Esikoinen päiväkodissa - kommentteja/apua kaipaan

Paljon tästä asiasta keskusteltaessa puhutaan niistä " ihanista, rauhallisista aamuista, kun ei ole kiire minnekään ja voidaan loikoa sängyssä yhdessä" .



Ilmeisesti meidän perheemme on ainoa, jossa lapset nousevat pääsääntöisesti _oma-aloitteisesti_ kuuteen _mennessä_ ja sängyssä yhdessä loikoilusta sen jälkeen voidaan vain haaveilla. Lisäksi ruokailut ja päiväunet rytmittävät päivän, halusin eli en.



Ja vielä sanoisin, että ne aamut jolloin lähdemme koko porukalla jonnekin, rauhallisuus on kaukana. Kesäaikaan, ilman pukemisrumbaa, pääsimme aikaisista aamuista huolimatta liikkeelle aikaisintaan yhdeksän maissa, nyt talvella lähtö venyy helposti ainakin puoli kymmeneen. Kerhot ovat tyypillisesti 9-12, joten kiirettä pitää jos aikoo ehtiä (kun ajomatkaan pitää varata minimissään 15-20 min). Lähempänä puolta päivää alkaa sitten lounas ja päiväunet painaa päälle. Helposti lapset nukahtavat 15-20 min kestävällä automatkalla autoon ja sen jälkeen vanhemman (3v) saaminen päiväunille on mahdotonta. Ja nukkumatta jääneistä päiväunista seuraa hankala ilta (ja yö)... Että ainakin tällä kokemuksella ainoat aidosti rauhalliset aamut ovat ne, joina emme mene minnekään, korkeintaan omalle takapihalle (ei muita lapsia päivisin lähistöllä). Ja sitten voikin alkaa kuuntelemaan kitinää " mennään jo sisälle" , " mitä mä sitten tekisin" jne.



Olen kyllä monesti miettinyt, että teen varmasti jotain perusteellisesti väärin, kun meillä nuo lähtemisten ja tulemisten ajoittaminen tuntuu aika hankalalta tehtävältä...



Ja vielä, että vauvan hoitoon pääsee kyllä osallistumaan vaikka esikoinen muutaman hetken joinakin päivinä hoidossa olisikin...

Meillä poika 2v 9kk on jatkanut tutulla ja turvallisella pph:lla 11 päivää kuukudessa pikkuveljen (2,5 kk) synnyttyä. Vien hoitoaamuina pojan lähes poikkeuksetta, koska isä lähtee töihin niin aikaisin. Olisi kyllä huomattavsti helpompaa, jos isä pystyisi pojan viemään. Kannattaa miettiä hoitoon viemisiä ja hakemisia myös, että miten ne parhaiten organisoi.



Poika on " koko päivän" hoidossa aina kun on. Meillä siis tarkoittaa, että menee aamupalalle n. kello 8.00 hoitoon ja haetaan pois välipalan jälkeen (15.00-15.30). Jos pikkuveljen kanssa " jokin kesken, esim. imetys/ rauhoittelu/ nukuttelu/ juuri herännyt ..." niin isä hakee pojan töistä tulleessaan hoidosta. Joskus emme ennätä aamupalalle hoitoon, silloin vien pojan kello 9.00 hoitoon niin, että jää suoraan ulos hoitokaverien kanssa leikkimään. Hoidossa on oman poikamme lisäksi kaksi muuta poikaa ja kaikki nukkuvat päiväunet, jonka jälkeen on hetki aikaa leikkiä sisällä ja välipala. Hoitaja on toivonut, että poika viedään viimeistään aamupalalle ja haetaan vasta leikin ja välipalan jälkeen, jotta päivän rytmi säilyy ja pojallemme jää aika myös leikkiä kavereiden kanssa.



Meillä poika käy hoidossa leikkimässä ja hakemassa virikkeitä, lasten seuraa, ulkopuolisen kasvatusta ... Helpommalla pääsisi aika usein, jos hoitoon ei lähtisi viemään, mutta toisaalta näin jää aikaa kotitöille yms., kun vauva nukkuu ja myös kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Lisäksi esikoisenkin kanssa aika kotona on paljon laadukkaampaa, kun ei tarvitse samalla yrittää sählätä siivousta ym. ym. vaan ne tehdään omalla ajallaan ja tiedetään milloin hommat voidaan tehdä. Päiväunia yritän myös nukkua ajoittain, meillä pikkukakkonen nukkuu yöt huonosti ja nukahtaa tosi myöhään, esikoinen puolestaan nousee aikaisin ylös. Kivempi olla pirteä ja iloinen äiti ja vaimo :-)



Suosittelen siis green miettimään hoitoa niin, että sopii mahdollisimman hyvin teidän rytmiin ja myös hoitopaikan rytmiin ja että lapsi saa hoidosta " mahdollisimman paljon irti" .

Muistan sut vauva-palstalta, kun odotettiin esikoisiamme. Mulla oli vaan joku toinen nicci, mitä en enää muista.



Meidän kuopuksemme syntyi syyskuun alussa ja esikoinen jatkoi päiväkodissa 2-3 pvänä/vko enintään viisi tuntia per päivä. Valittiin päivät keskeltä viikkoa, jolloin askarrellaan tai musisoidaan ja näin viikonlopuista tuli pitkiä. Toimivat ajat ovat olleet klo 8.30 - 9.00 tytön tarhaanvienti, jolloin kuopus käy vaunuissa päikkäreille. Nouto sitten juuri ennen välipalaa ja sitten taas ulkoilemaan, kun vauva käy nukkumaan. Näin siis kolme kuukautta.



Tytteli toi syksyllä kamalan nuhaviruksen kotiin ja olimme kaikki vuorotellen kipeitä. Vauva-parka sai korvatulehduksen jälkitautina ja nyt syö antibiootteja. Päätimme lopettaa esikoisen päivähoidon, jotta pysymme kaikki mahdollisimman terveinä. Pph:sta saa vähemmän pöpjä kuin tarhasta, joten harkitsisin ehkä sellaista, mutta nyt ei ole mitään järkeä vaihtaa hoitopaikkaa (tuskin saisikaan), kun voin pitää tyttären yhtä hyvin kotona. Huomioi päätöstä tehdessäsi myös tämä, että vauva sairastaa aika todennäköisesti useita nuhia ekan vuoden aikana, jos esikoisenne jatkaa päivähoidossa.



t. Tinttarella

Menee ap:n asian vierestä, mutta... Tätä perustelua tautien kulkeutumisesta päiväkodista kotiin olen aina ihmetellyt. Nähdäkseni pöpöjä voi saada ihan mistä vain, ystäviltä, kaupungilta, bussista, kerhosta, puistosta jne. Lista on loputon. Yhden lapsen perheessä näitä tautipesäkkeitä voitaneen ehkä jotenkin kiertää, mutta kahden eri-ikäisen lapsen kanssa se onkin jo hankalampaa. Kun eloisan esikoisen kanssa ei oikein voi neljän seinän sisään erakoitua tautikauden ajaksi (ts. syyskuulta heinäkuulle).



Mutta tottahan se on, toinen lapsi sairastaa useammin kuin esikoinen aikanaan (tod.näk.), yritän vain sanoa että niitä tauteja saa kyllä muualtakin kuin sieltä päiväkodista. Paljon riippuu myös lapsen omasta vastustuskyvystä. Tuttavani lapsi oli pph:lla ja sairasteli kyllä huomattavasti useammin (minun mielestäni lähes jatkuvasti) kuin meidän päiväkodissa ollut tyttäremme (tämä siis siltä ajalta kun molemmat olivat täysipäiväisinä vuosia sitten).

kaksi päivää viikossa 5-7h kerralla. Mies vie pojan aamulla aamupalalle hoitoon töihin mennessään ja minä haen vauvan kanssa kahden-kolmen maissa iltapäivällä.



Tämä on toiminut meillä ihan mukavasti, mutta nyt poika on (kotihoidon seurauksena?) alkanut jättää päiväunia nukkumatta hoidossa ja ollut sitten tosi kärttyinen iltaisin. Niinpä mietinkin että voisi olla hyvä vaihtaa hoitoaika vaikkapa 3 x viikossa 3-5h kerralla. Silloin mies veisi pojan edelleen aamulla aamupalalle ja minä hakisinkin jo lounaan jälkeen ja poika nukkuisi siis unet kotona. Mutta toisaalta se on hankalaa vauvan rytmin vuoksi (hän herää aina klo 12 ja tarvitsee tietysti heti ruokaa).



Joka tapauksessa asiaa kannattaa miettiä tarhan rytmin ja ruoka-aikojen mukaan aika pitkälti.

Lapset nyt 1v2kk ja 5v4kk.

POika oli ollut tarhassa vuoden kun vauva syntyi ja kovastu tykkäsi olla.Mies piti isyyslomaa 2viikkoa heti ja sen ajan poikakin oli kotona..Sitten kyllä jo pyysi päästä kavereiden luo.



Poika on tarhassa 9-16 n.4pvä/vko.Tarhassa alkaa klo 9 5-vuotiaiden toimintahetki ja iltapäivällä ehtii ulkoilla kun haetaan neljältä.Minä vien ja haen tytön kanssa,koska mies on töissä ja poika nukkuu kuitenkin aamuisin kasiin asti ni tylsä ois herättää jos isi veis..



Viimevuonna siis " vauvavuonna" poika meni tarhaan myöhemmin,vähä miten selvittiin liikkeelle ja sillon miehellä oli vuorotyö eli jos vaan pystyttiin ni vietii nii et vauvaa ei tarvinnu ottaa mukaan..

Kesällä pojalla oli 2kk lomaa ja välillä on pidempiä lomia..jouluna,syksyllä,keväällä...



Vähän sekavasti kirjotettu,ku tyttö sängyssä jo huutelee,mut tämä toiminu meillä oikein hyvin :-)



Hyvää loppuodotusta!



jatu

En koko ketjua jaksa lukea, mutta...

uppo-nalle2:

Sen kummemmin ottamatta kantaa suuntaan taikka toiseen, haluaisin tietää, että mihin perustuvat olettamukset (tämäkin varmasti yksilöllistä, mutta kysynpähän nyt kuitenkin) siitä, että lapsi viihtyy päiväkodissa? Viihtyisikö hän myöskin kotona? Onko viihtyminen päiväkodissa jotenkin olennaisesti parempaa / suurempaa / kokonaisvaltaisempaa kuin kotona? Nämä kysymykset siis ihan joka ainoalle tykönään mietittäväksi.

Lapsi kysyy joka aamu PÄÄSEEKö tänään päiväkotiin. Koskaan ei ole jäänyt sinne itkemään vaan painelee suoraan leikkeihin. Kertaakaan ei ole tainnut mitään negatiivista sanoa päiväkodissaolosta. On ollut siis kohta puoli vuotta päiväkodissa (4,5 vuotias). Kotona oltiin sitä ennen eikä todellakaan viihtynyt vaikka virikkeitä yritin pahaani mukaan keksiä. Arki oli yhtä tasaista tappelua. Jotta eiköhän tuo päiväkodissa viihdy.

Ensinnä, minä en halua ottaa kantaa subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen yleensä, mutta kerronpa kuitenkin omasta tilanteestani ja valinnastani.



Meillä esikoinen on erityislapsi, viivästynyt kehitys ja kielenkehityksen ongelmat. Hän oli kuopuksen syntyessä 3v2 kk. Aluksi minulla oli ylevät suunnitelmat miten pidän hänet kotihoidossa ja virikkeet ja sosiaaliset suhteet hoituvat seurakunnan kerhoissa ym. Kuukauden päivät hän oli kotona, kunnes olin itse hermoraunio. Kannoin jatkuvaa syyllisyyttä milloin mistäkin, vauva ei saa tarpeeksi huomiota, en jaksa/ehdi tehdä esikoisen kanssa puheterapeutin ja lääkärin antamia harjoituksia. Tuntui että minun pitäisi revetä yhtäaikaa joka suuntaan.



Tarvittiin vain yksi puhelinsoitto ja hän pääsi entiselle päiväkotipaikalleeen. Aluksi hän oli kahtena päivänä viikossa, mutta ei oikein päässyt päiväkodin rytmeihin mukaan eikä kaverisuhteita ollut. Sitten lisäsimme päivähoitoa 15pv/kk eli on useimpina viikkoina kolme perättäistä päivää hoidossa, joskus neljä. Mitään mustasukkaisuutta en ole hänen taholtaan havainnut, päinvastoin hän on ylpeä kun saa olla iso poika ja käydä tarhassa kun pikkuveli " joutuu" olemaan kotona.



Työhön paluuta olen joutunut lykkäämään osittain lapseni erityisyyden vuoksi, koska työni on vuorotyötä. Viikkoon mahtuu paljon esim. erinäisiin terapioihin kuskaamista.



Ikäväkseni olen huomannut päiväkodin hoitajissa asenteen muuttuneen meitä kohtaan. Ennen minun näkemyksiäni pidettiin arvossa ja pienten puoleltakin moikkasivat, kun vein poikaa hoitoon. Nyt olen havainnut heissä jopa vihamielisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Joka saakelin viikko siellä jaksetaan kysyä, että koskas lähden töihin ja joko olen hakenut pienemmälle paikkaa.



Meillä suositus kokopäiväiseen päivähoitoon löytyy lastenneurologin epikriiisistä, mutta todennäköisesti esikoinen olisi jatkanut päiväkodissa vaikka kehitysviivettä ei olisikaan. Niin siinä kävi, että fanaattinen kotihoidon puolustaja joutui pyörtämään puheensa ja kiikuttaa lastaan hoitoon aamuyhdeksältä ja hakee pois klo 16 aikaan.



Toivottavasti kykenisitte joskus asettumaan toisenkin asemaan niin näkisitte ettei se oma näkemys olekaan se ainoa oikea. Eläkää ja antakaa toistenkin elää!

Ihan hämmästyin kun luin että tenavat melkein täysiä päiviä tarhassa kun pienokainen kotona.



Tästä varmaan älähdätte mutta annan mielipiteeni kuitenkin. Minusta paras on esikoisellekin että päiväkoti toimii ns. kerhona, jos et halua ihan oikeeseen kerhoon vaihtaa. Eli meillä tyttö (silloin n. 3v.) halusi kans jäädä päiväkotiin, jossa tuttuja kavereita. Olihan hän ehtinyt olla siellä jo 2 vuotta ennen pikku veljen syntymää.



Meillä tyttö oli 2 ekaa viikkoa synnytyksen jälkeen kotona, johtuen että pikkuveli päätti syntyä jouluaattona. Sen jälkeen neiti on ollut päiväkodissa klo 8-11.30, niin että ehtii hyvin syömään siellä lounaan sekä ulkoilemaan ja sitten kotiin päikkäreille. Eikä mittään ongelmia sillon nukkumisenkaan suhteen. Ja päiväkodissa käydään ainoastaan kaksi kertaa viikossa. Riittää hyvin aktiviteetiksi, vaikkei meidän naapurustossa ole muita pieniä lapsia.



Kotona ollessamme käymme aina kaksi kertaa päivässä ulkona ja joskus lähipuistossa katsomassa olisiko siellä muita lapsia. Tietenkin juuri vauvan syntymän jälkeen oli ajoittain hankalaa jos vauva sattui syömään usein. Mutta silti ehdimme käydä luistelemassa ja pulkkamäessä jne. heti vauvan syntymän jälkeenkin. Kyllä se isompikin tarvitsee kotona oloa ja omia vanhempiaan vaikka kuinka paljon tykkäisi päiväkodissa olla. Eihän mikään päiväkoti kuitenkaan ole aivan ideaali suurten ryhmien ym. takia. Yrittäkää hoitaa kasvatus kotona. Minua ainakin surettaisi jos veisin vanhempaa lasta noin usein ja pitkäksi aikaa päiväkotiin ja ite puuhailisin tyytyväisenä vauvan kans kotona. Helppoahan se olisi, mutta itsehän niitä lapsia ollaan hankittu, joten eiköhän itse niitä kasvateta aina kun voidaan.



Tulipas taas paasattua, enkä teitä tuomitse vaikka teksti siltä vaikuttaa. Ja ennenkuin suututte että taas joku mamma yrittäö päteä, niin ei pidä paikkaansa. Jouduin viemään esikoiseni jo 11 kk ikäisenä päiväkotiin, joten en ole täydellinen itsekään... Mutta en silti itse yritä päästä mahdollisimman helpolla.

kun vauva tuli taloon, enkä kyllä hetkeäkään miettinyt hänen päiväkodista pois ottamista.

Vauva vei kyllä äidin ajan aika totaalisesti silloin alussa, että oli ihan hyvä kun esikoisellekin oli joku paikka jossa sai olla rauhassa ja leikkiä omia leikkejään ja tavata kavereitaan.



3 päivää viikossa, 9-15 (usein kuitenkin 9.30-14.30), on aika jonka saa siellä leikkiä. Jos on ollut oikein huono keli tai muuten nukuttanut aamulla niin ei olla menty, kun ei ole pakollista. Mutta kyllä parin ylimääräisen kotona olo päivän jälkeen on huokaistu helpotuksesta kun on päästy päiväkotiin purkamaan ylimääräistä energiaa.



Ehkä olen sitten laiska, mutta en todellakaan ehdi kahta kertaa päivässä ulkoilemaan lasten kanssa ja etenkin silloin kun vauva oli pieni hän joko söi tai nukkui niin ettei oikein rytmiäkään saanut päälle. Ja pimeässä en viitsi lasten kanssa ulkoilla.



Päiväkoti on ihan yhtä hyvä vaihtoehto kuin joku kerho, mitä eroa itseasiassa? Kunhan siellä nyt ei tarvi kokopäivää olla ja viitenä päivänä viikossa.

En ole lastani pistänyt päiväkotiin silloin kuin vauva tuli kotiin. Ei olisi tullut mieleenkään tätä arvokasta aikaa sillä lailla järjestää. Pidin ensiarvoisen tärkeänä, että me kaikki opettelimme yhdessä uutta ¿perhe- tilannetta¿. Ihan hyvin pääsimme puistoon esikoisen ja vauvan kanssa. Ja seurakunnan järjestämä kahden tunnin kerhot kaksi kertaa viikossa riittivät meille. Tuo klo 9-15 päiväkotia kuulostaa kyllä tosi pitkältä päivältä. Heti alusta asti on ollut selvä meidän perheessä, että jokaisella perhejäsenellä on omia tarpeita joita otetaan huomioon ja yritetään yhteen sovittaa niitä ja jokainen joustaa vuorollaan( tietenkin ikää huomioiden ja kykyä).

Jo on pitkä matka päiväkodille niin sitten varmaan harvemmat ja pidemmät päivät ovat parempia mutta jos päiväkoti on lähellä lyhyemmät ja useammat päivät. Meillä isommat lapset ovat päiväkodissa aamupäivät ( n. 8-12) neljänä päivänä viikossa, tämä toimii meillä hyvin.

Jälleen kerran tästäkin ketjusta meinaa muodostua tuo iänikuinen " miksi-hylätä-esikoinen-pois-vauvan-tieltä-tarhaan" -ketju, vaikka tuosta asiasta on kyllä jo tuhat ja yksi kertaa tälläkin palstalla keskusteltu/väitelty. Aloittaja siis tuskin kaipaa mitään " hyvää tarkoittavia neovoja" tai turhaa moralisointia. Jospa nyt pysyttäisiin siis asiassa kuitenkin, koska ainakin minulle oli itsestään selvää että poika nimenomaan käy tuolla ryhmiksessä vauvan syntymän jälkeenkin. Tässä omat erittäin pätevät syyni:



- Asun Espoossa, jossa kivat (tai edes siedettävät) päivähoitopaikat ovat kiven alla. Nyt poika on ryhmiksessä (11 lasta, 3 hoitajaa paritaloasunnossa). Se on suorastaan lottovoitto tässä kaupungissa, jossa pieniä yksiköitä alasajetaan jatkuvasti ja isoja (yli 100 lapsen) päiväkoteja rakennetaan. EN todellakaan aio luopua tästä paikasta ja laittaa poikaani ensi syksynä johonkin uuteen paikkaan, isoon päiväkotiin.



- KUN menen takaisin töihin, tämä vauva pääsee samaan ryhmikseen veljensä kanssa - ja ovat siis samassa ryhmässä. Tämä on mielestäni tosi arvokas asia. Jos nyt luopuisimme päivähoitopaikastamme, joutuisivat lapsemme ensi syksynä 99% varmuudella eri hoitopaikkoihin tai vaihtoehtoisesti isoon päiväkotiin eri ryhmiin. Kenen kannalta se olisi parempi..?



- Poika on jo niin tottunut hoidossa käymiseen ja samanikäisiin kavereihin (muuallakin kuin puistoissa) ja yhteisiin ohjattuihin touhuihin, että olisin kuitenkin halunnut hänelle kerhopaikan tms. Minusta LAPSEN kannalta on huomattavasti parempi, että hän jatkaa samassa ryhmässä käymistä kerhomaisesti pari kertaa viikossa kuin se että ryhmä vaihtuisi nyt täysin uuteen kerhoryhmään ja uusiin kerhonohjaajiin ja ensi syksynä TAAS uuteen ryhmään hoidossa ja uusiin tarhantäteihin. Eiköhän tästä täydy jokaisen olla samaa mieltä?



- Ryhmis on meiltä n. 2km päässä ja siksi oli mielestäni alunperin parempi että poika on 2 x viikossa aamupalalta välipalalle hoidossa kuin lyhyemmät päivät. Jos haen pojan lounaan jälkeen, kestää meillä kävelymatka kotiin (pojan tahtia) melkein tunnin, joten päiväuniasia on vähän kinkkinen. Toisaalta nyt mietin tuota päivän lyhentämistä kuitenkin, koska tarhassakaan ei uni aina meinaa tulla.



Tässäpä näitä, eipä tainnut tulla edes mieleeni kaikki... Mutta kuten sanoin, aina se oma suppea näkökulma ei ole absoluuttinen totuus ja se mikä tuntuisi olevan " lapsen paras" ei silti aina olekaan. Pitäydytään siis asiassa, jookos?

Mikä kohta seuraavassa lauseessa jäi ymmärtämättä:

Kaipaan apua ja mielipiteitä teiltä joilla esikoinen käy päiväkodissa (hoidossa) kun vauva syntyy.



Siis tosiaan kaipasin mielipiteitä erilaisista tavoista niiltä JOILLA ESIKOINEN ON PÄIVÄKODISSA. Ihan totta hei, kyllä tällä palstalla riittää tilaa sitten päivitellä meitä huonoja äitejä ja tehdä asiasta vaikka SATA UUTTA ALOITUSTA. Yritin tuoda kysymyksessäni varsin selväksi mitä toivoisin. Luulenpa että vastauksia on tullut senkin takia niin vähän että tällä palstallakaan ihmiset ei uskalla kertoa tästä asiasta kun aina joku hyökkää päälle.



Oikeesti kuvittelin että aloitukseni karsii pois turhan moralisoinnin ja saan hyviä vastauksia päätökseni tueksi mutta aina näköjään tässä käy näin. V...taa itseäkin että hermostun tästä mutta kun tosiaan tämä asia on itselle tärkeä ja kaipasin vaan muiden kokemuksia asiasta, en moralisointia. Olen ihan tarpeeksi vanha ja fiksu ymmärtääkseni että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja ihan helvetin tietoinen siitä että osa ihmisistä kokee tässä asiassa voimakasta tarvetta paasata. Koittakaa kasvaa tuossa asiassa, jookos?! Vaikka teillä on täysi oikeus mielipiteeseenne ja oikeus olla tosi ylpeitä että hoidatte lapset kotona, yrittäkää joskus pitää asia itsellänne tai ainakin paasata siitä oikeassa kohtaa.





Isot kiitokset kuitenkin teille jotka kerroitte asiallisesti omista kokemuksistanne - TOIVOISIN VASTAAVIA KOMMENTTEJA LISÄÄ.

Tämä nyt menee vähän asian vierestä, mutta täytyy kommentoida..

MIKSI äiti joka on kotona, vie lapsensa päivähoitoon?



Itse olen työelämässä ja poikamme (1v8kk) on 5 päivää viikossa (7h/pvä) tarhassa. Jos olisin päivät kotona, ei tulisi mieleenkään viedä lasta tarhaan! Nautin joka hetkestä rakkaan poikani kanssa, ja tunnen jo " syyllisyyttä" siitä, että etten voi hoitaa lastani kotona. Miten joku äiti voi viedä lapsensa " vapaaehtoisesti" tarhaan, vaikka ei ole työelämässä, vaan KOTONA!

esikoinen 2.5v hoidossa 13 päivää kuukaudessa koko päivän (n. 120 euroa). Mies vie hoitoon aamulla klo 9 mennessä ja minä haen klo 15-16 välillä. Usein jäädään ulos leikkimään hoitopaikan pihalle, etenkin vauva nukkuessa vaunuissa. Mies tulee ennen kuutta kotiin ja silloin mennään sisälle syömään.

Lyhyemmät hoitopäivät eivät meillä toimi, koska haluan pojan nukkuvan päivällä ja syövän välipalan ennen kun haen pois. Usein odotan, että ehtivät myös ulos leikkimään. Poika ei mielellään halua lähteä kotiin, vaan jää leikkimään kunnes kaikki lapset on haettu.

Joskus joudun viemään poikaa aamuisin hoitoon, koska miehelläni aikainen kokous tms. Aamu on silloin kaoottinen ja mieluummin pidän pojan kotona.

Meidän vauva on tissivauva ja viihtyy tuntikausia tissillä, joten on kivaa, että voin rauhassa imettää esikoisen ollessa hoidossa.

Vauva on jo 2 kuinen, olen vakavasti miettinyt sitä, että otan esikoisen pois hoidosta pian. Kotipäivinä meillä on kaikilla väkisin selkeämpi rytmi.

Eli sulle suosittelen seuraavaa: äippälomalla lepää! Anna esikoisen olla hoidossa koko viikon. Ole rauhassa himassa vauvan kanssa ainakin kuukauden ennen kun lyhennät hoitopäivät. Keväällä vauvan ollessa jo muutaman kuukauden ikäinen, harkitse tilannettasi uudelleen. Voipi olla, että haluat molempien lasten olevan kotona sinun kanssasi :D

Luepa vastaukseni 8 niin tiedät miksi. Elämä jatkuu meillä tämän äitiysloman jälkeenkin ja niinpä teen kuten omalle lapselleni on parasta.

Nea? Jää kotiin lapsesi kanssa, jos työssäolo mättää lapsen ollessa h oidossa. Niin mä tekisin. EN voisi kuvitella olevani töissä, jos kärsisin siitä, että lapseni on hoidossa!

mamat:

Yrittäkää hoitaa kasvatus kotona. Minua ainakin surettaisi jos veisin vanhempaa lasta noin usein ja pitkäksi aikaa päiväkotiin ja ite puuhailisin tyytyväisenä vauvan kans kotona. Helppoahan se olisi, mutta itsehän niitä lapsia ollaan hankittu, joten eiköhän itse niitä kasvateta aina kun voidaan.

Tulipas taas paasattua, enkä teitä tuomitse vaikka teksti siltä vaikuttaa. Ja ennenkuin suututte että taas joku mamma yrittäö päteä, niin ei pidä paikkaansa. Jouduin viemään esikoiseni jo 11 kk ikäisenä päiväkotiin, joten en ole täydellinen itsekään... Mutta en silti itse yritä päästä mahdollisimman helpolla.

Eli kakkosen syntymän aikoihin jätin esikoisen 3 kk päiväkotiin max. 8 pvä/kk sopimuksella täysiä päiviä. Hän oli tuolloin 2v4kk ja ollut pk:ssa noin 5 kk ennen tuota ja vuoden sitä ennen pph:lla. Varauduin tuossa mahdolliseen koliikkiin, joka esikoisella oli aikanaan. Sitten hän jäi kokonaan kotiin.



Nyt kolmosen ollessa tulossa kuopus 1v9kk jää kokonaan kotiin kuun vaihteessa (olen ollut nyt ä-lomalla vajaan viikon). Esikoinen, nyt 4v1kk, jää päiväkotiin kuun vaihteesta max. 10 pvä/kk ja max. 5 h/pvä sopimuksella. Eli käytämme tuota kerhon tavoin. Hoitoaika on noin 7.45-12, jolloin hän menee aamupalalle pk:hon ja haetaan lounaan jälkeen ennen päiväunia kotiin. Näin siis on sovittu.

Tämä järjestely, koska a) esikoinen on erittäin hitaasti " lämpenevä" ja on vasta ystävystynyt noiden pk-lasten kanssa (olleet vajaa 4 kk pk:ssa), joten olisi tyhmää repiä hänet kevääksi kerhoon ja sitten taas palauttaa pk:hon ensi syksynä ja b) näin olen yhä kiinni pk:ssa, joten on helpompaa saada kaikki lapset tuohon pk:hon aikanaan eikä esikoisen tarvitse mennä 5 (!) hoitopaikkaan kunnassa palatessani ä-lomalta töihin vuoden päästä.

Joo, perusteluja lähinnä kaipasin... eli



MIKSI äiti joka on KOTONA vie lapsensa päivähoitoon? Jotta äiti voisi ottaa rennommin ja nauttia elämästä?? Eikö lasten kanssa voi nauttia elämästä? Haloo! Jos osa äideistä kokee lapset noin rasittaviksi, herää kysymys kannattaako lapsia hankkia ylipäätään..