LEIJONANPENNUT (la heinä-elokuussa 2008) UUTEEN VUOTEEN

[color=black][size=1]Lista on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat kärsineet lapsettomuudesta ja odottavat vauvaa/vauvoja syntyväksi heinä-elokuussa 2008.[/color][/size]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[b][color=black][size=3]~~Leijonanpennut 2008~~[/color][/b][/size]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[color=black][size=1]Liity mukaan Leijonanpentuihin kertomalla itsestäsi seuraavat tiedot:



[b]NIMIMERKKI:

OMA JA PUOLISON IKÄ:

MUU PERHE:

LAPSETTOMUUSTAUSTA:

LASKETTU AIKA:

SYNNYTYSSAIRAALA:

MUUTA:[/b]



*************************************



[b]LEIJONANPENTUJEN (emojen) ESITTELYT:[/b]



[color=deeppink]

NIMIMERKKI: Tiuhtiainen

OMA JA PUOLISON IKÄ: 30/36

MUU PERHE: lapsen isä ja Kaino-koira

LAPSETTOMUUSTAUSTA: 3xIUI (lääkkeellinen), IVF 12/2005 -> PAS 4x km, IVF 10/2007 -> tuoresiirrosta tämä plussa

LASKETTU AIKA: 5.8.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: NKL, LS tai LUS ¿ toivoisin Tammisaarta mutta ei ehkä onnistu

MUUTA: Niin, tuo ¿puoliso¿ mun tapauksessa on vaimo.[/color]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[color=green2]

NIMIMERKKI: Mandu

OMA JA PUOLISON IKÄ: 27/30

MUU PERHE: Manta-koira

LAPSETTOMUUSTAUSTA: 3. IVF tuoresiirto -, 1. PAS -, toinen PAS +

LASKETTU AIKA: 21.8.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: K-HKS[/color]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[color=deeppink]

NIMIMERKKI: Bertta71

OMA JA PUOLISON IKÄ: 36/40

MUU PERHE: 1. IVF tuoresiirto neitonen 10/2006

LAPSETTOMUUSTAUSTA: selittämätön lapsettomuus, 3 vuotta yritimme, kunnes eka plussa pamahti vuonna 2005 (tuulimuna). Eka IVF toi heti tuloksen, olimme tosi onnekkaita, ja nyt tämä SUPER YLLÄRI luomuplussa.

LASKETTU AIKA: 31.7.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: NKL, (LS virallisesti)[/color]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[color=green2]

NIMIMERKKI: Pöppiäinen

OMA JA PUOLISON IKÄ: 31/31

MUU PERHE: PAS-pojat s. 9/04 ja 7/06

LAPSETTOMUUSTAUSTA: clomifen+ 1/03 km, IVF 8/03 ei päästy siirtoon, ICSI 9/03 -, ICSI 11/03 -, PAS 1/04 +, PAS 10/05 +, PAS 9/07 -, PAS 11/07 +

LASKETTU AIKA: 2.8.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: JS[/color]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[color=deeppink]

NIMIMERKKI: Tiukkunen

OMA JA AVIOPUOLISON IKÄ: 32/ 34

MUU PERHE: IVF tuoresiirrosta poika 06/2006

LAPSETTOMUUSTAUSTA: 4x IVF tuoresiirtoja vv. 03-05 kaikki negoja, samoin useat tuoresiirtojen jälkeiset PAS:t. 5. IVF tuoresiirto toi kaivatun plussan syksyllä-05 ja nyt saman IVF:n eka PAS tuotti tuplaplussat =)

LASKETTU AIKA: 29.7.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: K-SKS[/color]



[color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color] [color=red][size=4]♥[/size][/color]



[color=green2]

NIMIMERKKI: Suhonen

OMA JA PUOLISON IKÄ: 33/34

MUU PERHE: IVF-tyttö 2006

LAPSETTOMUUSTAUSTA: Inssejä2004-2005 4kpl-, ivf-tuoresiirto 2005+(tyttö syntyi 01/06), pas -, ivf-tuoresiirto 2007 +

LASKETTU AIKA: 4.8.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: TYKS

MUUTA: Meillä syy osaksi selittämätön sekä miehen simppojen laatu/vasta-aineet. Ennen inssejä yritystä vuosi. [/color]



****************************************



Synnytyssairaaloista käytetyt lyhenteet:

EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala

HYAS = Hyvinkään aluesairaala

JS = Jorvin sairaala

K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala

K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala

KAKS= Kainuun keskussairaala

K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala

KOKS = Kotkan/Kymenlaakson Keskussairaala

KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala

Kät = Kätilöopisto

Kät/H = Kätilöopisto, Haikaranpesä

LAS = Loimaan aluesairaala

LKS = Lapin Keskussairaala

LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala

LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)

LS = Lohjan aluesairaala

MKS = Mikkelin keskussairaala

NKL = Naistenklinikka

OAS = Oulaskankaan aluesairaala

OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala

PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala

P-KKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala

PS = Porvoon sairaala

Ras = Raahen aluesairaala

SAS = Salon aluesairaala

SatKS = Satakunnan Keskussairaala

SKS= Savonlinnan keskussairaala

SeKS = Seinäjoen Keskussairaala

TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala

TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala

VAS = Vammalan aluesairaala

VKS = Vaasan Keskussairaala

ÅSH= Ålands sjukhus

nyt näytti enemmän siltä kuin oli suunniteltu. Edelleen, korjatkaa jos on vääriä tietoja ja uudet saa tulla mukaan!



Pöppis ja Bertta, kiitos tsemppauksesta. Kyllä on kivut helpottaneetkin jo. Mä olin tänään aamulla jo niin huolissani oireiden vähenemisestä ja kaikista noista oudoista kivuista yms. että pohdin pitäisikö mennä vielä kerran ultraan. Kun laitettiin koiralle porsasta ruoaksi, sainkin sitten juosta kahteen kertaan pönttöä halailemaan eli on mulla ainakin hcg:tä vielä veressä ihan mukavasti :) Tää flunssa on todella tympeä, sais jo lakata. Sekin pahentaa oksetusta kun ei voi hengittää kunnolla ja kurkku on turvonnut.



Mitenkäs muut? Onko kaikki selvinneet vapaista ilman sairaalareissuja joko tiputukseen tai ultraan? Hitsi kun oon positiivinen... Mun vaimo ei päässyt ainakaan ekaan neuvolaan, en tiedä pääseekö muihinkaan kun sen on tosi vaikea olla töistä pois. Lapsen isää taas en näkis luontevaks raahata mukana, kun ei kuitenkaan ole mun puoliso vaikka onkin osa perhettä. Tietty olis ihanaa että toinen olis mukana ja sekin on suru ettei se ole yhdessäkään ultrassa ollut näkemässä pikkuisen elämää.



Mandu, miten sun vuotelu? Jos oot lukenut meidän aiempia keskusteluja, huomaat että vissiin jokaisella oli vuotoa tuossa vaiheessa ja edelleen ollaan paksuna. Bertta, ole lempeä itsellesi. Kun ei jaksa, ei jaksa. Pöppis samoin.



Ihanaa, rakas on lämmittänyt saunan. Sinne on hyvä mennä nenän tukkoisuutta helpottamaan! Siispä hyvää uutta vuotta kaikille, olkoon se meille vauvojen täyteinen!



T:Tiuhtis (8+5)

Uutta vuotta kohden tässä mennään toiveikkaasti!

Pahoinvointi on vaihdellut tosi paljon viime päivinä. En ole siitä välttämättä ilahtunut koska heti alkaa huolestuttaa vaavelin tila. Tulin siihen tulokseen että stressiä helpottaakseni varailen huomenna tai seuraavana arkena uutta varhaisultraa. En kertakaikkiaan pysty odottamaan np:hen saakka. Maha ei ole yhtään kasvanut, joko pitäis? En yhtään muista missä vaiheessa aikaisemmin on alkanut turvottaa. Unta kyllä riittäisi aamusta iltaan ja taas aamuun saakka. Paitsi keskellä yötä ei uni tule silmään ja onkin tullut tavaksi valvoa klo 3-4, juuri siihen aikaan lapset änkeää viereen ja sitten onkin vaikea saada unta siinä käsien ja jalkojen sekamelskassa ;) Jos tämä kolmas kotiin asti saadan niin eka hankinta taitaakin olla suurempi sänky...



Nyt kuulostaa siltä että tarvitaan taas äitiä nukutushommiin, meillä tämä on jatkuva rumba... Rattoisaa vuodenvaihdetta kaikille, pelkäänpä että itselläni vuosi vaihtuu melkoisen unisissa merkeissä, zzzzzz...



t. pöppis 9+1

NIMIMERKKI: Wiivi73

OMA JA PUOLISON IKÄ: 34/34

MUU PERHE: Kissimirrejä

LAPSETTOMUUSTAUSTA: Yritys aloitettu 2003, kokeiltu clomifeenistä piikitykseen tuloksetta ja taukoa 1,5 vuotta minkä jälkeen uudet yritykset ja suoraan IVF mikä muuttu lennosta ICSI:n ja plussa tästä tuoresiirrosta 2007 =)

LASKETTU AIKA: laskureiden mukaan 5.8. mutta lääkäri laitto 7.8.

SYNNYTYSSAIRAALA: PHKS

MUUTA: Eipä muuta ;)

Onpa taas tovi kierähtänyt viime viestistä. Mutta tuntuupa moni muukin vielä olevan hiukan pökerryksissä uudesta vuodesta. Hyvä että tuli uus topikki, ettei tarvi aina hilata sinne viimiselle sivulle. Tää on vähän huono kun kirjoittaa, niin ei samalla pysty lukemaan muitten viestejä, niin ei muista ketä on kysyny mitäkin, tai ketä on tehny ja mitä... Mä en ainakaan muista, mutta mulla taitaakin olla keskimääräistä huonompi muisti!

Tervetuloa sinä joka olit uusi.;)

Ja kyllä se vuoto vaan edelleen jatkuu. Oon kyllä lukenu ne kaikki vanhat läpi, ja huomasin, että muillakin on vuotoja ollut. Mutta aina sitä säikähtää kun se omalle kohdalle osuu. Onneksi ylihuomenna selviää, eikä tarvi enää olla jännityksessä.

Näin viime yönä aika huvittavaa unta. Olin ultrassa, ja siellä näkyi kahvinmurun kokoinen suurennettuna ihan " oikean" näköinen vauva. Hyppi ylös alas sydämensykkeen mukana. Imi peukkuaan ja jotenkin se lääkäritäti sen ultravehkeen kanssa sai nipistettyä sitä pyllystä, ja sillon se katto suoraan meitä kohti närkästyneen näköisenä. Hei oonko tulossa hulluks...?:) Toivottavasti oli enneuni!

Saattaa tällaset levottomat unet kyllä johtua viime päivien tapahtumista. Sain selville uutena vuotena, että äijällä on ollu salarakas pikkujouluristeilyn jälkeen. Seksiä eivät sentään ole harrastaneet (tarkistin siltä naiselta, ystävällisesti ilmoitin olemassaolostani ja tilastani, kun äijä on " unohtanut" sen tehdä, oli sekin iloinen kun sai tietää), mutta muuten ovat kerran tavanneet ja ukko on ollu sen luona yötä. Mutta kun ollaan kuitenkin niin paljon yhdessä koettu, niin päätin yrittää antaa tämän yhden hurahduksen anteeksi. Kihlaus kyllä purkautu ja hääsuunnitelmat siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Muuten oli kyllä odotettavissa koko tapahtuma jossain vaiheessa. Sil on ollu hiukan muutenkin paineita, ja vielä nämä hoidot ja kaikki epävarmuus yhdistettynä siihen suomalaisen miehen kykenemättömyyteen puhua asioista, niin soppa oli valmis! Onneks saatiin eilen puhuttua kunnolla asiat selviks. Nyt kun vielä pystyis joskus saamaan luottamuksen takaisin niin olis kiva. Ei voi muuta sanoa kun että pahimpaan mahdolliseen aikaan tuli. Jees, vali vali, jokohan olisin valittanu tarpeeks!

Mites uusivuosi vaihtui muilla? Toivottavasti ainakin paremmissa merkeissä!

Jostain kumman kautta taas bongasin sinut... Oot ollut usein mielessäni ja ilahduin kovasti, kun luin uutisesi. Aivan mahtavaa, että elät nyt raskauden ihmettä :) Toivon sinulle kovasti onnea matkaan, onnellista odotusaikaa!!

Olipa hauska kuulla sinustakin. Mitä teidän elämään nykyään kuuluu? Joo, on tää aika hämmentävää aikaa, vieläkin pitää vahtia vessapaperia joka kerta käydessä ettei VAAN ole punaisia jälkiä enää ja jos olisin lottomiljonääri (tai muuten vaan sikarikas) ostaisin varmaan ultraäänivehkeet ihan itse että voisin säännöllisesti tarkastaa että lapsi on vieläkin hengissä... Mutta vähitellen tuntuu siltä että alan tähän ihmeeseen jo uskoa.



Mandu, hurja millaisia uutisia. Olen ihan älyttömän pahoillani puolestasi! Tietenkin kurjaa että vuoto jatkuu mutta toivottavasti se loppuu pian ja ultrahan sitten ainakin tuo varmuuden. Tänne heti kertomaan! Ja hauska tuo sun uni, toivottavasti kohta siellä joku jo alkaakin imeä peukkua!



Sen sijaan ihan kamalaa tuo miehesi seikkailu. Kuulostat aika paljon rauhallisemmalta kuin minä kuulostaisin vastaavassa tilanteessa... Meillä kyllä olisi lennelleet astiat ja puoliso olisi siirtynyt ulkoruokinnalle joksikin aikaa. Mua ei lohduttaisi se, ettei seksiä ole ollut. Tuollainen henkinen pettäminen, laskelmoitu tapailu, kaipaaminen, varastettujen hetkien suunnittelu yms. olisi minulle itseasiassa vaikeampaa antaa anteeksi ja hyväksyä kuin sellainen (vaikkakin todella väärä ja satuttava) harkitsematon yhden yön juttu. Mitkään paineet ja VARSINKAAN lapsettomuushoidot ei todellakaan selitä tuollaista. Minusta ainoa syy uskottomuuteen (tapahtui se sitten korvien välissä tai lakanoiden välissä) on se, ettei ole sitoutunut parisuhteeseen. En tiedä rakentuuko luottamus uudelleen koskaan. Pahoin pelkään, että joka kerran kun miehesi on pitkään pois kotoa, sulkeutuu tietokoneen ääreen, alkaa käyttäytyä eri tavalla tai on äreä, pitää kännykkäänsä äänettömällä tai saa tekstiviestejä eikä kerro keneltä tai mitä, alat miettiä ja epäillä...



Mutta älä ota mun tekstiä ehdottomana totuutena. Se on vain mun omiin kokemuksiin pohjautuvaa entisestä monen vuoden parisuhteessa, jossa oli uskottomuutta lopulta molemmin puolin ennen kuin tajuttiin lopettaa toistemme kiusaaminen. Se, että mun aiempi suhde oli näitä kuolleena syntyneitä ja uskottomuus oli vain yksi osa sitä, ei tarkoita että kaikki muut suhteet on samanlaisia :) On joka tapauksessa hienoa, että olet valmis antamaan uuden mahdollisuuden ja yrität saada suhdettanne rakennettua uudelleen. Toivottavasti miehesi on mukana tässä. Ei olisi ehkä huono idea mennä pariterapiaan! Ihan valtavasti voimia sinulle kaiken stressin ja epävarmuuden keskellä.



(.) Meidän uusi vuosi meni hiljaisesti. Puoliso aloitti yövuoroissa tänään ja olen vähän " orpo-piruna" yksin koiran kanssa kylmässä talossa pimeyden ja pakkasen keskellä. Pohdin jopa että taidan antaa periksi ja käynnistää ilmalämpöpumpun tuomaan vähän lisälämpöä puulämmityksen lisäksi. Huono olo menee aalloissa, joinain päivinä ei juuri huomaakaan ja joinain päivinä saa vähän väliä käydä kakomassa. Muuten on ihan kohtuullisen mukava vaikkakin väsynyt olo, sitä energistä keskiraskautta odotellessa ja siivousta siihen asti lykätessä...



Tiuhtiainen 9+1

Mä olin typerä ja tuomitseva viestissäni. Koskahan sitä jaksaisi muistaa että ihmisten valinnat on aina oikeita heille itselleen, eikä muiden ole syytä kyseenalaistaa... Vaan olla tukena ja olkapäänä jos ja kun sitä tarvitaan. On vaan ja ainoastaan hienoa, että sä olet ajatellut noin puolisosi epävarmuuden ja erehdyksen suhteen.

Ei haittaa. Olen kyllä miettinyt ihan samaa asiaa, että niin siinä tulee käymään, että vahtaa koko ajan toisen liikkeitä. Itse asiassa jo eilen tuli sellainen olo, kun ei heti vastannut puhelimeen, tai kun puhuu jonkun toisen kanssa puhelimessa kun mä yritän soittaa. Ja koko ajan se on vaan mun mielessä että se vielä kävi siellä. Ja niin munkin mielestä pahinta oli se että se vielä jatko sitä, mutta niinku se itekin sano, niin se vaan alko paisua se juttu liikaa. Ja kyllä se katuu ihan tosissaan, onneks mä tunnen sitä kuitenkin sen verran hyvin. Niinku myöskin, ettei se pysty mulle valehtelee. Mä tiedän heti jos on jotain menossa, niinku sillonkin, mutta oli vaikee syytellä ilman todistusaineistoa.

No, kauan tässä menee ennen ku asiat on taas hyvin, olen itse asiassa kans harkinnu sitä terapiaa. Ja jos nyt näyttää siltä, että ei ite pystytä asioita itse puhumaan selväksi, niin sitten ainakin on syytä mennä.

En vaan ole vielä saanut selväksi itselleni, että olenko vahva ihminen, kun pystyn yrittää antaa anteeksi tässä tilanteessa, vai todella heikko kun en pysty lähtemään. Pakko vaan mennä päivä kerralla ja koittaa jaksaa.



Huomenna on onneks se ultra. Paniikki iskee, kun töissäkin mulle on taas kerran annettu liian isot saappaat, mitkä on todella vaikeat täyttää. Opiskelen rakennusinsinööriksi, nyt viimeinen vuosi menossa. Pomo päätti jäädä viikoks lomalle, ja mut pistettiin vastaavaksi mestariksi työmaalle, ja mahdollisesti huomenna alkais sellainen työvaihe, josta mulla ei ole mitään käryä, ja josta mun pitäis olla vastuussa, kaiken lisäksi en edes ole paikalla ennen ruokkista... Toivottavasti se aloitus myöhästyy... No enhän varmaan juridisesti voi olla vastuussa jos jotain tapahtuu, enhän mä vielä oo edes valmistunu, mutta kuitenkin.

Kun asiat alkaa mennä perseelleen, niin ne todellakin menee ja kovaa!

Mutta ei pidä lannistua! Pää pystyssä seuraavaan päivään!

Ihan ekax on kanssa pakko tarttua Mandu-raukan viestiin....Perkeleen äijät, sanon minä myös! kyllä sulla on nyt jaksamista ja tietämistä......Itse olen elänyt vaiheen vuosia sitten, jossa myös mieheni petti minua jollain tavalla. Risteilyn jälkeen mieheni puhelin alkoi piippamaan kovasti viestejä, ja välillä oli pakko laittaa puhelin äänettömäksi (meikä salapoliisina kyttäs, luin myös joskus parit viestit, pienempi paha, vaikka väärin!). Aikani koitin sulatella ja kärvistellä, mutta sitten RÄJÄHDIN, ja purin suuni tyhjäksi. Ukottomuus on aina ISO PETOS, vaikka tässäkään kohtaa ei varmasti sexiä harrastettu heh, mutta se jätti minuun ison arven, joka nyt taas tuli esiin, kun sun tarinan luin.Luottamus ja rakkaus on koittetu kursia kasaan kaikkien näiden vuosien ja lapsettomuuden jälkeen, ja paljon siinä on saanut duunia tehdä. Vieläkin joskus tekstareiden tullessa, se " mörkö" pomppaa päälle......



Mekin oltu yhdessä 10 vuotta, ja koettu paljon, en tiedä olenko antanut anteeksi, mutta uskon että tuo yksittäinen kerta oli siinä.....Meillä on nyt niin paljon pelissä, maailman ihanin tytär, ja nyt tämä odotus. Mieheni on itse aina tuominnut pettämiset, häntä aikanan vedätety ex suhteessa täysillä, niin uskon että EI KOSKAAN ENÄÄN! Se siitä....



Mandu, tsemppiä ultraan ja kotiin!!!!!



Meikä ollut aika hissukseen, nukunut, nukkunut, ja nukkunu ja yökkäilyt....Uutena vuotena oli parit kaverit kylässä, mutta ei kerottu mitään, meikä vaan veti holitonta siideriä. Me odotetaan sinne NP-ultraan, ja sitten vasti annetaan asia julki. Se tuulimuna raskaus jätti siitä mulle opetuksen, että ei kannata hehkutella liian aikasin.



Eilen olikin eka neuvola, ja se oli sellanen läpihuutojuttu ; ) Ei viitsinyt sydänääniä edes kuunnella, eipä ne ois kuuluneetkaan. Nyt vaan odotellan kutsua naikkarille ultraan.



Että tälläsiä. Mutta kaikille emoille hyvää vointia!!!!



Bertta 9+6

Hip. Ihan hassua, tuntuu kuin olisi ensin kestänyt puoli vuotta syksy, sitten ollut yhden päivän talvi ja tänään olisi jo siirrytty kevääseen. Ulkona on valoisampaa, kiitos pikkuisen lumipeiton ja auringon joka pilkistelee pilvien lomasta. Jopa pajunkissoja näkyy tien varren pensaissa! Jotenkin ilman tai taivaan värikin on enemmän keväinen kuin talvinen. Tai sit mä vaan oon niin iloinen kun pystyn taas hengittämään nenän kautta flunssan helpottaessa ja oksetuksen vähennyttyä :) Käytiin koirulin kanssa kunnon lenkilläkin, sain leipätaikinan kohoamaan ja kohta syön lounaan kun puoliso vielä nukkuu yön valvomista pois. Elämä tuntuu aika mukavalta.



Mandu, oisko sillä väliä ootko vahva vai heikko ihminen? Mutta kyllä mun mielestä se on ehdottomasti vahvuutta, että yrittää selvitä vaikeista asioista ja oppia niistä. Helpompaa olis kohauttaa olkapäitä, todeta että olipas taas mulkku tuokin äijä ja siirtyä eteenpäin. Ehkä. Näin mä uskon. Ja sit jos käy ilmi että haavat oli liian syviä ja luottamus on mennyt lopullisesti, ainakin on yrittänyt eikä tartte miettiä sitten jälkikäteen että olisko kumminkin pitänyt. Yks kysymys kuitenkin: jos et olis raskaana, mitä tekisit? Tekisitkö samoin?



Kuulostaa jännältä sun työkuvio. Toivottavasti on kokeneita rakentajia, että edes jollain koko raksalla on hajua mitä tapahtuu :) Eikö ole kamalan kurjaa olla työmaalla tällaisilla keleillä? Vois kuvitella että on aika kylmää ja ikävää. Mutta ihan oikeasti häntä pystyyn ja kynnet teräviksi, mehän ollaan nyt leijonaemoja ja pystytään ihan mihin vaan! Erityisesti hyvää ultraa, täällä jännätään mitä siellä näkyy.



Bertta, tylsää että sullakin on tuollainen kokemus. Pitäisköhän ilmoittaa omalle puolisolle että saa luvan perua sen kevääksi suunnitellut risteilyn entisten työkavereiden kanssa? Murh. No, ainakin nyt mä olen vielä sinisilmäinen ja optimistinen. Lisäksi musta tuntuu että tuo rakastaa mua niin kovasti että on aika immuuni muille naisille ja onhan mulla tää kauan odotettu raskauskin puolellani¿



Soitin tänään äitipolille, mulla on niskaturvotus-ultra 14.1. Onneksi sain niin myöhäiseen kellonaikaan, että on periaatteessa mahdollista että puoliso pääsis mukaan! Täytyy toivoa, että pääsee. Sulla (Bertta) pitäis vissiin tulla aika äkkiä kutsu sinne ultraan vai kuinka? Meet NKL etkä Lohjalle? Mä meen jälkimmäiseen. On se nyt ainakin ultrien yms. kannalta mulle maantieteellisesti paras vaihtoehto, täytyy sit vielä miettiä sitä sairaalaa. Tosin entinen pomo (lastentautien ylilääkäri yhdessä sairaalassa) varoitteli kovasti menemästä Tammisaareen kun siellä ei kuulemma ole hätäsektioon valmiuksia. Saa nähdä mihin sit lopulta päädyn, tai voinko edes valita¿



Jaa. Oiskohan tuo uuni jo palanut tarpeeksi niin että vois alkaa vääntää sämpylöitä kohoamaan ja laittaa lounaan lämpiämään. Täytyy mennä katsomaan. On muuten ihanaa, ettei enää okseta kun ihan harvoin! Täytyy toivoa että tää on nyt vaan sitä oireiden tasaantumista alun myllerryksen jälkeen eikä mitään huolestuttavaa.



Ihanaa ¿kevät¿ päivää kaikille!



Tiuh 9+2

On tosiaan hurjan ihanaa lukea sinun onnestasi, elän täysillä mukana ;)



Meille kuuluu hyvää ja yllättävääkin. Esikoinen on yli 4-vuotias ja pienempikin täyttää ensi viikolla jo vuoden, aika kiitää ihan hurjaa vauhtia. Yllättävää kuulumisissa on se, että meille on tulossa toukokuun lopussa vauva, ihan luomusti. En oikein vieläkään käsitä tätä! Vuosia hoidoissa, kaksi keskenmenoa ja lopulta IVFllä ihanat pojat kolmen vuoden välein ja sitten tämä luomu, eihän mun pitänyt tulla raskaaksi kuin hoidoilla. Ihan ihmeellistä. Viikkoja on nyt 18+ ja ihan samalla tavalla hermoilen kuin aiemminkin, tällä kertaa ehkä vielä enemmän. Kolmen viikon päästä on rakenneultra ja sitä odottelen jännittynein mielin. Jos siellä kaikki kunnossa, niin ehkä uskallan alkaa hengittämään :) Että näin on elämä yllättänyt! Toivon vaan, että kaikki menee hyvin.



Sinulle tosiaan ihanaa odotusaikaa, nauti kaikesta täysillä ja yritä rentoutua :)

Tiuhtis mä olen ihan kade sun olotilalle ; ) Kulostat niin ihanalta pullantuoksuiselta äipältä siellä pajunkissoines, ja tuoreine sämpylöines hehh! Mullakin ehkä vähän parempi päivä, kuvotus päällä mutta ehkä vähän pirteempi. Tulin just vetämästä neitiä pulkalla tossa pihalla, sen verran on lunta, ihanaa!



Tähän perkeleen pettämiseen vielä: rupesin kelaamaan, niin tämäkin sattu meille kun meillä oli just käynnistynyt lapsettomuustutkimukset/hoidot alkamassa. Laukaseekohan se noissa " paskapäissä" jonkun kompleksin (sorry), vissiin omanarvontunnetta pitäis siinä kohta pönkittää, kun mekään ei tiedetty missä vika, ukko epäili itteensä ja minä itseäni....että tällänen lisäys tähän. Mä en ois kattonut ukkoa pidempään, jos tilanne ois ollut toinen.Nyt olen kiitollinen että jatkoimme, omistan rakastavan miehen, ja upean isän, joka on 110% mukana meidän perheen elämässä ; )



Np-ultraan varmaan tulee ensi viikolla kutsu, ja meinaan otattaa sen veriseulan(sikiöseulonta) samalla, hui. se on kuulema nykyään tarkempi ja antaa vähemmän vääriä tuloksia, kun se joka piti ottaa tarkkaan vkoll 15+

Meinaattekos muut otattaa sen?

Joo naikkarille mennään, ja sekin oli yks pointti siinä, että jos vauvalle sattuu jotain, siinä on aina lääkärit heti saatavilla, lastenklinikka naapurissa!



Mutta nyt syömään, ennen kun ykä tulee......



Bertta

Ihana lukea näitä onnistumistarinoita!!!!



Nauti raskaudestasi täysillä ; )



Bertta

Ihan tosi, on aika paljon helpompi olla ideaali pullantuoksuinen emo kun ei tarvitse vielä huolehtia niistä lapsukaisista. Eiköhän meilläkin puolen vuoden päästä siirrytä kaupan leipiin...



Omppis, ihan älyttömän paljon onnea! Aika huisa juttu. Toivon kovasti, että kaikki menee ihan nappiin ja teille se kolmaskin lapsukainen tulee. Mahdoit olla aika ällikällä lyöty kun testasit? Hurjasti halauksia ja hienoa loppuraskautta!



Mä ajattelin, että kieltäydyn verikokeesta. En halua tietää niskaturvotuksestakaan, haluan ultraan vai siksi että näen että lapsi on edelleen hengissä ja voi hyvin. Olen sitä mieltä että meillä on odotettu ja kaivattu lasta niin pitkään, että jos se joka meille lopulta tulee onkin vähän erilainen, on hän silti tervetullut. Sitä sitten eletään sen kanssa. En halua neljän keskenmenon jälkeen siihen tilanteeseen, että mun pitää päättää teenkö abortin. Se olisi liian julmaa edes teorian tasolla ja siksi musta on parempi etten tiedä.

Heips kaikki!

Täällä elellään taas vähän erilaista arkea. Kävin tänään aloittelemassa töitä ja pojat oli ekaa päivää tarhassa. Kivasti meni, mutta on tässä totuttelemista. Kaksi päivää viikossa kun teen niin ei tähän oikein kukaan ehdi tottua kovin nopeasti. Mutta taas ymmärtää niiden kotipäivien arvon ihan eri lailla ;)

Mulla ei ole kamalasti sanottavaa tuohon pettämiskeskusteluun. Itse en tietääkseni ole tullut petetyksi, mutta jos mies pettäisi niin olisi kyllä iso kynnys lähteä. Toivon että ollaan molemmat niin sitouduttu että jäädään aina vaikka on välillä vaikeaakin. Ihan jo lastenkin takia.



ON: Kävin ultrassa maanantaina, sain viimeisen ajan ja soitinkin jo aika moneen paikkaan. Onneksi pääsin ja sain rauhan, olisi muuten mennyt uusi vuosi hermoillessa. Vauvalla oli siis kaikki hyvin ja hematoomakin on kadonut kohdusta. Nukkui ensin ja sitten vähän vilkutteli, siellä näkyi kaksi pientä käsivartta :) Koko oli 23mm joten on se pieni papu vielä! Mutta vastasi viikkoja niinkuin pitikin. Pahoinvoinnista olen päässyt lähes kokonaan, sen on korvannut liiankin hyvä ruokahalu :) Nyt alkaa se painon vahtiminen, edellisissä raskauksissa on tullut yli 20kg enkä haluaisi siihen jamaan enää. On niin vaikea päästä opitusta ylensyömisestä ja herkuttelusta sitten imetyksen jälkeen.



Varasin muuten NP:n, se on vasta kolmen viikon päästä, mutta osallistun samalla predo-tutkimukseen koska mulla on aikaisempi raskausmyrkytys ja verenpaineiden nousu. Sitä verikoetta en halua, en varmaan harkitsisi keskeytystä kuitenkaan joten se olisi mulle turha tieto. Joten menen vanhan kuvion mukaan. Näitä ylimääräisiä ultria varmaan tulee kuitenkin käytyä, ajattelin käydä lääkärineuvolat privaatissa, sitten menen 4d:hen 20+ viikolla ja vielä synnytystapa-arvioon 35+ viikolla koska on kaksi aiempaa sektiota. Saisi vielä kotiin sen doppler-laitteen niin olis kaikki kunnossa ;)



t.pöppis 9+5

Juu, tosiaankin olin ällikällä lyöty testatessani, sillä nauroin miehelleni, että pakko testata vaikka ihan huvikseen, jotta saan tietää syyn kuvotukselle ja kamalalle väsymykselle. Totesin, että joko jotenkin mahdottomasti olen raskaana tai sitten mulla on joku sairaus. Seuraavalla viikolla menin ultraan ja rv oli jo 8+. Sydänäänet kuului neuvolassa 10+. Ihmeellistä, ja toivottavasti nyt siis jatkuukin kaikki kuten pitää.



Tiuhtis - mulle tehtiin np-ultra, mutta siihen verikokeeseen en mennyt. Esikoisesta tehtiin myöskin ultra, kakkosesta ei tehty sitäkään. Mulle jäi hieman paha mieli tämänkertaisesta np-ultrasta, kun sitten kieltäydyin verikokeesta, niin kätilö totesi, että " tutkimukset jäivät nyt kesken, mutta eipä tuo mitään, jos sitten otetaan vastaan se, mitä annetaan" .. Jotenkin tuon kommentin takia mulla on entistä suurempi jännitys mennä sinne rakenneultraan. Entäs jos siellä selviää jotain??? Vaikka mä kyllä uskon siihen, että mikään tutkimus ei ole 100% varma, mikään ei kerro varmasti sitä tuleeko lapsi olemaan terve vaiko ei.



Toivon KAIKILLE tässä ketjussa kirjoittaville IHANAA ODOTUSAIKAA, olkaa onnellisia ;)

Toiv. et ole järkyttynyt meidän pettämiskommenteista, ja heittänyt " hanskoja tiskiin" meidän kanssa ; ) Sun parasta tässä vaan ajatellaan!!!!!!



Nyt pähkäylyttää muokin toi seula, vaikka onhan sinne aikaa....Kyllähän se ultrakin sanoo jotain, jos on niskaturvotusta, ja menee sit jos menee.....Enkä mä vielä kuulu ihan pahimpaan riskiryhmään, vasta yli 37-v. Onhan mulla sinne PITKÄ MATKA jep, jep.......Mun ed. neuvolatätsy sano suoraan viimex, että älkää mnekö sinne, niin paljon vääriä hälytyksiä, ja karsee odotus sen tuloksen kanssa sitten, kun tehtäis lapsivesipunktio. No nää on näitä meidän jokaisen omia ratkaisuja ja pohdintoja.....



Rauhallista iltaa masukkien keralla!



Bertta

Mitä muutakaan tekemistä sitä olisi tähän aikaan iltaa kun jo väsyttää ja ulkona on pimeää ja puoliso on töissä... Seliseli...



Pöppis, onnea töiden aloittamiseen ja vau, näit sitten jo vilkutukset! Ihanaa. Miten yksityiset lääkärineuvolat mahtaa erota kunnallisesta? Mulle ei tullut mieleenkään etten menis kunnalliselle, mutta toisaalta yksityisellä olen yleensä saanut parempaa hoitoa kuin julkisella. Hmm. Entä mikä on toi predo-tutkimus? *Nimim. Ihan ulalla näistä äitiyshommista kun tähän asti on pitänyt keskittyä vaan raskaaksi tulemiseen*



Mä oon Omppuliinin kanssa samaa mieltä että mikään tutkimus ei takaa sairasta tai tervettä lasta. Mulla tää ultra on enemmänkin sellainen iloinen (?) kurkistus masuun että voi taas astetta rennompi olla raskauden jatkumisesta. Ettei ole yhtäkkiä menehtynyt sinne ja lakannut kasvamasta - se olis kamalaa.



Bertta, Mandun ulrta on vasta huomenna mutta yhtä malttamattomasti minäkin odotan tuloksista kuulemista :D



Hyvää yötä tai huomenta kaikille!

Näin ne päivät menee sekasin kotona ollessa....ja mulla ihan sama kun Mandulla, että ei meinaa muistaa taas edellisiä kirjotuksia, kun alkaa kirjottelee. Raskaus muuten huonontaa muistia, ihan oikeesti ; ) (hyvä puolustus).

Eli ootellaan sit tänään Mandun ultra kuulumisia!



Täällä ei kummempaa, sama kuvotus päällä, ja vaikka nukuttiin 11 tuntia, niin vielä piisais unta.



Mutta oikein hyvää viikonloppua & vointeja teille kaikille!!!!



Bertta tasan 10 tänään ; )