Vauva ja 2-vuotias, nukahtamisshow iltaisin sietämätöntä!
Onko kenelläkään mitään apuja antaa? Tämä mopo on itseltä täysin käsistä karannut, ei mitään ohjaksia... ja kauhulla jo iltaa odotellaan, myös päiväunille menot on aika mahdottomia.. ne voi sentään jättää väliin jolloinka tulee uni lähes itsestään sitten illalla ajoissa muta jos illalla 3-6 välillä pitäisi päästä ulos johonki asioille lapsen kanssa tai vieraita on, yms. niin ei lapsi jaksa ilman päikkäreitä (12-03 välillä tunti tai pari).
Siis illasta kuvaus: eilen aloitettiin klo 9 maissa nukutus. Iltapala, pesut, maito ja nukkumaan. Noo.. vauvaa imetin samalla kun mies hoiteli esikoista. Kaikki hyvin kunnes tämä alkaa huutaa ja rääkyä (kovatahtoinen) " äitin syliin" . No, ei se nyt onnistu heti kun on vauva sylissä. Sitten kun vauvan saan syötettyä menen sylittämään, mutta alkaakin sylityksestä riehuminen ja sängystä pois pomppiminen, kaikki temput pissahädästä (potalla käydään vaikka on vaipatkin jalassa vielä, mutta ei sinne tee enää kuin harvoin) uuteen nälkään ja maitopulloa kinutaan ja kirjaa halutaan lukea, ja sitten pompitaan omasta sängystä äidin sänkyyn ja pitäs saada olla äidin sylissä mutta kuitenkin kiemurrellaan siitä pois. Ja vihoviimeisenä tikkinä, kun just on luullut että se nukahti, ja käy itse maate, niin toinen tulee läpsimään hellästi " herää äiti" . Tai jos on vieressä, niin kävi eilen sitten potkimaan. Vauvaa ei voi siis tietenkään imettää samaan aikaan, hyvä jos toisella puolella mutta sittenkin eilen piti keskeyttää yksikin imetys 10 kertaa temppuiluiden takia (kun nukutus kesti kolme tuntia ja vauvalla tuli uusi nälkä, meillä illat on maratonimetystä muutenkin jonnekin yhteentoista asti iltaseiskasta).
Isiä kyllä tottelee, jos tämän huudan apuun, mutta kun isi menee pois,niin alkaa sama show taas.
Jos itse saisin nukuttaa lapsen alusta asti, johon on tottunut koko pienen ikänsä (tai ainakin viimeisen vuoden) niin käy kyllä nytkin nukkumaan hienosti, mutta nää imetykset ja erityisesti tämä iltainen maratonimetys, ja mahdolliset koliikkihuudot kaupan päälle, sotkee pahasti, etten voi, ja toinen ei suostu nukahtamaan jos isi nukuttaa, huutaa sitä äitiä ja syliä niin kauan ja lohduttomasti että myös saa.. yleensä..
Lopulta yleensä on pidettävä kiinni täysin voimin lapsesta ja annettava itkeä tikahtuakseen ja riistettävä tutit ja kaikki pois, sitten kun rauhoittuu, niin antaa tutit ja päästää otteen irti, ja toinen nukahtaa, mutta aika traumaattista taitaa olla, kaikille osapuolille. Pahimman huudon aikaan myös vauva saattaa herätä ja alkaa huutaa ihan kai myötätunnosta... Ei tätä, mutta ei ole voimia mihinkään muuhunkaan, ja yliväsynyt lapsi on pakko saada nukkumaan klo 00-01...
Pahaa tämä on ollut ennenkin, mutta nyt ihan käsistä. Ulkoilut ja muut rytmit kyllä yritetään hoitaa, mutta tosiaan tämä uusi tulokas 3,5viikkoa kyllä sotkee imetyksienkin takia aika pahasti. Ja myös, vauvan päälle varsinkin iltaisin pitäs esikoisen päästä nukkumaan, selvästi mustasukkaisuuttahan tuo on, mutta mikä avuksi?? Meneekö ohi itsekseen tai lievittyy? Tai mitään poppaskonsteja? Koko oma päivä menee kyllä lasten kanssa vuoron perää huolehtiessa ja leikkiessä...
Kommentit (10)
iltaisin imetän vauvaa (6vko) klo 18-19 tarvittaessa. Sen jälkeen isi astuu kuvaan ja hoitaa vauvan tunnin verran. Antaa pullosta maitoa ja sylittelee. Sillä välin mä laitan esikoisen (2v5kk) nukkumaan, luen satuja, laulan ja juttelen päivästä ja huomisen suunnitelmista. Esikoinen rauhoittuu omaan huoneeseensa omaan sänkyyn ja jää sinne. Toivotan hyvää yötä ja suljen oven ja jatkan vauvan syöttämistä.
Hyvinä iltoina vauva on isänsä kanssa juonut 100-200 ml maitoa ja nukahtaa heti mun tissille ja siirto omaan sänkyyn tapahtuu ilman ongelmia ja vauva nukkuu klo 3-4 asti heräämättä. Vauva nukkuu vielä vanhempien huoneessa.
Esikoinen joskus huutelee omasta huoneestaan öisin, mutta hänelle on selitetty monen monta kertaa ettei kukaan yöllä häntä palvele vaan öisin nukutaan ja jos on asiaa ne selittäkööt nallelleen :( Toimii meillä, esikoinen harvoin huutaa öisin ja iloisena aina herää aamuisin.
Lokaäiti-05:
... kaikki temput pissahädästä uuteen nälkään ja maitopulloa kinutaan ja kirjaa halutaan lukea, ja sitten pompitaan omasta sängystä äidin sänkyyn ja pitäs saada olla äidin sylissä mutta kuitenkin kiemurrellaan siitä pois.
Voisiko olla että olet itse hieman epävarma siitä miten toimia ja lapsi aistii sen ja pääsee pompottamaan sinua? Lapsi tarvitsee kuitenkin aikuisen joka ' tietää just miten toimitaan' että hänelle tulee turvallinen ja hyvä olo. Jos lapsi pääsee määräilemään ei hän voi itsekään hyvin ja on ihan hukassa halujensa kanssa.
Auttaisiko jos otat yhden linjan ja pidät sen etkä ollenkaan suostu pompotettavaksi, eli: äiti imettää vauvaa, isi laittaa esikoisen nukkumaan, äidin syliin ei nyt pääse, isi saa kelvata ja lapsi nukkuu omassa huoneessa omassa sängyssä PISTE. Kun on kerran maidot juotu ja potalla käyty jne niin sitten nukutaan eikä muita vaihtoehtoja ole.
En tarkoita että lapselle pitää olla tyly mutta kyllä jotkut rajat pitää asettaa, muuten lapsi tekee koko perheen elämästä - myös omastaan, raukka, tietämättään, kamalaa. Sinulla, aikuisella, on vastuu!
Ikävä kyllä en osaa antaa sinulle neuvoja tilanteessanne. Sama nukkumaanmenoshow on meilläkin alkanut, mutta jo yhden vuoden iässä! Tätä ennen poikamme on mennyt nukkumaan todella säännöllisesti. Iltaisin ovat rutiinit olleet aina samat ja nukahdettu on itsestään omaan sänkyyn jo reilut puoli vuotta. Päiväunet ovat myös olleet säännölliset, kunnes alkoi tämä nukahtamisongelma! Nukkumaan ei siis enää omaan sänkyyn jäädä sitten millään. Heti alkaa naama punaisena huuto, kun sänkyyn laitetaan. Mikään ei tähän auta. Olen yrittänyt jonkun aikaa myös huudattaa ja aina käydä välillä laittamassa takaisin makuuasentoon ja rauhoittelemassa. Mutta ei! Ainut keino on syli, johon poika nykyisin siis aina nukahtaa sitten kun on aivan rättipoikkiväsynyt. Olen aivan ymmälläni. Mitä olemme tehneet väärin tai mitä voisimme tehdä toisin? Onko jollain viisaammalla tai saman kokeneella antaa neuvoja!
Että ennen vauvan syntymää homma alkoi sujua, kun pidin tosiaan tiukkaa linjaa: nyt nukutaan, ja sillä siisti, ei venkoiluja ja se meni ok. Rutiinit oli hoidettu jemptilleen, ja homma pelasi suht hyvin. Nukuttaa silti piti vartista tuntiin parhaimpinakin hetkinä, lukea pari kirjaa ja antaa maitopullo ja se unitutti.
Nyt olen ollut sektion takia tosi toipilaana, ja mies hoiti aluksi kaiken, mutta lapsella on toki ikävä äitin syliin... kun äiti ei voi nostella eikä oikein sylissäkään kuin varovasti ja isi vieressä auttamaan nostamassa syliin ja pois aluksi. Siksi mies hoiti nukutukset ja kaiken, mutta lipsui alusta asti yhä pahenevassa määrin rutiineista vaikka yritin teroittaa niitten tärkeyttä... enkä ole jaksanut vahdata enää kaikkea, kun ei vaan energia ihan kaikkeen ole riittänyt, tehkööt omalla tavallaan, olen ajatellut, mutta ei se näköjään riitä, kun mieheltä loppui jo hermot ajat sitten nukutukseen, joka ilman vauvaakin on siis näillä 2 vuotialla siis aika touhua... ;/
Nyt olen sitten yrittänyt pitää " iltatuokion" , ja hoitaa nukutukset itse omalla tavallani, mutta vaikeaa, kun vauvalla tosiaan on tuo iltamaraton-imetys joka sotkee ja koliikkihuutoa, ja kelpaa vain tissi, ei siis huoli tuttipullosta ja hörpytys + pumppaus on myös työläämpää kun itse imetys... Sitä olen yrittänyt, että kuljen vauva kainalossa koko illan ja teen ja tarjoilen samalla esikoiselle ne ruoat ja luen kirjat ja laulan iltalaulut yms, mutta vaikeaahan seon, ja sitten vielä toinen käy riehumaan samalla, ja vielä pisteeksi, tosiaan, istun vieressä kunnes luulen nukahtaneen, ja toinen herääkin vielä just, kun saan itseni omaan sänkyyni aseteltua, niin sittenpä vasta show on. Omassa sängyssä on nukkunut tarkoituksella nyt jo jonkin aikaa ennenkin synnytystä. Perhepetiin on vaan pakko ollut pari kertaa nukuttaa, väsymys on niin huima enkä pysty olemana hankalassa asennossa lapsen sängyssä jos nukahdan itse pystyyn.
Parisuhdekin on mennyt koetukselle, kun syyttelen sitten miestäni, joka ei auta tarpeeksi ja tarpeksi motivoituneesti hoitele nukutusta vuorollansa, antaa ja sallii ne riekkumiset liika pitkälle ja menee mukaan pompotukseen suotta. On meillä ollut apuvoimiakin, mutta he kelpaavat vielä vähemmän tähän nukuttamiseen...
Harkitsen viimeisenä keinona lapsen jättämistä ensi viikoksi mummolaan yksin viideksi yöksi, mutta pahaa sekin tekee varmaan ainakin äidin mielenrauhalle... Ainakin itse saisi levätä ja koottua voimia, mutta ikävä olis varmaan liika kova...lapsella sekä äidillä..
eikä se helpota tätä arkea, kun sama on sitten taas edessä viikon päästä kotona.. Niin joo ja nämä päivät menee ihan hyvin, jos vaan itse saisi nukuttua enempi vielä, vauva kun syö nin tiheästi vielä, mutta yliväsymys ei ole kaukana ja välillä menee pahasti ylikin ja esikoinen hämmentyy varmaan siitäkin kun äiti yhtäkkiä suuttuu ja tuskastuu niin, että alkaa itkeä vaan voimattomana... onneksi näin ei ole tapahtunut kun pari kertaa. Ja tottakai pitää iltapuhteilla kokeilla erityisesti lopulta myös kaikki ne keinot, joista äiti viimeksikin alkoi itkeä. Aina se pinna ihmeesti venyy niitten yli toisella kertaa, kunnes lapsi keksii jotain uutta tuhmuuksia.
Pitäisikö koittaa vaan totuttaa pulloon tuo vauva ja lopettaa imetys, kun se tuntuu olevan yksi iso tekijä tässä... vai helpottaako tämä pian... ei tätä kestä sinne 6kk asti kylläkään... ei edes ilta kerrallaan...
Meillä on tuo keskimmäinen poika 2-vuotias ja tuorein poika on 2 kk. Meillä on ollut jos jonkinlaista iltahuutoa tuon pienimmän kanssa, joten keskimmäistä emme ole edes alkaneet yrittämään nukuttamaan kaiken taiteen sääntöjen mukaan omaan sänkyyn. Hänellä on kyllä sänky tuolla 6v isoveljensä kanssa yhteisessä huoneessa, mutta käy siellä nukkumassa vain pari tuntia yössä ja tulee takaisin meidän väliin.
Näin olemme päässeet kaikista ylimääräisistä mustasukkaisuuksista - nukahtaa kiltisti meidän väliin ja on alkanut itse jopa mennä 21-22 maissa meidän sänkyyn vällyjen väliin, vaikka äiti ja isi vielä katseleekin telkkaria olohuoneessa ja joskus jopa nukahtaakin sinne ihan itsellään.
Mutta useimmiten menee niin, että tulemme koko poppoo klo 21 kieppeillä tänne makkariin iltatouhujen jälkeen ja rauhoitutaan täällä koko sakki, niin vauvankin iltahuudot ovat rauhoittuneet ja nukahtaa omaan sänkyynsä ilman huutoja, kun kuulee, että me olemme lähellä kuitenkin ja tuo keskimmäinenkin on alkanut nukahtaa nyt sitten ihmismäisempään aikaan. Aiemmin kun killitteli puolille öin - hän on todella hankala tapaus ollut aina näiden nukahtamisten kanssa.
Yöhuutojakin on taas alkanut hänellä esiintyä, mutta ne saattoivat liittyä hiipivään flunssaan, joka nyt on rajuna päällä.
Eli meillä mennään nyt vähän niinkuin lasten ehdoilla. Me halutaan nauttia lapsistamme ja antaa heille turvallisuuden tunnetta, joten jos keskimmäinen haluaa nukkua meidän vieressä / nukahtaa siihen, niin siitä sitten vaan. Esikoinen taas on aina nukkunut muitta mutkitta omassa sängyssään ja tämä pienin tapaus näyttää olevan semmoinen myös. Niin äkkiähän nämä lapset kasvaa ja kohta saa ihmetellä, että minne se lapsuus katosikaan - eiköhän tuo keskimmäinenkin tuosta piakkoin ihan itse sinne omaan sänkyynsä ala haluta =)
ymmärrän väsymyksesi paremmin kuin hyvin, sillä viime keväänä pahimmassa vaiheessa vuorokautinen uniannos jäi 3-4 tuntiin noin tunnin pätkissä (mies matkatöissä) ja mielenterveys oli todella koetuksella. Siinä menee helposti itkuksi ja huudoksi, joten kannattaa varmasti laittaa esikoinen viikoksi mummolaan, niin saat kerättyä voimia itsellesi. Jaksat taas taistella. Toiset lapset vaan ovat näissä asioissa sitkeämpiä ja itsepäisempiä kuin toiset. Toinen vaihtoehto on, että lähdet itse vauvan kanssa vaikka viikonlopuksi sinne mummolaan ja annat äitisi/anoppisi hoitaa vauvaa mahdollisimman paljon, lepäät itse ja jätät isän hoitamaan isompaa kotiin.
Imettämisestä vielä, jos vauva vain pulloa huolii, niin illalla voisi koettaa antaa hieman lisämaitoa, ei kannata jättää koko imetystä, mutta itsestä ja omasta mielenterveydestä on pidettävä huolta. Meillä ei kakkonen vaan hyväksynyt pulloa, eikä muuten juo vieläkään muuta kuin tissimaitoa. Ja tuohon iltatoimiin avuksi kannattaa ottaa kantoliina, niin vauva pysyy matkassa mukana ja on molemmat kädet vapaina.
meillä se oli ehdoton juttu viime syksynä, kun vauva oli syntynyt ja esikoinen juuri täyttänyt 1v. Aika usein jouduimme olemaan illat kolmisin, vauva oli täysin kiinni äidissä ja sylitteli koko päivän lisäksi erityisesti illat ja nukahti vain tissiä syöden putkeen puolitoista tuntia... esikoisen iltatoimien ajaksi nukutin vauvan 3-4 ensimmäistä kuukautta kantolinaan (pystyasento toimi meillä ainoastaan eli ns. kaksoisristisidonta) ja näin saimme hoidettua pesut, sadut, pusut ja nukahtamisen. Ja isosisko sai näin äidin käytännössä kokonaan itselleen. Muutoin kyllä opetimme esikon siihen, että aina isän ollessa hän nukuttaa esikon, näin on lähestulkoon vieläkin (' vauva' jo 1v, mutta tarvii nukahtaakseen vielä jonkun vuoteen viereen, mieluiten äidin). Mutta toisaalta esikko oli alusta asti tottunut siihen, että vuoroiltoina pesu-ja nukahtamishommissa oli isä ja äiti, täytyy nyt sit katsoa miten tämän kuopuksen kanssa käy, hän kun on edelleen äidin tyttö...
jolloin odotin vain että lapset nukahtaisivat. Minkä ikäinen vauva on? Sitten kun rutiinit seestyvät, niin alkaa helpottaa. Sellaisia kulmakiviä, askelia helpompaan päin on, kun uskallat lähteä yksin lasten kanssa liikenteeseen tai uskallat jättää molemmat lapset hetkeksi isälle.
Kokeilun arvoisia vinkkejä:
Aloita nukuttamisrutiini aiemmin. Vauva nukkumaan ensin ja sitten hetki aikaa esikoiselle. Jos jotain kokeilee, niin pitäisi sinnikkäästi jatkaa muutama ilta. Taskulamppu petiin, unilelu petiin, puhe, perustelu ja toiminta, sitten ilman perusteluja toimintaan. Meillä kakkonen siirrettiin esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan aika varhain, olisko ollut 2kk. Se rauhoitti silloin.
Vauvan tuloon meillä kyllä reenattiin isompaa vierottamalla tutista, siirtämällä nuorisosänkyyn jne. Ja sama homma kuopuksella, joka on nyt puolitoistavuotias, vaikka seuraavaa ei olekaan tulossa. Nukkuu tosin välillä pinniksessä, välillä nuorisosängyssä :-)
Päiväunille välillä sillä lailla, että parisängyssä lueskeltiin ja toinen lapsi toisella puolen, toinen toisella puolen. Kelloradio päälle, tuntia pitempään ei kannata nukuttaa vaan jättää sit päikkärit väliin.
Toimi vain itsekkäästi, niin toimit lapsenkin kannalta oikein. Vaadi yöunet itsellesi jne niin jaksat lasten kanssa. Ja sikstoisekseen, se kaksivuotias on aivan ihana pakkaus.
Esikoisen iltamenot alkoivat hieman yli kaksivuotiaana ja kakkosen synnyttyä ne vain pahenivat. Lisäksi tulivat yölliset huutokohtaukset (kesto noin 1 tunti), jolloin myös vauva monesti heräsi.
Meillä on aina pidetty tiukasti kiinni siitä, että lapsi ei nuku vanhempien sängyssä, vaikka kuinka haluaisi. Patja tai matkasänky vanhempien huoneessa on saanut kelvata. Monia taisteluita käyty tästä ja käydään edelleen (kakkonen jo 10 kk). Vauva ei ole nukkunut vanhempien huoneessa vaan äiti käy imettämässä vauvan (aika rasittavaa, mutta meillä pakollista).
Jollain keinoin yritettiin aina irrottaa äidiltä 15 minuuttia esikoisen iltasatuihin ja muihin palveluihin sai isä kelvata.
Pahimpina aikoina lapsi sai nukkua kodinhoitohuoneessa (myös meidän jäähyhuone), josta on pisin matka makuuhuoneisiin (huuto ei kuulu niin hyvin). Matkasänky sinne ja myös selitykset miksi eli ettei vauva herää huutoihin ja että äidin on pakko saada nukkua. Protestoinnista huolimatta lapsi tuntui tämän ymmärtävän ja joskus jopa pyysi päästä sinne nukkumaan, ettei itse heräisi vauvan huutoon.
Aika pian saatiin vauvan rytmi sellaiseksi, että hänet saatiin unille ennen esikoista ja äidille jäi aikaa hänen nukuttamiseensa. Oli myös pitkiä kausia, jolloin lasta ei saatu nukkumaan muuten kuin äidin tullessa myös nukkumaan. Eli jos äiti halusi vielä tehdä jotain illalla, niin piti puolituntia leikkiä nukkuvaa (yleensä väsynyt äiti nukkui kuitenkin). Nyt menee jo läpi selitys, että äidillä on oikeus ilalla hetki katsoa telkkaria rauhassa tai muuta vastaavaa ja äiti tulee kyllä sitten hänen kanssaan nukkumaan.