Apua!Miksi 2V ei halua enää nukkumaan??????
Nyt olis pienen avun ja vinkkien paikka!! Mistä johtuu että helmikuussa 2 täyttävä tylleröni ei suostúkkaan enää nukkumaan niin kuin ennen, eli halit, pusut,silitykset,peitto päälle, tutti suuhun ja unten maille.Eli koskaan ei ole tarvinu muuta ku viedä sänkyyn ja sinne nukkui.
Nyt on menny jo viikon verran sellanen nukkumaan meno ralli että, tyttö huutaa vaan äitiä ja ei saa mennä pos ja syliin ....jne... ja mistään ei saa kuulua mitään ääniä vaan säpsähtää niihin heti ja saattaa yöllä jopa kesken unien herätä yht äkkiä huutamaan ihan kurkku suorana.
Viereeni en haluaisi tyttöä opettaa sillä, ei ole ku päiväunia joskus vieressä ottanut.Muuten on luonteeltaan TOSI reipas tyttö ja nyt tuntuu ihan kuin hän pelkäisi kamalasti jotain.
Auttakaa äipät, onko tämä jotain ohi menevää " eropelkoa" vai mistä on kyse.
Äidin sydäntä särkee kun lapsi itkee =( =( =(
Kommentit (8)
Hei1
Meillä myös kohta 2v tyttö (maaliskuussa) ja nukkumaanmeno yhtäkkiä hankalaa. Aikaisemmin vaan laiton tytön sänkyyn ja peitto päälle ja unten maille ei mitään ongelmaa kunnes nyt ei millän haluaisi.
Mutta olen ehkä jo keksinyt keinon tähän ongelmaan kun luin jostain että lapsi ei siksi tahdo mennä nukkumaan kun haluaisi vielä vanhemman läheisyyttä mistä jäänyt päivällä paitsi.
Joten olen nyt kokeillut olla tytön kanssa kun esikoinen menee aikaisemmin nukkumaan niin vietän tytön kanssa aikaa,vaikka itsellä jo tautinen väsymys päällä, luen,leikin jotain rauhallista juttua,pidän sylissä ja tänään kokeilin soittaa tuutulauluja ja niiden tahdissa kannoin sänkyyn ja sinne ihme ja kumma kävi eikä huudellut perään eikä tullut sängystä pois.
No ehkä vaan tänään tuuria mutta aion jatkaa näin että annan tytölle sitä kuuluisaa " laatuaikaa" ennen sen nukkumaan menoa ja että vielä kaikki toosat on kiinni tv ym. vain tuutulaulut soi hiljalleen. TV.n aukaisen sitten kun olen vienyt nukkumaan ettei totu ihan hiljaisuuteen.
Nytkin sängyssään huutelee mammaa ja äitiä.. Ja ei malta laittaan nukkumaan vaikka on ihan rättiväsynyt! Menee nykyään monesti puolille öin tämä homma!Ei se kuulu mitään tietokoneen ääntä eikä telkkarin eikä saakaan olla täysin hiljaista kun on ääneen opetettu mutta ei niin ei... Villiintyy vaan ku meen sen huoneeseen?
Oikeastaan se nukkumis-hulabaloo alkoi kesällä kun jätettiin tutti pois. Sen jälkeen oli ensin kausi, että meni kyllä nukkumaan, mutta peuhasi ja remusi sängyssä joskus jopa 2 tuntia. Ja äiti/isä ei saanut mennä pois viereltä. Vähän ajan päästä tuli tuollainen vaihe, että pisti tossut tanaan kun vain mainittiinkin sana nukkumaan, ei ei ei ei ja sitten tapellen saatiin muksu nukkumaan. Oikeastaan koko syksy meni tässä tahtojen taistelussa.
Nukahtamisvaikeudet meni ohi nopeammin, eli kun vain sai lapsen sänkyyn niin sitten nukahti suht nopsaan. Nukkumaanmenotaistelu alkoi hälvetä vasta tuossa vähän ennen joulua, enkä oikein tiedä mikä auttoi, ehkä vain aika. Ainoa uusi juttu mikä tuli, oli se, että aloimme lukea iltasadun sängyn vieressä juuri ennen nukkumaanmenoa. Aikaisemmin olimme lukeneet kirjoja pitkin iltaa ja menimme suoraan nukkumaan, nyttemmin sovitaan, että poika saa valita luettavan kirjan ja sitten mennään sylikkäin sängyn viereiseen nojatuoliin lukemaan. Tämä tuntuu olevan pojalle tärkeä ja mieluinen juttu.
Nyt nukkumaanmeno sujuu taas hienosti. Lapsi kyllä vaatii, että jompi kumpi vanhemmista istuu hänen seuranaan kunnes hän nukahtaa, tähän menee aikaa 5-30 min. Ei ole mielestäni suuri vaiva kaiken sen viime syksyisen jälkeen, mukavahan siinä on itsekin rauhoittua ja kuunnella hiljalleen uinahtavaa taaperoa.
Jostain heinä-elokuulta ehkä muistaakseni eli puolisen vuotta ainakin. Välissä oli kuukausi että nukahti hienosti kun vaan peiteltiin ja luettiin iltasatu ja iltamaito ja se siinä, 5-30 minsaa meni yhteensä. Nyt taas tätä, että riehutaan ja ei nukkumaan, äitiä huudetaan huoneestaan ja mikään ei auta. Iltasatu luetaan, ja ollaan katsomatta tv:tä, ja yritetään olla hiljaa... ja ovi kiinni, sillä jos sinne huoneeseen menee tai jää, niin pompitaan loppumattomiin ylös sängystä. Syliin ja viereen istumaan, ja maitoa monta kertaa ja välissä ei uni tule sen herkemmin. Meillä lisäksi syntyi lokakuussa vauva, joten voitte kuvitella kuinka raskasta on ollut koliikkivauvan ja tämän nukkumista vastaan taistelevan 2-vuotiaan esikoisen kanssa... Nyt on vaan otettu järeä linja, että äiti lukee sadun ja sitten peittelee, ja antaa maidon ja tutin, ja laulaa yhden unilaulun, ja sanoo hyvää yötä. Sitten isä tulee ja peittelee uudestaan jos ei ole vielä rauhoittunut tarpeeksi, ja jättää sinne huoneeseen. Pieni yövalo päällä. Ovi raollaan. Ja jos huutaa sieltä äitiä niin vastaan satatuhatta kertaa, että nuku vaan, äiti on täällä ja tulee kohta nukkumaan (meidän sänky samassa). Ei auta jos menis samaan aikaan nukkumaan. Tuntuu kyllä aika raa' alle kun ei mennä sinne viereen enää iltatoimien jälkeen, kuin ihan lohduttomaan itkuun, mutta pakko.
Ja painajaisia tuntuu olevan meidänkin lapsella. Niitä sitten lohdutellaan sylissä ja koitetaan karsia tv:stä ja muusta päivisin tosi paljon. Ja sylitellään päivisin, koitetaan antaa huomiota niin paljon kuin suinkin jaksetaan.
Jos jollain on joku oikeasti toimiva juttu tähän, niin kiitos..
Sekin tuntuu auttavan, kun on tarpeeksi väsyksissä tuo lapsi illalla, niin uni tulee helpommin.
Meillä oli tuota samaa 2 v. Yöllä oli myös niitä huutokohtauksia mutta nekin lopulta jäi pois. Googlaa vaikka " kauhukohtaukset" sillä ne voi olla niitä tai uhmaan liittyviä. Ennen 2 vuotta omakin taapero meni nukkumaan tosi hyvin niin päivällä kuin illalla mutta sitten alkoi tuo sama show. Ei ole muuta neuvoa kuin sanoa, että meillä ainakin meni jonkin ajan päästä ohi. Ole silti johdonmukainen sillä tuohon liittyy myös uhmaa. Nyt taas hän menee nukkumaan hyvin eikä ole yöllä huutanut. Ikää on 2v4 kk.
Kiitos hirveesti vastauksista!! Melkein jo epätoivo on saanut vallan!
Mutta tää anto uutta potkua ja voimia jaksaa, tietää että ohi menevää on !! Tänä iltana ei huutoa riittänyt enää ku 15min. eli eiköhän tämä tästä!
Mukavaa kevään odotusta teille kaikille =)
Poika sanoo aina että " ei nukkuu" ja nukuttamiseen menee nykyisin liian pitkä aika. Tilanne oikeastaan vähän helpottui kun tutti jäi pois eikä niiden kanssa pelehditä enää, mutta nyt pelehditään unilelujen kanssa ja haluttaisiin vettä, vaippa huonosti, peitto päälle - peitto pois jne.
Tämä lienee sitä tahtoikää ja yleensä nukahtaminen onnistuu oikein nopeasti ja sujuvasti sitten kun äidillä menee hermot ja äiti kääntää selkänsä ja tuhahtaa sadannetta kertaa selittelevälle taaperolle, että " nyt äiti nukkuu, pää tyynyyn" ja käännän selkäni =) Siis poika nukkuu ihan meidän vieressä mutta omassa sängyssään.
Toisaalta meillä on myös ollut yöllisiä huutokohtauksia ja unissapuhumista yms. Ilmeisesti kuuluu ikään, on taas menossa joku vaihe kun opitaan paljon ja kaikki päivän jutut tulee uniin ja tulee myös painajaisia.