>>SYYS04 torstai!<<
Kommentit (32)
Vai onko kaikki hulluilla päivillä?
Gallup: Ikävöitkö vauvavuotta?
Minä en. Tavallaan pieni on tarpeeksi vauva mulle vieläkin ja jos elämä tästä helpottaa, niin kyllä se on ihan tervetullutta:) Ihania nyyttejä rinsessat on olleet vauvana, mutta en oikeastaan kaipaa syliini sellaista ihan pikkuista kääröä enää. Nyt tuntuu, että on kiva kun lapset kasvaa, mutta miltähän tuntuu muutaman vuoden päästä:)
T: Ynis
Ikävöin ja en ikävöi. V:n kohdalla en ikävöi, poikulainen on ihanassa iässä ja elämä on niiiin paljon helpompaa nyt. Mutta uutta vauvakuumetta pukkaa. Olen miettinyt osaisinko tehdä joitakin asioita helpommin seuraavalla kerralla. Ainakin osaisin ehkä ennakoida allergioita, en antaisi lisämaitona tuttelia ihan pienelle, ja kokeilisin aikaisemmin aminohappopohjaisia korvikkeita jos maitoallergia ilmaantuu. Olisin alusta saakka varovaisempi kiinteiden aloituksen kanssa, ettei tulis näin takapakkia kuin V:n kanssa. seuraavalla lienee sitten ihan eri pulmat, kuten vaikkapa ummetus, jota aikanaan ihmettelin palstalla joillakin vauvoilla voivan esiintyä. kertakaikkisen outo vaiva meille.
tästä heitän gallupin monilapsisille? Oliko vauvavuosi seuraavan/seuraavien kanssa: helpompaa?/ raskaampaa?/ yhtä raskasta? kuin esikoisen.
tiivii
Tiiviin g: Meillä on toisen vauva-aika ollut suhteessa ehkä yhtä rankkaa kuin esikoisen kanssa. Tavallaan lapset on tosi samanlaisia, mutta toisaalta tosi erilaisia. Esikoinen on aina nukkunut yöt hyvin, mutta vauvana päikkärit oli kiven takana. Pikkurinsessa on nukkunut paremmin päikkäreitä, mutta etenkin keväällä yöt oli yhtä tuskaa. Esikoinen on aina syönyt huonosti, pikkurinsessa syö yleensä hyvin. Kumpikaan ei ole viihtynyt itsekseen, mutta pikkurinsessa on ollut riippuvaisempi äidistä kuin esikoinen ja tässä suhteessa on tuntunut rankemmalta nyt.
Täytyy sanoa, että etukäteen ei voi tietää tuleeko toisen kanssa helpompaa vai rankempaa. Teillä Tiivii on kuitenkin ollut sen verran rankka alku, että uskaltaisin toivoa toisen kanssa olevan helpompaa.
Ankkis, onko sulla menkat alkaneet vieläkään? Tuli mieleen, kun itellä taitaa olla jo yli 40 päivän kierto menossa. Koko ajan on sellainen olo, että vuoto alkaa millon vaan, mutta niin se vaan antaa odotuttaa itseään. Raskaana tuskin olen, joten testiä en ihan helpolla viitsi tehdä. Pitkä kierto on muutenkin mulle tuttua, vaikka ehdin ekasta kierrosta nyt hämääntyä jo (kun oli 30 päivää). Kolmansia menkkoja siis odottelen synnytyksen jälkeen.
Pikkurinsessa on nukkunut kohta 2h aamupäikkäreitä! Uskallan toivoa siltä osin hyvää hullujen päivien reissua. Pitäis saada esikoiselle talvikengät. Toivottavasti löytyy. Lähdetään suoraan päiväkodista. Saa nähdä mitä tyttö tykkää junasta, kun aikaisemmin yhtäkkiä pelkäsi koko ajatustakin. Anoppi onneksi lähtee mukaan!
T: Ynis, joka lähtee nyt syömään... (jo!)
Niin silloin ajattelin, että nyt kyllä kirjotan ja osallistun... mutta toisin kävi... Tuo touhu iita vie kaiket mehut. Niin ja sitten oli kylppäriremontti ja netti pimento, kun oltiin evakossa mummiloissa.
Pöpsy on siis jo 1 vuotta, siis snif iso tyttö. Siinä kai vastaus kalluppiin. Kyllä toisinaan kaipaan vauva aikoja niin nopeasti menivä. Mutta on tuo nyttenkin ihana, kun koko ajan oppii uutta.
Meillä siis jo kävellään ja touhutaan kaikkea. Kiipeillään, joka paikkaan. Piirretään pisteitä, viivoja ja ympyröitä. Kootaan palikkatornia ja ainakin hajoitetaan muiden kokoamat. Syödään tai ainakin sotketaan itse. Tutkitaan joka paikkaa, etenkin niitä kiellettyjä. Selitetään kovasti asioita, harmi vaan ettei kukaan oikein ymmärrä. Tosin kyllä sitä osataan käskyttääkin, tiukka sormi-osoitus ja tä! Koko päivä mennään kuin viipperä... :)
Joo taas täytyy mennä...
kukat vaarassa...
tai ainakin kukkamultaa suu täynnä...
Typy ja Pöpsy
Ai niin pitänee vielä mainita, että pikkukakkonen köllii toivottavasti masussa. Ensi viikolla ultraan, jippii, niin varmistuu asia.
Kiitokset kaikille rohkaisevista sanoista! Olette ihania!
Ei pitäisi etukäteen pelätä, vaan mennä nyt luottavaisin mielin tapaamaan hoitajaa ja uskoa kaiken sujuvan. Jos ei suju, niin töistä voi jäädä pois. Suomessa ei lapsiperhe joudu kuitenkaan nälkää näkemään. Ja tosiaan, olen sentään 4 päivää kotona ihan kokonaan. Se on kuitenkin aika paljon!
Jännittää kyllä kovasti huominen tapaaminen, joten yritän olla pahemmin sitä miettimättä. Tänään pitäisi kyllä miehen kanssa käydä läpi noita hoitosopimuksen kysymyksiä, että osaa sitten vastata niihin järkevästi.
Eilen käytiin hulluilla päivillä, mukaan tarttui Kepalle kamaa: rukkaset, body, housut, kurahousut ja yksi lelukin joululahjaksi. Meinasin siellä leluosastolla hurahtaa ja ostella vaikka mitä, sitten onneksi järki palasi päähän. Reiman pukuja ei enää ollut, kas kummaa. Tänäänkin käytiin, mutta en ostanut kuin kynttilälyhdyn. Karkitkin jäi kauppaa, kun housut kiristi niin ikävästi aamulla...
Odottelen juuri allergiatestin tulosta, lääkärin pitäisi soittaa. En tiedä, mitä sitten jatkossa tulee. Luulenpa vaan, että ei testeissä mitään näy. Kaksi yötä on mennyt niin hyvin ja maitoa on syöty aika paljonkin, eli ei ainakaan masukipuja ole.
Yniksen G: En kaipaa vauva-aikaa. Se oli NIIN raskasta. Hirveä huoli pienestä, vaikka kaikki oli hyvin. Karmaiseva väsymys. Hirvittävät syyllisyyden tunteet. Imetys oli hankalaa. Sitten 3,5 kk iästä mahavaivat huolestutti lisää. Vaikka nyytti oli maailman suloisin, niin kyllä se vei musta mehut ihan kokonaan. Ehkä aika ei ole vielä minulla kullannut muistoja. Nyt on mukavaa, kun Kepan kanssa voi jutella ja touhuta, siitä on tullut " oma itsensä" . Toisaalta sitten olihan se aika ihanaa pidellä sellaista vauvantuoksuista nappisilmää sykyssä ja ihmetellä sen oloa...
Minä täällä olen leikannut kauheasti vaippakankaita, äitini oli ostanut ompelukoneen, joten aion viikonloppuna mummulassa huristella sillä oikein urakalla! Oma kone on sellainen rotisko, että aina harmittaa, kun ompelee.
Kiitokset vielä tuesta,
Leppis
kamala yö takana, poika itki ja valvoi aamu neljään.... Löysät - ja viidennet kakatkin teki yöllä, mitä ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Ja nyt sillä vuotaa nenä.
muuten oma olo helpotti, kun purnasin miehelle illalla, ja se kuunteli ja myönteli kiltisti ja kehui mua.... sit palkitsin itseni saunalla ja olo oli jo paljon parempi.
galluppiin, m' ä kyllä kaipaan kovasti vauvavuotta. Meillä se vuosi tai ekat 9 kk oli niin helppoja, ja tuntuu että nyt on Paljon rankempaa. Poika itkee paljon enemmän nyt ja takertuu muhun ja kiukuttelee.
pakko mennä, kamala huuto alkoi taas...
b
Allergiatesteistä soitettu, maito ja omena (jotka olivat epäiltyjen ykkösinä) näyttivät normaalia. Mutta, mites on, näyttääkö verikoe totuuden?
Joka tapauksessa saatiin lähete lastenklinikalle, koska lääkärin mielestä ei ole missään tapauksessa normaalia, että kakka tulee 5 kertaa päivässä ja on vihreää. Hyvä juttu, saadaan (ehkä) asiaan selvyyttä.
Leppis
Ensin muiden napaan;
Tea, paranemisia!
T-P ja Mersu, jaksuja ja todella nopeata paranemista molempien selälle!
Bertan pojalle vatsan rauhoittumista!
Typylle onnittelut masuasukista!
Aavis, jaksa vielä tämä päivä, huomennahan on jo mies vieressä!! Ja ne vanhemmat! Yritän laittaa ajo-ohjettatänään jos vaikka olisi tarvetta.. ;-)
Saamuska, Sini, pyllykiitäjä, on noussut vasta muutaman viikon pystyyn. Nyt menee jo tanakasti puita pitkin. Kaikilla tuntui olevan kova huoli pystyynnoususta ja kävelystä. Minulla ei. Isänsä on ollut 1v 2kk ennenkuin on kävellyt ja tyttö näyttää menevän yhtä verkkaiseen tahtiin. Nyt olen alkanut toivoa että oppisi jo pian kävelemään kun kantaminen alkaa käydä raskaaksi. Vatsaa minulla kun alkaa olla jo aika lailla!
Gallub; vauva-aikaa ei ole ikävä. Koin sen raskaana. Meni niin kauan ennenkuin pystyin istua, imettäminen makuuasennosta sitoi aluksi täysin kotiin, myöhemmin pääsin vähän liikkumaan Sini söi 1.5h välein ja pullo ei kelvanut aina tissiä, lisäksi Sini oli sylivauva. Aina sylissä, nukkui 15 min päikkäripätkiä 4kk ikään asti jolloin alkoi helpottaa ja silloin tämä nettailukin sitten vasta alkoi.. Pelkkää vali- valia siis! Sorry! Mutta optimistinä luulen että tämä masukki on sellainen joka nukkuu, syö ja köllii hereillä ollessaan tyytyväisenä lattialla.. Heh, heh..
Ensimmäistä kertaa käväistiin tänään perhekerhossa. Sini viihtyi ja äiti myös. Oli paljon tuttuja, pikkupaikkakunnalla kun kaikki tuntee kaikki.. Sini nukkuu nyt pinniksessään fleesehaalareissaan, en malttanut alkaa riisumaan kun nukkui kuin tukki automatkan jälkeen. Pelasin varman päälle, etten ainakaan herätä riisumisella!
Enkeli, minulla meni pupu pöksyyn! Ainut asia mikä minua Helsinkiin vetää, on syysmammojen sankan poppoon tapaaminen. Kavereita asuu Forssassa, siellä tulee aina silloin tällöin käytyä, joten jospa joskus onnistuisi syysmammojen tapaaminen sillä reissulla.. Saisin miehen kuskiksi ja oppaaksi. Ja pääsisin elämäni ensimmäistä kertaa Ikeaan.. Alustavasti mies suostuikin! ;-) Ilmoittelen kyllä hyvissä ajoin. Kaveripariskunta kun on yrittäjiä, niin yleensä tapaaminen tiedetään n. 2kk ennen h-hetkeä. :-)
Tulihan tästä taas romaani.. Miksen ikinä osaa hoitaa tätä hommaa lyhyesti??
Lila75 rv20 ja Sini
Ikävöinkö vauva-aikaa : EN !!!! Lintsun kohdalla se oli niiiin raskasta ainakin eka puol-vuotta. Samoin kuin Jatulla mullakin tuli ihan fyysisiä oireita väsymyksestä kun roikotti huutavaa vauvaa aamusta iltaan. Se väsymys oli kamalaa, kuvotti koko ajan ja paleli, laihduin tosi nopeesti aika paljon kun kaikki ruoka yökötti. Esikon kanssa en saanu mitään tehtyä moneen kuukauteen ja siitä oli tosi paha mieli. Parisuhdetta ei ollu olemassa ainakaan ekaan puoleen vuoteen, vauva imi kaikki mehut kummastakin. Nykyään Lintsu on Leppiksen sanoin " oma itsensä" eläväinen kyllä ja lujan tahdon omaava, elo on niin paljon helpompaa nykyään ja se on ihanaa.
Eka ja toka ipana : Esikoisen vauva-aika oli paljon helpompi, oli suurimmaksi osaksi tyytyväinen vauva (tai sitten aika on kuultanut muistot). Raskaudetkin meni niin että esikosta en voinut pahoin, eikä muitakaan ongelmia ollut. Lintsusta halailin pönttöä, närästi, liitoskivut oli aika pahat, naistenklinikalla kävin suppareitten takia vko:lla 34.
Hilu
Selkäkipuinen ilmottautuu! Eilinen päivä oli kyllä ihan tuskaa. Onneksi oli se kodinhoitaja apuna. Ilman sitä en olis kyllä pärjännyt. Aamulla oikein odotin, että tulis jo. Se kävi kaks kertaa pihalla Onnin kanssa, teki ruuan ja imuroi. Minä kyllä nukutin Onnin mutta se kävi niin helposti, että selkä kesti sen. Illan sitten vaan makasin kun mies tuli kotiin.
Eilen en saanut oikein syödäkään mitään kun piti tyhjentää suoli tämän aamuista röntgeniä varten. Sekin kiristi pinnaa eilen sitten. Röntgen oli sitten tänään ja huomenissa toivottavasti kuulen mitä kuvat näyttää.
Kumma tää selkä. On vaivannut ainakin 6 vuotta, joskin yks vika siitä on löydetty jo 10v sitten. Silloin selkä ei kipuillut. NÄin kovaa ja pitkäkestoista kipua ei ole koskaan ollut, nämä surkastuneet lihakset varmasti edesauttaa tätä surkeaa tilannetta. Tänään oon ollu niin poikki ja oikein on hermoon ottanut (ainakin kuvainnollisesti), jatkuva kipu on niin sietämätöntä! Ja lääkkeitä en ole oikein buranaa kummempia uskaltanut ottaa kun niistä tulee ihan pönttö olo. Yöllä herää jokaiseen kyljen kääntöön, joten se unista sitten.
Ja tämä omasta navasta.
Vauva-aikaa en kaipaa. Tosin olishan se kiva pidellä pientä ihanalle tuoksuvaa pakettia sylissä. Ja olis ihana yrittää tehdä kaikki asiat toisin, oikein. Imetys yms. Mutta eihän sitä tiedä, onnistuisko se. Toisaalta pienen pieni vauva-lämpö (ei kuume:)) välillä nostaa päätään. Tai oikeastaan ajattelen sitä niin, että aika pienellä ikäerolla olis järkevää yrittää saada lapset. Mutta ei vielä kuitenkaan... Kaverilla on kahdella ekalla lapsella ikäeroa 1v 10kk ja sanoi just, että sitä sillon aikanaan ajatteli, että esikoinen on jo sitten iso, kun vauva syntyy. Mutta ei niin sitten ollutkaan, vaan talossa oli 2 vaippaikäistä. Eli toisaalta itsekin haluaa nauttia ja antaa Onninkin nauttia tästä ajasta mutta toisaaltaa... LYÖKÄÄ MUA HALOLLA PÄÄHÄN!!! Että lopettaisin tämmöset haihattelut. Meillehän ei pitänyt tulla ikinä toista lasta:)
Kaikille tasapuolisesti jaksamista! Ainakin Tea oli jonkun pöpön kourissa ja väsyneitäkin joukkoon mahtuu. Lemonalle ja Pilelle onskua, että lapset on terveitä!
T-P
Leppis: Siks just kysyinkin että miten Kepan kanssa edetään jos (kun) testit ei näytäkään mitään... Siis ei ole mitään takeita että negatiivinen verikokeen tulos allergian suhteen tarkoittais oikeasti negatiivista. Sehän näistä tekee niin vaikeita. Ja kuitenkin JOKAINEN negatiivinen vastaus lisää äidin epävarmuutta vaistojensa seuraamisessa..... Siis trust me, tuolla käyty... Sassahan ei ole veri- eikä prick-testin mukaan allerginen kuin maidolle ja munalle... Ja ei IHAN pidä paikkaansa :(
En siis tietty tarkoita että teillä KANSSA niin olis mutta kunhan kerron esimerkkiä :) Toivon tosiaan ettei Kepalla olis MITÄÄN allergiaa. Eikä kellään muullakaan. Eikä meilläkään......
Jos joku muuten haluaa purkaa allergia-tuntojaan tai jotain ns. vertaistukee aiheesta ni ei muuta ku privaa tulemaan :)
kerppu-72@luukku.com
Gallupit: En ikävöi vauva-vuotta. En, huh. PIentä kääröä ehkä mut en sitä todellisuutta...
Esikoisen kanssa KAIKKI oli helpompaa. Mut tää on niin erilainen tilanne. Alllergioiden ja sairasteluiden lisäksi Sassa on miljoona kertaa vaativampi, vauhdikkaampi ja jästipäisempi kuin veljensä. Kehen lie tullut??? Tarttis varmaan kattoo peiliin ;-)
Meidän lapset on tässä. En uskalla edes ajatella että moiseen myllyyn itteni vielä pistäisin...
Kerppu, pää tyhjenee...
ai joo, kävin pistään lidliin " omaisuuden" . Hesarin mainoksessa oli paljon kivoja juttuja, esim. tosi halpoja askartelu-settejä. Niitä sitten sieltä hamstrasin :) Ostin myös kaksi neuletta itelleni ja yhdet rintsikat (liilat!) ja sisäpelikengät, jne........ Stringit jäi edelleen odottamaan 20kilon laihdutusoperaation lopputulosta... (millähän vuosikymmenellä...???)
Tosin pyykit odottaa, mutta pikaisesti yritän kirjottaa, jos Neaki viel nukkuis! Nealla alkoi räkä valua virtanaan aamulla, olikin yön nukkunut huonosti ja koko aamun kiukutellut. Palautuipa mieleen maanantain kerhoreissu, jonne eräs äiti tuli lapsensa kanssa sanoen: meil on flunssa, mut tultiin silti. No kiva kun tulitte, nyt meilläkin on oikein mukavaa kun Nea taas nuhassa. :( No toki on voinut muualtakin tarttua, mut en silti ymmärrä, et ihan kipeenä pitää tulla kerhoon. Äitikään ei pitäny kättään suun edessä, vaan yski kaikkia lapsia päin. : / No toivon mukaan ei kestä kauan tää sairastelu. Harmittää vietävästi, jos ei la voida mennä kaverin synttäreille. Eilen ravasin kaupungilla lahjaa ostamassa ja ois niin kivaa mennä..
Leppis. hyvä kun saitte lähetteen ja toivottavasti pian jotain selviää! Verikokeet ei välttämättä näytä allergiaa, Nealla ei mitään näkynyt..
T-P, hyvä et oot saanu apua! Toivottavasti paranet pian!
Lila, juu, ilmottele, ku oot Hesaan tulossa! :)
Ynis, miten jaksat Hulluilla Päivillä lasten kanssa, apua! :) Mä tulin hulluksi jo eilen kun vaan käännähdin minuutissa Stockan kosmetiikkaosastolla ja käännyin takas! Huom, ja ilman Neaa! :) No, Nea ei tykkääkään shoppailusta, vaan huutaa! Siksi ihanaa oli eilenkin rauhassa olla kaupoilla!
Jatu, ens viikosta en viel osaa sanoo sittenkään, ku ollaa la menos siskon kans Kouvolaa mun isää kattoo.. Pitää kysellä viel mieheltä, et viittiikö kahtena peräkkäisenä päivänä jäädä kaksin Nean kans. Oliko ke to pe la ne päivät?
Samarin, eiköhän se Antsakin pian ponnahda seisomaan. Neakin nousi ihan yhtäkkiä! Tosin mies oli hauska, kun se sitä ennen joitain kertoja näytti mallia, et miten noustaa..eka toinen jalka ja sit toinen ja Nea yritti perässä! :)
G:En kaipaa vauva-aikaa. Tai siis jäin kaipaamaan sitä, et ois voinu nauttia pienestä ihanasta nyytistä, mut ku oli kamalaa, ni oli kamalaa. Ei voi mitään. Ja se kamaluus jatkui AIKA kauan, viel yli puolen vuoden. 4kk iässä Nea alko nukkuu päikkäreitä, se helpotti paljon, mut nyt vasta ku Nean allergiat helpotti ja oppi itse liikkumaan, ni elämä muuttu aika lailla. Muutenhan se oli sitä, et missään ei viihdytty. Nyt on ihanaa, ku tyttö on niin iloinen, puuhailee itsekseenkin ja on vaan suloinen ja seurallinen! :) Aika ei ole kullannut muistoja, mutta silti on vauvakuume ja toive, että jos joskus toinen lapsi tulee, ni se ois helpompi tapaus heti alkuun!
Palstalla ollut kyllä hiljaista..mikäs juttu tää on!!?? Nyt tänne kaikki!! :) Mulla tosin viikonloppuna voi palstailu jäädä ku ne vieraat tulee. Mut pyykit narulla kutsuvat nimeäni..pläääh..on mentävä!
Enkeli1 ja Nea
ensin:
T-P ja Mersu, selkävaivoihin jaksua...
Bertta, toivottasti masu rauhoittuu.
Typylle onnittelut plussaamisesta ja masuasukista!
G: en kaipaa vauvavuotta, mukavampi kun lapsi liikkuu ja touhuaa itekseenkin ja veljen kanssa (tai terrorisoi sen leikkejä). Syöminenkin sujuu jo itse niin saa itse syödä suunnilleen rauhassa. Niitä ekoja vauvaviikoja kaipaan, kun vauva vaan tuhisi ja nukkui ja söi. Kahdesta kuusta eteenpäin rintaraivoamista, imetyksen lopetustuskaa, masuvaivoja, yöllisiä syöttämisiä...en kaipaa en. Onhan toki ihania muistoja, mutta aika rankkaahan se on kun ei saa nukkua kunnolla.
Kahden kanssa, sinähän tuo menee samassa toinenkin. Isompi oli 1,5v kun vauva syntyi niin osasihan tuo syödä ja touhuta itsekseen. Mua ihmetyttää se miksi on muka vaikeeta kun on kaksi vaipallista? mikä siinä muka vaikeeta on, sen kun vaihtaa kun tarvetta on jne. Meillä edelleen tuo 2,5 v ei osaa paottailla, joten oon tottunut asiaan, eipähän tarvii muistaa muistuttaa että menee potallle eikä luututa pissoja lattialta jatkuasti, kuten silloin kun kokeiltiin vaipattomuutta. Vaippavuori on kyl melkoinen ja rahanmeno, mutta silti, ei mikään ongelma :) Esikoinen alkoi nukkua paremmin kun vauva syntyi. En mä osaa oikein vertaillakaan, molemmat on heränneet öisin monta kertaa syömään, esikoinen lopetti yösyömiset itse 7 kk iässä, Nyttynen nyt (toivottavasti), päiväunet ovat nukkuneet hyvin ja tähän asti yhdessäkin. Nyt esikoinen protestoie ttei nuku mutta on sitten ihan hullu illalla kun käy ylikierroksilla, ei mitään rajaa hyppimisellä tai kiusaamisella. Mutta mites pakottat jos ei nuku. Oikeestaan odotan vielä, että Nyttynen aksvaisi jotta leikit alkaisi sujua paremmin ja saisi enempis omaa aikaa päivällä. Toki nuo on aikalailla itsenäisiä eli touhuavat hyvin ilman minuakin. Kerhoissa käyntiä muuten suosittelen todellakin! Esikoinen oli alussa sielläkin niin mussa kiinni mutta nyt touhuaa muiden kanssa ja menee heti leikkiin eikä vingu mua mukaan. Nyttynen ei ujostele ketään vaan konttaa sekaan :) Hyvää harjoittelua kun ajttelee hoitoon menoakin, käymme 2x vkossa perhekahvilassa ja kerran srk:n kerhossa. Kivaa vaihtelua ja kavereita, juuri kävivät eka kertaa yhdet lapset sieltä kerhosta kylässä. Vähän reviiritkin laajenee ja lapset saa kamuja. Nyt jo surettaa kun ei pääse sit enää niihin hetkiin kun menee töihin ja jää retketkin tekemättä...
Viime yö nukuttiin, kipii! En tiä oliko sattumien summa mutta hyvin nukkui. Herätin aiemmin unilta päivällä plus siirsin pinniksen kiinni miedän sänkyyn ja ei ees kitissyt kun laittoi nukkumaan, luxusta kun vertaa viimeiseen 4 huutoiltaan tai yöhön.
Nyt syömään, nälkä kurnuttaa.
Tuttis
Vauva aikaa. Juuri tänään katteli kuvia vauva-ajoista, enkä muista niistä, kun sumua. En edes muista miltä tyttö näytti, yritin vaan saada tyytyväiseksi. Ehkä sitä ei muista siksi, että oli koko ajan niin läheisessä kontaksissa, neiti kiinni rintaa vasten. Mihinkään ei viitsinyt lähteä, kun aina piti olla tissi suussa tai muuten itkettiin. Eli voi sanoa Enkelille ja Lilalle, että tietää mitä se on. 4,5 kk meillä kesti iltahuutoa ja 7 kk asti kärttyilyä ja sitten kaikki muuttui. Olisi niin mukavaa ehkä vielä joskus saada pieni käärö, mutta en tiedä uskaltaako. Lila75 oot tosi rohkee! Olis ihana kokea joskus olla tyytyväisen vauvan äiti, varmaan kokis olevansa tosi hyvä äiti. Vitsit, tää aihe nostattaa mulla aina kyyneleet silmiin. Miks mun lapsen piti huutaa. Minä, kun ajattelin ettei mun lapsen sitten tarvitse huutaa, kun hoidan sitä niin hyvin (nukutan vieressä, kannan, imetän jne..) Toisin kuiteski kävi ja sen olen ottanut todi raskaasti.
Käytiin tänään hammashoitajalla, turha käynti, hitsi ! Rupesi tietty imetyksestä pulputtamaan, että kait olet pian ajatellut lopettaa. Kyllä mua otti päähän, kun ei sitä nyt pysty vaan hampaita tän tissitakiaisen kanssa ajatella. Varmaan on kariesbakteerikin miljoona kertaa päässyt neidin suuhun pomppaamaan. Mua masensi se käynti !
eilinen ja tää päivä on ollu tosi kivoja. Tytteli on ollu niin iloisella päällä ja rallatellut vaan. Toinen yläkulma pulpahti esiin ja siitä seurasi hyväntuuliset päivät. Hammahoitaja sanoi, että toinen yläkulma on pian tuloillaan, joten kärttypäiviä odotellessa.
Mulla kans taitaa hullut päivät jäädä väliin. Meijän neiti alkaa siellä kiljumaan ja äitille tulee TAAS huono omatunto, kun lapsi joutuu moista kestämään. On tää ihan tarpeex hullua päivää täällä kotona. Yksin olis kyl kiva päästä pyörähtämään. Täytyy anoa vähä mammavapaata...
Tänään ulkoiltiin metsässä, syötiin puolukoita (vähän jo käyneitä semmosia) ja heiteltiin lehtiä teiden varsilla. Äitin pitää ottaa syliin paljon lehtiä ja tiputtaa niitä pään päälle samalla laulaen " lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on" ...On tää syksy niin ihanan värikästä ja raikasta aikaa, lapsen saannin jälkeen oo herännyt syksyyn ihan toisella tavalla.
Silakkapihvit ja perunat odottelee ja neitikin taas herää, joten palaillaan.
Olis kyllä tosi mukava tavata teitä muita (Levi kyllä nyt jää, mutta eteläntreffeihin tahtoisin mukaan).
Ihania syyspäiviä toivotellen :)
Hulluilla päivillä kävastiin ja jotain tuli mukaan,aika pientä kyllä.Karkkia ei!Varmistin ettei tule lipsahdus tunkemalla farkut jalkaani ennen lähtöä-Ei ollu kaunis näky!!
Enkeli:Must ois niin ihaan mennä Hulluille päiville ilman lasta,sillee ihan tykkään siitä tungoksesta...Ens viikol to,pe,la kävis.
Ei päästy tänää kuvaa :-( Typyl valuu räkä ni ei sitä viiti kuvata..ens viikol sit.Mua ärsyttää et kuvaus siirtyy ja siirtyy,varsinkin siks ku typyl on nyt alkanu tukka kasvaa ja se on jokapäivä vähemmän kalju!!Miehen mielest ei ole sitä pelkoo,mut kyl sil on nyt enempi tukkaa ku kuukaus sitte!!!
Leppis:Meil ei verikokeet näyttäny mitää,eikä prickit ja allergiaa on.
Gallupit illal....
jatu
yläkertaan kirjottamaan, kun isi ja pikkuneiti niin söpösti lueskeli kirjoja.
Vanhat gallupit jäi kesken ja jatkelen nyt niitä. Mun vanhemmista isi oli oikea lepsukka, ei koskaan korottanut mulle edes ääntää ja kertoi aina hakevansa isin pikku rinsessalle vaikka kuun taivaalta. Äiti taas oli se, joka piti jöötä, jos tarve vaati. Äidin kanssa ollaan jälkeenpäin paljon keskusteltukin mun lapsuudesta ja sen äitiydestä. Äidin mielestä hän ei aina oikein osannut mun kanssa vetää oikeesta narusta. Toisin sanoen lähti mun kanssa turhan helposti väittelemään ja unohti olla aikuinen. Omasta mielestään äiti oli aika epäjohdonmukainen, välillä mentiin tosi pitkän matkaa periksi antamalla ja sitten taas toisen hetkenä tuli stoppi yllättävän jyrkästi. Äiti kertoi välillä oikeen " pelänneensä" mua, kun olin niin topakka kiukkuilija.
Toivoisin lapselleni, että äiti on läsnä, kuuntelee ja kertoo asioista (yhdessä ihmettelyä). Haluaisin, että isistä ja äidistä jäisi " touhumuistoja" . Äidin sydäntä varmasti lämmittäisi nähdä oman lapsen tulevan toimeen toisten lasten kanssa ja ottavan heidät leikeissä huomioon. Silloin voisi varmaan vähän itseään olalle taputella. Toivottavasti jaksaisin olla suht kärivällinen äiti, enkä koskaan sortuisi käyttämään väkivaltaa.
Vauva-ajan jälkeen ei ole ollut suurempia huolia, mutta ainahan sitä miettii, miten antaisi omalleen mahdollisimman hyvät ja vahvat avut elämälle. Haluaisin, että tytteli olisi aikuisena tyytyväinen itseensä ja elämäänsä. Mitenhän sen saisi aikaan, siinäpä mielenkiintoinen kysymys. No emmeköhän me kaikki parhaamme yritä ja toivottavasti sillä tulee ihan hyvää jälkeä :)
Saatan jatkella taas illalla
että pinouduitteko silloin lasten vauva-aikana? Siis muihin kuin syysmammoihin. Ja miten pinoutumisten ja porukan kävi? Hiipuiko pikku hiljaa ja yksi toisensa jälkeen katosi? Nimimerkillä, hiipuukohan joskus syysmammatkin.. Kääk!
Lila75
...eilenkin oli kovin hiljaista.
Leppikselle ISO HALAUS, tosiaan, todennäköisesti vuodenvaiheessa stemppaat meitä muita tuskailijoita. ja, mä olen kyllä sitä mieltä että kotiin jääminen ei vain usein todellakaan kaikille äideille ole mahdollista vaikka kuinka ois halua, talous asiat järjestettäis ja elettäis tiukasti. siksi on hieman ärsyttävää että arvon lastenpsykiatriherrat kertovat totuuksista 3vuoden kotihoidosta.
Tuskittelin koko päivä töihinmeoajatusta ja sitten piti tietty tilittää sitä miehelle illalla. Pohditiin vaihtoehtoja, olis sekin vaihtoehto että mies jäisi vuodenvaihteesta kotiin joksiki aikaa. sit kyllä mu pitäis tehdä täyttä päivää, eipä sekään oikein huokuttele. jo alkaa houkutteleen kakkosen teko, jotta töissäolo ei liian pitkäksi menisi.äääh, mies ei ole oikein halukas vielä, haluu kuulemma varmistaa ettei kesäkuussa ole kärttyistä vaimoa ja heinäkuussa huutavaa uutta vauvaa talossa. mä kyllä yritin sanoa ette noi vauvat yleensä tule kuin naps vaan tilauksesta vaan toisinaan toimitusajat voivat olla pitkiä. (tosin tätä vakuuttelin kun V:tä alettiin toivoa eikä siinä kauaa ihmetelty ja odoteltu ennen kuin olin raskaana).
Oisko neuvoja, pitäiskö alkaa tsemppaamaan kotihengettärenä, vaikka leipois omenaiirakkaa illalla. Että jotta mies huomaisi kuinka arvokasta on se että äityli hoitelee kotia.
Lempi-Ilona puhui jälleen viisaita sanoja aiheesta.
Meillä neuvolapäivä tänään, jänittää miten V on kasvanut huippumamu-neocatella!
tiivii ja poikulainen