LEIJONANPENNUT (la heinä-elokuussa 2008) UUTEEN VUOTEEN

JES! Siellä se oli, sydänkin sykki vaikka ite en kyllä osannu erottaa, kun oli vähän huonosta kulmasta. Kaksi siirrettiin, eli toinen on " kadonnut" matkalla. Aamulla kyllä jännitti niin paljon, että ihan oksetti (oletan sen johtuvan jännityksestä, kun en ole huomannut mitään pahoinvointia normaalia enempää tänä aikana...). Muutenkin sellanen olo, kun ne ekat hyytymät sillon tuli, että ne vähäisetkin oireet hävis. Mut ehkä se jatkuva pissattaminen johtu sillon siitä alkujännityksestä. No, ihan sama, kaikki on kuitenkin hyvin. Sit vaan neuvolaan soittelemaan ja jännittämään seuraavaa kertaa...

Ukko tuli tyylikkäästi myöhässä sinne ultraan, ehti kyllä hyvin mukaan. Nukuttiin vähän liian pitkään ja aamulla oli keittiön vesiputki jäässä ja siinä sitä aikaa tuhrautu sitä sulatellessa...

Että semmosia uutisia tällä kertaa! Sitten vaan kertomaan porukoille, että kesähäät on nyt sit peruttu.:)

Ihanaa että näkyi sydän. Onnea! Mahtaa olla aikamoista tunteiden vuoristorataa sulla nyt. Mites töissä, saatiinko työmaalla uusi työvaihe vaihe oikein aloitettua vaikka pomo olikin vauvaa katselemassa aamun? :D



Tylsää että Bertalla on vieläkin huono olo. Mulla taas on päin vastoin, ihan liian hyvä olo. Lisäksi eilen illalla ja tänään aamulla on taas tullut ihan vähän tuhrua, lähinnä mallia kuivunutta verta muun möhnän seassa (tää on taas näitä, kenelle oikeesti tulee mieleen selitellä julkisesti tämmöisiä asioita??? huooh) ja sellaista menkkamaista kipua on ollut, joten huolestuttaa. [b] [color=red] Ihan [/b] [/color] liian pitkä aika seuraavaan ultraan (14.1.).



Katselin eilen tuota meidän listaa, mihinkähän on hävinneet Suhonen, Tiukkunen ja Wiivi? Täytyy toivoa että " vaan" kärsivät pahoinvoinnista ja juhlakauden rasituksista eikä mitään pahaa ole kenellekään sattunut. Kyllä sitä niin äkkiä kiintyy kaikkiin kanssajännittäjiin, että ihan kamalalta tuntuu jos jollekin käy huonosti, niin kuin nyt Vehnikselle.



Muuten yks vinkki tähän raskausajan dementiaan, mä yleensä kopioin edellisten kirjoittajien tekstit joihin en ole kommentoinut, wordiin ja käyn sieltä katsomassa mitä kellekin kuuluu. Tokihan sitä pitäisi olla supermuisti ja silleen, mutta kun ei pysy yksityiskohdat päässä niin ei pysy.



Mulla on taas yksinäinen ilta edessä, joten varmaan hengaan vielä myöhemminkin koneella (plus että tää on ainoa huone jonka saa tosi lämpimäksi pönttöuunilla). Jos nyt en kuitenkaan jostain kumman syystä pääse myöhemmin kirjoittamaan, oikein hyvää viikonloppua kaikille!



Tiuhtiainen (9+3)

Mulla on ollut ihan tolkuton väsymys, tuntuu kuin vetäis kivirekeä perässä. Onneksi tyttö nukkuu 2h päikkärit ja minä siinä samassa:) Koti on kyllä kärsinyt, ei jaksa yhtään siivoilla ja järkkäillä paikkoja. Ruuanlaitto on yhtä tuskaa, kun ällöttää kaikki pöperöt ja ruuan käryt. Syödä pitää kuitenkin jatkuvasti ettei pääse äklöttämään oksuun asti. Onneksi noi hedelmät tuntuu sentään maistuvan.



Ootteko keroneet vielä läheisille raskaudesta? Meidän piti kertoa jouluna mutta ei sitten vielä uskallettu. Isosisko-paita saa siis odottaa rv 12 asti. Mä olem tuhdissa kunnossa ja tuntuu että nää turvotukset tai mitkä lie lihomiset?!? paljastais tän raskauden kotiporukoille jo, mut eivät uskalla kysellä kun tietävät että tyttö on tullut ivf-hoidolla.



Me päätettiin olla kertomatta kun ennen joulua mulla tuli kaupassa ihan mieletön hetkellinen viiltävä kipu vatsaan. Mä olin sillon ihan panikiissa ja tippa linssissä kassajonossa. Mut sen jälkeen ei oo ollu mitään. Kaipa se Tuutikki Kyytiläinen siellä vielä on..



Eka neuvola on 16.1 jolloin on rv 11+2, mahtaakohan silloin sydänäänet kuulua??



Tyttö kaipailee joten en nyt sen enempää kirjoittele, mutta hyvää jatkoa kaikille ja koitan olla vähän vähempi oma napainen jatkossa.



Suhonen ja Tuutikki 9+4

Olipa kiva lukea myös Suhosen kuulumisia!

Täällä ei mitään erityistä uutta ole tiedossa. Aika monille on kerrottu raskaudesta, ovat sattuneet sopivasti paikalle tai sitten keskustelun kulku on paljastanut (työsuunnitelmat jne). Vaikea tätä tuntuu olevan salata kun tekisi mieli kailottaa koko maailmalle. Vaikka eihän tässä vielä turvallisilla vesillä olla. Olen vaan luvannut itselleni nyt vihdoin nauttia tästä neljännestä raskaudesta, ensimmäinen loppui lyhyeen ja kaksi seuraavaa meni pahinta pelätessä. Nyt yritän olla positiivinen ja optimisti (vastoin perusluonnettani) koska eihän sitä pahaa voi kuitenkaan estää tapahtumasta. Hellin vauvaa ajatuksissani niin kauan kuin se on mahdollista ja toivottavasti myös ihan syliin saakka!



Mulla on eka neuvola keskiviikkona, toisaalta olis varmaan parempi että ei edes yritettäis kuunnella sydänääniä kun hermostun kuitenkin jos/kun ne ei kuulu.



Huomenna olis edessä joulukoristeiden poiskerääminen. Illalla meille tulee vieraita joten päätettiin vielä ihailla tuota pystyynkuivunutta kuusenkomistusta...



t.pöppis tänään tasan 10!

Ei vaan ole jaksanu kirjotella kun töistä tulee kotiin, tekee ruoan ja kotihommat ni on melki valmis jo lepäileen =) vois nukkua aikas paljon jos olis aikaa ;)

Ultra aikaa tässä odottelen että tulla tupsahtais postissa lähipäivinä, eka neuvola käynti siis jo ohitettu ja 21.päivä olis lääkäri aika eli ennen sitä on varmaan ultra toivottavasti.. Oireita ei ole oikeestaan mitään, joskus tulee sellanen ällö olo ettei maistu mikää.

Välillä on ihan kyllä sellanen fiilis että onko siellä masussa mitään elämää enään.. pääsis vaan äkkiä seuraavaan ultraan.

Teillä muillakin on varmaan ihan samanlaisia fiiliksiä.

Että tällästä täällä...

Kaikille vaan ihanaa odotusta!!



Wiivi rv9+4

Mä en saanut eilen illalla millään unta. Kiepuin sängyssä ja tuntui ettei tää raskaus voi mitekään onnistua. Ettei meille ikinä tule lasta mitenkään. Ensin nää normaalit " Entä, jos ultrassa todetaan että kasvu on pysähtynyt viikoille 7+" ja " Entä jos paperissa onkin verta" (vessassa käydessä). Mut sit tuli vielä hienompia: aloin pohtia mitä käy jos loppuraskaudessa esimerkiksi istukka repeää ja alkaa kova verenvuoto. Mielessäni käsikirjoitin koko tilanteen: kuinka soitan ambulanssin, yritän soittaa puolisolle mutta en saa sitä kiinni koska on sellaisessa paikassa töissä ettei voi pitää omaa puhelinta auki ja jätän vastaajaan sydäntäsärkevän jäähyväisviestin. Ehkä jopa vessan lattialla maaten ettei muille tuli niin kova veren siivoaminen (ai miten niin marttyyri???). Sit pitää soittaa vaimon työkaverille joka tietää paremmin talon sisäisiä numeroita ja voi helpommin tavoittaa. Sit, jos en ole vielä tajuton, soitan vielä äidille ja yritän järjestää koiran hoidon. Mutta ydinkysymys oli, että selviänkö minä ja lapsi hengissä ambulanssin tuloon saakka. Pohdin jo, että jos mä olen ehtinyt verenhukkaan menehtyä sillä välin, tekeeköhän ambulanssihenkilökunta hätäsektion niinkuin amerikkalaisissa lääkärisarjoissa. Sairaalaankin on niin pitkä matka täältä. Ehkä pitää loppuviikoiksi siirtyä telttailemaan sairaalan pihaan, huooh...



Tänään onkin sitten ollut vähän puolitolkkuinen olo. Tein äsken iltaruokaa ja meinas tulla itkuraivarit kun oli kolme isoa perunaa, joista ajattelin tehdä muusia ja [b] jokainen [/b] oli sisältä huono. Leikkelin sit niiden kohtien ympäri koska muusia oli saatava ja muut perunat oli kiinteitä. Mutta kun ne oli kypsiä, holautin ajatuksissani vanhaan malliin maitoa ja siitä tulikin melkein keittoa. Kyllä oli alahuuli rullalla kun yksin ja hyljättynä lipitin muusivelliä. Voi minua... Onneksi kuitenkin osaan nauraa omalle surkeudelleni ja kohta menen puolisoa herättelemään niin ettei tartte olla ihan ypönä.



Me ollaan kerrottu aika monelle. Siis lähipiirille, tosin tänään livahti entiselle työkaverille kun puhuttiin puhelimessa ja se niin painokkaasti kysyi että mitä kuuluu. Muutenkin ollaan noltu tosi avoimia sekä hoitojen että keskenmenojen suhteen, oon aatellut että ne molemmat on kuitenkin niin yleisiä mutta vaiettuja asioita että on vaan hyvä jos asiaa vähän normalisoi. Aika monta kertaa on sitten käynytkin niin että jos oon puhunut niin että useampikin on kuullut, joku on tullut myöhemmin kertomaan kuinka on käynyt kymmenen vuotta endon takia leikkauksissa eikä ole saanut apua, muttei juuri kenellekään ole kertonut. Tai että hänelläkin ensimmäinen raskaus meni kesken eikä ole paljon lohduttanut että kolme lasta on tullut sen jälkeen, pelko on ollut mukana jokaisessa.



En mä sinuna Suhonen ihan älyttömästi pelkäisi tuota ythä vihlaisua, mullakin niitä oli viikko pari sitten tosi voimakkaina ja äkillisinä. Keskenmenokipu on ollut sellaista enemmän kuukautiskipuun verrattavaa kramppailua joka kerta. Tosin voimakkaampaa sitten kun on kunnolla käynnistynyt. Sydänäänien pitäisi neuvolassa varmuudella kuulua vasta rv 12. jälkeen, näin olen ymmärtänyt.



Kuulostaa Pöppis hyvältä että osaat suhtautua uuteen raskauteen posiiivisesti ja ilolla. Niin pitääkin! Meillä joulukuusi pilkottiin ja poltettiin jo uutena vuotena, muut härhellykset taitaa sitten lojua nurkissa pääsiäiseen asti - niille jotenkin sokeutuu. Ehkä pitäisi huomenna yrittää ryhdistäytyä kun on loppiainenkin.



Wiivi, mulla kuulostaa olo aika samalta. Ei paljoakaan oireita, välillä yököttää vahvat hajut tai jos masu on täys ja kumartuu. Ja laiskottaa aika lailla. Ja huolestuttaa lapsukaisen tilanne. Me mennään siis samoilla viikoilla? En oo tajunnu että meillä on sama la vaikka samana päivänä testattiinkin. Hattarapää :)



Sain mummilta eilen hyvän idean. Aikoo käyttää vanhoja kalsareita yms. vauvan bodyjen ja trikoiden ompeluun. Ajattelin tehdä samaa, meilläkin on sellaisia puolikuntoisia polvista venyneitä ja haaroista reiällisiä pitkiksiä tai vanhoja t-paitoja joissa on muutama maalitahra ja virttyneet hihat, jotka on aika lystikkään värisiä ja ihanan pehmoisia valmiiksi. Saan parin viikon päästä saumurin, joten kunhan opin käyttämään sitä alkaa meillä vaatetalkoot! Sillä varauksella että on ultrassa kaikki hyvin.



Nauttikaahan näistä aurinkoisista talvipäivistä, jos vaan mitenkään voitte!



Tiuh 9+4

Onpa kiva lukea, että masuasukkien suhteen kaikilla on kaikki hyvin! Jos missasin jonkun epäonnistumisen tämän suhteen, anteeksi.... en jaksa lukea hirmu kaus taaksepäin, kun tulee noi omat jutut vastaan..



Mandu: voimia sinulle parisuhteessasi! Muista, että vain sinä tiedät, mikä on sinulle oikea ratkaisu.



Tsemppiä kaikille ja toivottavasti masuasukit pysyvät matkassa!



Vehnis

Tiuhtis, noi ajatukset on aivan normaaleita, eiköhän meistä jokainen käy nuo kauhuskenaariot läpi jossain kohtaa, ja jossakin muodossa....Koitahan jättääne taka-alalle ja NAUTTIA, kyllä se vauveli hyvin jakselee, ja se NP-ultra on jotain aivan USKOMATONTA, voi että....



Unet on ja tulee loppua kohden olee aikas vauvavoittosia, ainakin meikäläisellä sillon tuota neitiä odottaessa, huh.



Hyvä Mandu että ultrakuulumiset on LOISTAVIA, ja hyvä että kerkesitte ; )



Tietty kiva lukea muidenkin kuulumisia, jos ei aina niin hyvä vointisia, pirteitä mammoja ole tässä pinossa!



Oma öklötys saattaa päivän aikana välillä hetkeksi kadota, JIPPII, mutta sitten se taas hyökkää puskan takaa ; ( ja nytkin on päällä. Odotan että saan tämän neiti tättähäärän kohta päikäreille, niin hyppää ite perässä! Odotan nyt vaan kovasti kutsua sinne ultraan, eiköhän se tällä viikolla luulis tulevan!?



Ihanaa kun lunta on nyt tullut reippaasti, koitetaan nauttia keleistä, ja oloista ; )



Bertta

..sääennustuksen mukaan kyllä pian mennään taas plussan puolelle mutta jos vähän ehtisi mäkeä laskea niin olis kiva.

Maha tuntuis alkaneen kasvaa. Turvottelee tietysti, mutta tuntuu että siellä olis muutakin ;) Omat vaatteet kyllä mahtuu hyvin vielä päälle, sen verran huonolla syömisellä olin useamman viikon. Ihmeellinen oli tuo edellinen viikko, täysin ilman pahoinvointia selvisin. Toki, mies oli kotona melkein joka päivä eli sain ruuan säännöllisesti ilman että tartti itse laittaa tikkua ristiin sen eteen. Nyt taas normaali arki, epäsäännölliset syömiset ja öklöttää, tosin ei niin paljon kuin aiemmin. Mies on illan pois, eli joudun itse vääntää lapsille spagetin ja kastikkeen, yöks. Tekis mieli mennä hampurilaislinjalle mutta onneksi tuota lunta on siinä määrin tullut että en varmaan pääsis autolla kotiovelle asti. Meillä on sellainen kiva mäki tuossa loppupäässä joka pitää itse kolata joten vähän saa miettiä ennen kuin lähtee autoilemaan. Viimeksi se vuoto (silloin kuukausi sitten) alkoi juuri siten että ronttasin kuopusta sylissä kun auto jäi mäessä hankeen. Pikkuinen kammo jäi fyysiseen rasitukseen...



Huomenna töihin ja lapset tarhaan elämänsä toista päivää. Taas voin miettiä miksi menen töihin ja annan lapseni muiden hoidettavaksi mutta näin tämä maailma kai kulkee. Keskiviikkona on eka neuvola.



tsempityksiä ja terkkuja lähettelee pöppis 10+2

Vehnis, kiva kun tulit moikkaamaan meitä! Olet ajatuksissa usein, toivon niin että seuraavalla kerralla kaikki onnistuisi ja vihdoin pääsisit nauttimaan raskaudesta.



Kiva että Bertalla olo paranee! Mulla on kanssa niin hyvä olo, että jollei pyöristyneet muodot (kaksi kuppikokoa isommat tissit ja masun turvotus) muistuttaisi koko ajan, saattaisi jopa ajoittain unohtaa että raskaana ollaan.



Sama Pöppiksellä! Josko meillä alkais nyt istukat jo vähitellen huolehtimaan hormonituotannosta ja olon paraneminen olis pysyvää. Onko sun ultrassa nähty mihin kohtaan on kiinnittynyt, oon ymmärtänyt että jos on kovin lähellä kohdunkaulaa voi helpommin vuodella ja selittäis tuon rasituksesta tulleen vuodon? Miltä töissä on tuntunut, onko lapset tyytyväisiä hoidossa oloon? Kiva kuitenkin että tuollainen kevyt lasku " isojen lasten" elämään eli vain vähän kerrallaan hoidossa, saatte onneksi olla paljon kotona. Jatkuuko hoito sittenkin kun olet taas äippävapaalla? Hauskaa ensimmäistä neuvolaa! Onko tuttu terkka?



Me käytiin eilen ultrassa, jouduin päivystykseen typerän putoamistapaturman vuoksi. En osunut kunnolla sänkyyn kun tulin vessasta yöllä ja tipahdin reunalta lattialle polvi edellä... Oli ihan sanoinkuvaamaton tunne nähdä pikkuisen liikkeet. Se oli aika kova kaveri twistaamaan! Huitoi pää alaspäin jaloilla vimmatusti, piti välillä tauon ja jatkoi heilumista. Aika uskomatonta. Puolisokin oli mukana, yritti olla niin kovista ettei tuo kauheasti hetkauttanut muka, mutta sen jälkeen mentiin ostamassa ensimmäiset vauvanvaatteet yhdessä ja kovasti tuo herkistyi niistä pikkuisista puolipotkareista ja bodyista. Jostain oudosta syystä valinnat osui vaaleansiniseen meillä molemmilla ja muihinkin " poikaväreihin" vaikka musta alkuun vahvasti tuntuikin siltä että odotan tyttöä. Nyt en osaa sanoa. Täytyy toivoa että siitä tulee tyttö koska musta olis tosi tylsää pukea POIKAA harmaaseen, ruskeaan ja vaaleansiniseen :D Tosin tulevat isovanhemmat ja isoisoäiti on tällä pinkkilinjalla, joten väritys tulee tasapainottumaan mukavasti.



Toi Pöppiksen maininta hampparilinjasta muuten vaikutti, piti käydä hankkimassa illaksi kamat että saa tehtyä ite :) Nam. Sillai tulee parhaat hampurilaiset, kaikki on oikean lämpöistä ja tuoretta ja väliin saa just mitä tahtoo.



Hitsi, nyt alkaa nälättää. Pakko siis pitää syömätauko! Lystikästä talvipäivän jatkoa kaikille,



Tiuh tasan 10

Onpa ollu taukoa viime kirjoituskerrasta. Jouduin koko viikonlopuks töihin, mutta hyvin meni, vaikka ei musta siellä paljon ollu hyötyä. Ei ainakaan pomolta tullu valituksia kun tuli takas lomilta.=) Ja kotona ei oo kiva kirjoitella jos ukko on kotona, kun se pitää näitä nettikeskusteluja ihan höpöhöpö-juttuina. Mun oloa on kyllä helpottanut kun on saanut lueskella muiden ihan samassa tilanteessa olevien juttuja. Mutta parempi vaan kun pitää tän sellasena mun omana juttuna.

Koko ajan on ihan vetämätön olo, ja nyt on se ällötyskin alkanut. Ei mitään pahempaa, mutta kuitenkin välillä tulee tosi öklö olo. Olis tänään alkanu koulukin taas joululoman jälkeen, mutta en kerta kaikkiaan jaksanu nousta sängystä. Huomenna lähen porukoille ja ajattelin niille vaan lykätä sen äitiyskortin kouraan, en oikeen tiiä miten muuten kertoisin. Isä onkin jo monen lapsen pappa, mutta äitille olis vasta toinen lapsenlapsi. Tää ei tulis edes ihan yhtä shokkina, kun viime kerralla, kun sisko vaan sairaalasta ilmoitti, että btw, susta on tullu mamma! Oli se aika shokki koko suvulle, ja siskolle itelleenkin, kun se ei itekään tienny olevansa raskaana. Uskomattomalta kuulostaa, munkin mielestä vielä, vaikka poika on jo 2v. Sisko kun vaan on aina ollu hiukan lihava, sit se laihtu semmoset 20 kiloo ja taas raskauden alettua alko lihomaan, niin näytti ihan vaan että olis lihonu " normaalisti" . Mutta kai se pakko oli uskoa, kun ei niillä ollu mitään tarvikkeitakaan vauvalle valmiiks hankittuna. Paljon sitä saa parissa päivässä hankittua, kun kaikki saatiin valmiiksi kun tulivat kotiin. Mutta kuulemma vuodessa pelkästään Turussa syntyy keskimäärin 5 lasta, joita ei olla osattu odottaa. Että eipä sekään niin harvinaista ole sit loppupeleissä.

Ite pelästyin tosi paljon viime yönä, kun yhtäkkiä heräsin siihen, että maha kouristeli ihan helvetisti. Pakko juosta vessaan tarkistaa tuleeko verta. Ei tullu, ja menin takas sänkyyn, kunnes se alko taas, ja just sellasta tosi kovaa aaltomaista kipua. Ei kuitenkaan tuntunu, että olis tullu kohdusta, vaan jostain vierestä. Siinä sitten istuin pytyllä puolisen tuntia, ja kattelin, että tuleeko verta, mutta ei onneks tullu. Tais olla ilma kun kiersi... Onneksi tällä kertaa selvittin säikähdyksellä. Koko ajan kyllä on sellanen pelko matkassa, ja epäusko, että voiko tää nyt muka onnistua. Tai ehkä se on vaan mun oma tapa valmistua siihen että jos kuitenkin käy huonosti. Niinku sillon ennen ultraa kun olin ihan varma ettei siellä oo mitään. Olenko kentis hiukan negatiivinen...?=)

Niin joo sillon ultrassa mun laskettu aika katottiin että onkin vasta 23.8, kun sit taas hedelmöitysajankohta merkittiin 2 päivää ennen siirtoa. Eli siis odotusaika lisäänty 4 päivällä siitä mitä netin laskurit sanoo. Kait se sitten seuraavassa ultrassa taas tarkentuu. Koitin soitella tänään neuvolaan ja varata ajan, mutta koko ajan meni vastaajaan, vaikka netissä luki että soittoaika on 11-12. Kun vihdoin sain jonkun kiinni, niin sanottiin, että soittoaika on 9-10. Ei oo taas nettiin uskominen. Pakko huomenna sitten soitella uudemman kerran.

Nyt pakko mennä pyykinpesuun, alkaa olla sellanen vuori, että muutaman koneellisen saa pyörittää.

Mandu 7+4(-6)

hyvä ettei käyny mitenkään pahasti. Oli varmaan ihana nähdä kun se siellä huitoi ja potki menemään. Mulle tuli jo viime ultrassa tippa linssiin, saati sitten seuraavaksi, jos kaikki on edelleen hyvin.

Mäkin kävin eilen kaupoissa, ja kattelin vauvanvaatteita. Meinasin jonkun pahmolelun ostaa onnenkaluks, mutta jäi ostamatta vielä kuitenkin. Vaatteitakin ois tehny mieli ostaa, mutta en kyllä uskalla vielä. Oon päättäny, että kesällä voi sitten alkaa ostaa. Oli kyllä liikuttavan näköinen vauvanpuku, kun oli 44cm. Ihan ku jollekin nukelle. Olisin voinu vaikka koko päivän vaan hipelöidä niitä vaatteita, mutta ehkä joku ois kattonu että mikähän hullu tuokin on...!=) Hyvää päivänjatkoa vaan!!!

Soitin äsken Kelaan ja sain varmistettua että mun äippärahat lasketaan vuoden 2006 tulojen mukaan, vaikka jäinkin pätkätöistä työttömäksi joulukuussa. Se tarkoittaa siis mulla mahdollisesti jopa tulojen nousua heinäkuun alusta! Ei siis tartte paniikissa etsiä uutta työtä muutamaksi kuukaudeksi vaan voin kaikessa rauhassa keskittyä mahan kasvatukseen ja pikkuisten nuttujen ompeluun. Kelan virkailijallekin tuli hyvä mieli kun totesin kiitollisena että hän kyllä ehdottomasti tällä pelasti mun päivän, hänkin nauraen totesi että hänelle tämä on taas erinomainen lopetus työpäivälle kun saa kertoa hyviä uutisia. Siis eläköön suomalainen sosiaalidemokratia!



Mandu, kiva kuulla että töissä meni hyvin. Yritä kestää tuon oksuilun kanssa, onneksi me muut yrjöläiset ollaan täällä hyvänä esiemrkinä siitä että elämää on myös tuon kauden jälkeen. Ota niin rennosti kun vaan voit, älä tee mitään ylimääräistä ja pidä vapaata jos siltä tuntuu. Isoja asioita käynnissä kropassa!



Hurja toi sun sikson juttu. Mä oon pitänyt noita aina urbaanina legendana. Miten sitä ei muka tunne potkuja ja liikkeitä, entä se loppuraskauden tukala olo ja muut? Aika moista lihomista saisi olla :) No, ei ainakaan ole sitten kauheasti stressannut raskaudesta, mikä on tietenkin hyvä puoli...



Tota kramppailua ja kouristelua oli mullakin just samoilla viikoilla kun sulla. Ystävälliset leijonaemot lohdutti että se todennäköisesti on kohdun venymistä ja kiinnitysten koville joutumista. Niin varmaan olikin, vaikkei se kivaa ollutkaan. Ohi meni kumminkin ja nyt on hyvä olo. Kuten olen tainnut jo ärsytykseen asti hokea - se johtuu vaan siitä että olen itsekin niin ällikällä lyöty että kaikki onkin kunnossa!



Hyvä toi pyykkimuistutus, taidanpa itsekin mennä polkaisemaan koneellisen käyntiin. Vähän nää kodin hengettären hommat on unohtunut viime aikoina...

Hei leijonaemot,

onko öklö olo tehnyt comebackin, ja väsy vie voiton.....



Just kun meikä viime viestissä hehkutti hyvä oloa, niin enkös ole wc-ankkaa taas pari päivää kurkkinut : ( ja vedän sitä samaa kivirekeä Pöppiksen kanssa perässä......



Tervetuloa Mandu ykäjengiin, toivottavasti ei ole kokonaisvaltaista! Hyvä että osasit kieltäytyä koulupäivästä, välilä on pakko antaa perix! Onhan sulla tuolla duunissakin ollut tietämistä, huh, hattua nostan!



Mitäs se Tiuhtis nyt sängystä lentelee, voi suo! Hyvä että kaikki ok vauvelilla. Muistakaa että ne on tosi turvassa pesässään, vaikka pieniä kolhuja sattuiskin. Tietty se huolestuttaa, ja hyvä kun kävit ultrassa kattomassa huiskutusta ; ) ja sitä vartenhan nuo terveyspalvelut meillä on, ja onneksi huippuluokkaa!



Me ei olla kerrottu tästä raskaudesta kun ihan parille lähimmälle (vaikka tekis mieli koko maailmalle kailottaa), kerrotaan sit NP ultran jälkeen, ja jahka tästä pääsee ekan 12vkon yli kunnialla, ja tietty me kaikki päästään, maaliin saakka!!!!!



Voidaan hyvin & rauhallista yötä emoille+pennuille ; )



Bertta

Ihan tässä vaan taas omaa napaa tulin kailottamaan kun on hyvä fiilis, kun halusin käydä neuvolassa ihan vaan piruuttaan kuuntelututtamassa sydänääniä niin ne kyllä varoitteli että ei välttämättä kuulu sitten näillä viikoilla (10+2) mitään.. niin kyllä sieltä kuulu tosi selkeesti leijonan pennun sydänäänet!! Tosin se sitte otti hatkat ja ei kuulunut uudestaan kun yritti =) Mutta voipi taas turvallisin mielin mennä muutamia päiviä ennen ultraa =D mikä on 22.päivä...

Välillä tuntuu, että mä roikun täällä IHAN liian paljon... Mutta vaimo tekee pitkää päivää töissä, lähimmät kaverit asuu 60 km päässä eikä puhelinlaskuja viitsi äärettömiin venyttää... Seliseli...



Mulla on vieläkin ihan hyvä olo ja nyt on se laiskuuskin vähän väistynyt. Päivän ohjelmassa on ollut mm. villasukkien parsimista, rästiin jääneiden työasioiden hoitoa ja kaupassa käyntiä. Tein vispipuuroa, nami. Se on nyt jäähtymässä. Kävin ostamassa sen uuden käsityölehden, joka keskittyy muka vauva- ja äitiysvaatteisiin. Olin vähän pettynyt, aika typeriä malleja suurin osa. Muutamasta innostuin se verran että muokattuna saattaisin kokeilla tehdäkin, mutta ei se nyt mikään ideoiden runsaudensarvi tosiaankaan ollut. Jos joku haluaa sen kierrätettynä esim kuukauden päästä, joutaa todennäköisesti ihan hyvin.



Tylsää että Berttaa yökkää taas. Mulla on melkein syyllinen olo että voin näin hyvin! Mutta ei sittenkään :) Me on kyllä kerrottu tosi monelle, mutta niin me on kerrottu kaikista tän valtavan pitkän polun varrella, on ollut helpompi kun on ollut ilon ja surun jakajia paljon.



Mitä mieltä te olette, ei kai se 12 viikkoa mikään ehdoton raja ole vaan eikös tässä vois jo vähitellen hengäistä helpotuksesta ja alkaa asennoitua perheenlisäykseen kun kuitenkin sydänäänet ja sikiön liikkeet on todettu? Vai vieläkö pitää jännätä?



Wiivi, tosi hienoa että syke kuului! Murisiko se sulle :D Mulla olis ensi viikolla sekä NP-ultra (maanantaina) että neuvola (keskiviikkona), saa nähdä kuuluuko silloin mitään. Mä oon kyllä niin pyöreä että on äänieristeitä omasta takaa...



Mä oon nykyään jotenkin ihan ällöttävän positiivinen ja iloinen. Oikeen hiphei, mä olen kuin peipponen ja tanssin laulan näin, kuten klassikkolastenlaulu sanoo. Musta kaikkein hienointa on, että mulla on hävinnyt allergiat. En muista oonko tästä jo kertonut, mutta mun on ollut tosi vaikea syödä monia raakoja hedelmiä. Nyt oon vaan seurannut mielitekoja ja mutustanut häntä innosta täristen omenoita, mandariineja, tomaattia, ananasta ja greippimehua. Ihan älyttömän hienoa! Se tarkoittaa myös sitä että mitkään karkit yms. ei kiinnosta ollenkaan kun pitkästä aikaa pystyy nauttimaan kaikista ihanista luomuhedelmistä. Veikkaan, että neuvolatäti on tyytyväinen!



Joo. Tää lähtee vatkaamaan puuroa ja herkuttelemaan. Hauskaa iltaa kaikille ja toivotaan että lumet pysyy!



Tiuhtiainen 10+2

Mullakin on tota keskivartalo makkaraa kyllä omasta takaa, mutta silti kuulu noilla aatamin aikosilla vehkeillä mikä täällä tuppukylässä on.. =D

NIMIMERKKI: Hessunen

OMA/PUOLISON IKÄ: 30/33

MUU PERHE: Icsi-poika 10/06, pieni koirimus

LAPSETTOMUUSTAUSTA: Ekaa yritettiin 3,5 vuotta, ei plussan plussaa koko aikana, hoidoissa vuodesta 2005 lähtien: eka kolme inssiä keväällä 2005, kaikista nega, seuraavana vuorossa IVF/ICSI syksyllä 2006, joka meni aivan persiilleen, siitäkin siis nega, sitten ICSI tammikuussa 2006, tuoresiirrosta plussa, sitten marraskuussa 2007 eka PAS, nega ja toka PAS joulukuussa 2007, josta plussa, tulossa kaksi pikkuista siis.

LASKETTU AIKA: 29.08.2008

SYNNÄRI: OYS



Ajattelin minäkin liittyä seuraanne, mietin ensin osallistunko syysihmeisiin vai tähän, niin päätin kuitenkin tulla tänne, koska jos kaksosraskaus sujuu hyvin, niin pienet varmastikin syntyvät viimeistään elokuussa, eikä mene yliaikaa! Toivotaan ainakin niin! Taidan olla aika pihalla teidän jutuista, mutta eiköhän tässä ehditä tutustumaan kevään ja kesän aikana.



Ultrassa kävin tän viikon tiistaina ja kaksi sykettähän siellä näkyi, toinen alkio oli kyllä toista hieman pienempi, joten sen osalta jouduttiin seurantaan, mutta hengissähän sekin pikkuinen yritti kovasti olla, kun sydän pumputti kamalaa vauhtia! Kyllähän siinä itku tuli! Oli ne niin reppanan näköisiä!



Kuvotusta on ollut aivan kamalasti ja väsymys on jotain sanoinkuvaamatonta! Työtkin hölmö menin aloittamaan tammikuun alussa, joten illalla kun tulen kotiin, voisin vain nukkua! Onneksi mulla on tosi ymmärtäväinen ja ihana mies, niin hän antaa mun paljon levätä! Hoitelee poikaa, koiraa ja kotihommia! Esikoisesta tätä kamalaa oloa kesti viikot 4-16 ja joka päivä piti oksentaa, mut nyt onneksi on ollut enemmän vain kuvotusta, mutta on tääkin olotila aika ankea! Mut aikahan tän vaivan parantaa! Ja kyllä sitä pitää hieman kärsiä, koska palkintona on jotain niin maailman ihaninta! :)



No eiköhän tossa ollut ekaksi kerraksi tarpeeksi sepustusta! Niin ja vielä kamalasti onnea meille kaikille, koska olemme plussanneet monenlaisten vaikeuksien jälkeen!



Terv. Hessunen sekä Onni ja Manni rv.7+0

Teitähän on sitten kaksi kaksosodottajaa tässä porukassa, Tiukkusella myös on ns. tuplajättipotti tulossa.



Voi pikkuista, jos veli/sisko syö kaikki ruuat... Toivottavasti oli vain alun hitautta, kiinnittynyt pikkuisen myöhemmin tai jotain. Ehkä hän vielä kasvaa kovasti ja ottaa sisaruksensa kiinni!



Jaksamista huonon olon kanssa, hyvä että voit ottaa rauhassa ja ehkä isoveikkakin ymmärtää että äiti on vähän väsynyt välillä. Onnille ja Mannille hyvää pysymistä ja emolle parempaa vointia!



Tiuhtiainen ja Tärppä (10+3)

Tervetuloa joukkoon Hessunen ja onnea kovasti tuplien odotteluun:)



Väsymystä sitä on täälläkin edelleen, joskin hellittämään päin? Huono olo tulee tosi helposti, mutta ei sen pahempaa pahoinvointia. Syödä saa usein. Eka nevola on ensi keskiviikkona, saas nähdä mitä siellä tuumitaan kun mahan puolesta olisi jo menossa 5kk... Tosin se oli jo aika lailla pömppis ennestäänkin. Kiloja ei oikeestaan oo tullut, mutta kyllä omat housut saa kohta pistää pois. Aamupäivisin just vielä menee, mutta illat on ihan mahdotonta. Maha on ihan turvoksissa. Ekassa raskaudessa ei kyllä tässä vaiheessa ollut mitään näkyvissä.



Näkyykö teillä muilla masua vielä? no, nyt tyttö heräs ja huutaa äitiä makkarissa.



Suhonen ja tuutikki kyytiläinen 10+4