*0* SYYSNOLLANELOSET TIISTAITA *0*
Kommentit (19)
Nyt pistettävä böö-kierros pystyyn!
mulla on ihan huono-äiti olo, paskamainen suorastaan. Aamusta lähdettiin kiireellä asioille ja mulla meni taas totaalisesti hermo kun poika kakkaa vaippaan just kun ollan lähdössä ja puettu vaikka just hetki sitten oltiin oltu potalla. Kun olin sitten jo valmiiks pahalla päällä kiukustuin poitsulle kun se oli niin hidas ja seisoi vaan tumput suorina eikä hakenut vaippaa kaapista tai kenkiä eteisestä... Pinna paloi oikeesti ihan turhaan ja tyhjästä, mutta kun se palaa se palaa... Miten mä opin hillitsemään kiukkuani ja kestämään pienen hitautta aamutoimissa? Eihän se pienen vika ole jos äiti on tehnyt liian tiukan aikataulun aamulle tai tahtoo kauppaan just kymmeneltä eikä puol 11. Mua harmittaa oikeesti oma käyttäytymiseni, miten ihmeessä te äidit joiden on aamusin aikasin ehdittävä töihin tms. kestätte / saatte aamun sujumaan menettämättä hermojanne? Mun tarttee varmaan hakeutua jonnekin hoitoon.... Sellanen kiukkuterapeutti mullekin kun oli nelosen illan sunnuntaileffassa... heh.
Harmittaa kun toinen on oikeesti kiltti, auttavainen, empaattinen ja ihana pieni taapero, ja äidillä menee hermot silti harva se päivä. Millon mä kasvan aikuiseksi???
Palaan galluppiin ja muihin uutisiin myöhemmin, nyt on pakko tehdä vähän rästihommia ja olla poitsun kanssa.
Mutta siis böö!
t. lyhytpinnainen äitikuu
Jos Äitikuu tippaakaan lohduttaa, niin samoja viboja ollut tänään täällä Sinin kanssa. Jaksuja!!! Palailen illalla..
Lila75
Just tultiin kirkolta, oltiin papin kanssa sopimassa kasteasioista.
Koshta lähdetään mun tädin luona käymään. Meen lainaamaan kahvikuppeja ja lautasia juhlia varten. OMat ei riitä kun porukkaa ollan yli 30 henkilöä kutsuttu.
Geehen palaan myöhemmin.
Nyt ei muuta ehdi kirjoittamaan.
Öttis
Ensin, Enkelille voimia ja halaus täältä! Mäkin mietin tuossa sun jaksamista, uusi vauvakin tarvitsee äitiä pian ja kuulostat kyllä aika loppuunpalaneelta ja väsyneeltä... Samaa sanon kun moni muukin tänään täällä, puhu neuvolassa noista peloista ja itkuista jos mahdollista. Ja olisko sun mahdollista saada vähän omaa aikaa, aikaa nukkua, tehdä omia juttuja välillä tai hetkeks unohtaa raskaus/äitiys/lapset jne...? Vaikka kyllä nämä raskaushormoonitkin vaikuttaa aika rankasti, mulla ainakin, toivottavasti olo helpottuu kun vauva on syntynyt (sitä samaa toivon myös itselleni, nyt on pinna pikkasen herkässä koko ajan).
Galluppiin, mitä on jäänyt mieleen tästä vuodesta täällä..... Moni asia, erityisesti uudet vauvatulokkaat (erityismaininnan saa Öttiksen pikalähetys), allergiat, tarha- ja työjutut, yleensäkin positiivinen ilmapiiri ja kannustavat ihanat syysäidit! Kiitos kaikille vaan koko vuodesta!!
Heitän samalla uuden Gallupin: Jos saisit muuttaa itsessäsi yhden asian/ominaisuuden, mikä se olisi?
äitikuu
Hätkähdin tänään kun jäin tuijottelemaan itseäni metron ikkunasta (kun oli tunnelissa) ja tajusin että mun silmäpussini roikkuvat, ihan tosissaan. Ei auta meikkivoiteet, valokynät eikä mitkään. Unta en ole muutamaan yöhön saanut kunnolla (varmaan taas joku PMS-vaihe) ja aamulla kukonlaulun aikaan pinkaisen ylös - että ei kai näihin pusseihin muu auta kuin uni mutta mistä sitä saisi.
Tänään yritin ulkoiluttaa silmäpusseja yhtäaikaa tytön kanssa. Josko raitis ilma auttaisi.
Äitikuulle myötätuntoa! Juu, ei aina ihan mallikkaasti täälläkään aamut suju. Välillä kiukutellaan yhdessä, äiti ja tyttö. Tosi aikuismaista ...
Enkeli, minäkin olen jo tosi huolissani sun jaksamisesta ja voinnista! Voisitko tosiaan ottaa puheeksi neuvolassa, onko se teidän th sellainen jolle voisi puhua? Tai joku muu ihminen. Neuvolan kautta voisi saada myös lähetteen jonnekin josta saa tukea - th varmasti sinua neuvoo ja opastaa. Halaus!
VuosiG, mitä jäänyt mieleen. Ekana nyt tulee mieleen se minkä Lilakin kauniisti jo muisti :) eli löysin teidät täältä. Ja se on ollut hienoa. Mieleen on jääneet syyslasten uudet syntyneet ja odotuksen alla olevat sisarukset. Päiväkodin aloitukset myös jääneet mieleen. Tämä on ollut ihana ryhmä, toivottavasti jatkuu vielä pitkään.
Tänään todistimme ensimmäistä kertaa kuinka tyttömme saa raivarin keskellä Prismaa. Kerta se on ensimmäinenkin. Hän heittäytyi pakastealtaiden väliin makaamaan, huusi ja kirkui naama kirjaimellisesti punaisena " haluan keinumaan, haluan keinumaan" . Oli valmiiksi jo pahalla päällä, kiukutteli jo autossa, kun ei olisi halunnut kauppaan lähteä vaan jäädä pihalle keinumaan. Jipiii .. Vetäisi itsensä sellaiselle jouselle, että vaikea oli edes syliin saada. Loppumatkan kassoille sätki ja potki. Saimme sääliviä katseita.
Mies laittamassa tyttöä nukkumaan, minä lähden tekemään jotakin syötävää. Sitten taidankin uppoutua hetkeksi kirjaan (ennenkuin uni - toivottavasti - vie)
Voikaa hyvin!!
Alli
Piti laittaa vielä Tealle, että todella harmi tuo kosteus/homejuttu. Toivottavasti asiat selviävät kuitenkin ns. helpoimman kautta. Onni onnettomuudessa taisi olla kuitenkin se, että tuli kuitenkin ilmi niin että voitte sen korjata ja vielä ennen vauvan syntymää! On ne silti niin sekavia kuvioita, että huh-huh.
Alli
lila.mulle oli tosi kova pala jo se, että ehkäisyä piti nyt hommata, mutta erinäisistä syistä päätin nyt kokeilla tuota. ja mietin sitäkin, että kun laitatan kierukan nyt " jo" , niin 5v päästä asiaa on viimeistään mietittävä. Jos oisin oottanu kuukautisia, ois voinu mennä vielä vuosi. Kovasti peukutan ja tsemppaan itteäni, että ko kapistus mulle passaa ja on nyt hyvä ratkaisu.
kiva ois tosiaan nähdä. saa nähdä, milloin ja miten onnistuu.
onnea sinille! harmi, että synttärijutut meni noin vaikeiks, mutta kiva, että osa vieraista pääsee teillekin.
peesaan muita. enkelille on saatava apua ja kunnon lepoa jostain ja pian! rutistus.
lähin iikan kans vaunuttelemaan 18.45. naapurin vanhaisäntä pyöräili ohi ja tuumi: harvinaista herkkua ko sataa ;)
kiitos tsemppauksista :)
ramikaa lainaten hyvikset kaikille
t@hti
Pitää tsempata, kun nyt olen ekaa kertaa vasta lukenut pinoa tänään. Kun en voi järjestää Enkelille tai muille tarvitseville helpompaa elämää, niin auttaisko jos juttelisin täällä useammin? Sen voin yrittää toteuttaa:) Voisin tulla lapsenvahdiksikin, mutta ei taitais olla Nean kannalta hyvä ratkaisu. Elokuviinkaan en voi lähteä, kun on torstaista lähtien 3 iltaa menoja. Minäkin olen huolestunut Enkelin hyvinvoinnista. Muistan myös fiiliksen, kun itse on ihan puhki ja masentunut ja sitten vielä huolestuu masuasukin tulevaisuudesta sen takia. Koska tiedän teidän tilanteen, niin en voi sanoa, että järjestäkää omaa aikaa. Jos Nekku ei pelkäis vieraita, niin tulisin itse järjestämään teille miehen kanssa kuherrusillan!
Lila, täytynee kokeilla noita saksia ensin ja sitten vasta heittää tutit roskiin, jos se ei tehoa. Alan näköjään kypsyä ajatukseen, että tutista vois luopua.
Äitikuu, aamut on helppoja, kun lähtee ennen lasten heräämistä töihin:)
Hilu, lähdetäänkö joskus yhdessä etsimään kenkiä? Mistähän sais sellasia 2-3 vuotta vanhoja malleja:)
T@hti, toivottavasti miehes alkais viettää enemmän aikaa kotonakin! Jaksamista katraan kanssa!
Meillä on pieni nuppu nyt flunssassa. Mies oli tänään kotona tytön kanssa. Oli kyllä jaksanut leikkiä ja olla iloinen, mutta oli nukkunut tosi pitkät päikkärit. Illallakin tuntui aika pirteältä, mutta ehdin jo järjestää äidin tänne hoitajaksi huomiseksi. Saapahan levätä kunnolla pieni nuhanenä.
Esikoisen lausunnot muuten tuli eilen. Diagnoosi: Vaikea-asteinen puheen tuoton erityisvaikeus. Ihanaa, etteivät vähätelleet! On toi toki aika jämerästi ilmaistu hoitotuen saamista varten, mutta ei kai kauheasti liiottelua. Hoitotuki- ja kutoutushakemuksia on täytelty eilen ja tänään. Työstä käy sekin!
Mulla on kipeä afta, flunssa alkaa pikkuhiljaa hellittää. Voimat on ainakin palautuneet, ehkä jopa parempana kuin ennen flunssaa!
Nyt nukkumaan tai telkkaria tuojottamaan...
T: Ynis
Aina välillä käyn lukemassa pinoanne (terveisiä Lempi-Ilonalle :)) ja nyt kävi Enkelin kirjoitus niin suoraan sydämeen, että vaieta en voi.
Lyhykäisesti kerron historiaamme. Nasu-poikamme on 1v 7kk ikäinen herkkä sielu. Lapset, etenkin itksevät sellaiset, ovat olleet kauhistus noin kahdeksan kuukauden ikäisestä saakka. Vierastamisvaihe oli muutenkin hankala, kesti lähemmäs seitsemän kuukautta. Kaikista vaikeimpana tässä muiden lasten itkun ja kiljahdusten säikkymisessä koin omien sosiaalisten suhteitteni hankaloitumisen. Äitilapsituttavien kanssa kun ei juuri sisätiloissa pystytty olemaan ilman paniikki-itkua ja syliin takertumista. Seitsemän kuukauden aikana.
Nasumme on varmasti keskimääräistä herkkävaistoisempi lapsi, mutta itse tunnen tehneeni yhden ratkaisevan virheen hänen suhteen. Yritin nimittäin karaista häntä toisiin lapsiin (neuvolan kehoituksen rohkaisemana), vaikka selvästi huomasin, että poikaa pelotti. Enkelille haluaisinkin sanoa, että Nean (josta muuten olen saanut kirjoitustesi perusteella aivan hurmaavan ja sympaattisen vaikutelman) vauvapelko varmasti menee ohi ja hän varmasti tottuu tulevaan sisarukseensa! :) En halua enkä osaakaan neuvoa, mutta itse välttäisin tilanteita, joissa hän joutuu pelkäämään vauvan itkua. Jottei niitä traumoja syntyisi. Oman perheen vauva on kuitenkin varmasti eri asia kuin vieraan vauva. Oma vauva on koko ajan äidin sylissä ja varmasti turvallinen, koska äiti ja vauva ikäänkuin kuuluvat yhteen. Ja äitihän on maailman turvallisin asia! :)
Haluan toivottaa sinulle paljon voimia ja jaksamista! Siunausta koko perheellenne! <3 Toivottavasti et koe käväisyäni syyspinossa liian tungettelevana. :)
T. Ampi ja Nasu
Ärsyttää,en osaa mennä nukkumaa ku on kuitenki tulossa ja menivät jonku sillan alle kuvaa..keskellä yötä!!En tykkää!!!!!Ja kipeeki on mies..saa kyllä aamulla nousta,pakkoko hilluu koko yö!!!!
Niin,nuo nollavitoset kyllä hämää täällää..kerran jopa meinasin alkaa lukee niitä...Paljon on vuoteen mahtunu!Jotenki algeeriat mielessä...raskautumiset ja jakautumiset...työt ja hoidot...Tuli tässä mieleen että ei ole Kukkuu meitä aikoihin gallupoinu,mutta taitaa Kukkiksen voimat mennä nyt muualle..jaksua!!!!Kiva että edelleen on uusia tullut mukaan ettei joukko harvene täysin :-)
Vuosi on menny niin nopeesti,vastahan täällä siirtymis yötä vietettii..Kerpun kanssa kisattii ;-))) Apua jos taas vuosi menee yhtä nopeesti,kohta mulla koululainen ja hoitotypy ja minä etsin töitä...Voi Kääk!!!!
Huomenna muskari.Jos typy ei ole kipeän olonen ni mennää.Olen huomannu et isompien ryhmässä nenät valuu enempi ja vähempi...vauvojen kans jäädää helpommin kotii..
Kissa on oksennellu nyt paljon :-( Liekö vanhuuttaa vai mitä...Ttulee kuitenki syömää ja muuten on ennallaa,nukkuu kai vähä enempi..
Tahtosin unille!!!
jatu
Toivottavasti pysytte kärryllä. Tämä päivä oli aika peestä. Rosaan iski nuha ja lämpöilee. Oli erittäin tyytymätön vauva. Sinin kanssa oli aamusta oikein mukavaa. Rosa nukkui niin, sain kerralla olla pitkään Sinin kanssa ulkona. Hämmästeltiin hurrjan suuria sieniä. Ne oli mörri-möykyn sieniä, sadesuojia siis. Siksi niitä ei saa maistaa. Kun Mörri-möykky suuttuu jollei se löydä sateensuojaa. :-D Sinillä on jokin oraali-vaihe päällä. Taantunutko?? Söi tänään urakalla hiekkaa ulkona. Sisällä sitten upposi mm. muovailuvaha, geeli, tiskivesi jne.. Mitenköhän kakka kulkee moisen jälkeen??? No huomenna sen näkee. Illasta kävi kesämökki naapurit syntärikakulla. Oli mukavaa. Päätettiin sitten että että koirallisiin perheisiin mies menee Sinin kanssa synttäreiden viettoon, vieden tarjottavat mukanaan. Ei jaksa alkaa järkätä synttreitä jonnekin ulkopuolisiin tiloihin. Sinin kummit tuleekin yökylään synttäreiden viettoon, parin pojan kera. Muksut saa leikkiä ja toivottavasti vanhemmat saa illalla rentoutua saunoen jne.. Odotan sitä innolla.
Tealle pikaista paranemista!
Enkeli, voi mitä jätskejä teillä löytyy pakastealtaasta! Jestas noita unia!
Jatun ja Leannan henkkarikyselyt nauratti kovasti. Koskahan olen niitä viimeksi tarvinnut. Taisi olla pari vuotta sitten, kun poliisit tutkan kanssa korpeen eksyivät. Kahdesti.. ¤%#"
Mimmu. Minä halusin ottaa imetyskuvan muistoksi. Mutta yritykseksi jäi. Kamera oli Rosan mielestä liian mielenkiintoinen juttu. :-C Toisaalta kyllähän vauva rinnalla on ikuisiksi ajoiksi mieleen syöpynyt. Toisaalta olen kovin iloinen vapautumisestani, mutta toisaalta olisin minä mielelläni ollut vauvassani vielä kiinni. Tämä lopetus tuli kuitenkin niin yllättäen. Lääkäri soitti pyynnöstäni minulle torstaina kun olin ihan poikki. Ja sanoi että kokeile soijaa, kun ei oltu loppujenlopuksi ihan varmoja että Rosa allerginen soijalle. Söin 100g tofua ja imetin. Ei tarvinnut kauaa odottaa, kun Rosan iho alkoi mennä kirkuvan punaiselle ihottumalle. Silloin tiesin että imetyksestä ei tule mitään kun Rosa on niille ruuille, mistä minä saan proteiineja algeerinen. Hups, tulipas sitä tilitettyä. O-ho.
T@hti. Monet luulee etteivät osaisi tulla ilman lihaa toimeen, mutta eivät huomaa kuinka pieni osa loppujen lopuksi se liha on ruokavaliota. Hali ja rutistus katraan kanssa elämiseen. Pitikin itse asiassa kysyä että mihin päädyit ehkäisyasiassa. Ehdit jo kertoakin. Tiedätkös, että minun on sinua jo ihan ikävä, kun ei olla pitkään aikaan nähty. :-)
Ynis, vink, vink. Meillä Sini viskasi tutin itse roskiin, kun tutti oli joutunut pieneen onnettomuuteen saksien kanssa.. Ei ollut kuin pienen pieni pala kärjestä pois. Se tuttihan voi kohdata sakset useammankin kerran, jollei pieni palan nipsaisu tehoa.. Meillä tämä konsti auttoi hyvin. Mutta kaikkien konstien toiminen on hyvin lapsikohtaista.
Äitikuu, mukavaa että isojen sänkyyn siirtyminen sujui hyvin!
Niin se g. T@hden saukko peräkoslassa nauratti minut lähes tajuttomaksi. :-D Alli löysi meidät täältä. Minnehän katosi Sakemannipenni ja moni muu uusi pinoutuja? Odotus, Aia, Frodo, Jekkuli ja moni " vanha luu" on myös nykyisin teillä tietymättömillä. :-/ Enkelillä oli kovin raskasta. Pystytkö vielä ajattelemaan isääsi, ilman että kyyneleet pyrkivät silmiin? Syysmammojen perheisiin on tullut monta uutta tulokasta. Niiden tuloa on täytynyt aina jännittää. Ja toivoa että kaikki menisi hyvin. Sekä äidillä, että vauvalla, sekä synnytyksessä että kotiintulon jälkeen. Allergiset syystaaperot ovat saaneet uusia ruoka-aineita listalle, kuka enemmän, kuka vähemmän. Ilottu on niistä kaikista. On ollut paljon iloja ja valitettavasti isoja surujakin, on mahtunut syysmammojen vuoteen. Kiitos, kumarrus ja hali, teille jokaiselle, että meillä on näin mukava yhteisö! On ollut hienoa viettää kulunut vuosi kanssanne!
Näihin tunnelmiin on mukava lopettaa! Hyvää yötä ja mukavaa tiistai aamua!
Lila75, Sini tänään 2v ja Rosa 6kk 3vk
Rosalle annoin Panadolia ensimmäistä kertaa, klo 21.18. Vaikka järki sanoo, että varoaika on jo aikoja sitten mennyt ohitse, niin silti sitä pyörii vain sängyssä ja nousee vähän väliä kellottamaan hengitystä yms. Miksei äiti-ihminen voi kuunnella järjen ääntä????
Sähköpostissa on tullut pyörittyä nyt sen verran, että piti aukaista kone uudelleen ja tulla tarkistamaan että varmasti on kirjoittanut nikeillä...
Neuroosi-Lila
Taivaan ranta on uskomattoman kauniin värinen. Mulla on niin paha mieli, että ahdistaa tuleva päivä. Onneksi saan hetken tässä olla itsekseni. Viime yö meni vain kolmella vessareissulla, mut se tarkotti sitä, että olin illalla viimeeksi kuuden aikaan syönyt ja juonut.. Silti väsyttää, väsyttää..
Tähän väliin mitä viime vuodesta jäänyt mieleen.. Aika paljon samoja juttuja, mitä muutkin kirjottaneet. Mutta päällimmäisenä te itse rakkaat syysäidit, ihanat juttunne, tukenne, välittämisenne tilanteessa kuin tilanteessa! Teihin voi aina luottaa! Olette uskomattoman hyvää seuraa! Kiitos siitä! :-)
Mulla oli eilen rasittava ilta. Nea vain hieman aluksi vierasti ystävän tyttöä, joka itsekin oli hieman arka. Sitten tuli vielä toinen Nekulle täysin tuttu ystävä kahden lapsen kanssa ja kaikki leikit meni kivasti siihen asti, kunnes vauva 3kk heräsi. Nea PELKÄSI sitä VAUVAA!! Vaikka aina ennen ollut kimpussa ja pitänyt sylissä. Trauman juuret ilmeisesti siinä, kun eräs ystävämme työnsi täysillä rääkyvän vauva koti Nean naamaa tietämättä, et tyttö pelkää muiden itkua. No ilta oli sitä, että Nea halus koko ajan eri huoneeseen ku vauva ja jos vauva äännähti, ni tuli hysteerinen kohtaus. En jaksanut kaiken aikaa olla empaattinen äiti, vaan oli itkun ja hermoromahduksen ja raivon partaalla. Nea rukka. Jakohta meillä on vauva. Arvatkaa ahdistaako. Mulla on niin jotenkin paha olla ja pelottaa tuleva ja en jaksa enää mitään. Miks pitää olla niin vaikeeta ja sit kun kerran tulee ystävät kylään, ni se on itkua ja ei voi elää normaalia elämää.. Tuntuu et tällänen on sit liikaa kaiken väsymyksen päälle. Anteeks vuodatus. Nea heräs, jäi juttu kesken. Palailen jos ehdin. Miehellä vapaapäivä. Moikka! Voimia kaikille!
Enkeli1 ja Nea+minivauva rv32+3
KUKA LÄHTIS MUN KANSSA LEFFAAN huomenna tai torstaina? Jos joku vaan ehtii ja haluaa, niin ihana ois saada seuraa. Mulla on to vika pvä yks vapaalippu voimassa ja mun pitäs se käyttää ja yksin en kuitenkaan halua leffaan mennä. Neallekaan ei saada hoitajaa, et miehen kans mentäis..
Juu. Nea sai eilenkin kohtauksen, kun hississä oli samaan aikaan vauva, joka itku vaunuissa. Tää alkaa olla aika ahdistavaa. Kyllähän Nea tottuu sit vauvan itkuun, mut voi olla alku aika ahdistavaa, etenkin jos vauva itkunen ja mietin, et miten vaikuttaa sit Nekun suhtautumiseen vauvaan moinen..en tiedä..huoh.. Tämäkin ilta jännittää, kun olis tarkotus mennä takapihalle lasten kans leikkimään ja tutustumaan tämän kyseisen vauvan äidin kanssa. Asuvat tossa yläkerrassa, oispa mukava saada ystävä. Mut heti jo ahdistaa, et miten me kyläillään jos Nekku vaan pelkää ja itkee. Miten voi elämä olla näin rasittavaa..
Tea, voihan itku! Toivottavasti asiat selviää, eikä sentään hometta ole! :-(
Lila, voimia kaikissa asioissa! Neallakin oli tässä vaihe, et hiekkaa pisteli suuhun, teki sen kyllä ihan uhmalla.. Isää on ikävä. Asia on jotenkin niin kipeä, et oikeestaan en siitä kellekään puhu, pidän surun itselläni, kun puhuminen tekee kipeää. ELämään ilman isää tottui äkkiä, mutta suru tulee välillä. Niin kovin toivon, et isä vielä eläisi, et Nea ois saanu tuntea papan jne. Ja muutenkin meidän perheessä niin monia asia mennyt huonoon suuntaan kun isä kuoli, perintöasiat ym..riitaisaa ollut myös joillain osapuolilla ja itse haluaisin vain, että kaikki ois hyvin, oltais tekemisissä keskenään jne. Isä surisi tätä tilannetta, jos tietäis.. Nääkin asiat painaa sydäntä, tulee mieleen öisin kun heräilen ja ahdistavat, kun itse ei voi asioita muuttaa, eikä puuttua toisten väleihin. Ja se harmittaa, et oma mieli on raskas ja et miten vauva aistii mun pahan olon...
Jatu,parantukaahan pian! Ois niin ihana jo nähdä!
TP, voimia nukutuksiin..tiedän miten rankkaa se on!
Leanna, kohta ne liikkeetkin tuntuu! :)
Ynis, paranemisia ja voimia iltataisteluihin. Meilläkin varmaan tutti lähtis, ellei ois vauva tulossa..
T@hti, voimia niin paljon toivon sulle. Ihanaa, että olet kuitenkin tuonut tunteesi ja ajatuksesi julki, jospa mies ymmärtäisi. Toivottavasti asiat muuttuvat parempaan suuntaan! Halaus!
Mua niin väsyttää, et tekis mieli itkeä ja lähteä itekseen vaan jonnekin. Voi kun joku teistä ehtis mun kanssa sinne leffaan... Unohtui taas iso osa, mitä piti kommentoida, mut ei pää toimi. Pitää kohta miestä herätellä, et ulos lähdetään. Nea oli ihana eilen, kun sanoi, että Nea voi rakastaa vauvaa.. Ja muakin halas päivällä ja sanoi, et Nea rakastaa äitiä. Tulee niin hyvälle mielellä tollaisista kaiken väsymyksen keskellä!
Parempaa mieltä ihan jokaiselle, ootte tärkeitä!
Enkeli1 uudelleen
Pakko se on uskoa. Mittari oli jo pakkasen puolella. hrrr... sain neulottua ne ihanat, punaiset, pörröiset lapaset, kohta niitä pääsee sitten testailemaan.
Pienet ne on ihmisellä ilon aiheet. Löysin vaatekaappia tyhjentäessä vanhan, viinipunaisen samettitakin, joka ei ole mahtunut päälle sitten kolmeen vuoteen. Ja nyt se mahtui. Kipii! Tykkään niin siitä takista!
Kamala kuorma puhtaan pyykin viikkamista kaappiin. Plääh... se oli se inhokkikotityö!
Rupesi ihan naurattamaan Saukko peräkontissa -juttu, kun Lilan kirjoituksen luin. Samoin jostain mielenperukoilta muistin Tomeran Idan lohkaisun Kiima-peitosta. Hehhehehhh... niin niitä mukavia juttuja kuluneelta vuodelta putkahtaa mieleen.
Enkeli. Oletko puhunut näistä sinun väsymyksistä ja alakulosta sekä Nekun pelkäämisistä neuvolassa? Kannattaisi näihin asioihin ihan oikeasti paneutua vielä ennen vauvan syntymää. Se on sitten taas uusi tilanne ja paljon lisää touhua. Ettei ihan oikeasti sitten kaikki kaadu päälle ja sinä et jaksa. Ja puhu ihmeessä vielä surusta, pura vaikka sitä ikävää meille tänne. Sekin varmaan painaa mielessä ja sydämen sopukoissa. Olen huolestunut sinun jaksamisesta, ethän loukkaantunut tai pahastunut kirjoituksesta?
Ja Tealle jaksamista!
Ja toivottavasti Onnin nukutukset helpottuu, T-P!
Nyt kuulostaa sen verran villiltä meno taas, että pitää lopettaa. Mutta pysyn linjoilla!
Mimmu ja lapset x3
Äh, jotenkin tuntuu, ettei mikään unimäärä riitä enää. Ehkä pitäs vaan reippaammin nousta aamulla heti kun Onni herää eikä jäädä lojumaan sänkyyn.
Pitäs leipoa. Pitäs ja pitäs. Vaan kun ei jaksa. Eikä illalla ehdi. Tänään menen Oriflamen meikkijutskaan. No, yks helpottava juttu ilmeni, Onnin kummitäti tulee synttäreille pari viikkoa myöhemmin, joten tän viikon illat on aikaa leipoa. Hän kun oli ensin tulossa jo tän viikon lopulla, torstaina tai perjantaina. Ja kuten tapoihini siis kuluu, teen asiat vasta sitten kun on ihan pakko, joten leipomiset jäänee viikon lopulle. Tai jos Onni antais nyt leipoa, voisin pyöräyttää porkkanapiirakan. Laskin, että semmonen 30 henkeä tulee synttäreille oma väki mukaan luettuna. Plus sitten yllätysvieraat. Paljonkohan sitä pitää leipoa...
Kyllä tää mielen tylsyys johtuu suurelta osin siitäkin, että nyt on taas tullut viikon tauko kuntoiluun kiitos tämän perhanan räkätaudin. Enää en ole kipeän oloinen mutta en vielä uskaltanut eilen lähteä. Nuhainen on ääni ja räkää kyllä tulee ja yskittääkin (limainen yskä).
Tästä tuli taas omanapaisuuden huippu.
Enkelille toivotan voimia kovasti. Mulla on välillä hermo (ai miten niin vain välillä...) tiukilla Onnin kanssa jos sattuu itkuinen päivä. Mun sietokyvylle vois olla liikaa, jos pitäs vielä kestää kun lapsi pelkää asioita:/ Arkahan Onni kyllä on mutta ei toistaiseksi ole pelännyt kuin yhtä lasta puistossa, joka töni Onnia. Mutta jos näitä kokemuksia tulis enemmän, varmasti pelkäiskin useammin, sen verran arka ja hitaasti lämpenevä Onni on.
Jospa nyt ehdottaisin Onnille leipomista. Ulos en viitsi lähteä, kaveri tulee kylään myöhemmin ja siellä taitaa sataa vettäkin.
T-P
Tea toivon todella ettei kylppäri paljastu homepesäksi. Kukulukselle myös voimia samojen ongelmien tiimoilta.
Enkeli, tuntuu pahalle kun sulla on noin paha mieli. Jos sulla on hyvä neuvolatäti, niin vois olla ihan hyvä jutella Nekusta ja sun omasta jaksamisesta siellä.
Kukas se kengistä kirjoitti, että kaupat pullollaan omituisia kenkiä. Niin munkin mielestä, tarttisin syyskengät mutta ei edes huvita lähteä etsimään kun ei nappaa tän hetkinen kenkämuoti.
Mitä jääny mieleen... samoja asioita mistä on jo kirjoitettukin. Myös se miten hyvä henki meillä on, täällä ei arvostella toisen tapaa toimia ja tehdä, vaikka itse ei niin ehkä tekisikään. Työ ja tarhahommelit myös mielessä menneiltä kuukausilta. Öttiksen vauhtineitiä ei myöskään voi unohtaa :)
Hilu