5v poika haluaisi vaihtaa nimensä, Auttakaa, mielipiteitä!!!
Meidän poika on vakaasti päättänyt vaihtaa etunimensä. Puhuu nimenvaihdosta päivittäin ja vaatii meitä, sukulaisia ja tarhan tätejä puhuttelemaan itseään tuolla nimellä. Nimi jonka hän haluaisi on kyllä tosi kiva ja sopii itseasiassa pojalle hirmu hyvin, mutta mitä mieltä olette, pitäiskö vaihtaa..???
Tätä on jatkunut nyt puoli vuotta, poika puhui ensin harvakseltaan uudesta nimestä ja nyt siis päivittäin. Tarhassa oli huijannut, että me kotona kutsumme uudella nimellä jotta saisi tädit sielläkin käyttämään tätä nimeä... nyt kyselevät tarhassakin mitä tehdä, kun poika niin sinnikäs tämän asian kanssa :)
Tätä uutta nimeä ei ole kellään tutullamme enkä ymmrrä mistä poika sen on keksinyt. Hammaslääkäriin kun mentiin niin poika pyysi silmät kosteina että " sitten kun lääkäri tulee pyytämään nimeltä, niin sano, että eikun pojan nimi on ****" , no onneksi siellä ei huudeltu nimeltä..
Mitä te tekisitte?? Auttakaa mua tässä, kun en oikeasti tiedä mitä tekisin. Poika on niin hirveän tosissaan tämän asian kanssa ja tuntuu raaalta tyrmätä pienen unelma. Pojan nykyinen nimi on kyllä tosi kiva myös.
Kommentit (10)
Olis vaan kiva kuulla kuinka muut selvittäis asian lapsen kanssa.
En osaa nyt sanoa kuinka sitkeästi me vaadimme sitä(mutta kyllähän lapset vaatii sitä sun tätä eikä aina tarvitse suostua), mutta meille sanottiin, että " Voi kun me annettiin kaikkein kaunein nimi mitä tiedettiin" jne. ja se loppui sitten vähitellen siihen.
En tiedä mistä se sai alkunsa, mutta niin vain tehtiin. Kun poika oli 5 -vuotias, hän vain ilmoitti eräänä päivänä, että haluaa häntä kutsuttavan etunimellään. Hän oli asiassaan ihan ehdoton. Sen jälkeen häntä siis on kutsuttu etunimellään, nyt hän on jo 15 v.
Suosittelisin myös sitä, että sopisitte, missä häntä kutsutaan uudella nimellä. Sitten jos hän pitkänkin ajan kuluttua haluaa vielä olla uudella nimellään, on se varmaankin sitten jo vakiintunut käyttöönne.Onhan paljonkin ihmisiä, joiden kutsumanimi onkin jäänyt " käyttö" nimeksi, tai nimi on vain muuten muuntunut ajan saatossa. Voihan olla, että poikanne ilmoittaa myöhemmin, että haluaakin vanhan nimensä takaisin kutsumanimekseen.
Siskoni lapsilla molemmilla oli tuossa iässä " uudet nimet" . Muistan että lasten vanhemmat joskus kotona kutsuivat heitä ko. nimillä (leikin varjolla) kun lapset sitä halusivat, mutta muuten käytttivät oikeita nimiä. Myös pikkusiskoni on halunnut olla tuon ikäisenä olla eriniminen. Kuuluu siis ikävaiheeseen, mutta älkää missään ihmeessä menkö vaihtamaan nimeä. Olkaa ylpeitä että lapsenne on noin kekseliäs. Eikä lapsi mene rikki, vaikka hänen tahtoonsa ei suostuttaisikaan. Jos aina tekee kuin lapsi haluaa, niin äkkiä on itse pulassa hemmotellun " kakaran" kanssa. Tervettä järkeä kasvatukseen!
Suunnilleen 10-vuotiaaksi asti halusin tulla kutsutuksi tuolla nimellä. Se menee ohi. Ei 5-vuotias ymmärrä vielä kuitenkaan niin paljon, että olisi syytä harkita nimenvaihdosta. Voi olla, että vuoden päästä hän haluaisi olla taas jonkun toisen niminen ja teillä olisi taas sama rumba edessä. Antakaa lapsen vaihtaa nimensä täysi-ikäisenä, jos sitä vielä silloin haluaa.
Halusin 4-6v kokoajan olla Elina,se oli minusta maailmankaikkeuden kaunein nimi :D
No,meillä meni niin,että ei kukaan vain antanut periksi,ei vaikka muistan itkeneeni ja huutaneeni aivan valtavasti :) Ja ihan tyytyväinen olen,koska oma nimeni kelpaa minulle nykyisin ihan hyvin.
Mutta toisaalta,voisitteko ottaa tuon pojan keksimän nimen pojalle lempinimeksi? Kuulostaako aivan hullulta tää ajatus...?
jossain vaiheessa lapsuuttani halusin olla Karoliina!! Se ois ollut niin ihana nimi. Onneksi sitä ei vaihdettu, olen ollut jo kauan erittäin tyytyväinen omaan nimeeni
Itse asiassa olin jo koulussa (ekalla tai tokalla) ja siellä kirjoitin esim. piirrustuksiin sen " uuden" nimeni (jota en enää kyllä muista). Opettaja sitten ihmetteli, että kuka sen niminen oppilas onkaan...
tyttö lempikirjassani " Hanna ei saa unta" . Eli halusin että minua sanottiin Hannaksi ja myös meiltä löytyy kotoa piirustuksia, joissa nimenä on mystinen Hanna... :) Nykyään olen hyvin onnellinen että äitini ei edes harkinnut mitään niin hölmöä (anteeksi ap!) kuin lapsen nimen vaihtamista lapsen tahdon vuoksi :D Oma nimeni on paljon harvinaisempi ja minusta myös kaunis.
Kuulunee siis todellakin johonkin kehitysvaiheeseen ja kannattaa ottaa huumorilla.
Tuon ikäinen ymmärtää jo hyvin asiat selittämällä. Älkää ihmeessä vaihtako nimeä vaan sopikaa että kotona ollessa kutsutte poikaa jonkin aikaa tuolla nimellä.
Vaihtakoon itse täysi-ikäisenä jos vielä haluaa. Jos pojan tämänhetkinen nimi ei ole sellainen jota hän joutuisi häpeämään niin ei vaihtamista kannata harkita (ja vaikka olisi niin ei siltikään).
Pienenä itse halusin olla Tiina sillä tarhassa oli sen niminen tyttö, kaunis ja suosittu. Se meni ohi kouluikään mennessä.
Toivottavasti sait jotain tolkkua tästä kirjoituksesta.