Taidan olla ihan hölmö.. (poika kun jo kuitenkin 7kk)
Tämän tapaisesta oli aikaisemmin juttua, mutta en löytänyt tekstiä enää. Poikamme on 7kk ja olen ollut kokoajan hänen kanssaan. Vain pari kertaa olen käynyt yksin kaupassa tai koiran kanssa lenkillä ja ovat isän kanssa olleet kotona. Nyt meillä on hääpäivä tulossa ja varasin meille kabinetin. Poikakin voi tulla mukaan, tottakai, mutta mummi voisi hoitaa häntä noin kaksi tuntia. Olen tosiaan ihan hölmö, mutta kun poika on niin kova minun perääni, jos hän itkeekin kokoajan mummin kanssa... nojoo.. eihän sille mitään voi ja mummu on nyt ainut jolle poikamme antaisin hoitoon. Miksi minulla on tälläinen tunne, etten voisi jättää poikaani edes pariksi tunniksi?
Tiedän etthe pärjäävät kyllä. En halua sitten mitään haukkumiskirjoituksia..
Kommentit (11)
En tiedä miten itse toimisin, jos poikani olisi kovasti minun perään ja itkisi hoidossa koko ajan. Toisaalta onko vauvastasi tullut kova juuri sinun perään sen takia, että olet hänen kanssaan kaiken aikaa?
Meillä poika 8 kk on päinvastainen tapaus eli lähtisi vaikka kenen ventovieraan matkaan! Joskus tuntuu pahalta, kun en ole se ykkönen hänen elämässään, hassua...mutta hoitoon on helppo viedä ja muutenkin kyläillä, kun tykkää paljon muista ihmisistä.
Kyllä sinä ehdit pienen vielä monesti jättämään. Teet sen sitten kun tuntuu itsestäkin oikealta. =) Mutta jos alat tottua ajatukseen, niin sitten menette kaksistaan. =)
Minä en olisi voinut kuvitellakaan jättäväni omia lapsiani 7-10 kk ikäisinä hoitoon (tai sitä pienempinä kun olivat tissitakiaisia); molemmilla kun oli tuolloin eroahdistusta ja vierastusta. Kyläilyt yms sujuivat hienosti niin kauan kun vanhemmat, ja erityisesti äiti, pysyivät näkyvissä, mutta jo hävisimme niin kamala huuto alkoi heti. Minusta olisi ollut katala temppu sekä lapselle että hoitajalle, käytännössä mummille, jättää lapsi hoitoon itkemään vanhempien perään. Omien lapsieni (nyt 3v ja pian 1v 4kk) kohdalla ensimmäiset hoitokeikat ovat olleen vasta yli vuoden iässä. Isän kanssa toki ovat jääneet jo pienempinäkin, mutta sitä en edes varsinaiseksi hoitoonjäämiseksi laske.
Jokainen toki tekee omat päätöksensä, toivottavasti lastaan kuunnellen. Lapset ovat niin erilaisia, että toisten kohdalla varhainenkin hoitoon jättäminen onnistuu hienosti, toisten ei. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että tämäkin asia riippuu eniten lapsen omasta perusluonteesta. Näen punaista aina kun joku selittää, että " meidän Valtteri on niin reipas kun on ollut hoidossa jo pienestä pitäen" . Ikään kuin lapsen hoitoonjättäminen olisi jokaisen vanhemman velvollisuus, jotta lapsesta tulisi " reipas" ja " pärjäävä" . Samassakin perheessä lapsilla voi olla täysin erilaiset luonteet. Esim. meillä esikoinen on aina ollut arahko ja hitaasti lämpenevä, vaikka reissasimme hänen kanssaan paljon enemmän kuin kuopuksen kanssa, joka on täysin erilainen luonteeltaan ja ei ole niitä normaaleja vierastus- ja eroahdistuskausia lukuunottamatta koskaan vierastanut ketään ja suhtautuu avoimesti uusiin ihmisiin ja tilanteisiin.
Juuh, eksyin ehkä vähän aiheesta, mutta pointti on, että tee ihan niin kuin sinusta tuntuu parhaalta. Meillä parisuhde voi oikein hyvin, vaikka lapset eivät käytännössä ole olleet hoidossa ensimmäisen vuotensa aikana ollenkaan ja vasta nyt kesällä ekoja kertoja yöhoidossa.
mutta minä en ainakaan jättäisi noin pientä vieraalle hoitoon ellei pakko. Oma vauvani viihtyi puolivuotiaana hoidossa ekat parikymmentä minuuttia, kunnes yhtäkkiä tajusi ettei ole nähnyt äitiä pitkään aikaan ja alkoi parkumaan. Ja huusi täysillä niin kauan kunnes tulin tunnin päästä vauvaa hakemaan. Sillä ei ollut mitään hätää, kuten nälkä, kipua tms. koska heti syliini päästyään hiljeni ja viihtyi hyvin. Isän kanssa kahden vauva on jäänyt useinkin ja silloin se ei tietenkään alkanut vierastamaan ja itkemään, niinkuin muiden sukulaisten kanssa. Jokainen lapsi on yksilö. Voithan kokeilla ensin ennen häitä, kuinka vauvan viihtyy hoidossa. Ole vaikka viereisessä huoneessa rentoutumassa, ja vauva mummon kanssa toisessa huoneessa " hoidossa" .
Meillä esikoinen parkui kovasti, kun jäi eka kerran isänsäkään kanssa kahdestaan muutamaksi tunniksi. Toisella kertaa ei ollut juuri moksiskaan. Joskushan lapsi on hoitoon jätettävä... Ei se lapsi kuole, vaikka itkiskin koko kaksi tuntia - mikä on kuitenkin aika epätodennäköinen vaihtoehto. Siitä se alkaa, se äidin itsenäistyminen! :)
Täällä on toinen samanlainen tapaus. :) Jätin pojan ensimmäisen kerran hoitajan hoiviin kahdeksi tunniksi, kun hän oli vuoden ikäinen. Kävimme miehen kanssa syömässä hääpäivän kunniaksi. Nyt poika on 1 v 9 kk ja edelleen olemme tiiviisti yhdessä, hän ei ole ollut hoidossa kuukausiin yhtään (edes isänsä). Minusta tuntuu pahalta jättää hänet, enkä halua tehdä sellaista, joka tuntuu pahalta. Muutenkin olen edennyt äitiydessä aika lailla vaistojeni mukaan, esim. imetän edelleen, kannan poikaa liinassa, nukumme perhepedissä jne.
Alle vuoden ikäinen lapsi elää täysin hetkessä. Jos äiti häviää näköpiiristä, hän ei ymmärrä äidin tulevan takaisin. Tottakai lapsi itkee menetystään katkerasti ja minusta tällainen itkettäminen on turhaa. Lapsen perusturvallisuus muodostuu ensimmäisen elinvuoden aikana ja sen perustalle rakentuu persoonallisuus ja itsetunto. Koska kukaan ei voi kasvattaa lastaan uudelleen, on aika mahdotonta sanoa miten tällaiset kokemukset vaikuttavat lapseen, toiset kun ovat herkempiä kuin toiset. Sinä tunnet lapsesi parhaiten, joten kuuntele vaistojasi! Tsemppiä! :)
...poikaa vielä kellekkään, en mielellään edes isille. Se on selvästi niin kiintynyt muhun, ja ihmekös tuo kun sen 100% hoidan, isin sylissä käy kerran päivässä ehkä kaksi minuuttia...ja joskus tosi harvoin syötöllä.
Poika tosin on vasta 2kk, joten sikäli tilnne eri kuin ap:llä. Anoppi aina kinuu poikaa hoitoon ja yökylään, eikä millään tajua sitä että en aio jättää. Oma syyni ehkä kun aina valitan ku on rankkaa; poika syö noin puolen tunnin-tunnin välein, yöllä saattaa nukkua kaksikin tuntia. Ja kyllä anoppi hoitaa osaisi, mutta mielestäni olisi suunnattoman julmaa jättää poika hoitoon, pois äitinsä luota. mamman kanssa ku ei kuitenkaan ole tekemisissäkään kuin muutaman kerran kuukaudessa.
Itse olen ajatellut että ennen kuin poika täyttää vuoden hän ei tule olemaan hoidossa missään. Eli siis minä tai mieheni hoidamme hänet. Omaa aikaa meillä on edessä vuosia, ja kyllähän tässä elämässä vielä nukkumaankin ehtii. Muutenkin itse olen sitä mieltä että kun lapsia tehdään niin niiden ehdoilla täytyy oppia elämään, eli siis poika tulee mukaamme ihan joka paikkaan. Ja jos johonkin ei voi tulla, emme mene mekään.
Jokainen toki taplaa tyylillään, jos joku on sitä mieltä et on hyvä idea jättää kuukauden ikäinen yöksi hoitoon niin siitä vaan. Mulle sellainen ei sopisi ollenkaan.
Br1t
...mielestäni kyseessä ei ole mikään ylisuurihoivavietti kuten joku täällä sanoi...Mielestäni on itsestäänselvää että pieni lapsi on kiintynyt äitiinsä ja äiti lapseensa ja ajattelee tämän parasta aina joka asiassa. Toki jollekin lapselle voi olla parasta olla yökylässä jo vauvana...
Mä olin todella sidoksissa esikoiseeni. Esikoisen jättäminen muiden esim. mummun hoiviin lääkärikäyntien ja kampaamokäyntien ajaksi tuntui vaikealta, varsinkin kun tyttö ei suostunut juomaan tuttipullosta eikä huolinut korviketta. Tyttö on rauhallinen persoona, eikä reagoinut mitenkään voimakkaasti mun poissaoloihin. Kun sitten lopetin imettämisen tytön ollessa yli vuoden, tämä hurja symbioosi alkoi mennä minun osaltani ohi. Vähitellen pystyin nauttimaan omasta ajasta ilman, että tunsin pakottavaa tarvetta soitella kotiin, että kuinka tyttö pärjää.
Nyt kun meidän perheessä on toinen lapsi, niin olen vähemmän huolissani tästä kuopuksesta (kohta 4kk). Vaikka kuopus on tempperamenttisempi, niin koen, että tarvitsen omaa aikaa välillä. Hänen ja nyt 2v5kk isosiskon hoitoon jättäminen esim. mummulle ei tunnu vaikealta. Tosin en ole kauaa pois, toki olen samaa mieltä, että pikkuinen tarvitsee ensisijaisesti vanhempiaan, mutta en enää koe, että muutaman tunnin poissaolo jotenkin vahingoittaisi vauvaa, vaikka vauva jopa itkisi. Itkee hän välillä minunkin kanssani, vaikka seisoisin päälläni...
Eli rohkaisisin sua ottamaan aikaa miehesi kanssa. Kyse on kuitenkin vain parista tunnista.
Suosittelen menemään kaksin, kyse on kuintenkin teidän kahden parisuhteen juhlistamisesta. Mutta kannattaa tosiaan tehdä etukäteen koehoito, jotta näet miten sujuu, ja jos huonolta tuntuisi jättää, niin beibi mukaan vaan!
Todennäkäisesti tulee käymään niin, että kun poistut huoneesta tulee vauvallesi itku. Tilanne kuitenkin rauhoittuu kun vauva huomaa, etä äiti lähti pois, mutt hän ei jäänytkään yksin, vaan on turvallisen aikuisen kanssa. Ja ehkä olisi paras, että menet vaikka kävelylle ennemmin kuin olet viereisessä huoneessa (kuten joku aiemmin ehdotti).
Ymmärrän sen, että sua jännittää tuleva hoitotilanne. Mut se on edessä joskus. Joku voi nyt pitää mua kovana, mut pointtini on se, et antakaa ihmeessä lapsia joskus hoitoon, ennen kuin on " pakko" , esim. isompi sairaus itsellä tai joku muu tilanne, ehkä yllättäväkin, jolloin ootte ite pelistä pois jopa useamman päivän ajan. Kun antaa " hoitoon" ensi ihan hetkeksi ja sit myöhemmin kauppareissun ajaksi, saa itse sen tiedon, et lapsi kyllä pärjää muidenkin kanssa. Eikä se ole pois äitiydestä, lapsi tietää äitinsä, vaikka olisi ollu mummin hoidossa 2 tuntia.
Ja isiä kohtaan on todella väärin " omia" vauva niin, että ei anna isin ja vauvan suhteen kehittyä. Eli jos isi on kiinnostunut vauvaa yksin hoitamaan, taytyy antaa!!
t. äitix3
Kyllä minä ainakin tunnen parikin tapausta, jotka eivät meinaa uskaltaa edes lapsen isän hoitoon lasta jättää -edes pariksi tunniksi. Kai se on joku ylisuuri hoivavietti ja tarve olla lapsen lähellä?
Eihän mikään maailmanmahti voi sinua pakottaa jättämään lasta hoitoon, jos et itse halua. Monihan jättää vasta tyyliin parivuotiaana ekan kerran, jos silloinkaan.
Sinänsä kuitenkin rohkaisisin jättämään lasta edes hetkeksi, jotta saatte aika parisuhteellennekin. Sekin kun myös vaatii hoitoa pysyäkseen kunnossa.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vauva selviää hoidossa hienosti. Isoäideillä on kokemusta lasten kasvatuksesta ja usein myös valtavasti intoa ja energiaa seurustella pikkuisen kanssa, joten hyvissä käsissä se siellä on. Meillä on poika ollut ekan kerran 1kk ikäisenä yökylässä ja nyt kesäksi on jo useampikin varaus tehty mummolaan... itse saamme miehen kanssa vaihtaa vapaalle ja NUKKUA ja vauva nauttiin jakamattomasta huomiosta. Oikein hienosti on toiminut eikä esim. imetys ole kärsinyt lainkaan (kun sitä aina joku pelkää) vaikka on välillä ollut pulloruokinnassa.