Lue keskustelun säännöt.
En aina jaksa sitä että vauva (4kk) vaati huomiota ja seuraa koko ajan.
26.03.2006 |
Olkaa onnellisia te joiden vauvat viihtyvät vällillä yksikseen. Jotenkin välillä ahdistaa kun pitää olla koko ajan seurustelemassa vauvan kanssa ja kantelemassa sylissä. Rakastan tietysti lastani yli kaiken mutta välillä vaan rassaa. Onneksi ottaa nokoset aina n. 2 tunnin välein että saan aikaa itselleni ja kotitöille.
Olenko itsekäs kun ajattelen näin? Ja oppiiko se ikinä viihtymään myös välillä yksin?
Kommentit (29)
muuten se taistelee siitä sun huomiosta vielä isompanakin, ja se on kyllä monta kertaa rasittavampaa kun taapero roikkuu puntissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se olen minä ollut joka olen päättänyt, mitä kussakin tilanteessa tehdään. Jos en ole jaksanut kanniskella sylissä, olen laittanut babysitteriin/lattialle ja antanut jotain virikettä, laittanut vaikka radion puheohjelman päälle ja ollut omissa hommissani. Ei jokaiseen itkuun ole tarvis reagoida, jos ei ole oikeasti hätä.
Vierailija:
On myös äitejä joiden lapsi nukkuu vain n. 15 min kerrallaan, kärsii koliikista jne.
Ongelma ei ole vauva vaan oma asenteesi. Yritä hyväksyä tilanne
Ethän sinäkään varmasti sitten valita ollessasi sairaana, sillä joku toinen makaa henkihieverissään sairaalassa? Tai ethän valita rahapulaa, sillä joku toinen on vielä köyhempi? Et varmaankaan koskaan ole sanonut olevasi väsynyt, sillä ihan varmasti löytyy joku toinen vielä sinuakin väsyneempi?
Alkuperäiselle: Kyllä mullakin oli kausia, jolloin väsytti vauvan viihdyttäminen. Juuri tuossa iässä vauvaa alkoi kiinnostaa kaikki, joten uusia virikkeitä pitää antaa " koko ajan" ... Ei viihtynyt kauaa yhden asian parissa. Nyt vauva on 6 kk ja viihtyy itsekseen lattialla jonkin verran. On oppinut ryömimään, joten liikkuu ja tutkii paikkoja näköpiirissäni. Uskoisin, että teilläkin tilanne helpottuu. Anna lapsen olla itsekseen hetkittäin, vaikka hän vähän huutaisikin! Jaksamista :)
ja suurin syy siihen on väsymys. koita jos saisit yhden yön nukkua vaikka putkeen, jos vaikka isä syöttäisi lapsen tuolloin pullosta. (mikäli suostuu pullosta siis syömään).
samoin olen huomannut, että piristää hirveästi jos pääsee jossain käymään ilman vauvaa. meillä myös vauva 4 kk, ja täytyy myöntää että olen tänä aikana vain kolmesti piipahtanut jossain niin, ettei vauva ole ollut mukana. pitäisi käydä useammin. vaikka jumpassa, tai kävelyllä, kaupoilla, kaverin luona tai kahvilla, missä vain. sen jälkeen kun tulee taas kotiin vauvan luo, jaksaa kummasti paljon paremmin!! eikä se tarvi olla kuin tunti pari omaa aikaa. tätä täytyy kyllä itsekin koittaa tsempata, niin ei alkaisi seinät kaatumaan kotona päälle =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsellesi aikaa ja huomiota. Vauva aika on niin lyhyt ja nopeasti ohi menevä hetki. Yritä nauttia siitä ja tosiaan sinähän pääset aika helpolla, jos kerta vauva nukkuu 2:n tunnin välein.
Tarkoitan lastasi, en sinua. Säälittää lapsesi kun äiti ei osaa asettaa elämäänsä arvojärjestykseen! Voipi olla, että kun lapsesi on vuoden (liikkuu jo) saati kaksi (ihana uhmaikä) olet jo palanut loppuun...
Anna aikaasi, rakkauttasi ja hellyyttäsi lapselle. Yllättävän nopeasti tulee aika kun lapsesi ei niitä enää kaipaakkaan sinulta jos noin asiaan suhtaudut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö, että asiaa on tutkittu..
Vanhempana lapsensa saaneet ovat jo niin tottuneita omaan aikaansa ja elämäänsä, että heidän voi olla vaikeampaa tottua vauvan viemään aikaan.
Vanhemmalla on jo tietyt vaatimukset elämänsä ja ajankäyttönsä suhteen.
Uskon että sinulla on juuri tästä kysymys.
Just joo... Olin jo palannut ulkomailta Suomeen, mies jäi vielä töihin ja palasi vasta vauvan jo ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Eihän yhden vauvan hoito voi niin vaikeaa olla (jos terve lapsi kyseessä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei viihdy sitterissä lainkaan ja lattiallakin vain hetken ilman seuraa. Enkä minä jokaiseen älähdykseen vastaakaan, äityy huuto vaan aika pian niin kovaksi että pakkohan siihen on vastata. Kaikenlaisia virikkeitä olen kokeillut, jaksavat kiinnostaa vain hetken.
ap
Ja kiitos kannustavista viesteistä ja myös muista.
Välillä pitää päästä purkamaan itseään vaikka sitten tänne :)
Nyt vaavi taas kutsuu joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti lapsissa on eroja, mutta näin käy yleensä, kun taitoja karttuu.
Oletkos kokeillut rintareppua tai kantoliinaa?
Vierailija:
Ei viihdy sitterissä lainkaan ja lattiallakin vain hetken ilman seuraa. Enkä minä jokaiseen älähdykseen vastaakaan, äityy huuto vaan aika pian niin kovaksi että pakkohan siihen on vastata. Kaikenlaisia virikkeitä olen kokeillut, jaksavat kiinnostaa vain hetken.
ap
kirjoitit että imetät, niin et voi hyvin lähteä ilman vauvaa käymään jossakin.
minä myös imetän, mutta välillä lypsän maitoa pakastimeen, niin isä voi sitä sitten sulattaa ja syöttää pullosta jos käyn jossakin. Tosin jos tunnin pari on poissa, ei vauva välttämättä edes syö sinä aikana, mutta onpahan sitten varuiksi ruokaa olemassa.
t.11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vauvaa ei tarvitse erikseen viihdyttää, ja kotityötkin tulevat kätevästi hoidetuiksi vauvan ollessa hereillä niin, että lasten ollessa päiväunilla voin itse rentoutua. Ei tuo kantoliinassa kanniskelukaan tietysti kaikkia miellytä tai sovi kaikille, mutta tässä nyt tällainen idea.
Kolmannen kanssa opin jo touhuamaan niin, että lapsi oli toisella käsivarrella ja toisella kädellä tein kotityöt. Lasten päiväuniajan sitten nukuin tai lueskelin.
Tsemppiä sulle. Se helpottaa kun vauva oppii ryömimään ja viihtyy sitten enemmän itsekseen.
Ja todennäköisesti, kuten joku jo sanoikin, vauvasi alkaa viihtyä itsekseen kun oppii liikkumaan lattialla. Oma esikoiseni oli täysin sylivauva noin puolivuotiaaksi, jolloin oppi kierimään. Silloin alkoi tutkimusmatkailu, joka sai lisää ulottuvuuksia kun vauva oppi ryömimään. No, kun vauva liikkuu, ei tarvitse enää viihdyttää, mutta sitten alkaa jatkuva vahtiminen...
Tottakai saat kyllästyä! Se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Itse olen huomannut, että tv viihdyttää vauvaa. Joten vauva saa katsoa telkkaa, jos minä en jaksa. Minulla on oikeus olla väsynyt, minulla on oikeus levätä, eikä se todellakaan tee minusta huonoa äitiä. Minusta on vain hyvä, että pystyy myöntämään itselleen ja muille, ettei vauvasta tule pelkästään positiivisia tunteita. Ne, jotka eivät näin uskalla tehdä, eivät uskalla itse käsitellä negatiivisia tunteitaan, vaan kieltävät ne. Ja miten tällaisten äitien lapset oppivat käsittelemään negatiivisia tunteita, jos äiditkään eivät osaa?
Viihtyy itsekseenkin ja nukkuu pitkin päivää päiväunia, yöt nukkuu kokonaan läpi, MUTTA SILTI välillä minusta tuntuu väsyneeltä ja ettei nyt jaksaisi leikkiä, vaikka tilanteeni on helppo!
Luulen, että äitinä jokaiselle välillä tulee hetkiä jolloin ei jaksa täysillä innoissaan puuhata lapsen kanssa, vaikka mitään suurta ei vinossa olisikaan.
En usko, että ap on millään lailla poikkeus näissä asioissa.
Kun vaan muistelen esikoisen vauva-aikaa, niin tulee kyllä elävästi mieleen se kantaminen, kantaminen, kantaminen... Nyt odotan toista ja olen hankkinut kantoliinan siinä toivossa, että oppisin sitä käyttämään ja vauva viihtyisi siinä. Rintareppu minulla oli jo ekan kanssa, mutta se oli varsinkin tuossa iässä jo melko hankalakäyttöinen. Meidän vauva viihtyi myös ihan pieniä hetkiä lattialla, sitterissä tms. joten todellakin on olemassa vauvoja, jotka eivät viihdy siellä, mihin äiti sattuu heidät asettamaan. EIkä 4 kk vanhaa voi vielä huudattaa missään lattiatasossa. Jos ei viihdy, niin ei viihdy! Onko teillä esim. jumppamattoa/lelua, jonka alle vauvan voisi laittaa vähäksi aikaa katselemaan leluja? Entäs viihtyisikö hän sitterissä katselemassa, kun sinä teet kotitöitä? Uskoisin, että tuo pulma helpottaa kyllä vähän, kun vauva oppii kääntymään, liikkumaan jne.
kahden tunnein välein nukkuu ja kuinkahan pitkään kerrallaan?
On myös äitejä joiden lapsi nukkuu vain n. 15 min kerrallaan, kärsii koliikista jne.
Tuo on aivan normaalia vauva arkea.
Ongelma ei ole vauva vaan oma asenteesi. Yritä hyväksyä tilanne