Kärsimätön lapsi...

mutta mun mielestä kuulostaa ihan uhmalta. Lapsi tahtoo saada oman tahtonsa perille ja haluaa näyttää, että sitä tahtoa on. En tosiaan osaa sanoa miten pitäis menetellä, koska itsellä samanlainen joka vielä lähes 4-vuotiaana on aikamoinen tapaus ja aika erikoinen luonne. Mutta mun mielestä meidän esikoisen eka uhma alkoi suunnilleen ton ikäisenä, ehkä hieman aikaisemminkin. En ymmärrä miksi aina on puhuttu 3v-uhmasta, kun noita uhmakausia tosiaan tulee jatkuvasti toinen toisensa jälkeen ja ne alkaa hyvinkin ennen 3v ikää.



T: Yniäinen

Meillä alkoi suunnilleen saman ikäisenä tuo vaihe joka nyt vaan pahentunut, ikää 1v10kk. Äiti syöttää, ei, isi syöttää, ei, sisko syöttää, kävelemää, rattaisiin, kävelemään, haluu maitoo, haluu mehuu, haluu vettä. Lapsi ei tiedä itsekään mitä oikein haluaa. Jossain vaiheessa huomasin pomppivani hänen mielihalujensa mukaisesti. Nyt pyrin olemaan useimmiten tiukka, huuto ei kestä meillä kauan. Ilmeisesti tämän vaiheen voimakkuus riippuu temperamentista. Meillä ei isommilla lapsilla tällaista tahtojen taistelua ollut. He eivät myöskään koskaan kiukutelleet kaupoissa, nyt olen tähänkin saanut tutustua ja kantaa huutavaa lasta ulos. En usko että uhma helpottaa vielä pitkään aikaan. Tällä luonteella lapsi koettelee varmasti hermoja uhmakaudesta toiseen. Uskoisin että tärkeää on juuri antaa paljon rakkautta ja hellyyttä näiden raivokohtauksien välillä. Tsemppiä!

Itsekin ihmettelin, kun kuvittelin uhman tulevan siinä n. 3 vuoden iässä ja 1,5-2,5 olevan sellaista seesteistä aikaa. Lapsellani vastaava touhu alkoi aivan samassa iässä, että ihan normaalia on varmasti teilläkin.



Nyt ikää 2v4kk ja moni asia on helpottanut (koska lapsi ymmärtää enemmän ja minä olen oppinut selittämään asioita sopivan yksinkertaisesti, että lapsi ymmärtää ne), mutta toisaalta uhmakohtaukset ovat kyllä rajumpia kuin reilut puoli vuotta sitten. Ja alkavat aina mitä naurettavimmista asioista. Lapsi ei tiedä itsekään, mitä haluaa, kunhan opettelee haluamista ja eri mieltä olemista - mitkä nekin ovat muuten tärkeitä taitoja elämässä :-)



Johdonmukaisuus ja napakkuus auttaa tosi paljon. Turhista ei kielletä, mutta ne mitkä on kiellettyjä, on sitä aina. Enää en kysy, että " Lähdettäiskö ulos?" (koska lapsi vastaa useimmiten EI!). Sanon: " Nyt lähdetään ulos." ja kaikki menee kivasti. Kun tarjoan maitoa ruokajuomana ja lapsi haluaa maitoa, kerron, että meillä on nyt vain maitoa ja toistan kysymyksen: " Haluatko maitoa?" Lapsi vastaa joko kyllä tai ei, jonka mukaan toimitaan. Olen huomannut, että jos tulen kysyneeksi: " Haluatko maitoa vai mehua?" , on se uhmaikäiselle usein liian vaikeaa. Eli jo kaksi vaihtoehtoa on liikaa, on helpompaa päättää, haluaako sitä yhtä tarjottua vai ei.



Pitkää pinnaa ja voimia.



- Reeta

Meillä uhmaajat X 2! Tsemppiä karkeloihin... Meillä joskus harvoin toimii kommentit tyyliin (jos haluamme lapset=tuplat esim. rattaisiin) kävelette varmasti nyt koko matkan puistosta kotiin, niin eiköhän ala karmiva huuto, että rattaisiin, rattaisiin, rattaisiin. Mut useinmiten ovat siinä tilassa, että raivo on niin voimakasta, että ei kannattaisi edes vastata mitään vaan antaa raivota raivonsa pois. Itse kyllä usein hikeennyn ja menen mukaan kiihkoon ja se vain pahentaa tilannetta. Mut oma luonnekin kiintyy nollasta sataan sekunnin sadasosassa ja uhmaajia vielä kaksi, mutta välillä jo parempiakin hetkiä ja toisella välillä vähän uhmattomampi vaihe kuin toisella eli ikää nyt 2v5kk. Temppuillleet ovat aina paljon ja kyllä se ennen 2v jo ihan uhmaa oli ja on teilläkin. Tsemppiä! Kaikki kokeneemmat mainostavat, että 3v jo helpompi!