Kenellä on leikki-ikäinen esikoinen kotihoidossa sekä liikkumaan oppinut vauva?
Mitenkäs teillä muilla päivät sujuu, joilla on leikki-ikäinen esikoinen kotihoidossa ja myöskin joka paikkaan kerkeävä vauva hoidettavana?
Meidän poika on vajaa 3,5-vuotias ja käy kerhossa 2 x 2,5 h / vko. Muun ajan on kotihoidossa. Meillä on myös reilu 7 kk ikäinen tyttö, joka on kontannut parin viikon ajan ja nousee kaikkea vasten seisomaan. Tuntuu, etten päivisin ehdi yhtään leikkiä pojan kanssa, kun koko ajan pitää vahtia tyttöä. Olohuoneessa jos ollaan, tyttö nousee koko ajan sohvia vasten seisomaan ja vaikka muuten en mitenkään hysteerisesti suhtaudu tytön kaatumisiin, on meidän sohvapöydässä niin terävät kulmat, etten halua, että tytön pää niihin kolahtaa. Meillä oli pöydän kulmissa jotkut kulmasuojat, mutta ne lähti tosi helposti irti, eikä olla vielä keksitty, miten saadaan ne kunnolla pysymään. Tämän takia en voi olohuoneessa ollessamme keskittyä kunnolla pojan kanssa leikkimisiin, kun pitää vahtia tyttöä.
Olen yrittänyt, että oltaisiin kaikki kolme pojan huoneessa, mutta siellä tyttö himoitsee kaikkia pojan leluja, eikä poika halua, että sisko ottaa niitä. Olen yrittänyt selittää, että jos sisko saisi leikkiä esim. pojan autoilla, voisin minä lukea silloin pojalle. Tänään se onnistuikin parin kirjan verran, mutta yleensä ei. Mitään pelejä ei voida pelata, kun tyttö tulee heti sotkemaan. Sama juttu kaikkien leikkien kanssa. Yleensä poika sitten leikkii yksinään omassa huoneessaan ovi kiinni. Vaikka poika tuntuu olevan silloin ihan tyytyväinen, mua surettaa, kun en voi leikkiä pojan kanssa tai edes olla samassa huoneessa =(
Tyttö nukkuu kahdet päiväunet, joista pidemmät aamupäivällä puistossa, jossa olenkin sitten ihan 100 %:sesti pojan kanssa ja iltapäivällä vajaan tunnin unet. Yleensä nukahtaminen näille tokille unille kestää 10-20 min, mutta tänään nukutin tyttöä 45 min, jonka ajan poika leikki taas yksinään. Mulle noi tytön tokat unet on päivän ensimmäinen hetki, kun saan hetkeksi hengähtää, joten silloin haluan todellakin olla vähän aikaa " omissa oloissani" . Poika katsoo silloin joskus jotain lasten videoita ja joskus lukee sängyssä tai sohvalla kirjoja. Yritän kyllä silloin olla myös jonkin aikaa pojan kanssa, kun sisko on kerrankin nukkumassa, eikä häiritse. Mutta jos pitää tehdä jotain esivalmisteluja päivällistä varten tai jotain kotihommia, en paljon kerkeä pojan kanssa olla tytön päiväuniaikaankaan, kun en niitä hommia voi tehdä tytön ollessa hereillä.
Onko muilla samanlaista vai pystyttekö te muut leikkimään isomman lapsen kanssa vauvan pyöriessä jaloissa? Miten se onnistuu?
Kommentit (7)
Mellä 2v7kk tyttö ja 9kk poika. Tuttu kasvatustieteilija varoiti etukäteen, että pahin aika usein se, kun toinen lähtee liikeelle muttei osa vielä leikkiä, ja esikoinen ei tajua uusia pelisääntöjä. Kuulemma siellä n.1,5v paikeilla helpottaa yleensä.
Meillä todellakin nyt viimeinen kuukausi on todellakin eka vähän vaikea aika kahden kanssa. Mutta olemme myös yrittäneet laittaa kaiken mahd.turvalliseksi, ja eihän ne ekat kauheat kaatumiset kovin pitkä jatku. Nyt 5vko seisonut poika, ja hän saattaa joskus ihan pitkänkin pätkän itse leikkiä ja sotkea tavaroita, kun siskon kanssa siellä lähellä jotain tehdään.
Eli uskoisin, että teilläkin vähän helpottaa pian!
Esikoinen tyttö 3v. ja pikkuveli 11kk. Meillä on nyt vasta poika alkanut nousemaan kaikkea vasten ja ryömii vauhdilla, joten tähän asti on mennyt hyvin mutta nyt on selvästi tilanne muuttunut ja muuttumassa!
Tyttö on äärettömän omistushaluinen lelujensa suhteen ja mustasukkaisena ottaa lähes kaiken pikkuveljen kädestä. Joudun koko ajan selvittämään tilanteita (aina nähdessäni, joskus leikin etten huomannut kun en enää jaksaisi....). Toisinaan hän ihan tahallaan laittaa vaikka leikkitarjottimensa maahan, jotta veli tulisi ottamaan niitä jä hän saisi nostaa siitä metelin tai jopa tönäistä! Vaikka juuri olen 19 kertaa sanonut että laita ne lelut korkeammalle pöydälle josta veli ei niitä vielä saa otettua. Jos yritämme lukea (lempipuuhaamme) esikoisen kanssa hänen huomionsa kiinnittyy koko ajan siihen mihin veli on mönkimässä tai minkä hän ehkä kohta ottaa. Todella stressaavaa kaikille. Nyt on myös tullut tönimistä tai päähän läpsimistä jollaista ei ole ollut ennen.
Koen syyllisyyttä myös siitä että annan varsinkin esikoiselle liian vähän aikaa vaikka olen kotiäiti. Meidän hetkemme ovat parhaassa tapauksessa heti aamulla, kun pikkuveli menee aamu-unilleen yleensä juuri silloin kun sisko herää, sitten kun veli menee iltapäiväunilleen otamme yleensä lukuhetken, sitten kun isä tulee töistä saatamme tehdä jotain hetken, käydä vaikka jsn tai rakentaa legoilla tms, tätä ei tosin joka päivä tapahdu, ja sitten iltahetki satuineen. Toisaalta eipä pikkuvelikään sellaista ekstra-aikaa saa paitsi aamuisin kun sisko vielä nukkuu. Iltaisin hänen maidon aikaan siskolla on hulabaloo jollei sitten isä vie tyttöä huoneeseen puuhailemaan jotain siksi aikaa että saan hetken helliteltyä poikaa.
On tämä välillä kyllä varsinaista ja ironisinta on ehkä tuo jatkuva ajan puute (lapsille) vaikka on 24h vuorokaudessa heidän kanssaan....
Isompi on pienemmälle mustasukkainen leluista, ja myös tahallaan välillä laittaa leikit lattialle, tai antaa toiselle käteen jotai repiäkseen sen heti kohta pois, ja saadakseen syyn tönäistä ja läpsäistä.
En tiedä, toimiiko tämä 100% teholla, mutta vähän tuota agressiivista käyttäytymistä pikkuveljeä kohtaan olen saanut karsittua tolta isommalta vähäisemmäksi, kun olen vaan haukkana vahtinut pari päivää. aina kun läpsii, niin heti jäähylle. Ja yksin, eristetyksi. Heti kun katuu, niin heti saa tulla pois ilman mitään 2min aikoja tms. Yleensä on riittänyt muutama sekunti yksin eristettynä. Tosi tehokasta. Ja tämä vaan vaatii sen, että sitten olen tosiaan tarkkaillut touhuja (ilman kotitöitä), kun PIENEMPIKin osaa feikata.. kun tahtoo jotain isosiskolta, niin alkaa kiljua kuin syötävä, ihan ku sisko löis tms. Että en rankaise turhaan isompaa. SItten sitä huomiota kun tilanne on selkeästi ohi, sille enemmän tarvitsevalle ekana tilanteiden mukaan...
Koti sanomattakin on laitettu turvalliseksi pikkuiselle. Esim. olkkarin pöytä on vaihdettu turvallisemmaksi. Ja lelut, joilla läpsitään tai joita heitellään suutuspäissään (esikoinen) tai joilla tupataan ajamaan pikkuveljen päälle, on yleensä pois käytöstä parvekkeella tai jossain kaapin ylisillä. Sitten erikoistilanteissa niillä saa vaan leikkiä.
Päiväunien nukutusaikaan joko annan esikoisen leikkiä pikkulegoilla (uusi juttu) tai laitan jotain mukavaa hänelle tv:seen. Isompi ei nuku siis päikkäriä enää. Sit päikkäriaikana osan aikaan vähintään luen isommalle tai jotain omaa kivaa.
Aika usein saan enimmät kotityöt hoidettua kun otan lapset mukaan harjoineen ja rätteineen, ja jos touhu menee mahottomaksi, olen huomannut, että on parempi kun otan isomman syliin riehumasta, jos pienempi viihtyy yhtään paremmin lattianrajassa. Näin saa ruoat tehtyä ja pyykkejä laitettua ja siivottua pahimpia. Ja isompikin saa olla sylissä.
Ja aina kehuja kun osaavat lapset leikkiä hienosti keskenään. Enkä odotakaan heidän osaavan oikeasti leikkiä keskenään ennenkuin pienempi on myös 3v... mutta että pärjäävät..
Leluista taas, meillä on joka huoneessa leikkipaikka, lelukori. Ja jos haluavat leikkiä vaikka näkymättömissä minulta, niin pyrin siirtämän leikit samaan huoneeseen. Ainakin toiselta. PItkäksi aikaa ei voi jättää kumpaakaan yksin. Heti isommasta huomaa jos jää vaikka tunniksi vahingossa yksin ruoanlaiton tai siivouksen yhteydessä tms. Kakkaa housuunsa (protestiksi ?) tai repii kaikki vaatteet kaapistaan ja pissaa keon päälle. Tai sitten menee mun vaatekaappiin ja pissaa sinne. Se on oikein hyvä äidin vedätyskeino tällä hetkellä...
Kannatan tällaiseen tilanteeseen jotain hyvää kasvatusopasta, niistä saan itse voimia jaksaa ainakin, kun lukee niitä hetken aina, vaikka en niitä yleensä ottaen kannatakaan.
Meillä toi tyttö (7 kk) on ollut viime viikot tai varmaan kuukaudet tosi tyytymätön itsekseen lattialla. Huutaa vaan ja konttaa mun perässä. En voi siis juurikaan mitään kotihommia tehdä tytön ollessa hereillä paitsi, jos jaksan " huudattaa" tyttöä. No, kotitöitä teenkin yleensä sitten iltaisin, kun mies on kotona (tai mies tekee). Mutta esim. jotain ruoka-juttuja on välillä pakko tehdä päivällä ja silloin vauva sitten huutaa lattialla tai oikeastaan seisoo mun jalkoja vasten ja huutaa...
Meillä ei mun mielestä ole juurikaan noita vaarallisia paikkoja, mutta ne, mitä on, niin on melko mahdoton tehdä turvallisiksi tai tarkemmin sanottuna poistaa. Esim. toi sohvapöytä. Ei se mahdu mihinkään kellarikomeroon, eikä kotona mihinkään muuhunkaan huoneeseen. Täytyy nyt jollain keinolla saada ne kulmasuojat pysymään siinä. Ja sitten ajattelin teipat vaikka jotkut pahvit siihen pöytään niin, ettei tyttö saa revittyä lehtiä sieltä pöydän alla olevalta tasolta pois (kun en tiedä, mihin muualle ne lehdet tunkisin...). Lähinnä vaaratilanteita aiheuttaa se, kun tyttö nousee kaikkea vasten, mutta ei osaa aina laskeutua itse alas, vaan kaatuu ihan holtittomasti. Siksi en voi kunnolla keskittyä esikoisen kanssa leikkimiseen, kun pitää vahtia, ettei tyttö kaadu ainakaan kovin pahasti.
No, eiköhän tämä tästä. Toi tytön seisomaan nouseminen on kuitenkin vielä sen verran uusi asia (2 viikkoa on sen osannut), että ehkä näihin päiviin saa kehitettyä ajan myötä jonkin onnistuneen rutiinin. Ja se on todellakin onni, että esikoinen näyttää leikkivän yksinään ihan mielellään. Mutta joka päivä on kyllä pakko yrittää vaikka sitten lukea (siitä tykkää sekä poika että äiti) rauhassa kirjoja, kun pikkusisko on nukkumassa.
Tsemppiä muillekin!
Esikoinen kohta 5 v ja kuopus 1v 4kk, poikia molemmat.
Kuopus on ollut koko pienen ikänsä minussa tiukasti kiinni. Siis ihan kirjaimellisesti eli viihtyy vaan sylissä. Harmittaa, kun ei esikoisen kanssa saa touhuttua oikeastaan yhtään mitään. Nyt kun pieni liikkuu, niin hän tulee heti hajottamaan isomman leikit. Lisäksi hän syö kaiken, joten isomman tavaratkin pitää pitää poissa pienen ulottumattomissa.
Kuopuksen päiväuniaika on ainut hetki päivästä, jolloin voi esikoisen kanssakin tehdä (se on myös ainut hetki, jolloin voin itse vähän hengähtää). Ei siinä mitään, jos tuo kuopus nukkuisikin pitkät päiväunet, mutta hyvä jos 45 min nukkuu. Pienempänä hän nukkui unet vaunuissa, joten osa tuosta 45 min ajasta meni vaunujen työntelyyn. Siinä jäi sitten ehkä puoli tuntia aikaa touhua esikoisen kanssa, lukea päivän sanomalehti, tehdä kotityöt jne. Nyt päiväunet ovat pidentyneet onneksi peräti 1,5 tuntiin!
Suurin osa esikoisen kiukutteluja on juuri siitä, ettei hän saa olla kahden kanssani. Isi kyllä löytyy, mutta on päivät töissä eikä häntä kuopuksen hoitaminen kiinnosta (ei kestä hermot kuunnella pienen karjumista). Esikoinen kyllä touhuilee jotain isin kanssa, mutta isi on isi ja äiti on äiti. No, toivottavasti tämä tästä pian helpottaa.
Uusi yritys... karkasi...
Eli täällä 4v1kk tyttö, 2v9kk tyttö ja 1v2kk poika ja kotihoidossa ovat kaikki. Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle emmekä tunne ketään emmekä mitään ja siksi juuri nyt päivät tuntuvat todella pitkiltä ja hankalilta.
Nelivuotias kiusaa pienempiään tekemisen puuttesta.
Kaksivuotias hakee huomiota kirkumalla ja itkemällä kaikesta.
Vauva osaa kaiken ja kiipeää kaikkialle (pöydälle, kirjahyllyyn...)ja rikkoo kaiken.
Olen aivan rikki tilanteeseen. Olen nyt saanut vanhemmat lapset seurakunnan kerhoon kumpikin kerran viikossa, nuorempi tunnin ja vanhempi kaksi tuntia kerrallaan. Vanhemmalle olen hakenut osapäiväistä ja osaviikkoista eli 20tuntia/2viikkoa päiväkotipaikkaa.
Tiedän että sinunkin jaksamisesi on kortilla mutta yritetään kestää vain. Mielestäni sinun ei tarvitse olla lainkaan huolissasi 7-kuisen virikkeistä sun muista, ne tulevat siinä sivussa kun hän seuraa vanhemman sisaruksensa tekemisiä. Lapset opettavat toinen toistaan paljon paremmin kuin vanhemmat voivat opettaa. Voimia!
tiia
Minulla molemmat pojat kotihoidossa ja vanhempikin poika sen verran nuori, että kerhoihin ei pääse. Jotenkin sitä vain pitää yrittää jakaa itseä. Sinuna en pitäisi huonoa omaatuntoa siitä, että poikasi leikkii yksin. Moni lapsi varmaan välillä haluaakin leikkiä ihan yksin.
Minulla myös nuorempi lapsi on oppinut konttaamaan ja kovasti nousee seisomaan tukea vasten. Meillä hävitettiin olohuoneen pöytä kokonaan vanhemman pojan tullessa konttausikään. Saisitko itse pöytää väliaikaisesti pois olohuoneesta. Silloinhan moni ongelma helpottaisi. Saahan se pöydän myöhemmin takaisin.