3,5 - 4,5 -vuotias lapsi kotihoidossa

tästä onkin ollut kovaa käden vääntöä lähiaikoina tällä palstalla. Lyhyesti voisin kertoa että meillä tyttö oli 4v5kk kun pikku veikka syntyi ja hän jäi samalla päiväkodista kotiin kanssamme. Meillä tyttö on tosi vilkas ja kaipaa jatkuvasti jotain tekemistä. Yksin ei suostu juurikaan leikkimään nykyisin ja kaipaa koko ajan jotain kaveria seurakseen. Hän käy kerhossa 3 kertaa viikossa ja lisäksi sitten puistoillaan parina päivänä mutta ei se tunnu riittävän. TÄmän ikäisiä on hirveän vähän kotihoidossa joten päivisin ei paljon seuraa ole kun kaikki on päiväkodissa.



Jos saisin valita uudelleen. Pitäisin tytön päiväkodissa. Aikaa eikä energiaa ei meikäläisellä ainakaan tunnu koko ajan löytyvän valvottujen öiden jälkeen siihen että koko päiväisesti olisin tytön leikkikaverina.



Ehkä rauhallisemmalle lapselle kotihoito toimii tämänkin ikäisellä. Meillä tyttö ainakin kysylee usein että millon mä pääsen päiväkotiin ku siel on nii kivaa ja paljon kavereita.



Shania82 ja tyttö 4v 10kk ja poika 5kk

aamulla kerho ja samoina päivina sitten illasta baletti ja jumppa. Pojalla vain jumppa. Itsekseen leikkivät pääasiassa ja paljon ollaan ulkona. Askarrellaan tai maalataan tms. silloin tällöin. Kamalasti ei ole tarvinnut noille tekemistä keksiä mutta meillä tietysti tilannetta helpottaa se että noista on seuraa toisilleen jo. Aikanaan kun keskimmäinen oli vauva ja esikoinen hoidosta pois jäädessään 2v4kk joutui häntä enemmän viihdyttämään. Jos nyt olisin kotiin jäämässä niin ottaisin kyllä lapset pois hoidosta sillä ovat nauttineet laiskoista päivistä ja omaan tahtiin elämisestä. Ja oman ikäistä leikkiseuraa ollaan saatu kun ollaan sitä hiukan kauempaa etsitty.

Meillä poika jäi kotihoitoon kun oli 2 v 8 kk ja sen jälkeen kävi päiväkodissa kerran viikossa kunnes halusi lopettaa sen 3 v ja 5 kk iässä. Sen jälkeen ollut kotihoidossa (nyt 4 v 3 kk) ja viihtyy loistavasti. Ei edes käy vielä kerhossa, toivon mukaan mahtuu ryhmään keväällä.



Meillä on serkkuja paljon (olivat mm. tänään meillä koko päivän hoidossa, samanikäinen poika ja isompi tyttö) ja lisäksi naapurustossa on leikkikavereita. Poika käy kerran viikossa temppukerhossa isin kanssa. Luonteeltaan erittäin rauhallinen ja viihtyy yksin leikkien, tykkää myös leikkiä pikkusiskon kanssa. Eli meillä ei minkäänlaista ongelmaa vaikka onkin " vain" kotona siis siivoamassa, laittelemassa pyykkejä, ulkoilemassa, tekemässä lumiukkoja, pyöräilemässä, käymässä kaupungissa ja kaupassa, leipomassa, askartelemassa jne. ;-)



Meillä ei tule päiväkoti heti kysymykseenkään kun menen takaisin töihin, yritän löytää rauhalliselle pojallemme ja siskolle jonkun pienen ryhmän tai palkkaan hoitajan kotiin. En halua häntä ainakaan isoon päiväkotiin. Vaikka viihtyi kyllä pk:ssakin hyvin kun oli siellä puolitoista vuotta. Sielläkin enimmäkseen leikki yksin tai hoitajien kanssa.

Vastauksiasi on ilo lukea ja suurkiitos että jo toistamiseen jaat kokemuksesi kanssani! Tämä koko hoitokuvio askarruttaa mieltäni kovasti, vaikkei tosiaan meillä vielä ihan ajankohtainen olekaan (toinen tulossa vasta elokuussa). Meille tämä toinen on tietynlainen " yllätysvauva" , joten en ehtinyt riittävästi pureskelemaan asiaa, ennenkuin jo olinkin raskaana.

Meidän poika on samantyyppinen kuin sinunkin, rauhallinen ja vähän hitaastilämpenevä. Hän on kuitenkin reipastunut pph:lla paljon ja siksikin mietityttää, onko oikein ottaa hänet taas jossain välissä kotiin. En ole myöskään itse kovin kotona viihtyvää tyyppiä ja sekin pelottaa, että riittääkö energiaa ja ideoita keksiä esikoiselle tekemistä. Mutta oli siis ihana kuulla, että sinun poikasi on viihtynyt ihan kotioloissakin. Ehkä se ei siis ole mitenkään mahdotonta.

Tuoksuvadelma:

Meillä poika jäi kotihoitoon kun oli 2 v 8 kk ja sen jälkeen kävi päiväkodissa kerran viikossa kunnes halusi lopettaa sen 3 v ja 5 kk iässä. Sen jälkeen ollut kotihoidossa (nyt 4 v 3 kk) ja viihtyy loistavasti. Ei edes käy vielä kerhossa, toivon mukaan mahtuu ryhmään keväällä.

Meillä on serkkuja paljon (olivat mm. tänään meillä koko päivän hoidossa, samanikäinen poika ja isompi tyttö) ja lisäksi naapurustossa on leikkikavereita. Poika käy kerran viikossa temppukerhossa isin kanssa. Luonteeltaan erittäin rauhallinen ja viihtyy yksin leikkien, tykkää myös leikkiä pikkusiskon kanssa. Eli meillä ei minkäänlaista ongelmaa vaikka onkin " vain" kotona siis siivoamassa, laittelemassa pyykkejä, ulkoilemassa, tekemässä lumiukkoja, pyöräilemässä, käymässä kaupungissa ja kaupassa, leipomassa, askartelemassa jne. ;-)i]

Meillä lapset nyt jo eskarilainen 6v poika ja pikkusisko 4v ovat olleet vain kotihoidossa, eli tuosta hoidon jatkamisesta/aloituksesta en osaa sanoa mitään. He ovat käyneet 2kertaa viikossa muutaman tunnin kerhossa 3/4v:sta eteenpäin (tosin lomat ovat olleet pitkät kesällä yli 3kk ja talvella myös yli 1kk ja kun muutkin lomat laskee, niin ehkä kerhoaikaa oli reilu 6kk vuodessa). Lisäksi olen käynyt lasten kanssa välillä perhekerhossa. Lisäksi olemme sopineet kyläilyjä muiden samanikäisten lasten äitien kanssa. Kavereita ei naapureissa tai kävelyetäisyydellä aiemmin ollut.



Kuulostaa tuo 3 kertaa viikossa toimintaa teillä kivalta ja muina päivinä ulkoilu. Luulisi olevan ihan riittävästi toimintaa tuon ikäiselle, ehkä joskus vain voisi olla kiva nähdä toisia lapsia - tosin teillä kai ulkoillessa tämä onnistuu?



Meillä ainakin alle 5v:na lapsille (myös hyvin sosiaaliselle ja eloisalle esikoiselle) tuntui/tuntuu riittävän yksi toiminta päivässä ja jos joskus on ollut kaksi toimintaa (aamupäivä kerhossa ja illalla kylässä), niin kyllä tuntui että 3v:na ollut melkein liikaa ja väsymys näkyi illalla/seuraavana päivänä. Ja kyllä tuntui että alle 4v:na puuhakkaan päivän jälkeen seuraavan päivänä on ollut hyvä palautella " kotipäivällä" . Noina kotipäivinä on ollut mukava ulkoilla itseksemme, tehdä kotihommia, lukea, askarrella, piirrellä tai muuta pientä puuhaa ihan rauhassa. Kotipäivinä voi tietenkin viettää aikaa myös kauppareissulla (laskin aina nämä kauppareissutkin toiminnaksi lapsille) tai vaikka retkeillen.



Meillä ainakin tuntuu että tällä tavoin laskien toiminnan määrän lapset olivat aika " helppoja" . Lapset eivät pahemmin käyneet ylikierroksilla tai olleet kovin väsyneitä ja arki sujui sitten paremmin.



Illat kai monessa perheessä ovat päivästä eroavia jos isä tulee töistä kotiin. Eli illat kai on erilaista puuhaa isän kanssa tai perheen kesken teilläkin? Päiviin tietenkin vaikuttaa nuo iltojen ja tietenkin lisäksi viikonloppujen aktiivisuuskin. Jos perhe on aktiivinen liikkuja ja tekee paljon vapaa-aikanaan (ja näkee muita), niin arkipäivät voivat varmaan olla rauhallisempia. Jos illat ja viikonloput sitten ovat hyvinkin rauhallisia voi päivisin sitten puuhailla enemmänkin.

Hei!

Meillä kotona lapset poika 4.v, tyttö 2.v ja tyttövauva 4kk.

Hyvin viihtyvät ja sitä edesauttaa se, että lapsilla on kavereita melkein joka päivä ulkona ja kerhossa käydään kaksi kertaa viikossa.

Ulkoilemma kaksi kertaa päivässä näin talvisin ja kesällä suorastaan asumme ulkona...

POikamme leikkii paljon itsekseen ja hänen hyvä ystävänsä leikkii meillä myös silloin tällöin.Nykyään pojalle ei maistu piirtäminen , palapelit tms eikä minkäänlainen askartelu vaan hän HALUAA LEIKKIÄ!

Olen nauttinut tästä tilanteesta- poikamme ei tartte lopettaa leikkejään, jotka ovat todella tärkeitä hänelle sillä aikataulun luon meidän päiväämme ja yleensä se on hvyin samanlainen lähes joka päivä...

kaksivuotias ei sitten suuria vaadi ja leikkii pikkuhiljaa jo kehittyneempiä leikkejä- lähinnä nykyään hoitaa tyttönä nukkevauvojaan mutta hän on nyt sellainen askartelijatyty, jolle kelpaa äidin pienetkin askarteluideat...

Itse kannatan suurella sydämellä kotihoitoa.Olen vieraillut luennoilla koskien lasten psyykkistä hyvinvointia ja tavannut psykologeja...(hö- no siis kaksi), mutta kaiken takana lapsen henkiseen tasapainoon on kotihoito(siis normaali oman äidin tai isän läsnäolo, oma koti, joka on hyvin tärkeä lapselle, yms.)...siis tällä en väheksy myöskään päiväkoteja- eli hotoon viedään jos tarvitaan, mutta haluan sanoa, että jos mahdollista niin lasten on hyvä olla kotona, turvallisessa ympäristössä, vanhempien hoidossa. Milelstäni jo pikkusisaren syntyminen antaa toiselle lapsella mahdollisuuden jäädä kotiin.

raudan kestävää faktaa on myös tämä:

PARASTA MITÄ VANHEMMAT VOIVAT LAPSELLEEN TARJOTA:

AIKAA, SYLIÄ...

Alle kouluikäiset lapset eivät tarvitse mitään ERITYISTÄ virikettä...(ja tästä noudee melske nyt).lapset ovat erilaisia- mutta mietimmekö me vanhempina mihin lapsemme totutamme...lapsilla täytyy olla rauhaa leikkiä ja jatkaa leikkejään, aikaa olla itsekseen, (leikkikavereita), heillä täytyy olla myös tilanteita ettei ole mitään tekemistä...ei kiirettä...ei aikataulua...toisaalta taas jonkinalinen rytmi mutta siitäkin on opeteltava joustamaan joskus!

haluan rohkaista sinuapitämään pojan kotona jos hän nytkin kovasti itsekseen leikkii kotosalla!Ainahan voi lapsen mielipidettä kysyäkin hienovaraisesti!Leikki on lapselle parasta- ei välttämättä ohjattu, rytmitetty päiväohjelma kaikkine virikkeineen ja toimintoineen.Ja voihan olla että siitäkin toki nautitaan ja voimme olla tyytyväisiä, että meille on luotu hyvä päivähoitojärjestelmä- sinne meidänkin lapset menevät sitten kun menen jatkamaan opintoja...mutta jos on mahdolista pitää lapsi kotona- niin SE ON AINA LAPSELLE HYVINVOINTIA JA KOTIINPÄIN...

Pepper:

Kertokaapa te, joilla on vähän isompi lapsi ollut kotihoidossa, millaista toimintaa tuon ikäinen tarvitsee? Entä onko paluu päivähoitoon ollut vaikeaa, kun välissä on ollut tuollainen pidempi kotijakso?

Oma poikani on vielä vajaa 3-vuotias ja on aika vähään tyytyväinen. Hänelle riittää hyvin isän ja äidin seura, hän leikkii paljon itsekseen, eikä toiset lapset (samanikäiset) vielä oikein kiinnosta. Poika on nyt päivähoidossa.

Mietin asiaa siksi, että ensi vuonna pojalle on tulossa sisarus ja harkitsen pojan ottamista kotihoitoon. Millaisia virikkeitä tuon ikäinen kaipaa? Riittääkö, jos esim. kolmena päivänä on toimintaa (esim. muskari, kerho, uinti)? Lisäksi tietysti ulkoilua/puistoilua pari kertaa päivässä. Entä miten se hoidonaloitus sitten uudelleen? Onko se ollut vaikeampaa isompana? Onko kavereita löytynyt helposti?

isompi selvästi tylsistyi kotona ja kaipaa leikkikaveria. asia ratkaistiin sillä että poika on nyt hoidossa hurjat 5h ja 5 krt kuukaudessa. eli käytännössä vähän kuin jossain kerhossa olisi. hoitopaikka tuttu ja siellä ennestään kaverit. saa hieman vaihtelua ja kavereita mutta kotona kuitenkin suurimman osan ajasta. toiminut hyvin!

On ollut ikänsä kotihoidossa. On luonteeltaan melkoisen ujo ja nyt huomaan, mikä onni on ollut, että tyttö on saanut omassa tahdissaan laajentaa reviiriään. Suostui aloittamaan kerhon nyt syksyllä (2xvk) ja käy kerran viikossa liikuntaleikkikoulussa. Nämä tekemiset tuntuvat riittävän oikein hyvin. Lisäksi naapurissa asuu pari suunnilleen saman ikäistä lasta, joitten kanssa viihtyy ulkoleikeissä.



Kyllä minusta mainitsemasi määrä tekemistä riittää ihan hyvin. Luulisin myös, että vähän isommalla lapsella hoidon aloituksessa ei tule niin helposti ongelmia kuin pienellä. Isompi lapsi kuitenkin ymmärtää paremmin, miksi hoitoon mennään ja saa myös enemmän irti kaikista aktiviteeteista.

Oli ihana lukea teidän kokemuksistanne!

Olen itsekin sitä mieltä, että lapselle kaikkein tärkeintä on vanhempien kanssa vietetty aika. Onhan se esikoisellekin ainutlaatuinen tilaisuus jäädä taas kotiin äidin kanssa, elää vähän rennompaa arkea. En kiellä sitä, etteikö päivähoidossa lapset saisi virikkeitä jne., mutta minusta tuntuu, että ainakin meidän pojallemme riittää kyllä se tavallinen arkikin kaupassakäynteineen ja ruoanlaittoineen. Ja onhan se päiväkotielämä paljolti niitä perustoimintoja: ulkoilua, syömistä ja päiväunia. Samaa mitä voi tehdä kotonakin.



Olen itse päätymässä sellaiseen ratkaisuun, että pidän ainakin alkuun pojan yksityisen pph-paikan. Ehkä hän ensimmäisinä kuukausina kävisi hoidossa vain 2-3 päivänä, mutta jätämme itsellemme sen mahdollisuuden, että poika voisi olla enemmänkin hoidossa, jos vauva saattaisi kärsiä koliikista tms. Sitten, kun arki lähtee uuden tulokkaan kanssa rullaamaan, poika kävisi kerran viikossa pph:n luona (päivä, jolloin ryhmä käy kerhossa) leikkimässä. Aion ilmoittaa pojan myös muskariin, joka on kerran viikossa tunnin ilman vanhempia. Poika saa myös jatkaa isän kanssa uintiharrastustaan. Uskon, että nämä virikkeet pojalle riittäisi, kun luonnollisesti viikonloput ovat sitten vähän aktiivisempaa yhdessäoloa ja iltaisin isä voisi panostaa esikoisen kanssa touhuamiseen.

Meillä oli esikoistyttö 3 v 2 kk kun pikkuveli syntyi. Alkuun meni ihan ok, mutta nyt kun vauva on 6 kk, olen minä ihan puhki. Hirveä uhma ja mustasukkaisuus! Onneksi veli on positiivinen tapaus, mutta kyllä sekin tisuttelee nelisen kertaa yössä. välillä vihaan tyttöä, joka kiukuttelee, karjuu öisin viihdyttämään itseään, tekee pahojaan, yrittää satuttaa vauvaa, mankuu leikimään kanssaan mutta kun leikin ei sitten tahdokaan. nirsoile ruoasta, jota ei enne ole tehnyt.



Meidän tytölle ei kerho 1,5 h viikossa, muskari ja perhekerho tunnu riittävän. Joka päivä ulkoillaan myös: aina koiralenkki ja omalla pihalla, väh. kolmena päivänä viikossa lisäksi leikkipuistossa, jossa " vanhat kaverit" pph:lta. askarrellaan kerran viikossa, käydään kaupp-asoilla yms. korkeintan tunti telkkaria tai videoita päivässä - sinä aikana pystyn leikkimään vauvan kanssa pelkäämättä hänen puolestaan.



eli ei se virikkeiden määrä kaikkea kerro. luonteissa on eroja. olen alkanjt miettiä, pitäisikö viedä puolipäivähoitoon vai vain kärsiä.