Muita TODELLA touhukkaita lapsia
Hei!
Etsin muita " kohtalotovereita" touhukkaan lapsen äitinä/isänä olemisesta. (Huom! Hoidossa sanottiin, että poika on touhukas ei villi)Poikamme täyttää tammikuussa 2 v. ja on niin touhukas, että touhuaminen on alkanut vähän jo huolestuttaa minua. Tiedän, että lasten kuuluu olla aktiivisia, mutta kun meidän pojan kohdalla touhuaminen erottuu niin selvästi kun vertaa muihin samanikäsiin ja moneen vanhempaakin lapseen. Tiedän myös sen, että ei ole olemassa kahta samanlaista lasta.
Tässä pari hyvää esimerkkiä. Olimme eilen aamulla päiväkodin ja illalla muskarin pikkujouluisssa. Päiväkodin kuusijuhlassa poikamme istui sylissäni n. viisi minuuttia, jonka jälkeen hoitopaikan kaikki muut asiat alkoivat kiinnostaa enemmän kuin itse juhla. Laukoin pojan perässä aivan muualla, missä juhla oli. Välillä poikamme kävi juhlapaikalla, mm. soittamassa pianoa, irrottamssa kuusen koristeita tai keinuttamssa esityksessä tarvittavaa Jeesus lasta kehdossa.
Yhdessä paikassa häntä ei voi väkisin pitää, koska muuten alkaa huuto, joka häiritsee enemmän kuin pojan touhuaminen. Kun pojan esityksen aika tuli, oli hän keittämässä iloisena leikkihellalla vihanneksia eikä tullut puheeksikaan mennä esitykseen. Katsoin esitystä sivusilmällä ja ajattelin, että tuo ei olisi onnistunut meidän pojalta: tonttupiirileikki.
Illalla muskarin juhlissa poika oli enemmän kiinnostunut (niin kuin aina) luokassa olevista instrumenteista, kuin esityksestä. Muskarissa muut lapset ovat poikaamme paljon isompia, mutta poikamme on kaikista touhuliain. Rumpujen ja pianon soitossa sekä radion käynnistämisessä ollaan jo mestareita...
Kaupassa käydessämme joudun välillä laittamaan pojan pienten lasten kaukaloon turvavöihin...
Minulle on sanottu, että kuinka suurin osa lapsista on " villejä" ja meneviä ja että se on normaalia, mutta poikamme touhuaminen on niin silmiinpistävää... Kokeneemmat ja touhukkaiden lapsien äiditkin ovat minulle sanoneet, että kyllä pojassanne on todella virtaa. Pojan isä ja pappa ovat myös todella meneviä ja aikaansaavia, joten lohdutan itseäni useasti pojan ennustettavissa olevalla hyvillä tulevaisuuden näkymillä.
Korostan vielä, että poikamme on aivan ihana pikkumies ja olen touhuilusta myös erittäin ylpeä, mutta missä ovat muut yhtä touhukkaat lapset ???? Missä ovat ne kaikki muut äidit, jotka kylässä ja juhlissa ravaavat lastensa perässä korvat punaisina ja muiden arvostelevien tai hymyilevien katseiden alla.
Terv: T ja Vauhti-V2
Kommentit (17)
Meillä tyttö joka on aikamoinen vilperi.
Pojat ovat myös olleet liikunnallisesti vauhdikkaita ja osalta kuitenkin arkoja -onneksi mutta tää tyttö... iltatähti oikein vaudissa. Lähti käytännössä suoraan kävelemään juuri 8kk päivänä Muuramen kerrossänkyyn laitettiin tikkaat takas kun tyttö oli juuri 1v koska hänen oli turvallisempaa mennä tikkailla kun ilman tikkaita suoraan ilman apuja ylös ja alas.... Neiti oli myös isokoinen(lähinnä painava) ettei ketteryys ainakaan siihen voi vedota. Joka paikkaan kiivettiin ja tehtiin vaikka mitä.
Ensimmäisenä kesänään (24.5 vuosikas) ui kellukkeilla täysin ja hyppi laitskalta toisena kesänä jo sukelsi täysin. Emmekä käyneet vauvauinnissa. Nyt jo ui pitkääkin matkaa isossa altaassa.
Musiikillisesti hän oli erittäin onnessaan muskarissa mutta sielä kun meno oli senmukaista että lapset sai tehdä mitä huvitti niin eipä pitkään jatkettu(Minusta on myös opesta kiinni miten hän saa mukaan lapset)
Puhumaankin hän alkoi aikaisessa 1v 1kk jo kaks sanaset lauseet.
Vauhtia riittää nyt jo 5,5 vuotiaalla -tytöt kavereina yleensä liian rauhallisi, useimmat pojatkin jää toiseksi kun neiti vauhdissa .Onneksi löytyy serkuista vauhdikkaita kavereita.
Koulua odotellaan kovasti -itse tuossa juuri harjoittelee lukemista omatoimisesti ,pian oppii koska jo jotain sanoja hahmottaa. Laskee mahdottomia laskuja.
Suosittelen erityisesti näille vauhtiveikoille ULKOILUA ULKOILUA ja vielä kerran ULKOILUA ei missään rattaissa istuen vaan kävellen ja juosten .Sitten ne ehkä jaksaa istua 2 min kotona paikallaan;)
Nyt nuorimmaisemme juuri vuoden hänkin otti ensiaskeleensa 8 kk joskin paljon arempi ja käveli 9,5 kk kunnolla.
Nautimme oikein kunnolla hänen pikkulapsivaiheestaan koska tämä neiti oppi 1v täytettyään vasta kiipeen sohvalle, rattaisiin korkeajakkaralle Kun olisi lupa annettu sinä päivänä kun 1v.
Eli ei hänkään ihan rauhallisin tapaus ole mutta edellisen jälkeen tuntuu uskomattoman rauhalliselta.
Pikkuserkku joka vuoden vanhempi ei tee oikeastaan mitään kiipeilyä ja hänen äitinsä olikin ihan kauhuissaan kun kerroin että keinuhepalla joka oli meillä ensin muutaman päivän niin neiti keinu seisaaltaan heti ilman mitään tukea(heiluu myös plaston työntökärryssä ilman kiinnipitämistä)
Hänen poikansa kun tuskin pääsi siihen istumaan ja äiti auttoi pois;)
Toisaalta jos olisi noin rauhallien niin olisin varmaan jo kiikuttanut lääkärille.
Toisaalta aivan ihania vilpereitä vaikka hermot tahtoo mennä , Lisäksi kun on pohjalaisia juntteja kysymyksessä niin tietäähän sen jästipäisyyden. Onneksi on itelläkin hiukan niitä geenejä että välillä otetaan härkäpäisesti yhteen.
Tyttö kohta 1,5v ja on menossa koko ajan. Kiipeää joka paikkaan kotona ja pihalla painelee isompien lapsien perässä kiipeilytelineisiin.
Muskarissa harvoin viihtyy koko laulua sylissä, vaan lähtee jonnekin viipottamaan.
On meidän tytöllä sitten kyllä se näperryspuolikin. Tykkää tehdä palapelejä ja selailla kirjoja. Muilla leluila ei sitten leikikään, ellei niiden avulla pääse kiipeämään tai lujempaa eteenpäin.
Tänään tuli itselle oikein huono omatunto, kun tyttö on kuumeessa ja on maannut sylissä koko päivän ja nukkunut pitkät päiväunet, niin minä olin jopa tyytyväinen kun saa itse olla rauhassa eikä tarvitse vahtia koko ajan. =(
poika oppi kävelemään 11 kk ikäisenä, ja sen koommin ei ole paljoa paikoillaan pysynytkään.
Kiipeilee kuin apina, hyppii, juoksee ja on suuna päänä joka paikassa ;)
Kaikki nappulat ja valot kiinnostavat, etenkin jos niistä kuuluu jotakin ääntä ;)
Päihittää ketteryydessään mennen tullen 3 v 5 kk ikäisen veljensä ;O
mm. nappaa veljensä leikeistä jonkun lelun ja lähtee juoksemaan karkuun se lelu kädessään, ja isoveljellä on täysi työ saada tuo pieni veljensä kiinni saadakseen lelunsa takaisin.
Ottaa tiskipöydän reunakourusta kiinni, ja kiipeää kaapin ovea pitkin tiskipöydälle ;O
Itsesuojeluvaistoa ei tunnu olevan, hyppää tuoliltakin suorilteen maahan ;O
Hyvin usein saan tuttavilta ja tuntemattomiltakin ihmisiltä kommenttia, että " harvemmin näkee noin eloisaa tapausta kuin tuo pienimies" ;O
Isoveljensä on selkeästi harkitsevampi ja rauhallisempi, mutta tuo pieni on kuin olisi tusina muurahaisia housuissaan.
Kokeilimme muutama kuukausi sitten lastenteatteriesitykseen menoa...
istui varmaan muutaman minuutin sievästi veljensä vierellä ja katsoi innoissaan esityslavaa, selvästi jännittyneenä, mutta....nosti pienen peppunsa pian penkistä, ja sen koommin isukki sai juosta pitkin käytäviä pojan perässä, kun minä jäin isomman kanssa saliin ;)
Poikaa kiinnosti enemmän ovenkahvat, joihin juuri ja juuri ylettyi (varpaillaan seisoen) ja niitä sitten rämppäsi koko rahan edestä ;D
Kotona tiedän aina missä poika menee, sillä nauraa hihittelee missä viipottaakin ;)
Eikä menoa ole estänyt synnynnäinen selkävikakaan, tuntuu että päinvastoin....lisännyt energiaa ;O
5 viikkoa sitten oli isossa selkäleikkauksessa, ja alkuun oli tosi rauhallista poikaa, mutta....kunhan vähän toipui pahimman yli, niin a-vot, johan on taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;O
Huoh! Tänään viimeksi: poika jätti päikkärit välistä, ja menoa ja meininkiä ei ole puuttunut. Itseäni väsyttää julmetusti, mutta tuo Duracel senkun mennä vipeltää ;)
Teatterissa oli tosi kiinnostunut edessä istuvan tytön pienistä leteistä, ja niissä olleista kivoista kiinnitysnipsuista, niitä käpisteli ;O
Samoisen tytön vieressä istuvan toisen tytön paidan selkämyksessä oli kiiltävillä kirjaimilla tekstiä, ja poikamme pienet hyppyset syyhysivät näprätä niitä kirjaimia ;O
No, tulipa kannatettua tuota teatteria, vaikka poika itse ei jäänyt katsomaan esitystä, vaan mennä viiletti isukki perässään pitkin käytäviä :)
Ja: seuraavalla kerralla ei lähde mukaan ;)
Ihana poika on kaikkinensa, niin aurinkoinen ja ihana, mutta välillä niin ärsyttävänkin (?) energinen, että oksat pois ;D
Puhetta ei kovastikaan tule, muutama selkeä sana vaan.
Kolmesta lapsestamme selkeästi vilkkain tapaus tämä pikkuinen.
Vauvakuume on kova, mutta välillä oikeasti mietin, että jos mahd. tulevakin lapsi olisikin yhtä vilkas, niin taitaisin olla helisemässä ;O
Meidän 2,5 v poika on myös ollut tosi touhukas siitä asti kun oppi kävelemään (10kk). Ihan pikkuvauvana poika oli hyvin rauhallinen ja perustyytyväinen tapaus, joten kun hän sitten pikkuhiljaa lähti liikkeelle ja sitä myötä alkoi kovinkin vilkkaaksi niin minä ihan järkytyin että tällainenko siitä rauhallisesta vauvasta sitten tulikin!
Nuo joujuhlajutut ja muskarit kuulostaa kovin tutuilta ja minäkin olen usein miettinyt että eikö vilkkaiden lasten vanhemmat tule ollenkaan tuollaisiin tapahtumiin, kun tuntuu että kaikki muut lapset ovat niin kovin rauhallisia.
No, meillä puheenkehitys on ollut hidasta, mutta nyt syksyn aikana poika on kovasti kehittynyt tuossa suhteessa ja nyt kun nappulat ja kaapit ei enää niin kiinnosta niin poika on alkanut rauhottumaan. Meille syntyi kesällä tyttövauva ja jotenkin tuntuu että tuo pikkusiskon syntymäkin on isoveikan rauhoittanut.
Tuo Fassilooran (muistinkohan oikein nimimerkin?) kuvaus itseasiassa kuulosti kovin tutulta. Eli meillä poika oli aiemmin tosi rohkea jne, mutta nyt monissa tilanteissa istuu sylissä, ujostelee jne.
Meillä vaihtui muskari jumppaan (Mll järjestää ainakin täällä Helsingissä), mikä olikin ihan hyvä juttu.
Paljon ollaan myös ulkona ja kokoajan saa olla keksimässä sisälläkin aktiviteettiä. Iän myötä meidä poika on myös oppinut enemmän kuuntelemaan kieltoja (ja myös tottelemaan niitä) ja kehotuksia ja yksin leikki ja muutenkin keskittyminen sujuu jo paremmin. Viime viikolla käytiin kirkossa ja poika jaksoi kivasti istua paikallaan. Tuo ei olisi ikimaailmassa onnistunut vuosi sitten;)
No, kovat on odotukset tälle tytölle, jospa hänestä tulisi rauhallisempi tapaus, tai sitten ei!
Niin, se piti vielä sanoa että meillä poika on myös melkoisen tempperamenttinen tapaus.
Olisi kyllä mukava että kaikki vilkkaatkin lapset olisi mukana kerhoissa ym, niin kovin monella tuntuu olevan se ajatus että ollaanko ainoita joilla tällainen vauhtiviikari!
Kaikkialla ihmeteltiin ja päiviteltiin sitä, miten vilkas ja menevä meidän poika onkaan. Ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, vaan esim. kyläillessä poika juoksi ympäri taloa tekemässä kaikkea kiellettyä (kukkamullat lattialle, astiat laatikoista ja kaapeista pois yms.). Silloin oli kyllä tosi rasittavaa olla pojan kanssa sellaisissa paikoissa, missä sai vain tuhoa aikaan.
Mutta alkukesästä kaikki muuttui (poika täytti 2 v) ja poika rauhoittui todella paljon. Muuttui ihan araksi. Siitä lähtien on esim. kerhoissa ja kyläpaikoissa istunut tiukasti sylissä ainakin ekan tunnin. Ihan hassua mun mielestä, kun olin jo tottunut siihen, millainen poika ennen oli. Mutta nyt pitää nauttia näistä rauhallisemmista hetkistä niin kauan kuin niitä kestää. Kotona poika on kyllä edelleen yhtä vilkas kuin ennenkin, mutta varsinkin niissä paikoissa missä on lapsia, poika on tosi rauhallinen ja tottelevainenkin.
Joskin poika (3v kohtapuoliin) on jo huomattavasti rauhoittunut siitä, mitä oli joskus välillä 1-2v. Tämä johtunee kuitenkin siitä, että kiinnostuksen kohteet ovat vaihtuneet eli enää ei nappulat ja kaapit niinkään kiinnosta ja toisaalta kiellot (ja uhkailut) ovat alkaneet ainakin jotenkin tehota. Mutta kieltää saakin sitten jatkuvasti..
Poika on ollut liikkuvaista sorttia vauvasta saakka. Muuten oli kyllä perustyytyväinen vauva, kunhan vaan liikkeessä pysyttiin. Toisin sanoen, rattaiden piti pysyä liikkeessä ja sylissä viihdyttiin vain silloin, kun käveltiin ympäri kämppää ja katseltiin esineitä, tauluja ja maisemia ikkunasta. Motorisesti kehittyi suht aikaisin eli nelikuisena ryömi ja 10kk käveli sujuvasti. Kaikki käsien ulottuvilla oleva on kiinnostanut siinä määrin, että koriste-esineet on kyllä meillä korjattu pöydiltä pois.
Kieltoihin ei tuolloin 1v-2v reagoinut millään lailla. Ihana sama, vaikka olisit sata kertaa kieltänyt, selittänyt ja nostanut pojan pois " pahanteosta" - ei mitään vaikutusta.
Me ollaan ihan suosiolla jätetty väliin kaikki muskarit ym. kerhot, koska poika ei vain ole viihtynyt paikallaan saati ollut kiinnostunut mistään yhteisistä laulutuokioista. Ei ole myöskään tullut mieleenkään raahata poikaa mukaan tuttavien häihin ym., koska siitä ei olisi tullut yhtään mitään. Kaupassa ei voida ottaa pikkukärryjä eikä autokärryjä. Shoppailua eikä kahviloissa kahvittelua ei pojan kanssa ole voinut harrastaa. Näin muutamia esimerkkejä mainitakseni..
Ja todellakin mukava kuulla, että on muitakin jolla näin touhukas tenava! Vielä kivempaa olisi, jos tuttavapiiristä löytyisi edes yksi samanlainen.
Tarinasi olisi voinut olla minun kirjoittama. Meidä npoika ihan prikulleen samanlainen.
Juhlissa ollaan paikalla 5 min (tai alle) ja sen jölkeen laukataan ympäri ämpäri ja räplätään kaikkea salittua ja keillettyä.
Erityisesti meillä kiinnostaa stereot, telkkarit ym laittet. Oppi jo alle vuoden ikäisenä laittaa tietokoneen päälle töissä kun olimme työpaikallani käymässä vaikka ei ole ikinä sitä kapistusta nähnyt. Kotona kone meidän makkarissa jossa ovi aina kiinni ettei pääse räpäläämään.
Ehtii joka paikkaan, eikä istu kotonakaan minuuttia kauempaa paikallaan.
Välillä rasittavaa mutta toisalta ihan " kiva" . Parempi näin kuin flegmaattinen lapsi joka istuu vain paikallaan. Kuluttaapahan samalla energiaa ja harjoittaa motoriikkaa.
Sinuna en olisi huolissani touhukkaasta taaperosta. Mielestäni aivan normaalia.
Poika on nyt 1v 5kk ja koko ajan liikkeessä. Tänään on kaatunut tuolin kanssa ja poskipää mustana. Vuoden iässä kiipesi jo isosiskon parvelle. Nytkin yrittää kiivetä tietsikka pöydälle.
Viileäkaapin ovessa on 2.lukko menossa. Ekan on jo repinyt irti. Sieltä tuli alas kaikki mahdollinen ja mm allergioiden takia väärää ruokaa meni suuhun. Liesisuoja ei enää suojaa, kun osaa jo siirtää tuolin ja kiipeää siitä tiskipöydälle yms...
Isännän puhelin löytyi akvaariosta pari viikkoa sitten. Ma iltana hajos digikamera (isosisko on rikkónut 2 ). Eilen illalla vessan pytyssä oli uitettu siskon barbia ja pytty vesi lainehti eteisen matolle asti......!
Eli touhuajia kyllä löytyy...
T. Monen Vilperin äiti
Oi, onpa kiva lukea, että muitakin löytyy.
Käyttekö sitten lastenne kanssa missään kerhoissa jne. vai alkaako sitä sitten vähitellen välttelemään tällaisia tapahtumia, koska joutuu olemaan koko ajan hiki hatussa lapsen perässä.
Olen muistaakseni kerran tai kaksi kertaa nähnyt yhtä touhukkaan lapsen. Olemme aina silmätikkuna, koska muut lapset istuvat vanhempiensa sylissä tai pysyttelvät ainakin aivan lähettyvillä. En haluaisi jäädä poikani kanssa neljän seinän sisälle, vaan olla muiden seurassa ja pojan aktiivisuus vaatiikin paljon virikkeitä.. Onko teillä mitään vinkkejä, millä lapsen saisi pikkaisin rauhoittumaan? Esim. joulukirkossakin olisi kivä käydä, mutta...muista viime kesäiset toilailut hääkirkkossa... Lelutkaan eivät auta, kun ympäristö vetää puoleensa...
Meilläkin on tosiaan niin, että mitkään lukot ja " järjestelyt" eivät estä touhuilua, esim. kotona, ja kolhuistakin on tullut kiintiöt ajat sitten täyteen.
Uutena ilmiönä on nyt nipistely (ennen aina halaili kaikkia). Viimeksi poika nipisteli muskarin juhlissa kahta n. 5 - 6 vuotiasta tyttöä, että tytöt olivat hätää kärsimässä ja nipistely vain yltyi kun yritin kieltää. Poika on hirveän kiinnostunut pikkasen vanhemmista tytöistä ja niiden kanssa olemisesta. esim. hoidossa on sillä kaksi tyttöä kaverina, jotka hengailevat pojan kanssa.
Ihmettelen vain, miten joku voi olla niin kekseliäs ja ovela jo tuossa iässä. Pitää koko ajan miettiä ennakkoon, mitä poika voisi hoksata seuraavalla kerralla. Meillä osataan ja uskalletaan mm. avata kaikki ovet, kiivetä pöydille, ladata kännykkä, käynnistää imuri alusta lähtien (johdot seinään), nousta saunan lauteille, laittaa kengät oikeisiin jalkoihin. Aika ei todellakaan tule pitkäksi eikä illalla ole todellaakaan omaa aikaa kuin nukkumaan menon jälkeen. Onneksi laittaa hyvin nukkumaan..
Miten teillä on tuon puheen kehittymisen suhteen? Pojallamme on muutamia sanoja, joita käyttää säännöllisesti (isä , lisää, äijä, lamppu, mummo)ja kahden sanan yhdistelmiä on tullut muutaman kerran. Motorinen puoli on niin vahva, että puheen kehittyminen on jäänyt alle.
T. T ja vauhti-V2
Käytännön kokemus tulee esille eli taidetaan olla todella touhukkaiden lasten kanssa vähemmistössä vai onko muitakin???
Tepa
meidän vilperi 2v2kk ja on ollut samanlainen siitä saakka kun 1 vuotiaana oppi kävelemään. Ryömimään ja konttaamaan oppi melko myöhään, mutta kun liikkeelle päästiin vauhti on vain kasvanut.
Me lopetettiin muskari tänä syksynä kun tuntui tyhmältä äiskästä yksinään lauleskella, poika painatti aivan toisella puolella huonetta kaivelemassa kaappeja. Kyllähän se toisaalta on aika rasittavaa välillä, mutta joskus käy kyllä sääliksi nekin taaperot jotka koko ajan ja joka paikassa roikkuvat vain äidin sylissä. Meidän poju ei ole kyllä koskaan ollut sylissä viihtyvä, hyvä jos halaamassa käy pikaisesti.
Tuosta puheesta...meillä on vasta parin kk:n ajan tullut ymmärrettävää tekstiä noiden äitien ja isien lisäksi, joten taitaa todellakin puhe jäädä näillä vilkkaammilla tuon motorisen kehityksen jalkoihin.
menee myös uhman piikkiin osin. Ei meillä kylläkään muskarista aikanaan mitään tullut kun ei jaksanut siellä istua nössöttelemässä äidin sylissä, vaan juoksenteli siellä täällä tutkimassa välineistöä. Nyt käymme liikuntakerhossa ja se on todella hyvä vaihtoehto! Siellä saa nimenomaan touhuta.
Reilun vuoden iässä kävimme muskarissa, mutta se jäi pois juuri samasta syystä kuin monella muullakin tässä ketjussa, eli äiti lauleskeli ja poika viipotti jossain ihan muualla. Vuosi sitten hoitopaikan joulujuhlassa jäi pojalta oma esitys välistä, kun hän viipotti jossain ihan muualla - äiti perässä tietenkin.. Joka paikassa meillä on ollut se " ongelma" , että poikamme on tosi vilkas ja meneväinen, voisi sanoa että uskomattoman rohkea tutustumaan kaikkeen.
Vuosi sitten kävimme jumppakerhossa, mutta sekin tuntui vähän kurjalta, kun poikamme ei jaksanut tehdä aina niitä jumppajuttuja vaan huiteli menemään pitkin salia ja tutkiskeli kaikki paikat - jälleen äiti perässään..
Viime viikolla meillä oli hoitopaikan joulujuhla ja poikamme jaksoi istua koko juhlan ajan muiden hoitolasten kanssa sekä osallistui omaan ohjelmaansakin. Olipa ihana katsella kun hän piparina lauloi joulupuu on rakennettu -laulua. Iän myötä kai sitä poikammekin sitten on jo vähän oppinut hillitsemään itseään.
Puheenkehityksestä sen verran, että pojallamme puheenkehitys on aina ollut tosi hyvää. Ennen kaksivuotispäivää puhui 3-sanan lauseita. Johtuneeko siitä, että lähti liikkeelle vähän normaalia myöhemmin. Nykyisin tuntuukin, että poika on koko ajan äänessä. Juttua tulee aivan mahdottomasti ja mielikuvitus on uskomaton :o) Välillä jo äidiltä meinaa loppua mielenkiinto juttujen kuunteluun, joskus olisi kiva olla viisi minuuttia ihanassa hiljaisuudessa..
Onko muuten kaikkien touhukkaat lapsukaiset poikia? Ainakin suurin osa taitaa olla.
Maanmainio! Minkälaisesssa liikuntakerhossa käytät poikaasi? Olen yrittänyt etsiä vaihtoehtoa muskarille, mutta mse on ainakin täälläpäin ainoa vaihtoehto alle 3-vuotiaalle. Yritin syksyllä katsoa satujumppatarjontaa, mutta kaikki oli yli 3-v:lle.
Eli kohtalotovereita löytyy: en ole ainoa, jolla on kuusijuhlat jääneet väliin vaikka on oltu paikan päällä ja kertomanne muskaritunnit kuulostavat erittäin tutuilta...
Ja odotettavissa on sitten, kun puhe alkaa sujua vuorokauden ympäri jutustelua touhuamisen lisäksi. Ei kai tässä auta muu, kuin alkaa tehdä pojalle kaveri... Olen vaan viikolla " yksinhuoltajana" , joten sitten sitä tekemistä ja vahtimista riittäkin (positiivisessa mielessä).
Ja muuten tosiaan kaikki ovat olleet tähän menessä poikia. Eli tyttö olisi seuraavaksi kiva, jos saisi valita ja jos tulee poika panen pojan nimeksi jo valmiiksi Vili.
Taitaa ollakin ainoa lajiaan. Ikää 1,5vuotta ja koko ajan on menossa. Muskarissa ei jaksa istua sylissä muutakuin " menobiisit" . Joka paikassa saan juosta perässä ja nykyisin kaupassakaan ei tahdo istua kärrissä. Ja pakko on joka paikkaan ottaa mukaan kun olen yksin.
Kavereilla on tyttöjä ja ne yleensä istuu nätisti äitinsä sylissä. Miksi ei meillä??? Toisaalta ei ainakaan tarraudu liikaa kiinni. Täytyy vaan etsiä positiivisia puolia tästäkin. :)
Kans 2 vuotias. Kuulostaa niin tutuilta noi teidä jutut. Tosin meillä ei koskaan oo käyty muskaris, just sen takia et tyttö ei viihdy paikallaan ja kokoajan sais komentaa. Lisäksi tyttö on kovin sosiaalinen, puistossakin menee reippaasti muitten lasten leikkeihin, saattaa kadulla halata ihan ventovierasta ihmistä/jutella. Ja ei oo koskaan pahasti vierastanut.
Vähän yli 2-vuotiaaksi meidän tyttömme oli aivan tavattoman touhukas, aivan niin kuin moni on jo kuvaillutkin. Nyt 2,5v:ta lähestyttäessä meno on vähän rauhoittunut, malttaa istua paikoillaankin jo minuutteja kerrallaan :D Kärsivällisyys ja keskittyminen eivät todellakaan ole vielä Toukkamme vahvoja puolia, mutta selvää rauhoittumista on tapahtunut.
Me kävimme sitkeästi ihmisten ilmoilla touhukkaankin tytön kanssa. Miten hän muuten oppisi? Oletimme (ehkä väärin...) että ihmiset ymmärtävät kyllä, kunhan lapsi ei suoraa kurkkua huuda. Itkun tullen viedään sitten pois tilasta rauhoittumaan.