuolissaan.



Nyt laskeudun taas takaisin tonne lasten pariin (lattialle).



T:Fassiloora ja Helmi (vielä reilun viikon ajan 11 kk)

Täälläkin ihan karmeet pakkaset, eipä paljoa innosta ulos lähteä, harmi!



Onnittelut Rinkelille ja muillekin päivänsankareille, niin se aika vain menee.



Voi kuumetta, kun mäkin osaisin purkaa itseäni noin kuin sä! Siis jotkut päivät vain yksinkertaisesti menee alusta alkaen pieleen! Lisäks mun lyhytpinnaisuus ei auta yhtään asiaa. Tsemppiä hirveesti!



Meillähän oli myös toooosi levottomia öitä joulusta asti ihan tämän kuun alkuun. Syynä oli se, että pojalla oli nälkä! Siis ei saanut iltasella tankattua tarpeeksi ruokaa. Muutin sitten ruokailusysteemejä ja siirsin iltapuuron noin tuntia ennen nukkumaanmenoa. Se tehosi heti eka illasta asti.



Eroahdistustakin on, ei välillä kärsi metriä kauemmaksi mennä, kokoajan ollaan lahkeessa kiinni. Tosi ihanaa kun toinen noin tykkää, mutta joskus vähän stressaa. Isän kanssa kaksin kyllä viihtyy. Eetu on myös harjoitellut ahkerasti taaperokärryllä, eilenkin neuvolassa hoksasi kärryn heti ja eikun menoksi! Ottaa jo tosi paljon 1-2 askelta ilman tukeakin eli kaippa kävelee kohta.



Jaaha, mies tuli pitsojen kanssa! Älkäähän paleltuko!



Sasuliini ja Eetu

sen jälkeen oma arki tuntui hetken ihan siedettävältä! Onneks en oo sentään raskaana tässä raksa-, muutto- ja flunssahelvetissä! Tuntuu ihan hassulta, kun Kuumetta ja Elmiina saa kohta uudet vauvat, kun pitää tuota omaa taaperoa vielä ihan vauvana, mut niinhän meidänkin isoilla likoilla on tasan 1,5v. ikäeroa, joten itsekin on elänyt samanlaisen vaiheen.



Mä en käsitä tätä flunssaa, mikä meillä on, kun ei lopu ollenkaan! Sekä Alma että Alisa 5v. on syöneet jo viikon antibioottikuuritkin eikä mitään vaikutusta?! Aino 3v. parantunut nopeimmin ilman kuureja. Huomenna haen uudet kuurit, lääkäri soitti puhelinreseptit meille tänään. Tosi hankala ton Alman kans, kun ei tiedä mistä mitkäkin oireet johtuu, voi myös olla et on parantunu jo flunssasta, mut syöny siskojen leivänmuruja lattialta ja nyt oireileekin sitä.



Sitäkään en tajuu, miten aina löytyy laatikkokaupalla jostain komerosta vielä pakattavaa, vaikka tuntuu että olen kaikki jo moneen kertaan tyhjentänyt, karmeeta tää muuttaminen! Ihanaa sentään kun kaikki 3 nukkuu ja saa olla yksin, vedän täällä salakarkkipussejani ja surffailen. Meidän iskä saumaa kaakeleita koko yön raksalla Hämeenlinnassa, aamuksi sitten Helsinkiin töihin. Miten näissä raksaprojekteissa tulee aina tämmöinen kiire, ihan älytöntä meininkiä meillä nyt.



Ja nää pakkasetkin on ihan järkyttäviä! Lähdin tänään pihasta meidän ihanalla kakkosautolla (vm-88) viemään tyttöjä kerhoon ja ihmettelin pari kertaa kun kuulu jotain outoa kolinaa. Siinä pitää 20v. vanhat lämmityslaitteet niin kovaa hurinaa, ettei kunnolla kuule muuta. Sitten tajusin siellä kerhon pihassa, että olin vaan pakittanut liikkeelle irrottamatta lämmityspiuhaa ja raahannu sitä sitten sen 2,5km mukana kerholle, varmaan hyvä näky. Nyt siitä on koko semmonen etulevy vääntyny, kun väkisin veti sen piuhan se auto irti, jeejee. Jokohan valitin tarpeeks?



adalmiina

vaikkakin olen ihan väsynyt,Dunia itki lähes koko yön kun ei saanut hengitettyä kunnolla. Mutta nyt kun se räkänokka hymyilee ja kaks hammasta irvistää leuasta niin ei voi ku hymyillä. Eihän lapsi mitään nuhalle voi. Käytiin tunnin lenkki koiran kanssa ja teki hyvää, vaikken jaksanut kovin kovaa kävellä. Ihan oli raskaana olevan naisen kävelyä...



Mä luin äsken ton eilisen kirjoitukseni ja mä nauroin vedet silmissä, sit luin teidän kommentteja ja piste iin päällä oli adalmiinan kirjoitus, mä repesin ihan täysin. Ei kai tää elämä aina niin ruusuista ole, vaikka kuin yrittää pitää asioita kasassa niin jostain päästä alkaa lahoomaan.

Tyttö muuten töräytti kakat tossa housuun ;)))) juu, että se kakkaralli taas alkais. Niin ja koululainen nukku pommiin tänä aamuna,ettei tänäänkään niin loistava alku ole ollut.



Mies oli illalla ostanut jonkun riksan allensa, että pääsee duuniin ja kaupoille vähän paremmalla onnella. kunhan pakkanen sit kesäkuussa hellittää ni katellaan sinne toisen auton koneeseen.



Mutta oli mulla kysyttävääkin, mitä te laitatte kakkujen väliin??? olis kiva kuulla eri variaatioita kakuista, jos vaikka innostuis ihan itsekkin muuta ku perinteisiä rahka-kermissoosseja laittamaan.



Jo vain, menen kakan pesuun, juomaan teetä ja pakkaamaan(sano muuta adalmiina, mistä helvatasta kaikki toi kama on meidän kaappeihin eksynyt) ja sit varmaan pitäs jotain kauppalistaa alkaa väsäämään.



Arvatkaa tuntuuko minusta oudolle saada kohta vauva tänne, kun Dunsku on vielä niin pieni. Sitten ne mun kirjotukset vasta hurjia onkin ;))))



Nyt haisee niin että silmissä sumenee, must go



Kuumetta ja poppoo ja rv 22+3

oon pitäny hiukan hiljasieloa, kun voin niin pahoin että... =) Mutta taaperoksihan se Elsakin on tosiaan tullut, iso tyttö. Tänään perhekerhossa laitooi paliokoita oikeista rei' istä palikkalaatikkoon ja muutenkin tuntuu, että oppii koko ajan jotain uutta ja lisää. Pulinaboxi meillä asuu ja kunnon sanoja alkaa hiukan tulla. Heppa on aika selvä ja lamppu ja tietty se äiti. Enimmäkseen höpötteleee kyllä mitä sattuu, tai on vissiin äidissä vika kun ei ymmärrä. Kävely ei meillä vielä ilman tukea suju, mutta ehtiihän sitä.

SWyöminen on nyt Elsalla ihan tuskaa kun koko ajan pitää ottaa sormiinkin ruokaa, jos ei muualta niin suusta. Liekö sitten se vaihe että pitäis itse syödä vai mitä. Mutta kun en vielä jaksais sitä suttua.



Synttäreitä meillä juhlitaan silloin viimeisenä viikonloppuna ja ajattelin tosiaan kakun tehdä. Mä olen laittanut väliin joskus vanukasta tai vaniljakiisseliä ja sitten jotain hilloa. J a kostutan pommacilla niin tulee hyvää. Kyllä Elsakin varmaan saa kakkua maistaa.



Apua. Mäkin kauhulla ajattelen tota tulevaa muuttoa. Adalmiina meilläkin on raksalla ihan hullua nyt ja mies on sit sen mukaan kireä! Huhtikuun aluss aollaan luvattu luovuttaa tää kämppä pois.. Sitä pakkaamista ja siivoomista pelkään mäkin sikana. vaan odotan kyllä innolla jo ettei tarvi rampata tossa pienessä hississä enää ja pääsee vähän helpommin uloskin.



No niin terkkuja isoille helmiksille ja äideille kans

Terveisin minna, Elsa ja pikkuihme 9+1

Nyt nimittäin tekisi kovasti mieli. Jos vaikka sais paremman tilalle. Yritin eilen puhua tästä meidän muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä oikein positiiviseen sävyyn (myös mieheni yritti). Ei auttanut, ei. Sotahan siitä tuli ja nyt selvin, että minä olen se kaiken pahan alku ja juuri. Vien hänen lapsensa (jlla tarkoitti meidän lapsia) pois Suomesta ja olen vielä kaiken kamalan lisäsäksi pakottanut hänen poikansa myös tähän mukaan. Minä näytin anopille ovea (hän oli meillä käymässä) ja käskin painua ulos. Ihan mitä tahansa minun ei tarvitse sietää. Suututti se mitä hän oli sanonut ja vielä Alinan ja Inkerin kuullen. Alina kyseli illan mittaan kaikenlaista ja oli kovin hämmästynyt mummin käytöksestä. Mieheni ei, onneksi, puolustele äitinsä puheita/tekoja vaan seisoo täysin minun takanani. Hän ei myöskään mene selvittelemäänm asioita vaan odottaa, että äitinsä tulee pyytämään anteeksi meiltä molemmilta.

Jotta sellasta täällä tällä kertaa.



Aika moni tuntuu olevan muuttamassa. Minä inhoan pakkaamista, se on todella rasittavaa. Nyt ei onneksi sitä tarvitse tehdä. Meille tulee muuttofirma joka hoitaa KAIKEN alusta loppuun saakka. Toki saadaan itse pakata astiat sun muut sellaset (heidän toimittamiin laatikoihin), mutta taidan jättää sen ammattilaisille. Saksan päässä haluan kyllä sitten purkaa itse ja laittaa paikoilleen, paitsi huonekaluihin (niihin vähiin jotka mukaan otetaan) emme koske sormellakaan. Ihanaa vain näyttää mihin mikin laitetaan :) Ihanaa on myös päästä Saksassa ostoksille ja ostaa uusia huonekaluja, en malta odottaa.



Inkeri söi tänään ensimmäistä kertaa katkarapuja ja tykkäs ihan hirveästi. Meinasi kaikki muu jäädä lautaselta syömättä :) Alinan kanssa sai aikoinaan tapella jokaisesta lusikallisesta, mutta Inkeri syö aina hyvin. On ihan erilaista syöttää hyvin syövää lasta, se on paljon mukavampaa. Toivottavasti syöminen jatkuu tulevaisuudessakin hyvänä.



Joko kaikki pottailee? Meillä ei ole otettu pottaa edes esiin. Ajattelin sen aloittaa sillä Inkeri vois oppi hyvinkin nopeasti. Mietin vain sitä muuttoa, että jääkö pottailu sitten pois (ottaa siis takapakkia) kun muutetaan uuteen maahan ja kaikki on niin uutta. Voiko niin käydä vai ajattelenko ihan tyhmästi?



Kahvi on tippunut ja tytöt päikkäreillä, saan rauhassa lukea lehden :)



Birdy