Miehentyö-lesket!Jaetaanko ajatuksia...
Hei!
Onko teillä miehet paljon töissä elikkä paljon poissa kotoa? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia (eli toisin sanoen purkaa itseään sellaisten ihmisten kanssa,jotka ymmärtävät minunkin tilanteen) niin iloja että suruja. Kehitettäisiinkö meille joku oma ketju taikka aivan oma keskustelupalsta? Mitä mieltä olette?
Terkuin Tainu ja pojat 2v2kk ja 3,5kk
Kommentit (24)
11kk ja 2v10kk lapset löytyy ja mies kerran kuussa viikon pituisilla työmatkoilla, ja joka viikko muutenkin lyhyt reissu tai pari, yöksi kotiin, ehkä. Ja pitkiä päiviä tekee. Yh-leskeksi tässä itsensä tuntee.
Kiva löytää samanlaisessa tilanteessa olevia.
Meillä se tilanne, että aviomies on kaikki viikot muualla töissä, ja käy vain viikonloppuisin (eikä aina silloinkaan) kotona. Elän siis ihan yh-elämää, onneksi tämän pitäisi helpottua keväällä... Ois kiva jutella, vaikka tällainen pinoutuminen ois ihan ok, ehkä kerran viikossa? Vai useammin?
Ois kiva kuulla teidän kokemuksista ja tuntemuksista!
T. Minsku ja pojat 3v ja 7kk
Sopiiko porukkaan, ihan en vauva puolelle kuuluisi, kuopus on 16kk ja esikko 5v, mutta juttuseura olisi kivaa
Mareila+Pojat 1v ja 5v
Oisko joku innokas esimerkiksi perustamaan yahooseen ryhmän???
Tainu ja pojat
yksinhuoltajaksi itseni välillä tunnen... Meillä 5- ja 3-vuotiaat pojat ja 6kk tyttö. Mies yrittäjä ja sukulaiset kaukana, joten aina ei ole helppoa. Mutta minä olen sisukas ja sinnikäs ja pärjään, välillä hammasta purren...
Meillä mies töissä illasta aamupäivään, jonka jälkeen nukkuu siihen asti että taas on töihin meno aika. Harvinaisia päivävuoroja siunaantuu harvoin, ja nekin ovat yleensä jotain 8.00-01.00 eli ihan yhtä vähän on kotona.. :( Yksinhuoltajaksi itsensä välillä tuntee, mutta onneksi vapaitakin on välillä ja yleensä useampi päivä kerrallaan.
Tyttö täyttää ens kuussa vuoden ja pikkukakkosta odotellaan syntyväksi helmikuussa.
Sisukkuudella pärjää :)
Jonkun sorttinen työleski olen, mutta hassua kyllä, siitä on ulkopuoliset enemmän huolissaan kuin minä itse :D
Eli mies on työn puolesta poissa vaihtelevalla menestyksellä 50-100vrk vuodessa.. välillä muutamia päiviä, välillä viikon - vaihtelee paljon minkä pituisia reissuja ja kuinka usein. Välillä voi olla parikin kuukautta ettei reissuja ole, sitten saattaa tulla tiuhempaan.
Olen aina viihtynyt hyvin yksinkin ja onhan tähän jo vuosien varrella tottunut. Oudompaa olisi jos se olisi aina kotona xD
Tosin tyttö varmaankin tuosta kasvaessaan tulee potemaan ikävää :/ Toki äippäkin sitä tuntee, vaikkei olekaan ihan kärsimyksen partaalla (ainakaan usein :D ) :)
E ja tyttö 1kk
Meillä perheessä 7kk, 9v ja 11v lapset ja mies paljon kotoa poissa työn takia. Tällä hetkellä hän on 2 viikkoa töissä ja kaksi kotona, työt on aina vähintään 400 km meistä kaukana. Meilläkin ulkopuoliset ovat enemmän huolissaan systeemistämme kuin me itse. Hyvinhän sitä näinkin pärjätään, vaikka välillä kyllä on rankkaa ja ikäväkin vaivaa puolin ja toisin...
Miehellä työmatkoja 150+ pvää vuodessa ja ne " tavalliset konttoripäivät" klo 07-19. Lapset 8-, 6- ja 0,8v. Onneksi on vankka tukiverkosto eli mammakavereita ja satunnaisesti isovanhempia apuna ja olkapäänä. Ihan kiva olisi kuulla miten muilla arki sujuu!
tätä hieman, josko vielä löytyisi innokkaita keskustelijoita...
Kyllä meitä on.
Mies nyt työmatkalla, eikä ihan missä vaan, vaan tuolla Unkarissa just tämän hetkisten mellakoiden keskipisteessä. Pari päivää on jo ollut, muutama vielä edessä. Näitä ulkomaan reissuja pari-kolme vuodessa, tosin tulevat kuulemma lisääntymään. Sitten kotimaan reissuja löytyy kanssa, kuten luonnollisesti piiiitkiä työpäiviä! Jos työt joustavat niin, että lyhyemmän päivän pitää tms. niin kyllä ne kotin tulevat - niin puhelut kuin tietokoneella istumiset puhumattakaan siellä työpaikalle unohtuneesta mielestä. Ja päivittäin oli sitten päivä, lyhyt tai pitkä, niin tottakai niitä työsähköposteja pitää katsella ja hoitaa niin pitkään, kun valvoo hereillä.. ja viikonloppuna kans.
Nämä viimepäivät ovat olleet aika rankkoja, kun tämän vajaa 2kk vauvelin lisäksi myös esikoinen 3,5v. (tosin onneksi vilistäjä on neljänä päivänä viikossa hoidossa seitsemän tuntia). Ongelmia tuottaa erityisesti se, että esikoinen on tällä viikolla nukkunutkin jopa päiväunia pätkinä ja eilen kunnolla -> meillä ei KUKAAN nuku hänen vuokseen yöllä/päivällä, kun virtaa ja ääntä on kuin pienessä kylässä. Nyt juuri pitäisi olla pienimmän kanssa neuvolassa, mutta jouduin perumaan, kun vauva yksinkertaisesti niin väsynyt, että huutaa ja oksentaa vaan. - Onneksi se reppana nyt nukkuu (vihdoin) tuossa kantoliinassa.
Mutta nyt.. taidan mennä tuonne keittiöön kiroamaan juuri ennen miehen lähtöä levinnyttä astianpesukonetta ja hoitamaan ulkoelukamme, niin ei tarvitse kerjätä naapuria tekemään sitä puolestani.. Muuta en oikein voikkaan tehdä, kun vauva niin väsynyt, että pienimpäänkin ääneen nyt herää!
- Tiina -
MIten sopisiko msn-yhteisö muille, minulla kun tuo yahoo ei toimi, voisin laittaa pystyyn?? Nimi ehdotuksia? työ-lesket??
Mareila+Pojat 1v ja 5v
jotain, eli meillä samaten ulkopuoliset ovat enemmän huolissaan miten minä jaksan, jaa hyvin tuo menee. Meillä on oma systeemi saatu kehitettyä, niin että hommat toimii hyvin. Toki on välillä rankkaa, mutta olisi se rakskasta vaikka mies olisi kotona.
Hieman nolona tunnustan, että viihdyn myös hyvin poikien kanssa yksin. On kyllä ihanaa kun mies tulee kotiin, mutta kivaa olla yksinkin
Mareila, yhä edelleen...
En ihan vauvapuolelle enään kuulu (toivottavasti kohta taas kuulunkin kun kuumeilen kolmatta!!). Meillä lapset 5v. ja 1v3kk.
Mies on yksityisyrittäjä ja tien päällä ma-pe. Joskus lähtee jo sunnuntai-iltana ja hyvin harvoin poikkeuksin käväisee työpäivinä kotona.
Rankkaa on välillä ja lähinnä siksikin tuon pikkukolmosen alulle" laiton" ajankohta on vähän mietinnässä kun kuopus on vasta sen 1v3kk..
Meillä myös eräs " ystävä" jaksaa oikeastaan joka kerta tavatessamme ivalliseen sävyyn kysyä onko sitä isäntää tällä viikolla näkynyt ollenkaan kotona jne.. Häntä se tuntuu rasittavan enemmän kuin meitä. Tuntuu välillä tosi inhottavilta nuo hänen kommenttinsa. On jopa sanonut suoraan kerran minulle että se on mukamas vain tahdon asia yrittäjälläkin kuinka paljon niitä töitä tekee :/ Ja onko se oma nimi siinä auton kyljessä miehelleni niin tärkeä asia että pitää perhettään laiminlyödä tuolla tavalla... Näitä " ihania" kommentteja riittäisi vaikka kuinka monta rivillistä tähänkin kirjoitettavaksi..
Ihmettelen kyllä vähän itseänikin miksen ole suoraselkäisemmin noussut puolustamaan valintojamme vaan kommentoin lähinnä hänelle vain tyyliin " joo, joo" . Kait se on siinäkin etten näe toisaalta syytä puolustella valintojamme hänelle koska ne eivät mielestäni kenellekkään muulle kuulu.
Oletteko muut joutuneet puolustelemaan tai selittelemään valintojanne muille?
Mä ihan ehdottomasti haluaisin mukaan tähän ryhmään! Olen kuvitellut että KAIKKIEN muiden miehet tekee " normaalityöaikaa" ja että minunlaisiani ei ole kuin kourallinen koko suomessa.
On ihanan helpottavaa tietää että meitä on todella muitakin :)
Meillä lapset ovat aika samanikäisiä, omani on syntynyt 05/05 ja 03/01. On aika paljon ihmetelty meidän valintaa ärsyttävyyteen asti.
Mareila+Pojat 1v ja 5v
Mies on yrittäjä-rekkamies ja vois sanoa et lähes aina töissä.
Anskun tilanne kuulosti aika samalta, et ulkopuoliset kyselee et onko lapset nähny isäänsä taas millon viimeks jne.. ei vaan jaksa aina sanoa mitään muuta kuin nyökytellä..
Meillä mies on viikonloput kotona, satunnaisesti sillonkin töissä.
Sillon me eletään ihan normaalia perhe-elämää. Meillä on 6v, 5v ja 10 kk ikäiset lapset ja arki niiden kans on mun harteilla .Lisäks hoidan osittain yrityksen paperityöt.
Välillä on raskasta, varsinkin jos ite ei saa nukku a yöllä eikä päivällä.
Ja kun kies tulee kotiin joskus illalla, niin menee nukkumaan että jaksaa taas ajaa seuraavan päivän. Lapsille on välillä rankkoja jaksoja, kun eivät tosiaan näe isäänsä hereillä välttämättä moneen päivään. Mut ei se helppoa isällekään ole kuunnella ikävöivien lasten kitinää ja itkua et mikset oo kotona..
Mulla on omat rutiinit kuinka tää huusholli pyörii ilman miestäkin. Ja joskus jos mies on arkipäivänä kotona, niin tuntuu et se vaan sotkee mun kuviot täällä:) Viikonloput sit tosiaan pyhitetään vaan meidän perheelle. Välillä lapset menee mummolaan et saadaan sitä kahdenkeskistä aikaakin. tosin kahdenkeskistä aikaa saa myös sillon kun lapset nukkuu, esim just lauantai-iltasin.
Tää on elämäntapa johon vaan pitää sopeutua,jos ei sopeudu niin sitten ei oo kannattavaa jatkaa. Meillä on parisuhde kunnossa ja muutkin asiat ok, niin paremmin jaksaa. Heti huomaa et jos suhteessa joku mättää, niin eipä sitä sit muutenkaan jaksa mitään arkea pyörittää.
Mulle raskainta on se,. et en voi aloittaa harrastuksia koska en saa lapsia minnekään sen ajaksi. Kauppaan pitää raahat koko katras aina mukaan . Oman ajan puute rassaa aina välillä. Oon oppinu sit nauttimaan hiljaisista illoista kun lapset on menny nukkumaan. Sillon on mun aikaa, katon telkkarista just sitä mitä haluan, syön jotain hyvää jne..Pitää repiä ilo irti pienistä jutuista.
Jaksamista hyvät naiset!!! Kyllä meitä on varmaan paljonkin, ei taida kukaan olla " yksin" tän asian kans..
äitykkä ja katras
Kyllä ainakin minun puolestani sopii msn-yhteisö...Ilmoittele sitten osoite ja nimi kun olet saanut sen " kasaan" niin tapaamme sitten siellä!!
Tainu ja pojat
Mulla tosin tämä pahin aika on viikon päästä ohi, mies palaa kotiin, mutta ulkomaanreissuja tulee olemaan vähintään 2/kk, kestoltaan 4-5 päivästä ylöspäin. Mies lähti jo helmikuun lopulla tälle komennukselle, mentiin muksujen kanssa perässä, mutta kun komennus vain jatkui ja jatkui, tulimme pari kuukautta sitten kotiin. Täälä on sentään ystäviä ja esikoisella samaa kieltä puhuvia kavereita.
Eli meillä on 3v tyttö ja 9kk poika, kolmas haaveissa vaikka välillä tuntuukin tyhmältä, kun nyt jo tekee välillä tiukkaa. Mulla ei ole tukiverkostoa lähellä, joten olen täysin jumissa täällä lasten kanssa. Tänäänkin kun tyttö sai ennen nukkumaan menoa karmean uhmakohtuksen (karjui, kiljui ja itki 15 minuuttia) samaan aikaan kun olisi pitänyt nukuttaa pikkuveikkaa, niin kyllä iltalenkki ihan yksikseen olisi paikallaan! Mutta eipä tästä minnekään voi lähteä.
Ihmeen hyvin se arki kuitenkin näinkin sujuu, tuntuu kanssa että ulkopuoliset ovat enemmän huolissaan. Mutta tämä on meidän ratkaisu, mies tekee uraa nyt, minä hoidan lapset, ja kun lapset kasvavat on minun vuoro lähteä etsimään paikkaani työelämässä. Parisuhde voi hyvin (tosi vähän riitoja kun on 2000km välissä :), eikä nuo lapsetkaan näytä pahasti kärsivän, vaikka isukki ei aina olekaan läsnä.
Ihanaa huomata, että tämänkään asian kanssa ei ole yksin! Suurkiitos ketjun aloittajalle!
T:Emppu
Meillä iskä enemmän ja vähemmän kotosalla. Juuri palasi parin viikon työreissulta, tosin kävi välillä kotona vaihtamassa paidat laukkuun... Ei tee säännöllisiä reissuhommia, mutta työnsä puolesta joutuu matkustamaan 2-3 krt/kk. Olisi mukava päästä vaihtamaan ajatuksia ja jakamaan arkea. Meillä molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat 400km päässä, joten arkea todellakin tulee pyöriteltyä yksin.
Smila ja lapset; tyttö 3v, poika 5kk
Meillä mies edelleen töissä. No yleensä ei näin myöhään mene. Mutta pitkää välillä pitkää päivää ja töiden takia matkallakin välillä. Eli yh-arkea tulee vietettyä jonkin verran. Meillä lapsi 7kk ja itse kotona. Olisi mukava vaihtaa kuulumisia muidenkin samassa tilanteessa olevien kanssa.