***SYYS04 mammojen viikonloppu!***

Ynksy:Enhän minä nyt nukkumassa,iltahan on vielä nuori...ehkä munki pitäs päästä Leville rytmiä ettimää?!



Tänää oltii kyläilemässä.Typy nukku mennentullen n.puoltuntia,mut hyvin jakso :-) Lapsia oli 7 iältään 6kk-5v nii että olihan siinä touhua,eikä ehtiny kiukku tulla.Suurempi ongema oliki poika ja se tottelemattomuus!!!Vietii keksejä ja sanoin et sit ruuan jälkee on kahvit ja keksit.heti syötyään poika alotti et keksiä,keksiä,keksiä..minä et odota että pyydetää pöytää.Poikahan ei odota vaa alotti kiljumisen!!!!!Se on huomaanu et jos joku ei mee niinku hän haluu hän kiljuu!!!Kaikki varmasti huomaa ja minä en maha mitää!Millä mä sen suun tukin????!!!!Jos jollain neuvoa ni kertokaa!!!!arvatkaa hävettääkö???Näyttää siltä et sil ei ole mitää kuria,vaikka oikeesti on!Ei vaa usko jotain asioita mitenkää.Tulee kohat kynnys ottaa sitä mukaa mihinkää,ku saa vahtii ettei se hae pöydästä ennen aikojaa ja sittenkää koko keksi kippoa tyhjäks!!!!

Tulihan purkaus,mut oisko apua!!!!



Vaihtomarkkinoille ilmottautuu neuvoton äippä -tilalle " saan lapset tottelemaan pyytämällä,ei kiristämällä uhkaamalla lahjomalla,vaan yhteisymmärryksellä-taitoinen naisimmeinen...ja vois se olla pirtee ja pullantuoksunen(mä olen se pullanmuotonen) ja siivousintonenkin ;-))



Alakerras oli kauheet bileet.." aikuinen nainen" raikas täysil..mies kävi sanomas et hiljaa tai soitan isälles ni hiljasta tuli!!



G:t pitää siirtää huomiselle...



Vai Kukkuulla alitajunta puhuu....Mielenkiintoista..



Ynis:Sulle ehkä pitäs joku muistuttaja palkata ;-) (Ethän loukkantunu?)

Mäki unohtelen,mut sä jonkun verran enempi... :-)



Öitä kaikille,nukkukaahan hyvin!



jatu

Ynis:Sepäs se ku minä joka ilta/yö unohan sen seuraavan väsyneen aamun,vaikka koskaan se ei jätä tulematta!!!



Nyt menen!!



jatu

Mies suunnittelee tietokoneen hankintaa vanhemmilleen, mua ärsyttää tuhlata viikonloppua sellaseen. Eikä miehen vanhemmat oikeasti halua ostaa sitä konetta just nyt, mutta mies painostaa.



Nyt lähti mies jo suihkuun, joten minä menen lasten luo...



T: Ynis



Ps. just nyt ei väsytä niin mahdottomasti, mutta eiköhän se väsy sieltä tule...

Ynis, mä unohtelen tosi paljon asioita. Vaikka olen seinäkalenteriin kirjoittanut ja aamulla vielä muistan, että meno on, niin voin unohtaa asian päivän aikana. Unohdan välittömästi, kun menen kauppaan, mitä piti ostaa. Olen ajatellut, että rupean käyttämään kännykän kalenteria ja hälytystä. Jotenkin tuntuu hurjalta, ettei mikään pysy päässä. Teen jonkun verran töitä ja sitten aina jossain vaiheessa pamahtaa päähän, että ainiin tuokin työjuttu.



Jatu: mun sisko on ollut aikoinaan kova huutamaan ja saanutkin sillä huudolla tahtoaan läpi. Muistan, kun olimme jo aika isoja (10-12 v) ja aina sisko alkoi huutamaan, jos asiat ei menny kuten halusi (ruoka ei ollut hyvää, tai se oli liian kuumaa, mitä typerämpiä asioita). Koska oli varsin noloa, että iso lapsi huuttaa, niin tottakai sisko yritettiin saada hiljaseksi keinolla millä hyvällä. Olemme jutelleen siskon kanssa tästä aikuisena (hän on jo oppinut hiukan hillitsemään itseään, mutta edelleen räjähtää aika helposti) ja hän on itse sitä mieltä, että olisi kaivannut tiukempaa linjaa tämän asian suhteen. Siskoni on varsin tempperamenttinen ja varmasti osa luonnetta, mutta tavallaan koko elämän kannalta olisi ollut parempi, jos hänelle olis asetettu tiukemmat rajat ja opetettu sietämään pettymyksiä. Me elettiin kolmisin äidin kanssa, joten luulen, ettei äidillä ollut voimia tai sitten ymmärrystä pistää sisko ruotuun. En tarkoita, että teillä on sama tilanne, mutta tämäkin on mahdollista. Meillä on isomman kanssa käytössä jäähypenkki (eteisen tuolli) ja sinne hän joutuu varoituksen jälkeeen, jos ei tottele. Musta se toimii paremmin kuin jatkuva jankkaaminen, johon itsekkin sorrun. Musta tärkeintä on, ettei jankkaamisen ja huutamisen jälkeen anna periksi. Seuraavalla kerralla on sitten vaan isompi huuto ja duuni. Tämä siis vaan omia kokemuksia ja ajatuksia, jos ne vaikka herättäis ideoita myös omaan elämään.



Nyt isommalla on nälkä. Palaan asiaan.



PL

rukouspyyntö Jumalan valtaistuimen eteen kaikkien pienten sairastajien, väsyneiden äitien, huolien painamien, pelon ja kiireen kanssa kamppailevien puolesta, jotta Hän pyyhkisi kyyneleet, eheyttäisi särkyneet sydämet, koskettaisi rakastavalla kädellään ja antaisi parantavan tuulen puhaltaa kipuiset paikat terveiksi. Ja kiitetään kaikesta hyvästä, välittämisestä ja huolenpidosta, ilosta ja hyvästä mielestä, mitä tämä äitien joukkio on tuonut elämääni! :)



Eli huomenta! Yö meni ok, vaikka pelkäsin pahinta kun Nea söi ekaa kertaa viiliä, melkein koko purkki meni illalla! Ehkäpä allergia on sittenkin häipynyt *varovaisesti toivoo*



Pitäisi saada vähän meikattua, et kohta puolin päästäis vähän ulkoilemaan. Vaikka kyl vähän väsyttäis...



Jatulle kiitos, koko aamun soinu " aikuinen nainen" päässä! :D Niin, päätin sittenkin leipoa suklaaherkkua, kun sitä kakkua ei löytynytkään kaupasta!



Tomera, juu, sana " uskovainen" ei varmaan herätä monissakaan positiivisia mielikuvia! :) Eka mielikuva mullakin on ollut tylsä, harmaa, ahdistava, kuivakka, ahdasmielinen, ankeasti pukeutuva virsiä veisaava täti-ihminen tai jokin muu ilon elämästään menettänyt tyyppi. Pitikö paikkansa!? En kuitenkaan mielestäni vastaa tälläistä tyyppiä! :D Enpä olisi itsekään aikoinaan voinut kuvitella, et usko parhaimmillaan onkin jotain ihan päinvastaista; mieletöntä iloa, jonka ei tiennyt olevan tottakaan, ihmeellistä yliluonnollista rauhaa, vapautta ja varmuutta. Vaikka kärsimys ei poistukaan elämästä sen myötä, níin tieto siitä, että vierelläni kulkee Hän, jolle kaikki on mahdollista ja joka koskaan ei hylkää, auttaa jaksamaan aina eteenpäin.



Ynis, toinen muistiongelmainen ilmoittautuu!



Mut nyt loppui lyhyeen, Nekutti hermostuu. pakko mennä!



Jatu, tulkaa nälkäisinä! :) Eläkä stressaa pojan käytöstä täällä meillä, tääl on jo yksi villi lapsi! :)



Mukavaa lauantaita kaikille!



Enkeli1 ja Nea

väsymys pirteyteen.



Ohhoh. Tuppaa minullakin käymään nykyisin kuin Jatulla. Illalla en muista iltapäivän väsyä tai aamun hiekkasilmiä.



Kiljuntaan. (Meillä muuten myös ongelmia herkkujen syonnistä kylässä.) Ankkiksen kultainen vinkki eikun käytäntö. ENNEN kuin ollaan kyläpaikassa, puhutaan miten toivoisi lapsen käyttäytyvän ja miksi. Hmm, itse taisin kyllä ladella ei-muodossa, mutta ehkä positiivisuus olisi vielä parempi: haluamme olla ylpeitä hienoista lapsistamme. Aikuiset arvostavat sitä, että herkut aloitetaan yhtä aikaa, niin toivon sinunkin tekevän. Ai niin, mutta niinhänJatu taisittekin jo toimia?



Kikka kakkonen ollut käytössä kun Poikanen karkailee kun pitäisi lähteä. Etukäteen tiukka puhuttelu, että kyläilyä ei voi jatkossa harrastaa jos joutuu juoksemaan lähtiessä perässä. Keinon nimi on uhkailu,siis.



Minäkin kaipaisin kokemuksia. Mitä olette ajatelleet kouluista? Lähikoulu vai erikoiskoulu?



Kerään tietoa, että voisin päättää Poikasen kouluasioita. Itse kävin lukion erikoiskoulussa. Matkat oli rankkoja ja tulikin lintsattua aika lailla, mutta opetus hyvää ja inspiroivaa. Järjestyshäiriöitä ei juuri ollut, kun koulussa oli kilttejä hikipinkoja...



Kukkuu,

mars leipomaan, Yni käski

ja muillekin voimia läheisten vakavan sairauden kanssa. Helppo tosiaan kritisoida vanhempia, kun molemmat ovat terveitä. Ja niin tärkeitä.



K

Yhteydet tökkii taas, joten saa nähdä, miten tämän viestin kanssa käy.



Niinpä niin. Hyvin perustavanlaatuisissakin asioissa meistä löytyy eri tavoin ajattelevia ja täällä ollaan silti yhtenä joukkona :). Jännä, miten tämä taaperopuolelle siirtyminen on tuonu asioita suoremmin esille. Ite en jotenkin osaa julistaa sen enempää. Toki asiat on tulleet ilmi, kun olen kertonut meidän perheen tekemisistä. Huomennakin pitäisi muistaa mennä kirkkoon, kun on kylän kirkkopyhä. Nyt ei kyllä oikein huvittais, kun mies on hirvimetällä ja messussa lapset tahtoo niin väsyä.



Jatu. Meillä esikoinen ei kilju, mutta huutaa/karjuu tyyliin :" Mutta kun minä haluan!" Jos häntä kieltää tai rajoittaa, iso kiukku pulpahtaa nopeasti. Kerhossa oon myös hiemen huomannu, että käyttää hyväkseen sitä, että ollaan sielä porukalla. Eli mun on täysin mahdotonta takertua joka asiaan ja viedä loppuun asti, koska on vahdittava ja oltava pienempienkin kanssa.Olen kuitenkin koittanut tarttua noihin tilanteisiin ja käyttäny myös tuollaista jäähypenkin tapaista systeemiä. Kovasti se kyllä ottaa pojan luonnon päälle. Oon kovasti selittänyt hänelle, että tuollaista käytöstä en enää noin isolta pojalta hyväksy. Samaa tahtoo olla herkkujen kanssa. Eli sitä vain, että et oo ainut. Kyllä monestikin oon miettiny, että miksi ihmeessä mä joka paikkan lähden lasten kanssa, kun aina tahtoo tulla jotain hässäkkää ja itelle paha mieli (kun miettii, että mitä muut ajattelee). Mutta yritän aina lähteä " puhtaalta pöydältä" ja toivon, että kun kuitenkin yritän puuttua asioihin ja selittää niitä lapselle, niin ehkä oppi menee perille pikku hiljaa.



Yniäinen. Kyllä mullakin tahtoo asiat unohtua ja miehellä varsinkin. On unohtanut tärkeitäkin palavereja. Pyritään nyt kirjaamaan kaikki tuollaiset seinäkalenteriin. Ite käytän jonkin verran myös kännykän muistutusta. Yleensä muistan paremmin, kun sanon asian ääneen tai laitan muistuktuksen.



Jotenkin mulla tuntuu sanat karkaavan, kun olisi muistamisien aika. Mutta nuo " jaksamisia" ja " voimia" tarkoittaa kyllä kaikkea hyvää kaikille tarvitseville ihan oikeasti ja täydestä sydämestä.



Itellä on kuitenkin tosi moni asiaa niin hyvin, että jotenkin haluaisi sitä hyvää jakaa muillekin.



Nyt sitten alkoi hirvijahti eli turha edes miettiä, milloin miestä näkee taas. Mutta viikon päästä onneks on syysloma, joten silloin viikolla päästään tekemään jotain yhdessä ja mä yritän pitää puoliani, että saan myös hoitaa itseäni.



Kunhan saataisiin porukka terveeksi. P: llä räkä valuu ja haittaa tietysti jonkin verran myös nukkumista. Vähän on yskääkin. Esikoinen yskii iltaisin ja öisin tosi pahasti, mutta päivisin ei tunnu vaivaavan. Eli täytynee vielä katella jonkin aikaa. Sipulit on tyynyjen vieressä ja isommalle oon myös laittanu Vickiä ja antanu yskänlääkettä.



Pitänee lähteä pyykkejä viikkaamaan, kun niitä on taas kertynyt melkoisesti. Kovin on sumuista, mutta eiköhän lastenohjelmien jälkeen kuitenkin ulos lähdetä ja laiteta kanat uuniin.



Eilen oli muuten hauska tai erikoinen tilanne (kun siis maalla asutaan). Kuultiin, että naapuriin on tullut tyttövauva. Tunnetaan siinä vielä keväällä asunut vanhempi pariskunta ja nyt asuva poikansa, joten ajateltiin muistaa nuorta perhettä kukkasilla. Mä sitte menin niitä viemään. No, tuore äiti tietenkin tuli ovea avaamaan. - Iltaa. Nämä on varmaan sinulle. -Niin. En minä tiedä...? - Kuultiin, että on tullut vauva taloon, niin tuotiin nämä. Ei vain olla nähty, mutta sinulle nämä varmaan... -Kiitos. -Asutaan tuossa naapurissa.Ole hyvä.

No, en tiedä saitteko mitään tolkkua, mutta jotenkin oli aika jännä kohtaaminen.



Lämpimin ajatuksin

T@hti (ilmeisesti se virsikirjatyyppi, mutta toivottavasti ei tylsä kuitenkaan)

Mun täytyy myöntää, että kuulun myös noihin enemmän ateistien porukoihin, tai kuvaavampi sana lienee tapauskovainen. Mutta Enkelin sanat kosketti äsken:) Saako kysyä miten löysit uskon, jos itsekin olit siis ollut ennakkoluuloinen sen suhteen aikaisemmin?



Kukkuu ja muutkin. Minäkin saan tänään suklaakaakkua! Eikä tarvi edes itse leipoa:)



Kiljumiseen. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että kiljumisella ei saa mitään periksi. Päinvastoin. Esikoinen meinasi aamulla menettää jälleen karkkipäivän, kun rupesi kiukkuamaan puuron takia. Kyllä minäkin perun puheitani ja kun kaiken kiljumisen jälkeen kuitenkin söi hyvin, niin en suinkaan peru sitä karkkipäivää vielä:) En kyllä ehtinyt sanoakaan, ettei saisi namia, uhkasin vaan. Mutta kylässäkin olen sitä mieltä, että mielummin pysyy tiukkana ja antaa kiljua. Paremman kuvan sitä itsestään antaa, kun ei anna kaikkea periksi. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu! Kannattaisko kokeilla sitä, että sanoo vaan, että kiljumisella et saa mitään periksi, että kilju vaan, ei se mitään auta? Tai viimeisenä uhata, ettei saa keksiä, jos ei osaa nätisti sitä odottaa. Näin minä yritän tehdä, mutta ei se suinkaan aina toimi enkä osaa olla tiukkana, vaikka mun mielestä ehdottomasti pitäis.



Mun mielestä vaikeinta tossa tiukkana olemisessa on se, että mies ei halua olla yhtä tiukka ja linja ei siis ole yhtenäinen. Mummot myös sotkee kuviota aika pahasti.



Nyt päivän puuhiin...



T: Ynis

Pile, kuulostaa tosi samanlaiselta noi sun unohtelut. Minä en usko, että seinäkalenteri auttais, koska osaan näköjään jättää näkemättä asioita jotka on kirjoitettuna ylöskin. Samalla tavalla unohdan päivän mittaan asioita jotka vielä aamulla muistan.



Kännykän muistutukset pakko kai ottaa käyttöön, vaikka ajatuksena se tuntuu siltä, että antaa aivojen surkastua entisestään. Eihän mitään tarvi muistaa enää, kun kännykässä on puhelinnumerot ja muistutukset ja kaikki:(



T: Ynis joka pelkää unohtavansa esikoisen joku päivä tarhaan!

" Huomennakin pitäisi muistaa mennä kirkkoon, kun on kylän kirkkopyhä. Nyt ei kyllä oikein huvittais, kun mies on hirvimetällä ja messussa lapset tahtoo niin väsyä."



Kylläpä olikin fiksutsti kirjoitettu... :(



Aina on kuitenkin hyvä olo ja mieli tullut, kun on kirkkoon saanut mentyä, vaikka jotain hässäkkää lasten kanssa olisikin (ja yleensä on). Kyllä se vain kummasti taas kantaa eteenpäin.



Meillä tuo muuten meni niin, että seurakunnan päiväkerhossa käytiin 4-6v ja sitten pyhäkoulussa. Isä kulki kirkkokuorossa (kulkee yhä). Mummulla tuutulaulutkin meni siionin kanteleen (evankelisten laulukirja) tai virsien sävelillä. Mutta äiti jää jouluaattonakin kotiin laittamaan ruokaa ja oli mun lapsuudessa tosi katkera Jumalalle, joka oli ottanut häneltä molemmat vanhemmat niin aikaisin pois. (9 sisarusta, äiti 3. vanhin. Vanhin äidin kuollessa 13v, nuorin 3 ja isän kuollessa 26 ja 16v)



No joo. Antaa olla.



T@hti

Mun muistamattomuus ja stressi siitä, että unohdan jotain todella tärkeää, on johtanut siihen, että näen unia unohtamisesta ja herään kauhuun (yleensä huudan). Tämä tapahtuu yleensä pari tuntia nukahtamsien jälkeen, mies on monta kertaa meinannut saada sydärin, kun olen herännyt huutamaan. Yleensä yöllä meuhkaan antamattomista lääkkeistä tai kadonneista lapsista. Joskus kadoksissa on meidän kolmas lapsi :). Herätessä kauhun tunne on todellinen ja menee usein hetki ennenkuin palaan todellisuuteen. Yritän iltasin ajatella, että kaikki hommat on tehty ja lääkkeet on annettu ja lapset ovat omissa sängyissä, mutta useinkaan se ei auta. Unohteluni on sitä luokkaa, että poikakin kysyy usein ulos lähettäsessä:" Onko avaimet, puhelin? Kerran hän kysyi, kun olin lähdössä kauppaan:" Onko sulla rahaa?"



Ynis, meinasin jo edelliseen viestiin kirjoittaa kuiten sinäkin, että tuntuu luovuttamiselta, jos alan käyttämään kännykän hälytystä. Sitten ei tosiaan tartte muistaa mitään. Joskus mietin, miten ennen kännykkäaikaa muistin monia puhelinnumeroa ulkoa, nyt en muista kuin miehen numeron.



Olen monesti ollut kateellinen teille, joille usko tuo lohtua ja apua elämään. Se on ihailtavaa. Itse en kuulu kirkkoon, mutten koe olevani mikään ateisti. Uskon omalla tavallani, mutta harvoin ostaan tukeutua korkeampaan hädän hetkellä. Mutta uskon todella siihen, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu tavalla tai toisella. Ilman tätä uskoa, en olisi selvinnyt elämäni kolhuista.



Nyt täytyy joutua, koska on paljon asoita toimitettavana (mm. lisää lääkkeitä). Olen myös miettinyt meidän perheen tervdeyttä ja ruokavaliota ja sitä miten elämme ja miten halauasimme elää. Tästä varmaan lisää myöhemmin.



Lupsakkaa launtaita.



PL

ONNEA JA ILOA, ainakin tuhat kiloa, Mersun H:lle

Palailen, kunhan kerkiän! Mies meni ulos Nean kanssa, mä lähden tästä suihkuun ja sitten leipomisten pariin! Moiks!

näin paljon kirjottaa joka päivä?Mulla tää kirjotusaika on lähinnä illalla, päivisin neiti alkaa kiukkuamaan heti, jos tulen koneelle tai sitten tahtoo painella näppäimiä. Päikkärit on taas niin lyhyet, ettei niiden aikanakaan yleensä ehdi muuta, kun laittaa ruokaa valmiix ja vähä raivata huushollia. Nyt isäntä lähti vielä jotain autonromua kattomaan, kun tahtoo ostaa taloon toisen auton, siis muutenhan sitä vois käyttää hyväks Itkuhälyttimessä kutsutaan, joten iltaan siis...



Tartutitte muhun ton leipomisvimman, mä kans. Inhottaa vaan, ku syön ite ne kaikki.

Vilkkusilmäpoika on käsittämättömän hyväntuulinen suhteutettuna tuohon nukkumisasiaan. Yöllä oli noin sata herätystä (olisikohan jo helpompi laskea, montako nukkumista) ja kymmenen sylitystä ja sitten leikittiin neljästä puoli kuuteen. Pitäisiköshän tehdä aamukampa tuonne putkituspäivään?



Kukkuu, sisäinen seksipetosi nostaa ihan selvästi jo päätänsä. Kurkistelee alitajunnastasi, vaikket itse sitä tajuakaan. Saanko ennustaa: kohta koittaa JMM:llä iloiset ajat, hui hai.



Kutsu kuuluu, palaan.

Olen vaihtanu lakanat,pessy 3koneellista pyykkiä,käyny kaupassa ja laittanu ruuan..Typy on kiukunnu,kiukunnu ja kiukunnu...Poskihampaat tulee.Sillä on ylhäällä ja alhaalla 4hammasta,kulmahampaita ei,mutta poskihampaat tulossa...



Kiitos Pile,Kukkuu,T@hti ja Ynis!Tuo kiljuminen on paljon huomion hakua ja tahtomista!Kotona on helpompi että kiljumisella et saa mitään.Saattaa alkaa huutamisen jos pitää vaikka leipää odottaa-en anna enneku huuto loppuuja pyytää nätisti,mutta kun on vieraita tai ollaa kylässä,ni typyä pitää kokoajan vahtia ja hetken tahtos tietysti jutellakin ni sillon poika yleensä alottaa ja koko energia ja huomio menee häneen!!!!Ärsyttää niin!!Eilen hänelläkin oli leikkikaveri,mutta ne keksit!!

Sitä on miehen kanssa puhuttu et täytyy varmasti ottaa vielä tiukempi linja koska poika vaa koko ajan kasvaa ja kaikkeen on vielä vaikeempi puuttua!!Poikahan oli 4vuotta meidän ainokainen sekä isovanhempien ainokainen että huomioon on tottunu...ja vilkaskin on,ei hetkeä paikallaa.Mutta ku aina tuntuu et muut lapset on nätisti ja meidän on ku pellossa kasvanu!!Epätoivo tulee....



Täytyy uuniin kurkkia,oisko valmista laatikkoo siellä..



jatu

Kukkuu:mekin on ennen kyläilyä keskusteltu mietn sillä ollaa,tännäkinalotin ja aika pian latelin " et sitten sitä,etkä tätä.."

Oisko jollain keskustelu malli kun en millään osaa noita eitä kääntää keskustelu muotoon?!



Huolissani olen pojan käytöksestä!Neuvolassa ja tarhassa kaikki menny hyvin,eivätkä he näe mitään ongelmaa.Olin huolissani kynän käytöstä tai käyttämättömyydestä,mutta nyt heillä 5vuotiaille tarhassa pienryhmätoimintaa ja siinä tuo on kynänkin käteen ottanu :-)

Muuten pojalla taidot kohdallaa..



Typy on hienosti oppinu konttaamaa,seisomaa,kävelemää,sanoja tulee..Hän ei kehityksellään huolta aiheuta,varsin nopeaan on liikkeelle lähteny.Tuttipullo ja tutit käytössa,ei pottailla,eikä syö itse muutakuin sormin,mutta en ole näille mitään yrittänytkään tehdä..ne on mulle sellasia myöhemmän ajan juttuja,niinkuin oli pojankin kanssa,joten en niistä huolta kanna.



Nyt jos syötäs ja pian nähdään Enkeli :-)



Täytyy palata keskusteluihin kun saa ajatuksensa kasaan..



Mukavaa päivää!



jatu

Olen saanut ruhtinaallisesti laittaa itsekseni kotia. Tänne tulee nyt retro-bileet, kaivoin kaapista kaikki UltimaThule-röpelölasit ja Ruska-kahvikupit. Mielettömän kivaa, siksi, että kukaan ei roiku lahkeessa.



Jatulle - minusta on tullut " minä haluan" automaatti. Silleen saa ainakin jotenkin toimivaa keskustelua. Kerron, mikä minun tavoitteeni on vierailujen jne suhteen. Mutta mutta. Kyllä 5 vuotias poika alkaa olla äidille aika mysteeri. Tietäisiköhän isät enemmän sen ikäisen ajatuksista?



Lempis - kirjoittaminen ohjaa toimintaa. Huomasin jo savua sieraimista, kohta kotona puhaltaa tulinen lohikäärme... Suomeksi. Kaivoin kaapista jostain syystä lököttävien mummokalsareiden sijaan mustat stringit.



Mitä muuta haluatte tietää seksielämästäni.....



Taapero, palstailu aiheuttaa priorisointia. Siivoamista täytyy joskus vähän vähentää.



Kukkuu - Lempille heitän vielä tunnin nukkumistani seitsemän tunnin unista. Kyllä kuusi tuntia mulle riittää.

harmaa syyspäivä täällä pohjoisessa. Nyttysen sain unille ulos, ei vaan halunnut nukahtaa sänkyynsä, leikö tottunut taas vaunuissaan nukkuuun, kun aina kerhon jälkeen oon heivannut ulos paapaan kun oon nätisti onnistunut autosta siirtään hänet.



En nyt sitten kehu, muistakaa se, tai tää kostautuu. Nyt on mennyt kohta 2 vkoa niin että molemmat nukkuu kohtuu hyvin, Nyttynen ei tarvii yömaitoaan ja esikoinen on unohtanut yöllä tuttinsa. Lisäksi hää nukkuu omassa sängyssää, sillä siirsimme esikoisen sängyn meidänsängyn viereen ja vauvan pinniksen esikoisen sängyn paikalle. Tänään kömpi kyl aamulla meidän keskelle mun peiton alle :)) Ite oon kyl herännyt kun pissittää tai yhtäkkiä ei vaan nukuta, ei kai osaa nukkua koko yötä, heh. Toki välillä jompikumpi heräilee mutta onneksi nukahtavat samantien tai pienen hyssyttelyn jälkeen.



Enkeli, kirjoitit todella ihanasti. osaat kyllä kirjoittamisen taidonkin. Ihan tippa tuli linssiin. Me käydään lasten kanssa srk:n kerhossa ja retkillä, mutta muuten olen varmaan aikalailla keskiverto eli kirkkoon kuulutaan mutta siinäpä se. Toki olen monet kerrat rukoillut kun ei jaksa tai joku sairastaa kovasti. Pienenä kävin pyhäkoulussa, kun se oli samassa kerrostalossa.



Paranemista sairastaville, kurjia nuo korvajutut, saisivat jo syyslapsoset jättää väliin, tarpeksi ovat pienet kärsineet. Nyttyskä ei oo viel sairastanut, esikoisella oli ainoa kerta viime joulun aikaan jolloin itsekin sairastuin lastentautiin, ei paljoa naurattanut.



Muistamattomuutta harrastetaan meillä ja todellakin olen vaipunut jo kännykän muistutuksien tasolle, muuten ei tuu mittään :(



Kiljumisista ei oo viel kokemusta mutta varmaan nekin odottavat kulman takana, mielelläni niistäkin luen.



T@hti, oli varman naapurinne ihmeissään ;)



Uskomaton muuten tuo kuivausrumpu, pesin eilen koneellisen lakanapyykkiä ja muita petivaatteita. Hyi juupeli että teki pahaa se pölymäärä mitä niistä irtoo, kaksi isoa reutaletta pölyä ja nukkaa, varmaan nyrkin kokoinen motikka jos kasaan pistää, hyi. Nyt kyl pyykätään kaikki kunnolla. Olipa ihana saada ne samat puhtaat petivaatteet sitten muutaman tunnin päästä sänkyyn. Olettako kuivanneet tyynyjä tai peittoja rummussa? *kauhulla ajattelee mitä niistäkin irtoaa, pthyi*





Juupa juu meen jatkaan tota " vaatekomeron" eli suomeski romukaapin siivoomista, hätsii sitäkin pölyn määrää :(



Tuttis