haaveissa kakkonen
Meillä tilanne tämä: Poika 1v. ja toisesta salaa haaveillaan. Tuo pikku-ukko siis tuloksena kolmannen ivf:n ekasta pas:sista. (tuoresiirrosta+, mutta meni kesken rv 7.)
Nyt siis kysynkin, että onko kellään käynyt niin onnellisesti, että tullut raskaaksi luomusti ekan lapsen jälkeen? Niin ne toiset väittää, että vaik ois ekaa yritetty kauan ja ties millä keinoin, niin toka saattais tärpätä helpommin. Onkohan tossa mitään perää?
Meillä on enää 3 alkioo pakkasessa ja jotenkin hirvittää alottaa se " viimeinen hoito" , jos se ei johdakkaan toivottuun tulokseen, niin mitäs sitten tapahtuu? En usko, että meillä ois varaa alottaa alusta koko rumpaa.
Meillä vika ollut miehen siittiöissä, mutta myös mulla vissiin jotain, koska kiinnittyminen niin hankalaa.
Ymmärsiköhän kukaan mitä tarkotan, kun tuli jotenkin sekava sepustus.
Meillä selittämätön lapsettomuus, eli kummastakaan ei syytä löytynyt. Ikää meillä molemmilla nyt 30 vuotta. Neljän vuoden hoitojen tuloksena ( 4 inseminaatio, 1xIVF, 1xPAS, 1xIVF/ICSI) meille syntyi poika maaliskuussa 2006. Synnytyksen jälkeen 1 1/2 kk:tta kierto palasi normaaliksi ja ehkäisystä ei edes puhuttu. Heti olisi toinen saanut tulla perään, mutta edelleen odotellaan sitä plussaa. Poika siis nyt jo vuoden ja 2 kk:tta.
Otin yhteyttä lapsettomuusklinikalle, kun imetys loppui pojan ollessa 10 kk:tta. Heti päästiin hoitojonoon ja nyt jo suhuuttelen Synarelaa. Meillä siis ei saatu yhtään pakkaseen viimeisestä hoidosta. Kaksi vain selvisi ja yksi kiinnittyi. Tuo yksi on siis nyt jo taapero. 29.5 on ensimmäinen ultra ja siitäpä alkaa pistokset Gonalia. Jäljitellään täysin tuota onnistunutta hoitoa. Siirto on kesäkuun puolivälissä. Kovat on toiveet tuolta hoidolta, mutta toki täytyy realistinen olla ja itselleen järkeä takoa. Tunteet nyt kuitenkin hyvinkin erilaiset kuin ensimmäistä plussaa odotellessa. Silloin ehti jo todella painiskella itsensä kanssa ja ammattiapuakin hakea. Nyt meillä on tuo päivien ilo, joka meidän murheet unohduttaa vain olemassa olollaan. Minusta tuli kuin tulikin äiti, vaikka sitä jo kovasti epäilinkin. Jospa vielä uudelleen kaiken tuon saisin kokea....se jää nähtäväksi.
Tsemppiä sinullekkin näiden asioiden tiimoilta! Toivottavasti myös sinä saat kaiken uudelleen kokea!