Mistä aloittaa lapsettomuustutkimus?
Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasten nyt turhaan reilun vuoden verran. Ikää meillä on 24 ja 26.
Olen käynyt YTHS:n gynegologilla ultrassa keväällä ja munasolu näytti oikein hyvältä. Prolaktiini on mitattu verikokeessa, ei mitään ihmeempiä. Gyne käki tulla syksyllä uudestaan jos vauvaa ei kuulu, että sitten " aletaan tehdä jotain" . Varasin ajan gynelle, mutta pettymys oli kova, kun nyt tehdään kuulemma jälleen ultratutkimus, jossa katsellaan munasoluja.
Miksi taas näin? Gyne ei selittänyt tilannetta sen enempää, mutta tuntuu tyhmältä, että " jonkun tekeminen" on täsmälleen sama juttu kuin keväällä. Olin niin toivonut, että asia oikeasti edistyisi jotenkin.
Missä vaiheessa aletaan tutkia miestä? Kun kysyin gyneltä, otanko miehen mukaan, vastaus oli lähinnä hämmentynyt " no onhan se toki molempien asia...." .
Miten siis lapsettomuustutkimukset yleensä käynnistyvät ja pitäisikö osata vaatia jotain?
Kommentit (6)
Kun teillä on jo yli vuosi yritystä takana on perusteltua hakeutua lapsettomuustutkimuksiin. YTHS ei ole minulle tuttu, joten en tiedä tehdäänkö siellä mitään kummempia lapsettomuustutkimuksia.
Jos ei tehdä, kannattaa pyytää gyneltä lähete suoraan paikkakuntanne lapsettomuuspolille. Ilman muuta teidät molemmat pitää tutkia heti alkuunsa, sillä vaikka toisesta jotain " vikaa" löytyisikin, ei se poissulje sitä mahdollisuutta että toisestakin jotain löytyy (lapsettomista pareista 1/3:lla on vikaa molemmissa).
Alkututkimuksiin naisilla kuuluu käsittääkseni aina ns. kierron kartoitus, jossa otetaan verikokeita kierron alku- ja loppupuolella, sekä ultrataan munisten kasvua välillä. Lisäksi usein munajohdinten aukiolotutkimus. Miehiltä tutkitaan sperma.
Tuo varaamasi gynekäynti ei varmasti mene hukkaan, sillä jos haluatte julkiselle hoitoon tarvitsette kuitenkin lähetteen jostain. Ja tuo munisten ultraaminen on aika tavallinen toimenpide tutkimuksissa. Antaa arvokasta tietoa onko niiltä soin kaikki kunnossa. Yksityiselle klinikalle voi tietysti hakeutua suoraan, mutta niissä saa aikamoiset rahasummat palamaan.
Tsemppiä!
Kiitos vaustauksista, mutta aina lisää on hyvä juttu.
Onko muilla ollut muuten sellaista intuitiota, että jotain olisi pielessä? Minulla on nimittäin jo reilusti yli puoli vuotta ollut sellainen ikävä tunne, että ei meillä kuitenkaan tärppää. Tiedä sitten, onko oikeasti joku itsetuntemus kyseessä, vai pelkästään defenssimekanismi kuukausittaista pettymystä vastaan... Kuitenkin tuo fiilis on osasyynä siihen, että jo keväällä hankkiuduin ultraan ja haluaisin nyt vauhdilla tutkimukset käyntiin.
Onko kokemusta Väestöliitosta lapsettomuusasioissa, nimenomaan ihan alkuvaiheessa selvityksiä?
Noihin seuraaviin kysymyksiisi: itselläni oli jo ennen yrityksen aloittamista mielessä, ettei ehkä kovin helposti tärppää johtuen ehkä siitä, että mulla oli tosi epäsäännölliset kierrot ja pco-epäilyäkin lääkärin taholta. En tiedä oliko se tosiaan jonkinlaista itsensa suojaamista, sillä silti oli aikamoinen järkytys, kun en puolen vuoden kuluessa tullutkaan raskaaksi.
Me ollaan Väestöliitossa hoidossa ja alkututkimuksetkin tehtiin siellä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Palvelu on hyvää ja asiat etenevät juuri niin nopeasti, kuin itse haluaa.
Meillä taas kävi niin, että tutkimukset lähtivät käyntiin työterveyshuollon kautta. Mulla oli pari keskenmenoa vajaan vuoden sisään ja otin sen puheeksi. Tuo on ihan alussa tehtävä perustutkimus, että tutkitaan onko munasolu kehittymässä. Se on jo hyvä merkki, että on. Omalta osaltani tehtiin munanjohtimien aukiolotutkimus ja sieltä oli löydöksenä, että toisen puolen johdin ei ole auki. Meillä on mm. Diacor tutkimuspaikkana.
Siirryimme sitten väestöliittoon ja siellä tehtiin perushormonitutkimukset ja tosiaan seurattiin se munasolun kypsyminen ultralla. Miehen tutkimukset tehtiin myös saman tien. samoin tutkittiin myös ihan perussukupuolitaudit, perusverenkuvat jne.
Meillä hoidot aloitettiin inseminaatiolla, mutta niistä luovuttiin nopeasti, kun kävi ilmi, että mulla tuppaa tulemaan munarakkuloita sinne tukkeutuneelle puolelle.
Sen jälkeen lähdettiin IVF-hoitoihin. Niistä oli aluksi tuloksena kemiallisia raskauksia muutama. Sen jälkeen tutkittiin kromosomitekijät ja verene hyytymistekijät. Veren hyytymistekijöissä löydettiinkin sitten vikaa ja siihen sain lääkityksen. Ja sitten kun tarpeeksi kauan jatkettiin hoitoja, niin tärppäsi.
Väestöliitto oli meille ainakin hyvä hoitopaikka ja perusteellinen. Heille sopi myös hyvin, että teetin osan noista tutkimuksista työterveyshuollossa.
Ilman muuta kannattaa pyytää gynekologilta lähetetettä tarkempiin tutkimuksiin. Voitte sitten itse valita menettekö julkiselle vai yksityiselle. Toki yksityiselle lapsettomuusklinikalle voi mennä myös ihan vain varaamalla ajan.
varsinaiset lapsettomuustutkimukset tehdään kuitenkin varmaan yleensä lapsettomuusklinikalla, joko siis yksityisellä kuten Diacor, Femeda tai julkisella kuten keskussairaalan lapsettomuusklinikka. Väestöliitto on puoliyksityinen, mutta sinne ei siis tarvitse erikseen lähetettä.
meillä aloitettiin tutkimukset pari viikkoa sitten ja ollaan jo 3 kertaa oltu vastaanotolla Diacorissa. (musta ehkä turhankin tiivis tahti)
ensimmäinen oli ihan keskusteluaika, siis niinkuin muillakin. eli perustiedot terveydestä, kuukautisista, lääkitykset ja sun muut, sekä siemennesteen tutkimuksen tulos. (mies siis kävi etukäteen viemässä näytteen, sitä suositeltiin kyseisen laitoksen sivuilla ennen ekaa käyntiä) Lääkäri tilasi paperit kahdesta eri paikassa, missä hoidettiin pari vuotta sitten olleet kohdun ulkoiset raskaudet.
Toisella kerralla mitattiin munarakkulat ja testattiin munajohtimien aukinaisuus. tänään kävin ultrassa ja munarakkuloiden mittaus. seuraava mittaus on parin päivän päästä. Sen jälkeen tehdään kotona ovulaatiotestejä ja sitten jotain verikokeita. Tässä vaiheessa sitten pitäisi olla tarpeellinen tieto, mitä tarvitaan. Siis kuukausi menee tutkimuksiin.
meillä kyseessä sekundaarinen lapsettomuus. esikoinen 9 vuotias. ehkäisyä ei ole ollut.
meillä meni näin...
Kun ensimmäistä yhteistä lasta aloimme kuumeilemaan vuonna 2001 (mulla edellisestä suhteestani oli tuolloin yksi lapsi, miehelläni ei lapsia), mun kuukautiskiertoni alkoivat venähtää tosi pitkiksi :(
Käännyttiin sitten aika varhaisessa vaiheessa yksityisen, lapsettomuuteen erikoistuneen, gynen puoleen.
Menimme mieheni kanssa yhdessä vastaanotolle, jossa juteltiin pitkä tovi mun kuukautiskierrosta, perusterveydestäni, ja kartoitti tilannettamme kysellen kuukautisten alkamisikää, mahdollisia tulehduksia, yms., ja teki sisätutkimuksen, sekä ultrasi munasarjoja.
Kaikki vaikutti olevan ok.
Sain keltarauhashormoonikuurin (Lugesteron), jolla sain kiertoni " aisoihin" .
Ja koska miehen tutkiminen on äärimmäisen " helppoa" , nopeaa ja vaivatontakin, ehdotimme itse, että mieheni sperma tutkittaisiin.
Saimme ohjeet ja purkin, jossa toimitimme spermanäytteen labraan tutkittavaksi.
Saimme vastauksen n. viikossa, jossa kaikki oli ok :)
Yhden kuurin kerkesin Lugesteroneja käyttämään, kunnes onni potkaisi, ja plussasin seuraavasta kierrosta :)
Saimme kauan kaipaamamme (yritystä raskautumiseen tosin vain 4 kk, mutta yksin kuumeilin vuosikaudet :/ ) vauvan, pojan :)
Hänelle halusimme pienellä ikäerolla sisarusta, ja taas sama juttu, kierrot heittivät tosi pitkiksi :(
Taas saman gynen juttusille, ja tietämättäni olinkin raskaana jo gynellä käydessäni, en vaan tiennyt sitä, eikä se vielä näkynyt ultrassa ;)
Sain Lugesteron kuurin, jonka jälkeen ihmettelin, kun kuukautiset eivät alakaan....syy olikin meidän nykyään 3,5 v kuopuspoika, jota siis odotin silloin ;)
Kaikkinensa tuota kuopusta kerkesimme yrittelemään 8 kk.
Nyt ollaan kuumeiltu ja yritetty vauvaa pian 2 v, ja tutkimuksissa ollaan jälleen kerran käyty, samalla gynellä taas.
On ultrattu ja sperma tutkittu toistamiseen, ei vikaa kummassakaan.
Lugesteroneja olen taas käyttänyt, ja yhden Clomifeeni-kuurinkin käyttänyt, vaille tulosta :(
Jollei tärppiä tässä kierrossa tule, käännymme taas kerran gynen puoleen, ja yritämme inseminaatiolla.
Ehdotankin, että kannattaa rohkeasti tuoda oma toive esille, ehdotatte, että miehesi sperma tutkittaisiin, ei ole mahdottoman kalliskaan tutkimus, ja niin helppo tehdä, ja saatte tiedon, josko " vika" olisi miehessäsi.
Mitä naisen tutkimiseen tulee, niin varmaan juuri sisätutkimus, munasarjojen ultraus, ja mahdolliset verikokeet tulevat, tosin itselleni ei ole verikokeita lapsettomuuspolin taholta edes ehdotettu.
Toivotaan, että saatte selvyyttä tilanteeseen, ja pian sen kaipaamanne plussan! :)