♥KESKIVIIKKOON SYYS04ÄIDIT♥

Ihan ensiksi, kiitos teille taas rakkaat välittämisestä! :) Ja Ynis, oot ihana, kun oisit lasten vahdiksikin tulossa! :) Kiitos!



Ampi, en ollenkaan pahastunut sun " tunkeutumisesta" , päinvastoin! Oli ihana lukea samanlaisesta kokemuksesta ja et oo ihan vieras! Aikoinani lueskelin tiiviisti haikkareiden pinoja ja muistan hyvin sun kirjoitukset ja Nasun! :) Meillä neuvolassa kehotettiin etenemään Nean tahdissa ja olemaan turvana tilanteissa, ei väkipakolla karaisemaan. Toissa kerralla siellä juuri puhuttiin paljon Nean tilanteesta. Pikku hiljaa Nea on rohkaistunut taas olemaan puistossa, eikä hetkahda kaikista itkuista, mutta se tosiaan oli tosi kurja tilanne kun ystävämme työnsi sen kirkuvan vauvan aivan Nean kasvoihin kiinni..Pelot sai taas uutta pontta.. Hankalinta tässä ollut se, että Nea on vierastanut ystävienlapsia, joita ei aiemmin ole pelännyt. Ja ei olla kuitenkaan haluttu eristäytyä täysin Neankaan takia, koska oma mielenterveys ei kestä ilman ystävien seuraa. Kiva olisi kuulla, miten Nasu nykyään muiden lasten kanssa! Voit vaikka laittaa s-postia, jos jaksat! Vertaistuki kelpaa! :) potku1@yahoo.com



Pitää teille kertoa, että illalla oli mieli paljon parempi. Oltiin ulkona yläkerran uuden tuttavuuden kanssa ja Nea ei pelännyt niitä lapsia. Hyssytti vauvaa vaunuissa ja ihan kivasti leikki! Ja mikä parasta, tämä naapuri oli ihana ihminen, joka kyseli mun vointia ja jonka kanssa oli helppo ja kiva jutella. Sanoi, että millon vaan voin soittaa, jos tulee tarve saada Nekku hoitoon jos synnyttämään pitää äkkiä lähteä tms. Nyt ollaankin menossa kymmeneltä sinne kahville ja tutustumaan! Olis tosi ihanaa, jos Nea siellä viihtyisi ja sinne sitten vaikka uskaltaisi joskus jättää hoitoon. Mutta katsellaan, miten menee.. Nekku olis eilen halunnut pitää vauvaa sylissä ja on nyt kovasti vauvaa menossa katsomaan. Toivottavasti menee hyvin ja vauva ei paljon huuda. Mutta kotiin päästään nopeasti, jos tarvis on! :) Mies sanoi illalla, että olin kuin eri ihminen, kun tultiin takas sisälle takapihalta! Ja ihmetteli, miksei hänellä ollut samanlaista piristävää vaikutusta. Se vaan on niin, että on vaan niiiin helpottavaa puhua NAISEN kanssa, joka tietää, mitä on olla raskaana ja lasten kanssa kotona päivät pitkät!



Kamalasti selitystä. Olen siis kuitenkin paremmalla mielellä, vaikka väsynyt. Onneks pian tulee viikonloppu. Ihana asia on se, että 3 vkon päästä äitini on lupautunut tulemaan kylään, kunhan toipuu kaihileikkauksesta. Ja lupasi, että tulee sitten marraskuussakin, jos tarvetta, ihanaa! Kyllä tosiaan helpottaisi tilannetta jos olisi joku luottoihminen Nealla, jolle vois useammin jättää hoitoon. Kaikilla on niin omat perheet, työt ja menot ja Nean takia olisi hyvä, että olisi sellainen, johon Nekku luottaa. Kyllä välillä miettii, miten paljon helpompaa olis, jos Nea ei ois näin arka ja varautunut, mutta en silti pientä kultaani mihinkään vaihtaisi! Neuvolassa viimeeksi puhuin väsymyksestä, mutta siinä oli opiskelija, eikä tullut sitten enempää asiasta puhuttua. Mutta th on ihana ja hänen kanssaan voi kyllä jutella!



Kai Jatulla ja Hilulla on jo sukat? Mulla on varpaat jäässä vaikka sukat jalassa, pitää kai villasukat kaivaa esiin. Tää on kamalaa, miten jäässä tää asunto on! Kauhulla talvea mietin..



Nyt Nea vaatii syliä, palailen! Kiitos vielä kaikille!



Enkeli1 ja Nea+minivauva rv32+4

Maisematauluni näyttää odottavalta. Harmaa taivas ja harmaa joki ovat jo syksyssä, puut rannalla näyttävät odottavan, että viimein pääsisivät siirtymään talven lepoon.



Kolme sekunttia aikaa kirjoittaa, vauva jo liikkuu ja ruokapöydässä tilataan mehua.



Kuulkaa oi viisaat syysäidit ja Ampi (heh, hauskaa että piipahdit. Minäkin luin sinun tekstejäsi viime keväänä.) Mistä tietää, että pitää puoliansa oikeissa asioissa?



Meillä on käynnissä uudelleenjärjestäytyminen. Avainkysymys on, kuinka aika jaetaan kun lapsia on kolme. Minun on pikkaisen vaikea hyväksyä minkäänlaisia omia hankkeita, kun vastalahjaksi saa useimmiten hövelit tarjoukset nukkumisesta kera vauvan, joka taasen ei ole lainkaan niin höveli että nukkuisi.

Voiko aikaa edes jakaa tasapuolisesti, jos haluaa imettää? Tai mikä lähestyy tasapuolisuutta? Minulla on huuli pyöreänä. Sain aika ryöpyn niskaani, kun mielestäni asiallisesti puhuin omista toiveistani.



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?sort=DESC&m=8439849&p=1&tmo…



Äitikuulle sympatiaa. Usein oma murhe purkautuu lapsiin, vaikka inhoan itsessäni sitä ajatusta.



Kai siksi parempi riidellä miehen kanssa, niin kohdistuu ainakin oikeaan osoitteeseen paineet. Tämä kommentti koski siis omaa tilannettani.



Kukkanen osaa kertoa mennestä. Hauskaa! Kertoili isälleen, mitä leluja Poikasen eskarissa oli ollut, muisteli myös perhekerhon mummoja.



Kolme sekunttiani ovat aikaa sitten menneet, son moro.



Kukkuu

tänään päätin heti herättyäni että olen hyvällä tuulella koko päivän! En huuda enkä menetä hermojani. En pojalle enkä miehelle. Saas nähdä miten äidin käy.... ;). Eilen oli hyvä ilta, mies kuunteli kun vuodatin sille pahaa oloani, käytiin saunassa ja juteltiin pitkään. Helpotti. Kai ne on ne raskaushormoonit yhdistettynä univajeeseen kun saa ihmisen niin kiukkuseksi.... (seliseli ja vastuun siirto muualle).



Paljon olisi rästihommia, tiskipöytä notkuu taas likaisia astioita kun eilen en jaksanut illalla konetta tyhjentää ja täyttää, ja ruokaakin pitää tänään tehdä. Ajattelin kokeilla punajuuri-jauhelihapihvejä pitkästä aikaa. Nams.



Ja sit pitäis metsästää taas huuto.netistä tai jostain kaksosten rattaita.... Ei teillä satu kenelläkään olemaan myytävänä hyväkuntoisia 2 vuoden ikäerolla tuleville sisaruksille? Kävin eilen kiertelemässä lastentarvikeliikkeissä, mietin miten talvi kuljetaan, seisomalauta pojalle vai pulkka vai vauva kantoliinaan vai kaksostenrattaat vai mikä systeemi toimisi lumisohjossa talvella...? Se seisomalautakaan ei oikein kunnolla ehkä kulje lumessa, mutta keväällä pärjätään ehkä sillä. Mutta talvikuukaudet? Mitä muut loppusyksy/talvivauvaperheet aikoo tehdä? Jos asuisi ihan keskustassa tilanne olisi eri, täällä meillä tuota tietä aurataan tosi nihkeästi, pitää olla kunnon pyörät että pääsee mihinkään.... Uudet emmaljungat, briot tai vastaavat oli 500-700e, ja kun käyttöikä niin lyhyt en tosissani edes harkitse niitä. Käytetyt vooisin ostaa jos halvalla sais hyvät. Ei oikein houkuta jumittua kahden lapsen kanssa sisällekään kolmeksi kuukaudeksi.... Lenkille pitäisi päästä kiloja polttamaan. Neuvoa saa. Luotan syvästi kokemukseenne.



hui hai, nyt aamupalan tekoon.



Mukavaa päivää kaikille!!

HArmaata on ulkona...



Äitikuu:Voi kun tuo teidän eilinen aamu kuulosti liian tutulta :-(

Toivon teille ihanaa aurinkoista päivää!!!



JA tuo että turhautumiset purkaantuu lapsiin vaikka kohde on ihan muu...Voi kun sitä jaksas ja ehtis pähkiä tätä elämää jotenki järjestykseen!!!Sais miehenki siihen mukaa,mut samat ongemat ollu niinkauan ku lapsia ni mihinkä ne muuttus?!



Ynis:Kiva että tytön tukimuksista oli hyötyä ja saatte asiaa eteenpäin!KElan kanssa tietysti kestää....Käy vaan juttelemassa useemmin,mua ainaki piristää :-) JA kengät outoja mustaki...tilataako porukalla joku vanhojen maillien esittely ;-))



Eilen sain kortin.Siinä oli äärettömän ilosia ja ihania uutisia ja heti perään ihan kamalan surullisia...Muistutus siitä miten perhe ja onni voi olla niin katoavaista...



Muskarissa oltii.Typy oli selvästi ujompi ku ei ollu veikka mukana..kovasti veljeään ikävöija odottaa kotiin..toisaalata selvästi nauttii huomiosta!



Typy sanoi eilen" En ole enää beibi,minä olen 2vuotta" niin kai se on,ei ole vauvaa enää....



Enkeli:Kiva että oli onnitunu ilta!Toivottavasti vierailukin menee hyvin!

Toiv.pian nähään!



Ulkoilemaan pitäs lähtee...eilen tuli mielee et pitäskö jo sukat laitaa,mut en taho!!!



jatu

oon täällä taustalla jo sata kertaa kurkannut, nyt tulen sanomana bööbööbööbööböö!



Vastaan siihen eiliseen omaan galluppiini ekaks. Rupesin tosiaan eilen miettimään, että jos saisi muuttaa itsessään jokin yhden asian/ominaisuuden, mikä se olisi. Siis mitä vaan.



Koska mulla eilen paloi pinna, ajattelin että haluaisin olla kärsivällisempi. Tahtoisin että jaksaisin paremmin pojan kiukutteluja ja omaa tahtoa ja kestäisin myös toisen erilaisuutta, hitautta, erilaisia mielipiteitä, sitä ettei ole nälkä, ruoka ei maistu jne.



Mutta olishan niitä muitakin muutettavia ominaisuuksia....vaikka kuinka monta.



Kysyin mieheltäkin eilen saman kysymyksen. Se sanoi, että se haluaisi että sillä olisi enemmän aikaa mulle ja lapsille, kodille ja perheelle. Toisena toiveena sillä oli saada lisää itsekuria (että pysyis laihispäätöksissään yms.). Aika hyvät vastaukset. Sanoinkin sille vitsinä, että aika hyvin kun toivot itsekuria, olisihan se voinut toivoa myös että saa syödä/juoda mitä vaan eikä silti lihois ;)



päikkäriaika alkaa. Heipsan taas.



äk

Juu siis ei Ville täällä ole, laulaa vaan mulle tuolta radiosta :)



Sukat on eksyny jalkaan jo muutaman kerran, hiekkiksen reunalla kun istuu niin vilu siinä tulee.



Mätän laivalta tuotuja karkkeja ja suolakeksejä röyh.



Juu Ynis lähdetään aikakoneella ostelemaan niitä kenkiä :)

Hyvä että saitte painavan sanan lääkäriltä, eiköhän se Kelakin jo usko.



Enkeli kiva että sulla parempi mieli ja tosi kiva kun olet löytänyt uuden kaverin ihan naapurista.



Mitä muuttaisinG. Olisi kiva jos osaisin olla avoimempi näyttämään ja kertomaan omia tunteita, sekä hyviä että huonoja, varsinkin niitä hyviä.



Hilu

Enkeli, olipa mukava lukea, että teille kuuluu jo parempaa ja Nea suhtautuu naapurin vauvaan niin innokkaan uteliaasti! Kun tuon uteliaisuuden saisi itsekin säilytettyä. Liian usein tulee tyydyttyä siihen, minkä ensinnä havaitsee, eikä viitsi lähteä nuuskimaan pidemmälle. Kaipa se on sitä paatunutta aikuisuutta sitten. Josta kuitenkin kaipaisi pois. Tämä siis oman mieleni liikkeistä.



Nasukka, kuten häntä joskus nimihellin, ei enää nykyään pelkää lasten itkua ja kiljuntaa. Saattaa kyllä vetäytyä kuoreensa ja jämähtää jäykille jaloilleen, mutta ei itke eikä pakene. Ja se riittää mulle - tuntuu suorastaan iloittavalta seikalta! Kirjoittelen mielelläni vertaistukiasioita sinulle. Jos ehdit ennemmin, luen mielelläni ajatuksiasi osoitteessa ampiliina@hotmail.com :)



Kukkuun kysymystä pohdin tuossa raitaväriä hiuksiini levitellessä ja pelkäänpä pahoin, että saattoi tulla muutama täplä raitain joukkoon. Sen verran hankala oli. :) Kerron myöhemmin, jos löydän ratkaisun, jollen joudu kääntymään sitä ennen kampaamopalveluiden puoleen.



Nyt poistun vähin äänin... *tsup tsup tsup*

Pinoista ei taas jääny paljon mieleen..



Enkeli sinulle jaksamista ja lepohetkiä toivoen! Kiva jos äitisi pääsee Nekkua hoitamaan, varmasti hankalaa kun tyttö on arka eikä hnät varmasti uskalla jättää kenelle vain hoitoon. Kelläpä ei aina välillä ole ongelmia sen kanssa, mutta varmaan tuossa tilanteessa erityisesti.

Itsekin oon miettinyt et joutuuko tässä yksin synnyttämään jos lastenhoitaja-anoppi on töissä.. Anopin miesystäväkin kävisi kun on saikulla mut on just ennen laskettua aikaa menossa selkäleikkaukseen niin ei tuollaista riiviötä voi hoitoon kipeälle ihmiselle laittaa.. mut toivotaan viikonloppua tai onnenpotkua synnytyajalle.



Voi poitsu heräsi ei tullu kirjoituksesta pitkä. Tsemppiä kaikille palaan jos pystyn.

Reeli+Lenni+masukas 33+4

Ei ois kai koskaan pitäny niitä leipoa... Illalla en jaksanu tehdä ruokaa valmiiksi, eikä mieskään ja nytkään en alkanut sitä väsäämään, niin keksit maistui! Onneks Nekulle aina omaa ruokaa pakkasessa.



Nyt on pakko hehkuttaa! :) Oli oikein mukava vierailu naapurissa! Yli kaks tuntia höpistiin ja juotiin kahvia. Vauva oli ihanan rauhallinen ja vain muutaman kerran Nealta tuli lievä itkun alku. Ujosteli kylläkin, mutta leikki iloisena naapurin tytön leluilla! Voi miten oon onnellinen! Niin kauan oon toivonut, että tästä läheltä löytyis ihminen, jonka kanssa vois päivisin nähdä ja se onkin toukokuusta asti asustellut meidän yläkerrassa! Elämä tuntuu hieman valoisammalta! :)



Ampi, kiitos! Katsellaan, kumpi ehtii aiemmin kirjottaa! :) Kiva, että Nasu ei enää niin pelkää!



Äitikuu, tunnistan niin itseni tossa mitä kirjotit, et haluaisit itsessäsi muuttaa! Oon aivan samojen asioiden kanssa kipuillut ja toivon itselleni lisää kärsivällisyyttä ja kestäisin lapsen raivoa ja osaisin ottaa rauhallisesti ja olla aikuinen tilanteissa, jotka saa kiukun mussakin kuohahtamaan. Ei ole helppoa ja tää raskauskin tekee musta entistä räjähdysalttiimman, vaikka muutoin olenkin luonteeltani suht rauhallinen. Lapsen myötä löytynyt ihan uusi tunneskaala ja sen kanssa opettelen nyt elämään. On lohduttavaa, että kukaan äiti ei varmasti aina jaksa olla itse rauhallisuus. Mutta onhan se hyvä pyrkiä sitä kohden, että ei tarvitsisi itse mennä lapsen kiukkuun mukaan. Mulla oli yks aamu aivan sama tilanne, et kiire aikataulu ja Nea vitkutteli, mä raivostuin ja käyttäydyin tosi rumasti. Harmitti tosi paljon, kun oma syy, että kiireessä lähdettiin..



Ynis, tosi hyvä kun saitte lausunnon! Miten jatkossa tytön jutskat nyt menee? Jatkatteko siellä puheterapiassa, vai onko jotain muuta?



Jatu, apua! Ei vieläkään sukkia! Mulla on kylmimpinä päivinä ollut jo välihousutkin, eikä oo olleet liikaa! Ootteko jo terveinä, pääsettekö lauantaina meille? Ihana toi typyn en oo enää beibi! :)



Kukkuun pohdintoihin ei taida mun aivokapasiteetti riittää miettimään vastausta..



Tänään tulee entinen koulukaveri käymään. Huominen leffaseura vielä epävarma.. Nyt lepäämään. Millonhan saan alotettua sen vaatteiden silityksen?



Enkeli1 poistuu paikalta

Eilen testasin ja tänään suosiolla uskoin, että Kaunokainen ei nuku sängyssä. Nyt onkin ollut ruhtinaallisesti aikaa, sillä kantoliina pitää vauvan unessa ja äidin hereillä.



Käytiin pihalla leikkimässä maalaisia. Appiukko teki heinää seipäille ristiäisiin. Oltiin lasten kanssa heinätöissä, eli vietiin hyvin kuivuneet heinät kompostikeoksi. Pohdin, mahtaako kuiva heinä kompostoitua, mutta yrittänyttä ei laiteta ja luonto on armollinen. Jos homma ei toimi, ensi vuonna uusin kujein.



Mies matkoillaan ja lapset leikkivät. Liinan kanssa saa vapautuksen myös tavaroiden järjestelystä. Maitoilusta ei, ja sen aika on nyt.



K



G: Muuttaisin: En panttaisi tunteitani, vaan sanoisin ne silloin kun niiden aika on ja sille kenelle kunnia kuuluu. Aamun kirjoituksiin liittyen.

Tosiaan. Nuha on meillä taas. Vai ehtikö se edes parantua? Eilen illalla Onni heräs itkeen nukkumaan mentyään klo 22,23 ja 24, jolloin laitettiin tippoja nenään ja annettiin Panadolia. Sipulia oli jo sängyn päässä ja sipaisin vielä yökkärin rintaan vickiä. Nukkui 7.50 asti! Itse vaan katselin kelloa vielä 2 aikaan - kiitos puoli 8 aikaan juomani iltakahvin meikki-illassa!!



Enkeli, tiedän tunteen kun löytää seuraa, jossa viihtyy! Alkuun meillä tämä elo Oulussa ei suinkaan ollut niin ihanaa kun olisin kuvitelltu/halunnut/toivonut, koska ei mulla ole näissä olemassa olevissa kavereissa kuin yksi lapsellinen. Sitten (taas mainitsen tästä;)) löysin täältä sivuilta heinäkuun lopulla ihan uuden ystävän ja johan tuli meidänkin arkeen elämää! Aivan ihanaa kun tietää, että melkein päivittäin on seuraa niin äidillä kuin Onnillakin.



Luin tänään avoimessa pk:ssa jotain Meidän Perhe (?) lehteä ja siinä oli Pia-Noora Kaupista juttua. En millään tuomitse tosiaan hänen valintaansa mutta mulla meni pää sekaisin jo pelkästä lukemisesta. 2-vuotias taapero ja 2,5kk ikäinen vauva ja heti toisen syntymän jälkeen on Kauppi ollut Brysselissä ja ties missä työhommissa. Ja jaksaa! Hän sanoikin jutussa hyvin; monet arvostelevat häntä siitä että kuskaa lastaan mukana pienestä lähtien mutta hänhän kuskaa sitä mukana juuri siksi että saisi imettää. Jos ei imettäisi, saisi varmasti taas siitä syystä vihat niskoilleen. Mutta tosiaan, mulle riittää tämä kotielämä ja ystävät ja sitten joskus _ tavallinen_ työ;)



Tuon kärsivällisyyden haluaisin minäkin itseeni, jos jotain saisin itsessäni muuttaa. Voi veljet. Tänään tultiin avoimesta, joka sijaitsee alle puolen kilsan päässä meidän kotoa. Matkalla kotiin on puisto, jonne Onni halusi mutta minä tollo en ollut tajunnut aamulla laittaa sellaisia vaatteita, että oltais voitu suoraan jäädä. Tultiin kotiin, laitoin paksummat housut päälle ja menoksi. Yleensä aina Onni reippaasti kärrää pienet kottikärrynsä tuohon puistoon, kärryissä traktori ja ämpäri. Niin nytkin mutta se poislähtö. Kauaa kun ei oltu kun oli nukkumaan meno aika. Eipä siinä mennyt kuin 20min että päästiin tuo 200m matka kotiin. Onni itkee naama kuolassa ja räässä silmät päästä. Haluaa työntää kärryjä mutta ei työnnä, ei anna äidin kantaa niitä. Itkee ja huutaa. MInä sanoi jo, ettei enää oteta leluja mukaan puistoon jos et osaa kärrätä niitä reippaasti pois. Se melkein jo tehosi mutta ei sittenkään. Otin kamat kantoon ja huutavan pojan kainaloon ja menoksi. Sisällä sitten tuota väsykiukkuitkua jatkui ja jatkui. Ja muutaman ärräpään päästin itsekin. En vaan jotenkin siedä tuota tuollaista huutoa vaikka tiesin nyt tasan tarkkaan sen johtuvan väsymyksestä. Nukahti alta aikayksikön rattaisiin sitten.



No, tämä kiukku minussa nousee aina aika ajoin vahvemmin pintaan. Oma vireystila tietty vaikuttaa siihen myös ja tänään mua tosiaan väsyttää mutta eipä tuo uni tullut kun yritin. Äsken kuului pihalta vaimeaa kutsua " äiti, äiti" ja Onni heräs NIIN hyväntuulisena hassuttelemaan. Nuo taas on niitä äitiyden parhaita puolia, ihania ilon hetkiä nyt ainakin.



Ohhoh, tulihan taas muka asiaa. Nyt mä alan kyllä imuroimaan ja järkkäileen paikkoja, eilen en ehtinyt enkä aamullakaan.



Paljon olis leivottavaa vielä synttäreille. Oliko jo juhlineilla ihan tavalliset täytekakut vai jotain erikoisempaa? Muistan kun Tuttis (huhuu, missä olet!!!) pyöräytti esikoiselleen aikoinaan sen hienon kakun, olikos se nyt PUuha Pete aiheinen..



Nyt hus pois.



Ai niin, ihanaa Tea, että kylppärihomma ei ollutkaan niin paha miltä se aluksi vaikutti!!!



T-P

Aika hyvin olen hommissa edennyt tällä kertaa. Mulla kaksi isoa työtä tehtävänä, joista toinen jo valmiina ja toinen hyvällä mallilla. Porkkanana toimii, kun tietää, että muuten niitä on pakko väkertää yöllä...



Pian haen Typyn ja ruokaakin laitoin juuri, saa vielä hautua. Muuten en olekaan kodin hyväksi tehnyt tänään mitään. Ai niin, pari koneellista pyykkiä on sentään pesty ja kuivumassa.



Päiväkodissa tädit naureskelivat Typylle. Oli eilen päiväunille mennessä hermostunut pienempien itkuisuuteen ja huutanut peittonsa alta " Mikä teitä vaivaa? HYSHYS!" Oli varmaan itse kerrankin ollut väsynyt, sillä oli aamulla ollut metsäretkellä pikku porukan kanssa. Typy tykkää juoksennella metsässä ja keräillä keppejä ja käpyjä. Aika usein onkin huono omatunto, kun on ollut kaunis syksy eikä useammin ole tullut lähdettyä tutkimusretkille.



Komea aasinsilta Äitikuun galluppiin. Tunnustan, että minäkin liian helposti puren omaa aikapulaani ja kiukkua muista asioista syyttömään lapseen. Vitkuttelu syö kärsivällisyyttä ja jos on kiire johonkin niin aika ylikierroksilla mennään. En muista olenko maininnut täällä ulvomisesta. Sen Typy on oppinut tarhassa eli ei itke eikä kiukuttele kunnolla, mutta jos asiat eivät suju hänen tahtonsa mukaisesti niin alkaa heti ulvoa kovaäänisesti.



Puhelimeen...



Keilin

Mies läks kämpille,oli pakko mennä,sinne tulee jotain kamoja...Tylsä ilta eessä!



Ihana hyssyttelijä Keilinin typy :-)



Oltii tänää ulkoilemassa jokseenkin kireissä tunnelmissa.TAAS veny lähtö!!!!!Metsässä käveltiin,typykin tykkää keräillä kaikkea..ja juosta!



G:Sitä pitkää pinnaa/rauhallisuutta/kärsivällisyyttä tännekin...Tuo Kukkuun sanomakin sopis mulle tosi hyvin!Toisaalta se että ei olis niitä patoutuneita vihoja saattas tuoda hieman sitä pinnaakin lisää...



Tulevat aamut melkein pelottaa koska typy pukee ite!!!Veti sukkiksia sellaselle raivolla jalkaan että tuli reikä haaruksiin,uudet sukkikset,mut ei saa auttaa sen vertaa et laittas jalan menemää oikein!!

Tänää taistelipaidan hihojen kanssa...Ens viikolla pitäs vaa sinne eskarii selvitä ni ei ole aikaa tuntia ootella neitiä!!



Enkeli:Enpä osaa sanoo lauantaist...me kel ulkoillaa ja kaikkee ihan normaalist mut en tiiä huolitteko meit teille?!Poika tulee ilmeiset vast su eli tultas kolmisin.



Eilen kävely vei Makuuniin,sieltä leffa ja karkkisäkit :-) Käytii myös saunassa..ihanan rentouttava ilta!



Nyt tahtoo typy välkkyä..kun ei anna HETI!Neiti huutaa äiti ei ikinä anna mulle luokaa!!!



jatu

pikaisesti ennen päiväkodin vanhempainiltaa...



Äitikuu: Mä olin ihan 100% varma et me ei tarvita tuplarattaita koska Ida on tosi reipas kävelemään ja muutenkin varmaan aika tässä kotinurkilla kuljetaan. Eilen kuitenkin käytiin Idan kans kaupungilla bussilla, ilman rattaita, ja oli se kyllä aika hankalaa... En vaan sit tiedä kun ei sinne kaupungille tuu mentyä ku pari kertaa kuukaudessa et viittinkö sellasen takia hankkia tuplia. Seisomalauta on hankittuna (joskaan ei ole vielä meille asti tullut)... liinakin on mut en ole vauvaa sellasessa kantanu ennen... et ei musta apua ollu sun pohdintoihin mut sama tilanne kuitenkin...



Vaatteiden vaihtoon...

Petra, Ida ja vauva 27+5

Olen ollut liikenteessä melkeen koko päivän. Kävin sitten pikapyrähdyksellä Jumbossakin ja ostin lapsille Exitin trikoita. Oli halvalla, kun on pyöreät päivät. Kelassakin kävin viemässä hoitotukihakemukset. Työajalla kaikki:) Tai no, töitä saatan tehdä vielä illalla, joten eiköhän se tasaa tunnit.



Enkeli, kiva jos löytyis kaveri jonka kanssa viettää aikaa! Minäkin toivoin sitä koko kotonaoloajan, mutta ei sitä löytynyt. Puistotuttuja kyllä, mutta ei yhtäkään jonka kanssa sopia kyläilyjä tms. Kaverit asuu suht kaukana.



Minä edelleen liputan seisomalaudan, kantoliinan ja pulkan nimeen. Muiden juttuja kuunnellessa on tullut usein sellainen olo, että kaksostenrattaat on turhan iso sijoitus ja lopulta niille voi olla aika vähän käyttöäkin. Kunnollisella seisomalaudalla pärjää talvellakin, ellei ihan hangessa joudu kulkemaan.



Minä muuttaisin itsessäni ehkä sitä, että nauttisin enemmän tästä arjestakin ja ottaisin ilon irti pienemmistäkin asioista. Ettei päivät ois vaan sitä suorittamista.



Omaan räjähtysalttiuteen sanoisin sen verran, että jokaisella ihmisellä toki on omanlaisensa luonne, mutta muistakaa myös hormoonit yms. Raskaushormoonit, mielialahormoonit jne. Joillekin asioille on kuitenkin apua saatavilla. Älkää loputtomasti tyytykö siihen, että olette itse tylsiä ja lyhytpinnaisia ihmisiä. Tiedän, että on vaikea myöntää tarvitsevansa apua, mutta minä suosittelen pyrkimään elämästä nauttimiseen, en päivättäistä kärsimystä. Hyvinä hetkinä on helppo vähätellä ongelmia, mutta kannattaa punnita hyviä ja huonoja hetkiä ja miettiä nauttiiko elämästään oikeasti nykyisellään. Tarvittava apu voi olla keskusteluapua, mietoja lääkkeitä tms. Kullekin sopivassa muodossaan.



En todellakaan tarkota, että täällä ongelmistaan kertovilla ois tarve lääkkeisiin tai mihinkään, mutta kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa. Kokemuksen syvä rintaääni pakotti paasaamaan aiheesta:)



Minä muuten suhtauduin silleen pikkuneidin synnytykseen, että jos joudun menemään yksin, niin sitten menen. Apu oli lähellä, mutta oishan voinut tulla tilanne, että ois pitänyt viipymättä lähteä. Onneksi ei kuitenkaan tarvinut.



Enkeli, esikoiselle yritetään saada Kelan maksamana yksityinen puheterapeutti joka kävis päiväkodissa antamassa terapiaa joka viikko. Lisäksi koitetaan saada ora-koje, sellainen kitalakisysteemi johon tulee langan varaan helmiä kiinni kielen liikettä aktivoimaan. Sain tilattua hammaslääkäriin ajan, mutta vasta joulukuulle. Saa nähdä onko mitään toivoa saada muottia tehtyä sitä varten. Sovittiin sairaalassa, että yritetään.



Miestä odottelen töistä. Koira pitäis saada ulos vähitellen. Pienempi jää vielä huomenna kotiin räkänokkana, kun äiti puoliväkisin haluaa tulla hoitamaan:)



Tekis mieli tehdä myös yksi työhomma ennen kun häviää mielestä kaikki, mutta lasten kera turha yrittää. Mies tänne ja heti! :)



T: Ynis

Tuohon tuplaratas juttuun sellainen pointti että kannattaa ottaa isompi huomioon siinä jos herkästi nukahtelee liikuttaessa rattailla.Että selkänoja säädettävissä.

Ja ihan kätevät on jos tulee kiire,pienet jalat kun ei kulje samaa tahtia vanhempien jalkojen kanssa.



Nyt en kyllä kerkii muuta.Pinonkin vaan huitasin läpi.

Mukavaa keskiviikko ehtoota!

Palaan paremmalla ajalla luultavimmin toisena päivänä=)

Leanna jne

Enkeli. Ihanaa, että valoa löytyi. Toivottavasti myös lepoa.



Äitikuu: Meillä ennen sisaristuinviritelmä ja milloin mitäkin, nyt Carenen 3-ilmakumipyöräiset tuplarattaat. Liikkeelle pääsee ja on keveät , mutta " ylileveät" ja aika heppoiset. Hinta uutena 199. Mutta oon siis tykänny.



Kukkuu. Jos löydät vastauksia, kerro mullekin.



EliG: haluaisin itelleni kuuntelemisen taidon ja että osaisin pitää puoliani



T. Väsynyt ja turhista kiukkuava T@hti, joka joutuu siis mennä pesulle ja nukkumaan. Mutta silti en vaihtaisi lapsia enkä elämäntilannetta pois. Kyllä se tästä.

Nyt tehtiin niin, että annoin vaan huutaa (mies puhui työpuhelua), sydän pamppaillen ahdistuneena, ilman peittoa, tyynyä, unileluja tai tuttia, kun heitteli taas monta kertaa kaiken lattialle. Jossain vaiheessa tuntui, että molemmat huusi jotain tekoitkua siellä, mutta sitten alkoi kunnon huuto. Välillä kävin pyyhkimässä nenän, mutta sanoin vaan, ettei saa tavaroitaan, kun heitti ne pois. Myöhemmin sitten mies meni pyyhkimään nenää ja antoi muut tavarat takaisin, paitsi ei tuttia. En tiedä heittikö kaiken taas alas, kun huusi tutin perään. Aikansa huudettuaan on lopulta nukahtanut. Taisi huutaa jotain 45 min (alussa se ei tietty ole niin vakavaa huutamista). Mulle alkaa ihan oikeasti riittää tää. Taitaa loppua tutin syönti. Sitähän en kuitenkaan tiedä auttaako se tohon nukahtamistouhuun, jos jatkaa kaiken muun heittelyä. Nyt vielä sovittiin, että yöllä voi saada tutin, jos herää sitä huutelemaan.



Nyt huolestuttaa tosi paljon esikoisen reagointi tohon huutamiseen ja meidän " välinpitämättömyyteen" . Miehen käydessä pyyhkimässä pienemmän nenää, esikoinen oli makoillut tyyny korvan päälle vedettynä ahdistuneen näköisenä omassa sängyssään. Kun ei taida vielä ton ikäinen tajuta miksi annetaan toisen vaan huutaa ja raivota:(



Sain vähän töitäkin tehtyä äsken, mutta taas pitää mennä myöhemmin vielä tarkistelemaan juttuja. Tuli jo kiire iltasella lähteä päiväkotiin hakemaan esikoista, joten en ehtinyt rauhassa tehdä kaikkea loppuun. Tavallaan nolottaa, mutta aika loppui kesken. Ei voi mitään. Kyllä mua töissä ymmärretään. Eivät tainneet odottaa edes näin nopeaa orientoitumista projektiin. On sellainen olo, että musta on jopa hyötyä! :)



T: Ynis

On kyllä matkalla jo!



Siivottiin typyn kanssa,kun en oikeinkeksiny tekemistä ni aattelin et samapa tuo siivota tänää!Olis kyllä niin ihana joku kaveri lähellä et vois näitä iltoja viettää :-/

Yks kamu käy usein ku poika reissuaa,sillä on vain typyn ikänen lapsi ni rauhallisempi/helpompi nähä ku vaa typy on kotona,mut nyt telo jalkansa ni ei päässy lähtee...Eikä kyl missää naapurustos asu sekää..



Oli kyllä kiva puuhailla typynki kanssa ihan rauhassa,ei tarvinnu miettiimitä toinen aattelee ku leikitää...



Ynis:toivottavasti saatte terapian pian alkamaa.Tuo hammaslääkärijono on kyllä toivotonta!Poika laitettii oikoma jonoo ja menee varmaa vuos et kukaa ees kattoo hampaat!



TYpy on saanu nyt niitä uhmiskohtauksia,että suuttuu ku ei saa jotain ja huutaa huutaa vaan..Poika katto aika pahasti ku annoin typyn vaa kiukuta mut sille pysty jo selittää et on uhmaikä ja kovasti kysy et mitä tarkottaa..Sitä sille selitin ja sitä myös miks äiti antaa siskon välillä huutaa vaa ihan iteksee kummempia reagoimatta..

Nyt poikavälil totee" se on taas se uhmaikä" ;-)) Mutta voi varmaan olla toiselle pelottavaakin kattoa sitä tilannetta

Voimia nukutukseen ja tutittomuuteen,Ynis ja muutkin siinä kamppailevat!Meillä silläsaralla ollu vasta alkusoittoa...



mies tuli...öitä!



jatu

Oli muuten kovasti kylmää tänään. Pari astetta vain näillä leveyksillä.



Kävin minä eilen illallakin pinon useampaan kertaan lukemassa ja asiaakin kai olisi, mutta kun ei pulpahda ulos ei. Työpaineita kai. Olen yrittänyt kovasti miettiä muutettavia asioita ja niitä toden totta olisikin. Ihan ensiksi voisin muuttua sen verran epäitsekkääksi, ettei omista muutettavista asioista tulisi heti mieleen asioita, joita miehessä haluaisin muuttaa. Sitten haluaisin olla jotenkin luonnostani empaattisempi, että osaisin paremmin asettua toisen asemaan. Ahkerampi haluaisin olla kotitöissä ja suustani parempi, ettei aina kävisi niin, että jälkeen päin vasta tajuaa, mitä olisi pitänyt sanoa.



Antsa ei -kuten muutamaan kertaan jo mainittu- vielä jutustele kovastikaan. Kirjojen lukeminen on pojalla sen sijaan kovasti konkreettista nykyjään. Ostimme näet aikoinaan kasan Nalle-sarjan kovia kirjoja kirjaston poistomyynnistä. Ne ovat olleet aivan mahdottoman hyvää pottalukemista (juu, en ole tainnut ehtiä mainitsemaankaan: isi on saanut Antsan istumaan potalla ja monta kertaa on jo ollut istunto tuloksellistakin. Eilenkin kertoi: " Kakka tuleeee" > tosin pissa sieltä oli tulossa ja ehti vaippaan, mutta tulilhan luettua pari kirjaa :)). Noh -palatakseni kirjojen lukemisen konkreettisuuteen- " Nallen syntymäpäivä" -kirjaa lukiessamme puhalsi Antsa kovasti kirjan kakusta kynttilöitä, mutta se oli vasta alkua. Tänään oli viisastelija laskenut lavuaarin täyteen vettä ja pudottanut uimaan kirjan, nimeltä: " Nalle käy pesulla" :)))



Onpa hurjan mukava kuulla, että Enkelillä ja TiPillä on uusia äitiystäviä. Minulla on tilanne vieläkin siinä suhteessa kovasti huono, pakko tyytyä virtuaalisiin sellaisiin (ja kyllähän te tiedätte, ettei tuo tyytyminen tarkoittanut vähättelyä, vaan arvostan teitä rutkasti). Työni on nykyisellään sellaista, ettei sitä kautta kovasti ystäviä tule. Tuttavia on kovasti, mutta ystäviä sen sijaan...



Esikoinen kyseli tänään,että mikä minun mielestäni on kotona parhainta ja sehän tuli tietenkin oitis mieleen: " Oma perhe, joka on oikeasti ainoa todella tärkeä asia kotona. Kaikki muu on vaihdettavaa"



Elämässä on toki muutakin tärkeää, kuten te.



♥Saamuska