LEIJONANPENNUT (la heinä-elokuussa 2008) UUTEEN VUOTEEN

Ajatelkaa, pitäisi olla vuoden talvisin aika käsillä ja kissan viikset. Meillä ainakin eletään ihan marraskuuta. Ensi sunnuntain laskiaisrieha taitaa mennä mäkiautoiluksi tai polupyöräilyksi! Masentavaa. Onneksi sentään on laskiaispullat :)



Juu, täällä on hoideltu kyllä naapurin vanhusten asioita kun molemmat joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle potemaan. Siivoamaan en sentään siellä ole ruvennut... Mä en vieläkään ole kyennyt ryhtymään vaatteiden tekoon, en oikein ymmärrä mikä siinä tökkii. Kaavoja on, kankaitakin ja ihan mukavat työtilat. Vaan ei ala, ei sitten millään. Olemassa olevat vauvan vaatteet on kyllä jo pesty ja lajiteltu koon mukaan.



Anteeksi kaikki pahoinvoivat, hypätkää tämän kappaleen yli taas. Olen vaatteiden tehtailun sijaan keskittynyt ruoan laittoon: teen viikon ruokalistan valmiiksi perjantaisin ja kaikki isoimmat ruokaostokset lauantaina kun muutenkin käydään mun vaarin kanssa syömässä kaupungissa. Ruoat on tyyliin eilen lasagnea itsetehdyistä tuoreita pastalevyistä (voittaa muuten ihan 100-0 ne kuivat kaupan lätyt), perjantaina juustofondue johon pitää ehdottomasti vaalean ja ruisleivän lisäksi kastettavaksi saada esim. banaania, omenaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliivia, kuullotettua punasipulia, kukkakaalia ja vaikka mitä. Niin ja tietenkin ohimennen pitää leipoa muffinssit kun tekee mieli hyvää ja jäi ruoasta ananasta yli. Tai tehdä iltapalaksi hedelmäsalaattia. Leipoa sämpylöitä. Voi kun jostain saatais se isompi pakastin, olis niin ihanaa tehdä ruokia varastoon sitä aikaa odottamaan kun ei ehdi tai jaksa askarrella kahta tuntia lieden vieressä!



Hienoa, että Bertalla olo on mukavampi! Mulla ei vieläkään ole ollut neuvolalääkäriä, ehkä seuraavalla käynnillä kahden viikon päästä saa varattua sen. Hyvä että löytyi sydänäänet, mulla olis varmaan kyllä paniikinpoikanen hiipinyt jos olisi pitkään joutunut hakemaan! Huh.



Tiettekö, musta tuntuu että mä olen löytäyt mun aivot. Aika hauskaa! Oon alottamassa yhden kirjoitusprojektin ja ajatuksia pyörii villinä. Siis muitakin kuin kauramaidon käyttäytymiseen sämpylätaikinassa (toimii) tai tiskipöydän kiillotukseen (ei, en vielä ole kokeillut autovahaa :). Pienet harmaat aivosolut oli ensin shokissa että joutuvat ponnistelemaan useamman kuukauden vauvanpunaisen köllöttelyn jälkeen, mutta nyt surisee mielihyvästä nekin.



Mun muuten piti kysyä teiltä, jotka jo tunnette supisteluja ja tiedätte mistä on kyse, että miltä ne tuntuu? Mulla on muutamana päivänä välillä ollut sellaista ajoittaista, hmm, vihlonnaksi sitä ehkä voisi kuvata, tuolla kohdun tienoilla. Vatsa ei kyllä ole mennyt kovaksi, vaikka jotkut on sanoneet että sitä pitäisi tulla.



Äh, nyt ei malta enää enempää höpistä. Palaillaan myöhemmin!



Tiuhtiainen ja Tärppä 13+1 (?)

Kiva että täälläkin on taas luettavaa, eksyin jo tonne odotuspuolen elokuisten pinoa lukemaan ja siellä oli niin kurjia km-uutisia että itseäkin alkoi masentaa. Kai nämä on niitä ratkaisevia viikkoja elokuisille kun monella on ekat ultrat ja ekat neuvolat. Jotenkin ei vaan yhtään lohduta se että itsellä on nt:kin käytynä, tuntuu ettei vatsa ole taas kasvanut yhtään. Yritän vakuuttaa itselleni että masussa on kaikki hyvin! Kuukauden kuluttua voi alkaa jo odottelemaan liikkeitä, se on aina mulla helpottanut stressiä huomattavasti -kahdesta aiemmasta liikkeet on alkaneet tuntua 17+4, varsin täsmällistä ;)

Taas vietetään kotipäivää, pitäisi kai lähteä ulos kohtapuoliin, tekis hyvää sekä mulle että noille riehupelleille.



Eipä tässä muuta, mukavaa ja stressitöntä loppuviikkoa kaikille!

t.pöppis

Täällä kans vähän samoja oireita kuin Tiuhtiaisella. ;0) Eli keittiö on tullut yllättävän tutuksi viime aikoina. Hirveä hinku tehdä ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta. Miehellä on joka päivä pöytä katettuna kun tulee töistä. Onneksi meillä alkaa keittiöremppa parin viikon päästä, niin en pääse ihan täysin meitä lihottamaan.. Paisti että rempan jälkeen pääsee pitkästä aikaa leipomaan, nyt kun ei ole uunia siihen hommaan.

Sitten edellinen kirjoitti (en vielä ole oppinut nimimerkkejä sori..) vatsakivuista. Mulla myös ollut sellaista vihlovaa kipua kohdun ja kohdunkaulan(!) alueella, muutaman kerran päivässä tuntuu. Vähän kyllä pistänyt miettimään, ettei kait kohdunkaulassa pitäis mitään normaalisti tuntua? Ei mitään kauheita kipuja, ohimeneviä vihlaisuja vain, eikä mitään vuotoja tai muuta. Onneksi on ensiviikolla se ekstra ultra niin pääsee katsomaan onko lilliputeilla kaikki hyvin. :0)

Mites teillä muilla, joko te alatte ymmärtää, että tässä ollaan ihan oikeasti raskaana ja vauva/vauvat tulossa?? Miten miehet reagoineet, joko ovat alkaneet mahalle höpistä? Minä en oikein vieläkään aina ymmärrä, että tuolla tosiaan on elämää, ihan käsittämätöntä. Niin ja tietenkin koko ajan pelottaa että jotain tapahtuu.. Meillä mies jo toipunut kaksoisyllätysshokista, hah, ja alkanut jopa lueskelemaan vauva kirjasia! Toistaiseksi ei hänkään vielä oikein ymmärrä että meille tulee kaksi vaavia, ja kuulemma menee aikansa ennen kuin ymmärtääkään. Miehillä on varmaan vaikeaa käsittää näin alussa, kun kaiki tapahtuu meidän naisten kropassa ja masussa. Mutta oikein onnellinen se on ja tykkää katsella minun pyöristyviä muotoja ja muhkeaa rintavarustusta. ;0)

Minä olen mielestäni kuin valas aina iltaisin, maha näyttää siltä kuin olisin kahdeksannella kuulla raskaana.. Onneksi aamuisin vähän normaalimpi.

Kertokaahan kuulumisia!

Se oli Tiuhtiainen jolla noita vatsan vihlaisuja.. Niin, tämä ajoittainen muistinmenetys ja sekoilu on myös tullut tutuksi.. Unohtelen kaikkea ja sotken asioita, huoh.. ;0)

Heh, nyt on taas aikaa kirjoitella ku oon töissä!=) Pomo lähti menee ja jätti mulle niin vähän hommia, että hyvin kerkii hoitaa ne ja vielä hiukan laiskotellakin!



Hienoja uutisia Bertalla. Mulla kuunneltiin jo niinkin aikaisin kun 9+5, ja kesti kans löytää, mutta onneks se siellä sitten jumpsutti.:)



Vai on Tiuhtiainen löytänyt aivot... Mulla on ihan päinvastoin, viimisetkin rippeet on hävinny jonnekin olemattomiin, ja alkaa olee jo aika kriittinen vaihe valmistumisen kannalta, kun niitä rästihommia on ihan helvetisti. Aina kun avaan koneen et pitäis ruveta opinnäytetyötä kirjoittelee, niin jotenkin vaan ajaudun surffailemaan vauva-sivuille... Halutaan ostaa aivot ja reilusti kärsivällisyyttä!

Mullakin on muuten ollu ajoittain sellasta vihlontaa/nipistelyä alavatsassa. Onneks on tiistaina np-ultra, niin sitten ollaan taas paljon viisaampia. Ei vaan jaksais millään odottaa!



Mä en kyllä oo vieläkään ymmärtäny olevani raskaana, vaikka se koko ajan mielessä pyöriikin. Johtuu ehkä siitä, kun sitä mahaa ei vielä oo (mitä nyt ei enää mee " vatsa sisälle" samalla tavalla ku ennen, kun sen vetää) ja kun noita oireitakaan ei juuru ole. Etomista oli ehkä viikon verran, mutta ei mitään pahaa sekään. En varmaan osais kuvitellakaan olevani raskaana jos en tietäis.

Mies on varmaan pikkuhiljaa alkanu ymmärtää kun on tehny suunnitelmia jo monta vuotta eteenpäin, miettiny jo että koska ois hyvä aika koittaa saada seuraavakin aikaseks. Itse koitan välttää tollasta suunnittelua,, kun ei ne asiat aina kuitenkaan mee niinku toivoo ja suunnittelee, ja silloin pettymys on vieläkin suurempi! Vaikka olin mä eilen jo vaunukaupassa koeajamassa, mutta olen kyllä päättänyt, että mitään en osta ainakaan ennen kesäkuuta.



Nyt oliskin sitten ruokatunti. Ei ku syömään kun tää työ on niin raskasta!=)



Hyvää viikonloppua kaikille!



Mandu 11+2