Laitan hanskat naulaan
Moi!!
En ole viime aikoina enää paljoa jaksanut kirjoitella tänne. Olen kyllä lueskellut teidän toisten kirjoituksia.
Taustalla on selittämätön lapsettomuus. 4v esikoisen yritystä takana. Ikää kummallakin 28v. Hoitoja takana 3xinssi, 1x keskeytynyt pitkän kaavan ivf, 2x lyhyt ivf joista kaksi tuore sirto ja 3x pas. Kaikki negaa. Viimeisin ivf tehtiin 3vko sitten ja viime viikolla sain siitä verikoe vastauksen. Viime talvena tehtiin se ensimmäinen onnistunut lyhyt ivf ja siitä ne 3 siirtoa. Olin henkisesti talven aikana niin loppu että piti kesken työpäivän käydä wc:ssä itkemässä että jaksoi taas jatkaa työn tekoa. Ei osannut ihmislapsi mennä lääkäriin et ois jääny saikulle.
Nyt on siis meillä enää tuo yksi hoito mahdollisuus julkisella kun ollaan. Ilmoitin polille saatuani verikokeen tuloksen että laitetaan hanskat naulaan tältä erää. En yksin kertaisesti jaksa enää sitä paskaa udestaan kokea. Punktio sattuu mulla ihan vitusti ja sen jälkeen ole 1vko niin kipee et ei kunnolla edes kävellä. Viimeisin punkito tehtiin nukutuksessa. Samoin sattuu vitusti se hormoonin piikityskin.
Mulla on hyvä olla miehen kanssa ihan kahdestaakin. Nyt saa taas olla ihan niin kuin haluaa, eikä tarvitse ajatella et kohta taas alkaa se paska uudestaan. Tuntuu jo nyt henkisesti helpommalta kun tietää et ei tartte kohta taas piikitellä uudestaan.
Katsotaan sitten muutamana vuoden kuluttua uudestaan jos sen viimeisen hoito kerran käyttäs pois.
Sain lisää talvilomaa töistäkin helmikuulle niin lähdetän miehen kanssa suomen talvea karkuun etelän lämpöön. Olen sen ansainnut.
Kommentit (3)
Hienoa, että purit tunteesi noin rehellisesti!
Ymmärrän sinua hyvin! Minulla nuo punktiot ovat olleet helppoja, siitä kivusta en onneksi tiedä paljoa (eihän se siis kivutonta ole, mutta odotin paljon pahempaa). Piikittelykin on sujunut ok. Mutta tuon henkisen puolen tunnistan..
En ole aiemmin lukenut kenenkään kirjoittavan siitä, että haluaa lopettaa / ottaa aikalisän. Hienoa, että olit rohkea! Uskon monen asiaa pähkäilevän. Sen ääneen sanominen, tai asian itselle tunnustaminen vain on varmaan vaikeeta.. minulle ainakin.
Meillä on takana kaksi punktiota. Ekasta nega, eikä pakkasukkoja, tokasta 2 pakkasukkoa ja raskaus, josta kuitenkin alkuraskauden keskenmeno kohtu- ja munasarjatulehduksella höystettynä. Viime perjantaina tein testin pas:sta, joka oli nega. Nyt odotan, että menkat alkais. Lugesteronin jälkeen " menkat alkaa muutaman päivän sisällä" , sanotaan kaikkialla. Paskat, mulla alko ekan negasiirron jälkeen menkat viikon päästä, eikä tästäkään ole vielä alkanut (vikat Luget viime to-iltana). Eli odotellaan taas tätäkin hommaa.
Niin, takas tuohon henkiseen hommaan. Meillä on vielä yksi punktio jäljellä julkisella. Mä haluaisin toisinaan luovuttaa.. Elämä seisoo paikoillaan, olen keskivaikeasti masentunut (psykiatrin diagnoosi), eilen olin ekan kerran terapiassa ja masennuslääkkeiden annosta on nostettu. Olen ollu s-lomalla kolme viikkoa, vielä ainakin neljä edessä. Tähän ei vaikuta vain lapsettomuushoidot ja keskenmeno, vaan työssäkin on p........ Mutta uskon, että lapsettomuushoidot ja keskenmeno on yksi suurin tekijä.
Sitä miettii, että onko tämä sen arvoista? Sellaiset, jotka ovat hoidosta raskautuneet vaikkakin pitkän ajan päästä, usein sanovat tämän olevan sen arvoista. Niin, kyllä kai se on " helppo" silloin sanoa, kun tuloksena on kuitenkin lapsi, hoitojen pituudesta huolimatta. Mutta ei se nyt aina siltä tunnu.
Me ei mieheni kanssa voida ottaa " aikalisää" , koska mä täytän helmikuussa 35, eikä julkinen kohta maksa hoitoja. Jotenkin tuntuu, että mun TÄYTYY käyttää tämä hyväksi. Toinen ongelma, joka on siis todellilnen ongelma tuohon maksuhommaan verrattuna on se, että multa poistettiin tammikussa 20cm suolta, koska endo oli aiheuttanut limatulpan, mukleoosin, umpilisäkkeeseen. Tämä mulkeoosi voi poistettunakin aiheuttaa myöhemmin munasarjakystiä - hyviä tai huonoja. Joten mulla voi olla munasarjojen poisto tms. jossain vaiheessa, lähitulevaisuudessakin mahdollisesti, ajankohtaista ja sittenhän IVF ei ole enää mahdollista.
Tuntuu, että tästä ei ole poispääsyä... En uskalla ottaa yrityksen lopettamisen " riskiä" nyt, koska en tiedä miten suhtautuisin päätökseeni tulevaisuudessa.
Toisaalta mulla on yksi raskaus takana eli voin tulla raskaaksi. Sen tiedon voimalla aion yrittää jaksaa vielä tuon kolmannen punktiorumban. Koska siihen sitten päästäänkään, kun uhkaa tämä hoitajien lakko...
Sinulla ei ymmärtääkseni ole yhtään alkanutta raskautta takana?
Minulle sanotaan, että alkanut raskaus on hyvä merkki. Niin, järjellä ajatellen onkin. Mutta ei tunteella ajatellen. En olisi halunnut kokea keskenmenoa.. Ja toisaalta raskautuminen antaa toivoa, mutta ehkä se antaa turhaa toivoa.. jos raskaus ei jatkukaan, jos vielä joskus raskaaksi tulen.
Kiitos, että annoit mahdollisuuden purkaa tunteita tältä osin.
Yritä hoitaa itseäsi ja keskittyä itseesi ja mieheesi. Jos joskus olet valmis tohon kolmanteen yritykseen, toivon kovasti onnea siihen. Jos et ikinä ole siihen valmis, sinulla on täysi oikeus tehdä se päätös!!!!
Vehnis
Painoin muuten äskön tässä ketjussa vahingossa " ilmoita asiaton viesti" -kohtaa. En usko, että se lähti, koska en painanut " lähetä" .
Mutta tiedoksi vain mokani..
Vehnis
saan elävinä mieleeni omat tuskaisimmat hetkeni ja loppumattomalta tuntuneen stressaavan epävarmuuden kun luen kirjoitustasi. Mutta teillä tie on ollut vielä meitä paljon kivisempi kipuiluineen ja monine peräkkäisine yrityksineen.
Nyt kun tauko/lopetuspäätös on tehty, se toivottavasti helpottaa ja voimistaa. Toivon teille i-h-a-n-a-a talvilomamatkaa ja rentouttavaa lepoa!!