Täällä taas piiiitkän tauon jälkeen...
Tuskin kukaan enää muistaa minua... Palstailin jokunen vuosi sitten aktiivisemmin. Nyt oli pitkän tauko touhuissa, siis näissä hoitotouhuissa, ei muuten...;) Yritys alkanut meillä jo keväällä -02 ja aina siitä asti aktiivisempaa ja vähemmän aktiivisempaa yritystä... Alustavat tutkimukset lapsettomuuden tiimoilta -04-05, eikä niissä mitään merkittävää löydöstä kummankaan osalta. Hoidot ei päässeet oikein alkamaankaan, kun pääsin opiskelemaan, eikä riittänyt aika, energia, eikä rahat hoitoihin..
No, nyt opinnot sillä mallilla, että jatkamme siitä mihin jäätiin silloin kolmisen vuotta sitten... huih, että aika menee nopsaan... Maaliskuun alussa ensimmäinen käynti lapsettomuuspolilla ja tod. näk. ekat hoidot jo tässä keväällä...:)! Jippii! Nyt oon tosi innoissani, vaikka toki arveluttaa auttaako nuo hoidot meitä, kun syytä ei ole löytynyt ja silti ei plussan plussaa, siis mitään koko kuuteen vuoteen...
Kommentit (5)
Tokihan sitä toivois, et lapsi sais alkunsa spontaanisti ilman kummempia systeemejä ja täsmäiskuja, mut pakko kai se on näiden vuosien jälkeen hyväksyä, että näin ei vain meidän tapauksessa tule käymään...
Hoidot lienevät meidän tapauksessa ainoa keino saada se oma lapsi, jos niinkään... Nyt ollaan kuitenkin toiveikkaana kun koko rumba on vielä edessäpäin.
Katsotaan mitä tuleman pitää. Ehkä nyt olen valmiimpi hoitoihin kuin vielä kolme vuotta sitten. Silloin vielä ajattelin, että luonto hoitaa varmasti homman ajallaan, enkä haluu " leikkiä Jumalaa" ja tulkoon jos on tullakseen... No, nyt alkaa biologinen kello oikeesti tikittää, nyt tiedän mitä sekin tarkoittaa. Eli mennään miehen kanssa jo hyvän matkaa päälle kolmekymmentä eli ei kannata enää aikailla asian kanssa. Toisaalta ikä on tehnyt tehtävänsä senkin suhteen, että vaikka lasta kovasti toivonkin, niin uskon päässeeni jollain tavalla sinuiksi asian kanssa, vaikka lasta emme koskaan saisikaan. Olemme asian keskustelleet mieheni kanssa ja olemme onnellisia kahdestaankin ja haluamme elää näin loppuelämän, vaikka lasta emme saisikaan. Tämä on ollut tärkeä prosessi itselleni, enkä ole sitä helpolla hyväksynyt. Ehkä senkin takia hoitoihin lähtö on siirtynyt ja siirtynyt milloin milläkin verukkeella, sillä aiemmin on tuntunut liian musertavalta ajatella lähtevänsä hoitoihin, kun lopputuloksesta ei ole takeita.
Tsemppiä tuleviin koitoksiin sinulle sunshine:)!
Et tosiaan nyt kaikki keinot käyttöön meillä. Maaliskuun alussa eka käynti lapsettomuusasioissa ja ollaan valmiit ihan vaikka mihin. Aiemmin aattelin, että ei mitään kovin rajuja hoitoja, vaan ns. kevyempiä hoitoja kokeillaan ja jos niillä ei tärppää niin saa homma olla meidän osalta. Nyt on kuitenkin mieli muuttunut senkin suhteen. Oon valmis siihen mitä lääkäri pitää tarpeellisena meidän tapauksessa, siis luotan lääkärin ammattitaitoon. Sen verran tätä tullut itsekseen mielessä pyöriteltyä, että ihanaakin heittää asia jonkun toisen kontolle. Me ollaan miehemme mukaan tehty parhaamme/kaikkemme mitä on pystytty asian eteen tehdä ja nyt voi joku muu jatkaa...
Noita muita juttuja lukiessa juolahti mieleen sekin, että sain joskus vyöhyketerapeutin nro:n ja nyt pitää sinnekin ottaa yhteyttä asian tiimoilta. Tiedän pari tuttua, jotka saaneet parilla käynnillä avun vyöhyketerapiasta.
Minäkin olen jo yli sen 30 maagisen rajapyykin, ja alkaa uhkaavasti tuo kello tikittää. Nuorempana aina haaveilin suuresta perheestä, nykyään kiiitollisuudella taitaisin tyytyä nyt yhteenkin pienokaiseen..
Mutta ei luovuta toivosta, kyllä ihan varmasti jokainen täällä palstalla on oman vauvelinsa ansainnut!
tsemppiä tulevaan myös sinulle MetteMari :-)
No, nyt sain vihdoin aikaiseksi tilata tuon ajan:)! Ensi viikolla pääsen jo hoitoon.
Tää on nyt niin kauheeta oottamista jo nyt...:/ Mulla nyt vielä vähemmän töitä tällä hetkellä, joten täällä netissä tulee vaan surffailtua malttamattomana, blaah! Mieskin lähti juuri töihin...
Huomasin juuri, että aikaa on todellakin vierähtänyt, kun täällä ekoja kertoja pyörinyt, kun kirjautuminenkin on vielä entisellä sukunimellä ja siihenkin tulee jo aikaa pian neljä vuotta:)! Toki olen senkin jälkeen täällä käynyt ja kerran vanhat tunnarit vielä toimii, niin sen takii alkaa vaihtamaan...:)
Turhautunut Mette
Itsekin esittäydyin uutena palstailijana eilen, hieman samanlaisella taustalla kuin sinäkin. Odotettu ja toivottu on viitisen vuotta, ja nyt olemme rohkaiseet itsemme ja lähteneet mukaan " hoitorumbaan" .
Syy miksi hoitoihin hakeutuminen on kestänyt näin kauan on varmaan oikeastaan minun korvien välissä. Jotenkin olen jaksanut elättää monta vuotta toivoa " romanttisesta" ajatuksesta, että lapsia saadaan ihan vain rakkauden voimalla. Yhä edelleen tuntuu tosi pahalta, että joudumme kaikenmaailman lääkäreiden sorkittavaksi, ja kellon ja kalenterin armoilla pykätään muksua maailmaan. Eli kaikkea muuta kuin romanttista ja hellyttävää... Onko kenelläkään muulla samansuuntaisia ajatuksia?
No, mitäpä sitä ei kestäisi sen oman nyytin takia.. ;-)
Mutta siis tervetuloa takaisin!