IVF-hoito kokemuksia?

Olin ekassa punktiossani kolmisen viikkoka sitten.



Täytyy kyllä sanoa, että just anoppilaan en kyllä heti perään lähtisi, mieluiten sitä hilautuis kaikessa hiljaisuudessa kotisohvalle. Etukäteen ei voi tietää millainen olo just sulla tulee olemaan.



Mulla oli helppo punktio. Niillä lääkkeillä, joita sain, toimitus oli miellyttävämpi kuin tavallinen papa-koe selvin päin. Nukutustahan punktioon ei anneta, vaan vahva lääkitys, jonka vaikutuksen alla ei kävellä omin jaloin eikä oikein puhutakaan ymmärrettävästi.



Toimenpiteen jälkeen sain nukkua päätä selväksi tunnin ajan. Sen jälkeen sitä oli ehkä ulospäin tolkuissaan mutta vähän toistaitoiselta tuntui.



Ja lääkitys siis annetaan kämmenselästä suoneen (mulla jouduttiin vielä pistämään kahteen kohtaan, ennen kuin sopiva suoni löytyi), joten siinä sulla on toimenpiteen jälkeen teipattuna sidetuppo estämästä verenvuotoa, keskellä kämmenselkää. Jos sen ottaa liian aikaisin pois, niinkuin minä parin tunnin päästä tein, saattaa jäädä pitkäaikaiset mustelmat. Neulanreiät kämmenselässä säilyi myös yllättävän pitkään näkyvissä, viikkoja. Sun täytyy anoppilassa pitää lapasia.



Munasarjojen tietämissä kipua ei vielä punktiopäivänä ollut, eli istuminen ja liikkuminen sujui silloin vielä ihan normaalisti.

..että se siitä salailusta sitte :P Oliko sulla punktiopäivän jälkeen sitten kuin kipeänä munasarjat. Mulla hirvittää ja jännittää jo koko punktio.

Saamari, kirjoitin pitkän viestin, joka hävisi bittiavaruuteen...



Anteeksi, ei ollut tarkoitus pelästyttää sua!



Lähinnä tarkoitin, että kun etukäteen sitä toimenpidettä kuitenkin jännittää, sanoivat muut mitä tahansa, niin sen jälkeen sitä ehkä mieluiten vetäytyisi jonnekin tuntojansa kuulostelemaan kuin lähtisi sukulaisiin. Mut anoppilassa kukaan ei tule susta mitään huomaamaan, jos vain saat sen kämmenselän tupon jotenkin piiloon.



Otat vaikka tavallisen, ison laastarin mukaan, irrotat sen tupon kädestäsi anoppilan ovella ja laitat laastarin tilalle. Sit kerrot jonkun valkoisen valheen, missä olet vähän kättäsi satuttanut - jos sattuvat kysymään. Näin mä suunnittelin tekeväni, kun mun vanhempani kutsuivat käymään, eivätkä ne mustelmat ollet vielä hävinneet. Äiti vielä on ollut hoitoalalla, se olis kyllä tiennyt mistä on kyse.



Ei munasarjat punktiosta kipeydy, päinvastoin. Ne on epänormaalissa tilassa nyt, kun rakkuloita on kasvattu epätavallisen paljon ja ne ovat ahtaalla. Punktiossa rakkulat imaistaan tyhjiksi, ja alavatsan olo normalisoituu.



Minä toimin typerästi, kun kolmantena punktion jälkeisenä päivänä lähdin turhan reippaana siirtoon. Köröttelin bussissa siirtopäivän aikana yhteensä viitisen tuntia, ja kävelyä kertyi seitsemisen kilometriä. Punktiopistokohdat vissiin vähän aukesivat, tuli pikkuisen vuotoa, ja sit pari siirron jälkeistä päivää vessassa käynti oli vähän... no, hidasta. Ei karseita kipuja, vaan lähinnnä niin kuin olis ilmaa vatsassa. Ens kerralla aion ottaa rauhallisemmin.



Itse punktiossa lääkäri aina varoitti vähän etukäteen, milloin kirpaisee (kaksi kokonaista kertaa koko toimenpiteen aikana). Niin se varmaan sullakin tekee. Ällistyttää yhä, miten koko manööveri oli niin hujauksessa ohi - siis miten ihan oikeasti sen oli mahdollista käydä läpi kolmetoista munarakkulaa siinä ajassa? Ihmettelin sitä sillekin.



Mulla koko punktio+siirto -juttu meni kuin oppikirjoista, helposti. Mut tämä on siis vain vain mun yksi kokemukseni. Kaikenlaisista kokemuksistaan ihmiset kuitenkin kirjoittaa, mutta koeta olla stressaamatta muitten kokemuksilla itseäsi.



Muista vaan, että aina potilaana kannattaa tiedottaa sua hoitavia ihmisiä siitä, miltä susta tuntuu, ne ei muuten sitä tiedä. Jos pelottaa kamalasti etukäteen, sano siitä niille, ja jos jossain kohtaa tuntuisi kipua, niin kerro heti siitäkin. Siihen voit luottaa, että lääkitys on vahva ja hyvä!



Tsemppiä! Mulla on niin lähellä takana toi sama tilanne, että ymmärrän, että sua stressaa, mutta jos vain voit, niin koeta olla antamatta sille ylivaltaa. Onnea matkaan!

ihan totta että punktion jälkeen haluais olla rauhassa, mut aina se ei oo mahollista, ikävä kyllä :P kiva kuulla muiden kokemuksia niin osaa itse vähän varautua. Pitääpä muistaa ottaa elämä varovasti sitte punktion jälkeen :) Toivottavasti itelläki menis oppikirjojen mukaan koko touhu :) Missä päin sulla on tehty nämä hoidot? Onko kuin pitkään ollu jo "projekti" päällä? Ilmoittelehhan sitte tänne kun tiedät onnistuiko siirto? :) Meillä on yritystä takana viitisen vuotta ja nyt vuoden ajan ollu hoidot päällä. Ei mitään helppoja aikoja oo ollu.



T: Huono kirjoittaja ;)

Voi, mä en ole nyt mikään rohkaiseva esimerkki tässä suhteessa, mä en edes ehtinyt testata negaa kun menkat jo alkoi reilu viikko sitten. Mitään ei myöskään saatu pakkaseen, niin että sama rumba aloitetaan alusta muutaman välikierron jälkeen. Siihen nähdenhän tää on hyvä, että mulle operaatio oli helppo.



Punktio ja siirto tehtiin yksityisellä Helsingissä 15.4. ja nyt mä voin sanoa, että meillä on ollut yritystä 15.4. alkaen. Seitsemän vuoden seurustelun alusta on tiedetty, että mies ei voi enää saada lapsia, joten tää oli eka yritys. Lahjoitetuilla siittiöillä mennään siis.



Nyt vaan näyttää, että mun munasoluissanikin on jotain vikaa, kun ne jakaantuivat epänormaalisti ja yhdestätoista hädin tuskin se yksi saatiin siirtoon eikä mitään jäänyt. Seuraava IVF kokeillaan varmaan vähän eri lääkkeillä.



Mulle ei tehty inssejä, toivoin itse suoraan IVF:ää (iän puolesta sain jo valita). Sulla sit varmaan inssejä on takana, jos hoitoja on ollut vuoden verran mutta tää on vasta eka IVF?



Älä anna mun esimerkin masentaa, mulla on tosiaan joku ongelma, ei ton homman pitäis normaalisti noin mennä, että mitään ei jää. Eiköhän teillä käy parempi tuuri. Rankinta näin jälkeenpäin ajatellen on ollut epätietoisuus, niinkuin tietysti kaikessa muussakin aina, ei se fyysinen puoli hoidoista.

Mulle tehtiin ensimmäinen punktio helmikuussa, huonoin tuloksin. Kivulias ei toimenpide ollut, lääkkeet sen verran hyvät et ihan pihalla olin :) ja kotonakaan en ottanut kun yöks varuiks yhen särkylääkkeen. No nyt keskiviikkona tehtiin toinen punktio ja se tuntui pahemmalta kuin eka, vaikka lääkettä sain. Pari tuntia vietin sairaalassa ja sit kotiin, olo oli hyvä. Autossa iski väsymys ja loppumatkasta huono olo, luulin et tulee ylös mut ei onneks tullu. Sit nukuin kolme tuntia, otin särkylääkkeen, yöks otin toisen. Tänä aamuna ei juur kipuja, pientä tuntemusta oikealla puolella, päivällä otin vielä särkylääkkeen. Enempää en aio ottaa ja huomenna menen alkionsiirtoon. Molemmat kerrat oli siis erilaiset, mut ei jääny mitään pelkoa. Kipu lähinnä pistelyä.

Toivotan onnea ja älä turhaan jännitä, hyvin se menee!! :)

Aleksalle, juu mulla on inssejä neljä takana ja sit piti puol vuotta jonottaa IVF:ään. Tää on joo eka IVF ja toivotaan ettei toista tarvis :) Ihan totta että epätietoisuus on rankinta. Fyysisestihän näissä ei itellä silti tarvii oikeestaan tehä mitään. :)



Justus, pitääpä itelläki muistaa käyvä ostaan särkylääkkeitä valmiiksi :) hyvä kun "muistutit" ;) Yritän olla jännittämättä :) Peukkuja sulle :) toivottavasti tällä kertaa näkyy tulosta!! :)

Tuloksia näkyi siis ja tänään kävin alkionsiirrossa ja nyt vaan eletään normaalia elämää ja odotellaan :) Meille tehtiin siis ensin IVF ja nyt oli ICSI. IVF ei toiminut meidän kohdalla, vaikka kummassakaan ei todettua vikaa.

Muistathan että buranaa ei saa syödä, itse ostin panadol:a :)

Onnea vielä sulle kinderlos!! :)

Mä selvisin kokonaan ilman särkylääkkeitä, siks olin unohtaa ton: "Kipulääkkeeksi tarvittaessa parasetamolivalmisteet", lukee papereissa. Eli esim. just Panadol.



Justus, kuin sullakin tulee näin perään toinen IVF? Eiks teilläkään saatu mitään pakkaseen?

siis tapahtunut ekalla kerralla edes hedelmöitystä, saati et mitään ois pakkaseen menny. Sen takia nyt hedelmöityskeinona mikroinjektio ja sillä tuli tuloksia :)

Niin ja siis helmikuussa oli toi eka ja sit toisista kuukautisista sen jälkeen alkoi uus hoitojakso.

mulle mikä on ICSI ku mulla ei aivot raksuta eikä jaksa googlettaa? :)laiska ;) Oishan tuo särkylääke tieto varmaan omissa papereissakin lukenu, mutta ku tuntuu että mitään ei jää niistä mieleen vaikka lukenu monta kertaa. Meillä meinaa vastustaa koko juttu nyt, pe menin apteekkiin hakeen lääkkeitä nii eiköhän ollu respetissä yks hiton päivämäärä väärin ja resepti oli "vanha" vaikka meille oli tullu tammikuussa. Lääkkeitä en siis saanu, no nyt maanantai aamuna ennen sian pieremää täytyy sairaalalle sitte lähtä selvitteleen että saanko minä nyt sitte olleskaan lääkkeitä. (Apteekista eivät voineet uusia reseptiä). Perseestä tämmönen, ihan niinku ei ois muutenki asioita mietittävä!!

on siis mikroinjektio eli siis siittiö viedään munasoluun ohuen lasineulan avulla. IVF:ssä kun yritetään saada siittiö menemään omin avuin munasoluun maljalla niin tuossa "pakotetaan" siittiö sisään :)tosin ei ole sata varma sekään et hedelmöittyy, meillä nyt onneks niin kävi et hedelmöitty :)

Sullahan huono tuuri kävi, toivottavasti saat maanantaina uuden reseptin. Oli ollut lääkäri huolimaton :/ Juu kaikki ylimääränen murhe on kyl syvältä, tosiaan niin kuin Kinderlos sanoit ihan kuin ei ois muutakin mietittävää.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!! :)

...ja nyt jännitetään että hedelmöittyykö vaiko eikö. Ite punktio meni yllättävänki hyvin eikä ollu ollenkaan niin paha mitä alkuun pelkäsin. Nyt kun jaksais vaan makoilla nii kaikki ois hyvin :) meille sanottiin että tehään ivf ja icsi samalla kertaa, että toivottavasti jommalla kummalla onnistuu :)

Kappas, kinderlos, satuttiinkin ajoituksissa aika yksiin..! Mulle tehtiin toinen punktio neljä päivää sitten, ja se meni ihan yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin. Yhtään särkylääkettä en punktioitten tai siirtojen jälkeen ole tarvinut kummallakaan kerralla.



Sain eilen kaksi alkiota siirrossa, olivat luokkaa 2-3 ja hitaahkoja, joten eivät olisi niitä pakastaneet kuitenkaan.



Kiva kuulla ettei operaatio sullakaan vastannut kauhukuvia. Toivottavasti sulla käy parempi mäihä saldon suhteen kuin mulla (eiköhän, mä olen tällainen ongelmainen). Onnea siirtoon!

jouduin ottaan pari särkylääkettä. Toivottavasti meillä käy hyvin tässä, huomiseen asti joudutaan vielä tätä vaihetta jännittään. Yhtä jännittämistä tämä elämä tällä hetkellä. Plussa tuulia aleksa sinnepäin! ja kirjottelehhan sitten tännekki miten käy. Täältä huomenna kuuluu uutta tietoa :)

Minulle tehtiin ivf vuonna 2007. Punktio oli aika rankka kokemus, olin tosi kipeä sen jälkeen ja lääkkeet tekivät olon huonoksi ja voipuneeksi. Mutta seuraavana päivänä olo helpotti, ja kun siirtoon mentiin, en ollut enää varsinaisesti kipeä. Itse hoito meni hienosti, hormoneista ei tullut sivuvaikutuksia, eikä hyperiä myöskään. Tuoresiirrosta meille syntyi poika, kahden vuoden päästä tehtiin pas luonnolliseen kiertoon, ja poika tuli taas.



Tänään kävin hakemassa uuden kyytiläisen. Toiveet eivät ole hirveän korkealla, koko kevät yritettiin luonnolliseen kiertoon, mutta kroppa sekaisin, eikä kertaakaan päästy siirtoon asti. Nyt hormonikierrolla yritetään. Jotenkin tuntuu, että kun kahdesti on käynyt niin hyvä tuuri, ei voi enää kolmannella kerralla olla... Pakkasessa on vielä kaksi alkiota (samassa paketissa), joten yksi mahdollisuus on vielä jos tämä ei onnistu.



Tsemppiä teille muille!