Kun kaikki raskaudet päättyvät keskenmenoon...
Löytyisikö täältä kohtalotovereita, jotka osaisivat kertoa vaihtoehdoista? Neljä keskenmenoa takana, viimeisin kaavinta tehtiin eilen. Kromosomit tutkittu ja miehellä ylimääräinen kromosomi, mies kuitenkin itse täysin terve. Lääkärin lausunnon mukaan puolet sukusoluista pitäisi olla " normaaleja" , eli kromosomivirhe menisi vain osaan siittiöistä (siittiöitä ei kuitenkaan ole tutkittu). Lääkäri piti tätä virhettä mahdollisena syynä keskenmenoihin, mitään varmaa ei kuitenkaan voi näillä perusteilla sanoa.
Yritin kysyä tältä lääkäriltä, onko siittiöitä jotenkin mahdollista seuloa (kun kerran nopeat ja hitaat voidaan erotella). Sain vastaukseksi, että hänen mielestään ei ainakaan Suomessa. Onko tosiaan niin, että meidän pitää vain toivoa, että joskus " normaali" siittiö osuisi kohdalle ja raskaus päättyisi onnellisesti? Aika rankalta vaihtoehdolta tuntuu, kun nämä neljä keskenmenoakin ovat jo ottaneet koville. Jokainen pieni enkeli on ollut elämän kokoinen menetys. Sydän on tällä hetkellä täynnä surua ja toivo omasta lapsesta alkaa jo hiipua.
Kommentit (4)
ovat kaikki olleet ja olen tullut helposti raskaaksi (ei kyllä paljon ole lohduttanut eikä plussista riemuittu, kun takaraivossa on jyskyttänyt aavistus siitä, että kohta menee kesken). Hyytymistekijät on tutkittu ja kaikki arvot normaalien rajoissa, samoin minun kromosomit.Eli mun osalta pitäis kaikki olla kunnossa. Suurta hämmennystä aiheutti perinnöllisyyslääkärin kommentti kolmannen keskenmenon jälkeen, kun hän tyynesti väitti näiden keskenmenojen olevan ihan normaalia elämää ja että ennenvanhaan ei keskenmenoista vain tiedetty... Jos alle 1% naisista kärsii toistuvista km:sta, niin minusta se on kyllä aika kaukana normaalista. Luulisi erikoislääkärin löytävän jotain lohdullisempaa sanottavaa...
Ihanaa kuulla, että jotain vaihtoehtoja voisi olla olemassa! Kuinka olet itse jaksanut toistuvat pettymyksesi? Onnekseni minulla on mahtava aviomies, jonka kanssa yhdessä koitetaan jaksaa kaikki takaiskut. Sisua tämä on ainakin kasvattanut ja arkipäivän pienet murheet eivät paljon heilauta...
-engelchen-
Ymmärrän hyvin, ettei paljon ilahduta että tulee helposti raskaaksi. Sama juttu, tai siis eihän musta voi sanoa että tulen " helposti" raskaaksi kun vasta PAS-hoidoilla ollaan onnistuttu, mutta niistäpä onkin vain yksi siirto josta sitten en tullut raskaaksi, kaksi kertaa todennäköisimmin kaksoisraskaudet. Tuntuu jotenkin äärettömän epäreilulta, ettei voi mitenkään iloita raskaudesta. Jotenkin se viaton riemu, jota tunsin ensimmäisellä kerralla kun plussasin, olis ollut ihanaa saada pitää loppuun asti. Siis että " jee, meille on tulossa vauvoja" .
Aika älytön kommentti sun perinnöllisyyslääkäriltä. Ilmeisesti sun keskenmenot on kanssa olleet melko varhaisia? Vanhoilta typeriltä äijälääkäreiltä tommosta just kuulee, siis että " Ennen vanhaan kun ei oltu niin vimmalla testaamassa jo kaks päivää ennen kuukautisten alkua, niin nuokin olisi menneet vaan myöhästyneiden kuukautisten piikkiin" ja muuta törkeää p--kaa.
Luulisi, että teidän tapauksessa olisi ihan perusteltua kokeilla sitä IVF/PAS-hoitoa. Kannattaa vaatia lähetettä julkiselle, samallahan voi sitten käydä aloittelemassa jo yksityisellä jos vaan taloudellisesti on mahdollista... Onko sulla edellisillä kerroilla tutkittu ne keskenmenneet alkiot/sikiöt? Luulis nyt, kun kerran kirjoitit että on kaavinta tehty (jos oikein muistan) niin on kyllä ammattitaidoton lääkäri jos ei ota talteen jotain ja lähetä kromosomitutkimukseen tossa tapauksessa.
En mä oikein tiedä miten olen jaksanut. Välillä paremmin, välillä huonommin. Jotkut km:t on tuntuneet ihan kamalilta, jotkut on jäänyt lähes noteeraamatta kun on jo aika äkkiä alkanut keskittymään vaan seuraavaan hoitoon. Sit tähän tietty liittyy niitä ylimääräisiä harmeja, kuten että näihin hoitoihin on mennyt meiltä jo yli kymppitonni, sille rahalle olis ollut muutakin käyttöä kuin maksaa hedhoitoklinikan henkilöstön palkkoja... Nyt meillä on alkiot (oikeastaan kyllä rahatkin) loppu, edessä on klinikan ja luovuttajan vaihto (kun ne edelliset oli anonyymeistä tanskalaisista mitkä ei tän uuden lain myötä enää kelpaa).
Ihan niin kuin sinäkin kirjoitit, hyvä puoliso on kyllä näissä suruissa korvaamattoman arvokas. En edes halua kuvitella miten kamalaa olisi, jos kaiken tän olisi joutunut käymään yksin läpi. Keskenmenoissa on suru tavallaan tullut niin suureksi, että on ollut pakko se jakaa, ei ole voinut pitää vain itsellään (niin kuin ehkä aiemmin olen yrittänyt tehdä) vaan se on väkisinkin pursunnut ulos, ja sitä kautta olen oppinut paremmin jakamaan puolisoni kanssa myös muita asioita.
jos susta tuntuu että haluat jossain vaiheessa keskustella muualla kuin näin julkisesti, mulle voi kirjoitta osoitteeseen toi mun nikki @luukku.com
T:tiuhtiainen
Miten teillä on raskaudet alkaneet? IVF&PAS-hoidoissa on mahdollista hedelmöittyneistä ja jakautuneista alkioista ottaa solunäyte ja tehdä sille kromosomitutkimus, jota kautta siis voisi siirtää vain " terveet" alkiot. Toki silloinkin on lievästi kohonnut keskenmenon riski, mutta ehkä se olisi silti parempi vaihtoehto?
Onko sulla tutkittu nää hyytymistekijät ja sun omat kromosomit ja muut tyypilliset keskenmenotekijät?
Voimia!