meidän tarina "kun toista lasta ei kuulunutkaan"
Hei
toivottavasti viestini antaisi toivoa toisen lapsen saamiseen kun luette tämän meidän tarinan. meidän esikoinen oli vuoden vanha, kun ajattelimme että toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. meni kuukausi ja toinenkin, eikä mitään tapahtunut. sitten noin reilun vuoden kuluttua tein positiivisen raskaustestin ja ilo oli valtava. kunnes rv7 tuli keskenmeno. Sen jälkeen noin vuoden verran ja taas keskenmeno ihan alkumetreillä. toivoa ei oikein ollut ja ajattelin että emme toista lasta saa ikinä. sitten esikoisemme ollessa reilun 4vuoden ikäinen tein taas positiivisen testin. siinä kierrossa olimme "puuhastelleet" vain kaksi kertaa ja olimme jo siinä vaiheessa luovuttaneet päivien laskemisen "koskahan otollisin aika" olimme jotenkin tai ainakin minä sopeutunut että olemme yksi lapsinen perhe. Sitten yllättäen huomasin olevani raskaana..ajatukset olivat siinä vaiheessa jo että "ei en kestä taas pitää käydä läpi uusi keskenmeno" mutta uskokaa tai älkää tänä päivänä meillä tepastelee ihan pikku neiti yksi vuotta jolla on maailman ihanin isoveli 6vuotta:) kun saimme tyttäremme ensi kertaa syliimme, ei sitä voinut uskoa todeksi. odotuksen loppumetreille saakka pelkäsin koko ajan että jos jotain pahaa taphtuu, emmekä saisikaan tätä vauvaa..kaikki meni kuitenkin hyvin ja nyt olemmekin miettineet uskallammeko toivoa enää kolmatta lasta, koska meillähän on jo nämä kaksi ihanaa kultanuppua. toivon teille kaikille mukavaa kesää ja älkää menettäkö toivoanne koskaan..