LOKAMASSUT - syyskuu

Olen silloin tällöin seuraillut pinoanne, ja jännityksellä lueskellut erilaisia kokemuksia ja jännitellyt ongelmianne. Mutta toistaiseksi taitaa kaikkien vaavit olla vielä jotakuinkin turvallisesti yksiöissään? Olisin kysellyt vanhoilta palstakavereilta, kun nyt näin pitkällä olette(onnea siitä!!) että minkälainen se limatulppa oikein on? Itsellä on pelko, että tuli tänä aamuna ja maha on ollut kipeä siitä asti. Menkkamaisia kipuja ja pistävää kipua häpyluun yläpuolella.



Th oli puhelimessa sitä mieltä, että olisi limatulppa, mutta sairaalassa olivat sitä mieltä, että voi olla seurausta eilisestä yhdynnästä. Joku turhautuneiden siittiöiden aggregaatio.. Voi kuulemma olla tuollainen kellertävä kirkas klimppi..(anteeksi yksityiskohdat).



Ikinä minulla ei ole ollut edes hiivatulehdusta, eikä mielestäni valkovuotoakaan ole runsaasti. Aiemmin tällaista klönttiä ei ole muodostunut, eikä pissassa ollut neuvolassa viikko sitten erityistä.



Kukaan ei ota näytille, jos ei ala verinen vuoto tai mene vesi. Pelottaa ihan kamalasti. Rakenneultra on viikon päästä. kiitos, jos joku jaksoi lukea ja vastatakin vielä..



Tämä ei voi taas mennä näin..

huolestunut miikuli 16+5

Luota sairaalaan väkeen, ne yleensä tietää todella hyvin synnytykseen liittyvät asiat. Elä siis ole huolissasi, todennäköisesti se on jokin muu kuin limatulppa. Muistelisin, että kun minulta irtosi viimeksi limatulppa, se oli myös hivenen " verinen" , sellainen ruskea ja varsin iso klöntti. Osa meni pönttöön ja pyyhkiessä paperiin jäi limaa.



Mullakin on tämän raskauden aikana tullut limaklönttejä toisinaan pönttöön, taitaa nuo meidän limakalvot olla sen verran lujilla raskauden myötä. Ja yhdyntä on voinut jollakin tavalla kiihdyttää sulla nyt eritystä+sperma siihen vielä lisäksi.



Tosin nämä lohdutukset eivät varmaan auta, koska olet jo pelästynyt kovasti. Uskon kuitenkin ettei sulla ole hätää. Ne kivut johtuu todennäköisesti yhdynnästä, ei kuullosta ainakaan supisteluilta. Ja supparit alkaa muistaakseni vasta parin päivän jälkeen limatulpan irtoamisesta. Sekin on tietysti yksilöllistä ja voi mennä useampi päivä kuin 2 ennen kuin synnytys käynnistyy.



Pidän peukkuja että th oli väärässä ja sairaalalla olivat oikeassa. Tulehan kertomaan vointisi ja yritä olla levollisin mielin! Voimia!



santes, 32+6



p.s. pääsettekö huomenna käymään yksityisellä ultrassa ja tutkimuksissa, sitten jännitys ainakin helpottaisi?

Täällä kärvistellään yhä edelleen maha/liitoskipujen kanssa. Ei pysty oikein istumaan, makaaminenkin on aika tuskasta kävelystä nyt puhumattakaan

Kävi jo tuossa mielessä, että pitäiskö lähteä sitten kuitenkin käymään synnärillä... Olen ottanut kyllä jo kaksi panadolia kätilön käskystä. Käskivät huomenna soitteleen aamusta uudelleen, jos vielä jatkuu. Toisaalta jos kivut on samaa kuin viimeksi, niin ei tähän taas mikään auta. Turha lähtee synnärille kärvisteleen ja joutua vielä maksamaan siitä.



Johtuu varmaan viikonlopusta. Perjantaina meille ilmestyi isännän setä kanadasta kylään (appiukon 60 vee juhlat). Lauantaina porukkaa lappo aika paljon ja piti nyt vähän edes olla esillä, kun kaikki ei vieläkään tienneet meidän nyytistä

Oli muuten hauska katsella sukulaisten ilmeitä...

Meni sitten vähän myöhään valvottua ja sunnuntaina oli taas futismatsi... Nyt on ihan kauhea olo



No kaipa se tästä helpottaa.... Eilen kyllä kaveri vähän epäili, että tää vois alkaa tulemaan täältä olotilasta päätellen. Mutta josko vaikka vielä viikon pysyis, jos ei muuten... Sitä paitsi sen sanonut oli äijä... hän vain maalas piruja seinille... siis ainakin toivon mukaan.



Kanadan setä päätti muuten, että tää on sitten oikeasti poika ja siitä tulee Jaakko Olavi (in you´re dreams...). Nimi on jo pojalle, eikä se ole Jaakko!



LillaStina ja Nyytti 35+6

kun avasit uuden pinon meille. Itse en edes älynnyt että johan tässä taas on uusi kuukausi pyörähtänyt käyntiin.



Tuosta sinun olotilastasi. Uskon että olet vain väsynyt ja kroppa on kipeytynyt rasituksesta. Panadolia voi ottaa turvallisesti kuusi vuorokaudessa kaksi kerrallaan (synnäri ohjeisti). Minulle tuli kovat kivut toissaviikolla kun kävin rankan työmatkan Keski-Euroopassa. Särky alkoi vuorokausi paluun jälkeen ristiselkäkipuna, koko lantion ympäröivänä jomotuksena ja lopuksi, kun jomottava kipu hellitti, pistävänä kipuna lonkkaluiden kohdalla. Särkyä kesti neljättä päivää, väsymys hellitti vasta reilun viikon päästä paluusta. Tosiaan, vasta viime sunnuntaina huomasin että normaali energisyys oli palannut.



Ennen sitä oli heti ihan puhki esim. työpäivän jälkeen, edes ruokaa en jaksanut tehdä. Mies tekikin kahden viikon ajan kotityöt yksin, ruokaa myöten. Vaikka ei edes osaa kokata! Syötiinkin pääasiassa grillattua lihaa :D Tuossa välissä tosin oli neuvola, jossa käytiin läpi asiat ja sain vahvistuksen vauvan hyvinvointiin. Ai niin, kipuilun yhtenä osana saattoi olla vielä vauvan kääntyminen raivotarjontaan, edellisessä lääkärikäynnissä vauva oli vielä perätilassa.



Joten katso ihan rauhassa pari päivää. Jos ei vuotoa ole eikä kivuliaita supistuksia, on särky todennäköisesti ihan vain äidin kroppasärkyä ja vauva voi hyvin. Jos kipu on sietämätöntä, sitten tietysti sairaalaan!



Miikuli, minulla ainakin on valkovuoto ja siihen liittyvät kirkkaat limaklöntit lisääntyneet aika tavallakin raskauden myötä. Olen Santesin kanssa samaa mieltä, että yhdyntä on voinut aiheuttaa lisääntyneen limanerityksen ja kipuilun. Ainakin minulla paikat ovat herkistyneet niin, että olen joutunut miehelleni mainitsemaan alentuneesta kipukynnyksestä ihan normaalin yhdynnän yhteydessä. Ja niitä särkyjä tuossa kohdunkaulan ja emättimen seuduilla on ollut muutenkin, etenkin viime aikoina. Kipu tuntuu samassa paikassa kuin keväällä ensimmäisten pyöräretkien jälkeen kun paikat kipeytyvät ihan takapuolen alla.



Voimia ja jaksamista teille molemmille!



-marvik- rv 32+1

Ensiksikin Miikulille jaksuja sinne! Olisin kyllä aika luottavaisin mielin jos eivät kerran sairaalassa huolestuneet. Mulla myös on " liman" eritys lisääntynyt raskauden aikana ja varsinkin seksin jälkeisenä päivänä on tullut aina sellainen limaklöntti. Ja myös kivut voivat johtua yhdynnästä.



Mulla oli tänään kontrolli sinne äitipolille. Perjantai-iltana jouduin käymään synnärillä piikillä kun koko päivän vähän supisteli. Silloin oli paikat vähän kypsyny lisää edellisestä tarkastuksesta, mutta pääsin samantien kotiin kun supistukset loppui. Tänään oli sitten ennestään kypsyny, kaulaa jäljellä 16mm, 10mm auki. Kuulemma väljästi sormelle auki. Sain kortisonipiikin ja huomenna menen ottamaan toisen. Käsky kävi totaaliseen lepoon muutamaksi viikoksi. Kuukauden päästä on kontrolli jos en ole vielä synnyttänyt. Nyt jos supistuksia tulee, niin synnärille vaan ja 2 viikkoa yritetään estellä vielä, mutta sitten saa syntyä jos on tullakseen. Tuntuu ihan kamalalta ajatus että joutuisin jättämään pienen sairaalaan ja itse lähtisin kotiin. Nyt aionkin toteuttaa lääkärin ohjeita kirjaimellisesti joten painumpa vaakatasoon taas.

(p.s. ultrassa varmistui, että poika on tulossa <3)



-mingu ja Onni 31+6

Jännät paikat täällä monella näyttäisi olevan! Miikulille tsemppiä, voisin yhtyä tuohon limakeskusteluun, on tosiaan koko raskauden ajan valkovuoto ollut sellaista aika limaista, välillä reilumpiakin " klönttejä" tullut ja jossain vaiheessa huolestuinkin niistä, mutta päädyin sitten kuitenkin siihen, että kuuluvat asiaan. Ja mahakivuista varmaan turha sanoakaan mitään kun olen niitä pitkin raskautta täällä valitellut, ja edelleen jatkuvat ajoittain aika kovinakin, myös selän puolella kipuilee.



Lillastina, täälläkin nyt viime aikoina mahakivut lisääntyneet ja lisäksi tuohon oikeaan ristiselkään on tullut sellanen todella kipeä kohta, joka ei yön aikana levossakaan oikein tule paremmaksi. Oikealla jalalla ei pysty enää painoa kannatteleman tuon kivun vuoksi, ja siksi esim. kengän laittaminen jalkaan seisaallaan on lähes mahdotonta. Toivottavasti siellä päin on kipuilu helpottanut ja jaksat jo paremmin. onhan sulla kyllä jo hyvin viikkoja jos vaikka vauva päättäsi jo tulla.



Mingulla on jännät paikat todellakin! Mutta mulle sanottiin tuossa vaiheessa, että se 32 viikkoakin on sellanen jo hyvä rajapyykki, ja tosiaan kaksi viikkoa kun yrität pitää jalat ristissä ja kropan levossa niin sitten voi loppuajan ottaa vähän rennommin.



Mulla loppui lääkitys toissailtana, ja noiden liitoskipujen lisäksi ei mitään uutta vielä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt. Supistelee välillä vähän kipeämmin ja välillä kivuttomasti, mutta sellasia maratonsupisteluja kuin ennen lääkkeen aloittamista ei ole nyt tullut. Jännittää kyllä kun ei ollenkaan voi tietää aikooko tämä vauva syntyä piakkoinkin vaiko vasta lokakuulla. pitäis kyllä varmaan vähän enemmän lepäillä, mutta muutaman viikon lepäilyn ja tylsistymisen jälkeen on tehnyt mieli vähän enemmän touhuillakin..



Ehkä ois hyvä pakkailla jonkinlainen sairaalakassin kehitelmä kasaan, jotta ei iske paniikki sitten tositilanteessa. Vauvan vaatteita ole peseskellyt pikkuhiljaa nyt ja ajattelin vielä silittääkin niitä. Ainakin jonkinlaiset kotiutumisvaatteet vauvalle pitäis katsella, kun mies itse arveli ettei osaa sitten sellaisia välttämättä kasata jos yksin joutuu sen tekemään.



Nyt alkaa olla syönnin paikka.



Kimberly 34+2

Juu-u. Kyllä ne kivut joo helpotti vähän ainakin... paitti että tänään paukautti tulla vähän lapsivettä. Kävin jo synnärillä, mutta olivat sitä mieltä, ettei ole mitään hätää. Vettä on vielä ihan tarpeeksi, joten ei mitään hätää ellei tule supistuksia. Nyt vaan seurataan, ettei sitä ala tulemaan enemmänkin pihalle. Alapuolella ei ainakaan ole reikää, joten ei mitään hätää kuulema. Kohdunkaula on lyhentynyt ja pehmentynyt, joten viikossa on jotain tapahtunut. Nyt vaan yritetään olla supistelematta...



Tuli sitten samalla synnytystapa arvio tehtyä ja pelkopolikin hoidettua. Alateitse on ihan hyvä minulle, painoarvio on noin 3,5 kg sitten lasketun aikoihin. Nyt se oli vähän alle 3 kg. Lantio on tarpeeksi iso ja niin edelleen.



Kätilö lupas varovasti tiedustella akupunktiota uudelleen sitten kun tullaan =)



Eli nyt pidetään vain peukut pystyssä, ettei kahteen viikkoon ainakaan tulis mitään... siis ainakaan siinä ajassa.



Onko täällä muuten ketään, joka olis menossa Tammisaareen?



lillastina ja nyytti tasan 36!

ihanaa kun ollaan jo syyskuun pinossa!!!



Tänne ei tylsyyttä kummempaa, ainakin Mingulla ja Lillastiinalla on ollut jo säpinää, toivotaan ainakin et mingulla viellä sisällä pysyis!!!



Nyt menossa hurja 37.viikko ja viikkoja kasassa 36+3. Neuvolassa kävin tänään, samoin lääkäri neuvolassa. Kaikki ennallaan, hb 131 jne, kohdunsuu kiinni ja 3cm, olis voinu jo pehmeentyy ja paikat ruveta aukeemaan. mut luulen et tää kaveri ei hevillä ulostaudu. pää on jo aika alhaalla ja rupee varmaan kiinnittymään.

Valitin lääkärille sitä et pääsiskö jorviin synnytystapa-arvioon kun omaan kapean lantion, ni ei kuulemma tarvetta. Ja enkä jaksanu ruveta vääntää kättä sen kanssa tai ruveta enemmän värittää mun pelkoja. Se vaan tokas et tuskin sieltä mitää 4kg oo tulossa, sepäs paljon lohdutti mun mieltä...

No eiköhän kaveri saada ulos tavalla tai toisella..



Ootteko muut hankkinu jo turvakaukalon??

me hommattiin semmonen Auto graco, jota ei tarvi vöillä kiinnittää, sen kun vaan napsauttaa alaosaan kiinni. En tiiä onko hyvä vai ei.



Mä vaa kattelen säälittävänä kotona big brother 24/7(saatiin ilmatteeks:)enkä jaksa sohvalta nousta. OOn niin väsyny ja uupunu. sit mun selkä on vielä krampissa/ venähtäny, et oikeeta kättä ei voi juurikaan käyttää tai nostaa ja kävely sattuu. Niin oon kykenemätön tekee mitään, kämppä kauheessa siivossa ja mies on ihan puhki kun tulee töistä, ni en viitti sillekkään valittaa.



Toivottavasti kohta helpottais ja vauva haluis syntyä tähän maailmaan.

Nyt loppu valitus!!!!!!!



-Maya ja rusina 36+3-

Tässähän saa jo ihan jännittää vieläkö kaikki lokakuiset on yhtenä kappaleena :) LillaStiina, Mingu ja Kimberly ovat ainakin lähtövalmiudessa, onko muita?



Entä mitä kuuluu Miikulille, selvisittehän säikähdyksellä? En itse osaa oikein kommentoida, mutta toivottavasti kaikki on hyvin!



Mayalle piti kommentoida, että meillä on turvakaukalona Gracon AutoBaby, liekö samanlainen kuin teillä? Siinä on sellainen autoon asennettava telakka, johon istuimen saa näppärästi yhdellä painalluksella kiinni. Toivottavasti osoittautuu hyväksi ja käteväksi!



(.) taas aiheuttaa pientä ahdistusta. Mulla oli taas äitiyspolin kontrolli, josta jäi vähän epävarmat tunnelmat. Lääkäri ei tehnyt alatutkimusta, vaikka sitä suurimmalla mielenkiinnolla odotin (kysyi vaan että onko supistellut ja kun sanoin, että ei mitenkään kivuliaasti niin tuumasi ettei sitä sitten tarvi tehdä) ja sitten kun mittaili vauvaa ultrassa, niin sai arvioksi että se ois kasvanut parin viikon sisällä melkein kilon! Aivan liikaa siis ja siitä mulle tietysti pieni paniikki. Tosin se mittailukin oli jotenkin epävarman oloista eikä lääkäri itsekään uskonut arvioonsa, kun oli kuulemma ollut niin huono näkyvyys :( Lisäksi vauva oli edelleen perätilassa ja ens kerralla kuulemma yritetään kääntää, jos ei ole itsestään kääntynyt. Sokeriarvojen perusteella lääkäri olisi määrännyt mut insuliinille, mutta diabeteshoitaja oli eri mieltä ja toistaiseksi siis jatketaan pelkällä ruokavaliohoidolla. Lähdin siis sairaalasta aika hämmentyneissä tunnelmissa ja mietin nyt, että pitäiskö käydä jossain yksityisellä tarkistamassa onko kaikki ok ja onko vauva todella kasvanut noin hurjasti. Seuraava kontrolli on kyllä jo 1,5 viikon päästä, joten ehkä odottelen siihen ja toivon, että aihetta huoleen ei ois. Kovasti tekis mieli spekuloida, että jos vauva kasvaa tuota vauhtia niin sehän on seuraavalla käynnillä jo nelikiloinen. Ja kun epäilen vähän kääntämisyrityksen onnistumista, koska lapsivettä on suhteellisen vähän ja istukka tiellä etuseinässä, niin enhän minä valtavaa perätilavauvaa pysty normaalisti synnyttämään¿ Tiedä sitten miten tässä käy, joudutaanko leikkaamaan ja jos niin missä vaiheessa jne. Pitäisi varmaan rauhoittua ja yrittää olla ajattelematta liikoja, mutta yllättäin se ei tässä tilassa kovin helposti onnistu. No, ei kai auta kuin odottaa ja toivoa että asiat menisivät kaikesta huolimatta parhain päin.



Nyt päikkäreille, huiskutuksia ja mukavaa viikonloppua kaikille!



EE 34+4

EmmaEmilia: siis tosiaan se turvakaukalo on gracon auto logical tai jotain siihen suuntaan, ja just sillä " telakka systeemillä" . toivotaan et on hyvä, vaikuttaa näppärältä.



vauva tönii nyt niin hurjasti, et en tiiä haluisko jo tulla, mulla on tosi vaikee olla, en tiiä supistaako vai mitä..

nyt meen lepää eli sohvalle makoilee, mihin on varmasti muodostanu mun vartalon kuva..

-maya ja rusina 36+4-

Turvakaukalo ja hoitopöydät edelleen hankkimatta, ne tosin ovat ostoslistalla heti seuraavina. Mies vihdoinkin aloitti lastenhuoneen maalauksen, johan siitä olen puhunut kuukausia. Yleensä olen itse maalannut, mutta nyt tuo masuasukki rajoittaa jaksamista liian paljon, joten miehen pitää tehdä se yksin. Päätettiin maalata seinät Taika-maalilla, jossa seinän väri vaihtuu valaistuksen mukaan vaaleankeltaisesta siniseen. Saa nähdä miltä lopputulos näyttää...



Meidän napaan ei uutta kuulu. Väsyttää nykyään tosi herkästi ja liitoskivut antaa kuulua itsestään useita kertoja päivässä. Jaloillaan olo on hankalaa, pitää vähän väliä päästä vaakatasoon, kun paine käy liian kovaksi. Yli 400 metrin kävely aiheuttaa kivuttomia supistuksia. Kaksi viikkoa vielä äitiyslomaan, saa nähdä jaksaako fysiikka siihen asti.



Niin paljon kun haluaisi vielä tehdä ja asioita on tekemättäkin, kroppa kuitenkin pistää rajoitukset kehiin. Jopa niin paljon, että niin vannoutunut julkisten kulkuneuvojen käyttäjä kun olenkin, olen nyt kulkenut autolla töihin. Olo on ollut tosi hölmö ajaessani muiden kanssa letkassa yksin, ilman matkatovereita. Olen aina pitänyt kamalana törsäyksenä ajaa autolla Helsingin keskustaan, kun pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on kuitenkin maailman parhaita! Annan auton käytön kuitenkin itselleni anteeksi, mieluummin näin kuin ylimääräisiä lääkäri- ja sairaalakäyntejä.



Ensi viikolla pääsee varaamaan ajan Jorvin synnytysosaston tutustumiskäynnille. Näin se vain konkretisoituu koko ajan. Vaavikin on jo niin iso ja vilkas, että epäilen vahvasti että hän saattaa putkahtaa maailmaan jo etuajassa, ennen laskettua aikaa. Kunhan nyt viikon 37 jälkeen...



Jaksamisia teille kaikille ja mielen virkeyttä! Viimeiset viikot meillä taitaa olla ne kaikkein hankalimmat, mutta onneksi palkinto häämöttää edessä. bd



-marvik- rv 33+5

Neuvola ja äippäpoli käynti takana päin. Vauvat voi hyvin, olivat jo viime viikolla 2,1 kg ja 2,2 kg. Kasvavat tasaseen ja ovat todella vilkkaita. Toinen oli vielä kääntynyt perätilaan, mutta alakautta synnyttäminen onnistuu silti (A-vauva on onneksi raivotarjonnassa). Kohdunkaulaa jäljellä oli vaan 0.5 cm ja vajaasti sormella auki. Lähtö voi tulla milloin vaan. Lääkäri sanoi, että joa vauvat voivat/saavat syntyä milloin vaan. Keuhkot on jo kehittynyt, joten kaikki on siltä osin kunnossa. Tietysti mitä pitempään pysyvät masussa sen parempi! Ei ole vielä säännöllisiä supistuksia, mutta niitä tulee silloin tällöin. Jännät viikot meneillään, sillä en usko selviäväni lokakuulle asti, joten syyskuun vauvat taitaa tulla meille...Toivotaan kumminkin, että pari viikkoa saisi vielä menemään. Neuvolassa oli toinen täti, kun oma th oli sairastunut. Onneksi tämäkin oli ennestään tuttu ja kaikki oli ok. Hb oli lähteny nousuun, jopa 109! Paineet hyvät ja painoa tullu se 200g/vko. Th arveli minun olevan synnytyksen jälkeen hoikempi kuin ennen raskauttta (kuullosti korviin ihanalta, on nyt varsin täyteläinen olo), mikä olisi hyvä kun ennen raskautta oli vähän ylipainoa.



Mekin ostettiin Cracon kaukalot, sellaiset telineisiin laitettavat. Ovat helpommat kuin sellaiset vöitten kanssa laitettavat. Ostin jopa imetystyynyn, kaksosille suunnitellun. En edellisen kanssa olis tarvinnutkaan sellaista, mutta nyt ajattelin varuilta hankkia jos se helpottaa imetystä. Vaunut vielä uupuu, muuten kaikki on valmista. Mies saisi kasata tuon pinniksen että on valmiina kun tullaan sitten kotiin kääröjen kanssa. Huh, joa alkaa vähän jänskättää kun tuo lähtölaskenta lähestyy...



Kuinkas muut lokakuiset voi? Onhan kaikkien vauvat vielä masussa? Ja mihin vilja ja lilium on kadonnut? Kuinka vilja sinun kaksosraskaus etenee?



Nyt romaanin kirjoitus riittää ja painun lukemaan kirjaa ja juomaan limua. Mua janottaa muuten lähes jatkuvasti kovasti, miten teillä muilla?



Santes, 33+6

Täällä sitä odotellaan josko jotain tapahtuisi... Kuten jo sanoin, odottavan aika on pitkä. Välillä supistelee kovinkin, mutta sitten voi taas olla pitkä väli seuraaviin. Joten saa nyt nähdä miten tämän kanssa käy.



Eilen siivottiin ja vaikka en mielestäni yhtään mitään erikoista tehnyt (isäntä joutui imuroimaan ja tekemään kaikki isot hommat), on nyt ollut koko päivän ihan julmetun kipeä selkä. Jouduin tuossa jo ottamaan särkylääkettä, että sais nukuttua edes vähän aikaa. Viime yönä kun en suostunut ottamaan lääkettä, niin eipä sitten nukuttukaan kovin hyvin. Seurauksina erittäin huono päivä.

No se siitä.



Muuten ei täällä mitään erikoista. Neuvolassa aamulla käydessä kaikki ihan normaalisti. Paino heittelee nyt tällä hetkellä pikkaisen, mutta onneksi se on koko ajan +/- muutama sata grammaa eli ei mitään huolta. Liikkeitä tuntuu kovin. Terkkarin mukaan pää on asettunut jo erittäin hyvin lähtökuoppiin eikä se liiku siinä enää pahemmin. Joten senkin puolesta voi olla, että ei mekään mennä ihan lokakuun puolelle. Nyt vaan alkaa jännittämään, että tuleeko tämä kuinka lähellä isännän syntymäpäiviä...



Tänään ihan nätti päivä. Tekisi mieli mennä haravoimaan, mutta " onneksi" selän takia ei voi. Nyt jatkamaan tylsyyteen kuolemista =)



Keksittiin muuten nimet molemmille sukupuolille viikonlopun aikana, vaikka olenkin itse poika fiiliksillä ollut koko ajan.



lillastina ja Nyytti 36+6

rakkaat ihanat pinolaiset! viime viikko meni jännittäessä, ja tänään oli se rakenneultra sitten. Vauva hyöri ja pyöri niin, ettei meinannu tulla mistään mitään, mutta lopulta kaikki oli ok, paitti että toinen munuainen ei kai ole vielä valmis ja varpaita ei saatu laskettua, kun oli sen verran touhukas! Mutta muuten putosi järkäle " äidin" sydämeltä <3 Se painolasti on ollut siellä jo ennen ensimmäistä tärppiä, ja sitten varsinkin sen keväisen km:n jälkeen. Lähtihän sitten myös tämän vauvan kaksossisarus enkeliksi, mutta kiitollinen olen tästä yhdestäkin kullannupusta! JOspa loppuun asti nyt vaan päästäisiin!



Olen lueskellut teitin kirjoituksia, ja aika monella on jännät paikat koittamassa! Mä oon kyllä ihan varma, että en itse jaksa noin hienosti loppuraskaudessa, kun te ootte jaksanu. Tarkoitan myös tuota positiivista asennetta, mikä teistä kaiken fyysisen vaivan läpi ilmenee. Hui hurja, miten lähellä se h-hetki teillä todella jo rupeaa olemaan! Toivotan ihan kamalasti tsemppiä, voimia ja hyvää vointia kaikille teille! kiitos kun olette jaksaneet tukea minuakin, vaikka en tänne enää niin kuulukaan..



seurailen teitä jatkossakin!



Onnellinen miikuli 17+5

Heipparallaa kaikki lokakuiset kanssasiskot!



Moni ei ehkä minua muistakaan mutta hengessä olen ollut taustalla mukana enemmän tai vähemmän koko kesän ajan. Kirjoittelin keväällä mutta sitten koittivat hääkiireet sekä mm. miehen äkillinen vakava sairastuminen (onneksi hän voi nyt hyvin) ja kirjoittelut jäi. Nyt kun Santes76 minua oikein huhuili, niin päätin vihdoin puikahtaa esille. Olen aina kova kirjoittamaan kun siihen hommaan ryhdyn, joten tästäkin tulee varmaan hurja romaani.



On ollut tosi kiva lueskella teidän viestejä ja todeta, että moni voi vallan hyvin. Toivotaan trendin jatkuvan. Osalla on jännät paikat jo - ja niin kai se alkaa vähitellen itselläänkin olemaan. LA on mulla siis 23.10 eli tänään on tasan 34 viikkoa koossa. Se tuntuu NIIN USKOMATTOMALTA! Ja mielettömän ihanalta! Olen vain huomannut, että synnytys alkaa olla koko ajan vain enemmän ja enemmän mielessä. Sekä sen jälkeinen vauvanhoito. Näin täysin kokemattoman kohdalla se tuntuu ihan vieraalta maailmalta. Onneksi ystävä- ja tuttavajoukosta löytyy pikkuvauvojen äitejä, joten aina voi heiltä kysellä apuja ja mielipiteitä. Synnytyksessä jännittää puolestaan se, miten kaikki menee, miten pahalta supistukset ym. tuntuvat, ehtiikö saamaan epiduralin jne. jne. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan...Vauveli potkii ahkeraan, tosin tila taitaa sillä käydä jo ahtaaksi kun potkut alkavat olla vähän vaimeampia muutaman viikon takaisiin verrattuna. Veikkaisin kuitenkin vauvan olevan pää alaspäin koska potkut tuntuvat ylävatsassa suurimman osan aikaa. Viime neuvolakäynnillä vauvan asento oli kuulemma sellainen, ettei saanut selkoa pään sijainnista...



Vointi on ollut koko raskauden ajan hyvä tai jopa erittäin hyvä lukuunottamatta ajoittaista ummetusta ja joitakin viikkoja kestänyttä lihaspistosta vatsassa kävelyiden yhteydessä. Harjoitussupistuksia on viime viikkoina ollut jonkin verran ja yövessakäynnit ovat jo ihan rutiinia. Kesämökillä se ei vaan ollut kaikkein kivointa, kun piti pimeässä elokuun yössä kömpiä kesken makeimpien unien ulkovessaan 20 m päähän¿ Sitten keksin ottaa käyttöön potan ja homma vähän helpottui, heh. Yöunet ovat olleet kuitenkin aika katkonaisia viime viikkoina kun yritän välttää selällään nukkumista vauvan ja tietysti myös oman hapensaannin turvaamiseksi. Aina sitä vaan sitten kuitenkin löytää itsensä tukevasti selältään monta kertaa yössä huolimatta tyynyvallista selän takana, huoh¿ Myös kyljen kääntäminen on välillä aika projekti, ei sitä vaan enää käännähdetäkään lennokkaasti ja nimenomaan heräämättä niin kuin ennen! Mutta onneksi muuten olen vielä saanut nukuttua ihan hyvin ilman suurempia lonkka- tai selkäsärkyjä, kunhan vaan saa nukkua omassa sopivan ¿kovassa¿ sängyssä. Pehmeät patjat ovat olleet jo pitkään " no-no" ¿



Kesäkuun lopulla juhlimme tosiaan häitämme lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ja päivä & vointi oli mitä mainioin. Häämatkalle ei lähdetty monestakaan syystä mutta ehkäpä ensi vuonna teemme vauvelin kanssa yhdessä jonkinlaisen matkan. Häiden ja kaiken järjestelyhärdellin jälkeen sitä vasta oikein tajusi, miten pitkällä sitä jo oltiin raskaudessa. Vatsa oli toki alkanut siinä ennen häitä, 20 viikon tienoilla mukavasti pyöristyä ja se tuntui niin ihanalta! Nyt se onkin jo ihan kunnon kokoinen, niin kuin näillä viikoilla saa ollakin. Mies kiusottelee välillä, että olen pelkkää mahaa¿ Mutta hyvällä se sen sanoo, on itsekin vallan fiiliksissä tulevasta vauvasta kolmen vuoden haaveilun jälkeen. Itsekin saa nipistellä itseään varmistaakseen ettei vain näe ihanaa unta!



Onkos teille muuten tullut kellekään linea negraa eli tumma viivaa navan alle? Mulle tuli n. 24 viikolla. Tiedämme muuten, että poika on tulossa ja eikös tuota viivaa ole joskus sanottu ¿poikaviivaksi¿? En tosin itse usko moisiin luokitteluihin mutta meidän kohdalla nyt näyttäisi olevan poikaviiva.



Loppukesä häiden jälkeen menikin sitten osittain kesämökillä (yhteensä 5 viikkoa) miehen kanssa remonttihommissa tai sitten täällä kotona suursiivouksen parissa ¿ eikä se edelleenkään ole valmis, heh. Vielä olisi ikkunatkin pestävä (viimeksi pesty yli vuosi sitten), kaappeja siivottava, pakaste sulatettava, tehtävä ruokaa ja leivonnaisia pakkaseen synnytyksen jälkeiseksi ajaksi jne. En kuitenkaan aio rehkiä kovin paljoa yhdessä päivässä, joten siksi olisi pidettävä yllä kohtuullinen kontrolli että joka päivä saisi jotakin hommaa hieman eteenpäin ennen kuin tulee lähtö synnärille. Myös gradua yritän saada eteenpäin eli töissä en ole ollut lainkaan, täysipäiväinen opiskelija kun olen. Sen puolesta ei itseä ole tarvinnutkaan rasittaa liikaa vaikka luulen että töissäkin olisin jaksanut hyvin. Onhan tässä tullut koko raskausaika puuhailtua tiivisti jotain projektia eteenpäin enkä todellakaan ole sohvalla makoillut. No, siitä huolimatta neuvolan th pääsee melkein joka kerta mainitsemaan liian kovasta painonnoususta. Kävi niin hölmösti, etten mökille tajunnut ottaa vaakaa mukaan. Siellä se ruoanlaitto on vähän mitä on kun mökki on vielä melko askeettisessa tilassa. Pullaa yms. kivaa tuli sitten nälkäänsä syötyä vähän enemmän kuin laki sallii. Toisaalta, kesän aikana sijaisterkkarit sekä rakenneultran terkkari kehuivat, että painoa on tullut just sopivasti viikkoihin nähden, joten en osannut siitä niin huolehtia. Tämä oma th vaan marmattaa siitä vaikka muuten on ihan huipputyyppi. Enkä ymmärrä, mikä siinä nyt niin kamalaa on kun kaikki arvot ovat neuvolakäynneillä olleet hyvät eikä raskausdiabeteksen pelkoakaan ole ollut millään muotoa. Paitsi hemoglobiini on vain 110-115 jatkuvasti mutta sehän ei painonnousuun ole mitenkään liittyvä. Tarkempien verikokeiden jälkeen neuvolan lääkäri totesi, että hemppa on vain näennäisesti noin alhainen kun verisolujen määrä oli normaali, enkä voinnissakaan suurta väsymystä ole tuntenut. Anyway, paino on mulla noussut ennen tammikuussa aloitettua IVF:ää n. 13 kg tähän mennessä. Nyt kahden viikon sisällä ei sitten toisaalta grammaakaan kun paransin ruokavaliota mökkilomalta palattuamme. Tänään on taas neuvola, joten saa nähdä mitä mieltä th on nyt. Enempää en kyllä kaloreita voi vähentää, muuten menisi laihiksen puolelle. Näilä viikoilla tuo lenkkeilykään ei vie kuin max. 200 cal/kerta. Olen sitä paitsi ihan luottavainen, että synnytyksen jälkeen pääsen vuodessa takaisin samaan painoon kuin ennen raskautta koska mieli tekee jo kuntoilemaan ja vaunuttelemaan kunnon lenkit päivittäin. Sehän tässä loppuraskaudessa ehkä eniten ¿rassaakin¿ ettei jaksa oikein enää tuolla lenkkipolulla kirmailla. Ylämäetkin tekee tiukkaa, naurattaa kun mies usein ottaa pyllystä kiinni ja työntää mua eteenpäin ylämäessä¿ ;)



Eli kun osa teistä on kirjoitellut 7-8 kilon painonnoususta vähän kauhistellen, niin itselle on tullut sellainen olo, että jaahas, mun pitäis varmaan olla ihan paniikissa. Mutta toisaalta tiedän syöneeni pääosin terveellisesti (vaikkakin ne pullat ym. olisi voinut jättää 5 viikon ajan kesällä vähemmäksi) enkä koe pyöristyneeni mistään muusta kuin tietysti tuosta mahasta ja sieltäkin sopivasti. Kun lähtöpaino (painoindeksi 22.6) oli mitä sopivin laihdutettuani parin vuoden ajan ennen raskautta n. 8 kg niin kai se painonnousu vaan on sitten hyväksyttävä. Ja lukeehan neuvolasta saadussa viikkokohtaisessa oppaassakin, että n. 12 kg painnousu on normaali (oppaassa luetellaan mikä osa kohdussa painaa minkäkin verran). Nykytilanne ei siis ole kaukana tuosta ja toivon mukaan nyt viimeisten viikkojen aikana paino nousisi vain sen 200 g viikossa. Ja vauvan hyvinvointihan tässä on kaikkein tärkeintä, ei muutama ylimääräinen kilo!



No se siitä asiasta. Hiljattain oli sitten eka synnytysvalmennus TAYS:issa ja vaikutti kyllä oikein hyvältä. Oli tosi hyvä käydä paikan päällä katsomassa tilojen sijainti muuton jälkeen ja muutenkin tuli sellainen luottavaisempi olo. Tietysti tämä koko homma tuli taas konkreettisemmaksi ja alkoi jännittää taas pikkusen enemmän¿Nyt on edessä vielä toinen valmennuskerta, neuvolassa pari perhevalmennusta ja isi-valmennus pelkästään miehelle. Sekin on loistojuttu että tulevat isit saavat ihan oman valmennuksen!



Täällä kotona alkaa olla jo paljon vauvatarvikkeita hankittuna. Tässä työhuoneessa jököttää uusi vaatekaappi sonnustettuna siskolta ym. saatuja pestyjä vauvanvaatteita hartaasti viikattuna. Vielä kun saisi ne ryppyisimmät silitettyä ja pestyä loputkin vaatteet, mm. äitiyspakkauksessa tulleet (tosi ihania muuten!!!), niin sen puolesta olisi kaikki valmista. Kasasin jo vauvan kotiutumisvaatteetkin valmiiksi, eihän noista lutusista vaatekappaleista voi pysyä erossa! Myös pinnasänky odottaa koottuna ja ¿koristeltuna¿ meidän makuuhuoneessa, vain petari puuttuu ja se käväistään Ikeasta tällä viikolla. Sänky on mieheni vanha mutta tosi hyvä, mikä yllätti mut täysin. Olin niin ennakkoluuloinen, voisiko 30 vuotta vanha sänky muka olla ollenkaan toimiva, mutta siitähän löytyi kuin löytyikin haluamani kaiteen lasku-toiminto ja pohjankin saa 3-4 eri tasoon. Sattui olemaan jopa saman värinen kuin sen vieressä oleva vaatekaappi ¿ mikä ei muuten ollut mitenkään ratkaiseva valintakriteeri tietenkään. Joten penniäkään ei mennyt pinnikseen mikä oli kyllä meidän yhden tienaajan ja häiden jälkeisessä rahapula-taloudessa helpotus. Yhdistelmävaunuihin sen sijaan satsattiin, ostimme tarkan harkinnan jälkeen Hartan Toplinet ¿ tosin nekin saatiin viime vuoden mallina ja 200¿ halvemmalla kuin tämän vuoden mallit mutta silti kukkaro keveni 600¿.



Hoitopöytä löytyy niin ikään tästä työhuoneesta vauvan vaatekaapin vierestä. Se kyhättiin kahdesta sopivan korkuisesta mappikaapista laittamalla kaappien selät vastakkain ja rakentamalla päälle taso, jossa on reunat ja oikealla puolella lokerikot hoitotavaroille. Tuo taso pitää nyt vain maalata ja kiinnittää tukevasti mappikaappeihin kiinni. Hoitopöydälle tuleva patja on ostettu mutta siihen pitää vielä hankkia muovitettua froteeta päällikankaaksi, ikään kuin muotoilluksi lakanaksi jonka voi irrottaa ja pestä koneessa. Tämäkin on siis vielä ommeltava sekä ehkäpä myös kantoliina mitä monet ovat niin kehuneet¿Siskoltani olemme saaneet sitten lahjaksi vielä uuden sitterin sekä hänen lapsillaan käytössä olleen Baby Björn-kantorepun, hoitolaukun, torkkupeittoja, harsoliinoja, vaatteita 1,5 vuotiaaksi asti näin alkuun, kylpypyyhkeitä, vuodevaatteita jne¿Olemme ihan älyttömän kiitollisia, että saimme siskoltani niin paljon kaikkea sööttiä ja käytännöllistä tavaraa ihan ilmaiseksi. Heillä kun on sekä tyttö että poika, niin jatkossa saamme myös isompia kokoja kunhan joku vain heillä käy kylässä (asuvat ulkomailla) ¿ ja toivottavasti ne kyläilijät ovat me ensi vuonna. ;)



Vielä on kuitenkin monta tärkeää hankittavaa, kuten turvakaukalo, rintapumppu, maidonkerääjä, tutteja ja tuttipulloja (aion kyllä imettää ainakin 6 kk jos vain onnistuu), itkuhälytin, pesuaineita ym. Turvakaukaloksi olemme kaavailleet Brion uutta isofix-kiinnitteistä Primo-mallia mutta emme vaan vielä ole rohjenneet kauppaan asti. Se kun ei ole ollut missään törmäystesteissä vielä kun on niin uusi malli. Hinta (189¿) on kuitenkin puolet pienempi kuin vastaavat isofix-kaukalot eri merkeissä tai verrattuna jopa Brion vanhempaan malliin. Olisikohan kukaan teistä muuten hankkinut tätä mallia? Itkuhälyttimeksi olemme kaavailleet Stockmannilla alennuksessa olevaa Doro-merkkiä, liekö kellään kokemusta siitä?



Jaahas, nyt täytyisi varmaan nautiskella lounas kurnivan vatsan täytteeksi, ryhtyä tiskien laittoon ja purkamaan viime viikonlopun mökkilaukkuja. Sitten sen gradun kimppuun sekä täyttelemään neuvolaan palautettavaa kyselylomaketta. Myös ulkoilu tekisi terää, olen tosin vähän huono lähtemään yksin mihinkään vaikka ulkona on nytkin mitä ihanin syyskeli. Tämä ominaisuus saa meikäläisessä kyllä luvan parantua vauvan synnyttyä ja luotan siihen että niin käykin, vauvallehan raitis ilma tekee tosi hyvää saatikka itselle! Ja onhan se ihan eri fiilis lähteä lenkille kun voi askella reippaasti ja kuntoa kohottaen.



Oikein hyviä fiiliksiä ja vointeja teille kaikille, ihanaa että meitä on näin moni jo näin lähellä unelmaamme!



Lilium, rv 34+0



P.S. Mitä mieltä olette muuten elokuvateatterissa käynnistä näin loppuraskaudesta? Olisiko desibelit vähän liian kovia kun vauva kuulee niin hyvin? Tarkoitus olisi mennä juhlistamaan miehen synttäreitä lauantaina kunnon piffille sekä elokuviin/tai kotisohvalle DVD:n pariin...

Minulla on ainakin ollut jo jonkin aikaa niin, että nukun tietyssä asennossa jonkun aikaa, herään, vaihdan vähän asentoa, nukun taas jne. Plus tietty vessareissut pari-kolme kertaa yössä. Jostain syystä aamuyöstä heräily lisääntyy, enkä millään saa nukuttua pitkään aamuisin, vaan viimeistään seitsemältä nousen ylös.



Olipas kiva kuulla sinusta Lilium, kunnon romaanin kirjoititkin, koko kesän kuulumiset kerralla :-) Onnea rouvaantumisesta!



Tässä yksi ilta kun suihkun jälkeen istuin vähän vähemmissä vaatteissa koneella, mies katsoi mahaa ja kysyi: " Onko kiva kun kohta pääset taas omiin mittoihin?" Minä siihen, että ei tämä yhtään haittaa :-)



Minusta alkaa kohta tuntua, että vauva tuntee syntymänsä jälkeen parhaiten yhden opettajani äänen. Jostain syystä on hereillä aina tämän tunneilla ja näitä tunteja on 12 viikossa. Ja ope puhuu aika paljon :-)



Daran 33+1

Jos pikaisesti laittais kuulumiset äitiysloman alkamisen kunniaksi! Ei tarvii enää olla epämääräisesti sairaslomalla ei mistään työstä...



Viikon leijuin häiden jälkeen, sitten iski väsykärtsy. Tänään oon ollu pirteempi ja käyny uimassakin! Huomenna onkin sitten varmasti kooma. Uiminen vähän mietityttää tässä vaiheessa, mutta kun ei neuvolantätikään varotellu... Tänään kävin neuvolassakin tosiaan, ja kuulemma ehkä supistelen, ainakin sen jälkeen kun täti oli ronskisti ihmetelly kumpi on peppu ja kumpi pää... Ilmeisesti on kuitenkin peppu yhä ylhäällä, sitä se pönöttää ulospäin tosi usein :) Ite en mitään suppareita erota kaikenmaailman tuntemuksista kun tyyppi niin paljon vaan työntää masunahkaa.



Muuten sykkeet ja verenpaineet ok, tyroksiiniarvot vaan jatkaa tippumistaan, nyt on jo alle sen kun alotettiin lääkitys! Mutta ei ketään oikeen kiinnosta, enkä ominpäin ala nostamaan. Ollaan niin lopussa, että parempi kai olla nyt enää säätämättä, muutokset vaikuttaa niin hitaasti. Ai niin, paino oli noussu kaks kiloo kahessa viikossa, nyt tuli totaaliloppu keksien mutustukselle :( Häpyliitoskivut on helpottanu, vaikka arka on vieläkin, oiskohan selkäsärkyjen vuoro seuraavaksi...



Nyt on enää muru rauhottavaa iltaisin, aamumurun lopetin tänään, vaikuttaa siltä, että saan lopetettua ne ennen synnytystä ja saan sitten imettää :)



Ootteko muut ollu tyytyväisiä synnytysvalmennukseen? Mä oisin mieluummin jättänyt väliin, en ois halunnu käydä niin tarkkaan läpi kaikkea, otti vähän koville=itketti... Oma heikompi tietämys ois riittäny!



Ulkomuotoa kuvaa hyvin miehen kommentti, kun tuli aamulla työmatkalta ja nousin käymään vessassa: täällähän on vatsa jolla on jalat ;)



Tsemppiä muille vatsoille, ei tarvii enää kauheen kauaa pinhiä!



Katijo&PaavoKamilla rv 35+0

Mukavaa kuulla Liliuminki kuulumisia välillä. Vaikuttaa siltä, että kaikilla on asiat edelleen ihan mallillaan?



Täälläkin vielä yhtenä kappaleena. Ensi viikolla on neuvolalääkäri ja synnytystavan arviointi. Aika huvittavaa kun vauvalla on ollut jo sitten yli kaksi viikkoa lupa tulla, ja vasta nyt sitten aletaan miettimään synnytystapaa. Kaipa se kuitenki on niin että jos aikaisessa tulis niin pienikokoisena mahtuis varmasti tulemaan.



Supistuksia on vaihtelevassa määrin. Välillä on päiviä kun ei yhden yhtä ilmesty ja sitten taas saattaa olla koko päivän sellasia lievästi kipeitä. Mielenkiintoista saada tietää ens viikolla, onko mitään edistystä tapahtunut tuolla alhaalla. Terveydenhoitaja naureskeli, että loppujen lopuksi käy kuitenkin niin että viikolla 42 käynnistellään synnytystä..toivottavasti ei.



Hyvää loppuviikkoa kaikille ja jännäillään yhdessä kuka poksahtaa ensin :) Osalla alkaa olla se tarvittavat 37 viikkoa täynnä täysiaikaisuuden suhteen.



Kimberly 35+4

Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan joten nyt ajattelin ryhdistäytyä, olen kyllä käynyt lukemassa kaikki viestinne.



Tänään oli neuvolalääkäri, olin kyllä tosi pettynyt koko käyntiin! Ei tehnyt edes sisätutkimusta, kun on jo kolmas tulossa niin ei tarvitse synnytystapa arviota tehdä, olisin niin halunnut tietää mikä on kohdunsuun tilanne, kun supistuksia on ollut tosi paljon ja vauvakin on terkkarin mukaan jo lähtökuopissa (viikkoja 35+0)! Ei edes painoarviota kertonut. Kaikki kuiteskin vauvalla kuulema kunnossa. Kahden viikon päähän sain kuiteskin uuden ajan, lääkärin mukaan kun on jo tuota ikää...(38-v).



Olo alkaa olla jo tosi ahistava, jatkuvasti supistelee eikä tartte tehdä paljon mitään kun on jo ihan sippi. Hirveet suonikohjutkin on oikeassa jalassa ja sit sellasia katkenneita verisuonia! Jalka on ihan törkeen näkönen!! Raskausarvilta olen onneksi säästynyt. Nyt valitukset sikseen...



Joku pohti tuota tummaa viivaa mahassa.. mulla on tullut se molemmissa aikasemmissa raskauksissa. Se on jatkunut navasta ylöspäinkin ja tytöt on syntyneet. Nyt ihan samanlainen viiva ja ultran mukaan nyt ois poika tulossa, että eipä tuosta viivasta voi ennustaa kumpi on tulossa.



Vauvan vaatteet on pesty ja viikattu kaappiin, sänky pitäisi vielä viritellä kuntoon ja imetystyynyyn lisätä vähän täytettä, kun on päässyt lurpahtamaan. Niin ja vaippoja, tutit, liivinsuojukset, peppurasva yms. on vielä hommaamatta. Pitäis kyllä laittaa jo kaikki valmiiksi kun en usko, että tämä raskaus menee loppuun saakka. Vaikka edellisessä raskaudessa lääkäri sanoi rv34 ettei mene loppuun saakka, kohdunsuu oli jo 1,5 cm auki ja jouduin käymään piikillä kun alkoi tulla säännöllisiä supistuksia. No meni sitten kuiteskin kaksi viikkoa yli lasketun ajan, joten koskaan ei voi tietää.



No nythän tästä tuli jo romaani vaikka piti pikaisesti kuulumiset kertoa. Yrittäkäähän jaksella mahojenne kanssa.



Nevalaine rv 35+0

Hei vaan kaikille PIITKÄSTÄ aikaa!!



OLen ollut elokuun alusta sairaslomalla supistusten takia. Kondunkaula ei ole onnkesi vielä yhtään avautunut tai lyhentynyt- eikä saakaan koska mulla on edelleen eteisistukka. Ensi viikolla on äippäpolin kontrolli ja toivottavasti saan jo sektioajan. Olen käynyt yhtä monta kertaa neuvolassa ja äippäpolilla- molemmissa 6 kertaa. Vähän hassulle tuntuu tuo vähäinen neuvolakäynti määrä mutta sama kai se on, kuka kontrolloi.



KATIJO: Mulla saatiin kilppariarvot todella hyvään jamaan rv 20 mutta nyt viikko sitten heitti yhtäkkiä hirveen liikatoiminnan (on se alkuperäinen syy mun kilppariongelmiin) ja nyt on sitten verikokeet kerran viikossa. Tähänä saakka ollu kontrolli 4 viikon välein. Yritä saada joku lääkäri nostamaan annostasi ettet ihan komaan vaivu.



Mulla ei ole väsymystä juurikaan ollut - tosin suppareiden takia 4 viikkoa sohvalla voi hieman auttaa asiaa, samoin kilpparin liikatoiminta. Ei liitoskipuja tms. muutamia vihlaisuja lukunnottamatta. Supparitkin loppui 2 viikkoa sitten, joten nyt tuntuu raskaana olo oikein mukavalle (rv7-18 24h pahoinvointi, rv 20-32 supistuksia).



POTTA on tosi hyvä juttu mökillä - meillä ei sellaista mökillä ollut joten tein ämpäristä sellaisen. Oli oikein mukava ja kun vähän laittoi kuiviketta, ei edes haissut eikä roiskunut. Nyt ei edes enää juoksuta vessassa öisin. Alkaakohan taas sitten kun vauva alkaa laskeutua..





Luppis 36+2