Helpottaako vauvan itkut 3-4kk iässä??

meillä ei ole helpottanut nyt ainakaan niin paljoa että voisin sanoa meillä asuvan aurinkoisen lapsen. Poika on nyt 4kk.



Poika syntyi pari viikkoa etuajassa. Imetin häntä 10 vkoa ja poika oli joka toinen tunti rinnalla ympäri vuorokauden. Nyt saa korviketta ja syöttövälit on kolmetuntia. Meillä kitistään välillä mahaa, välilä väsymystä ja välillä muuten vaan... Sylissä on oltava eikä käy liina eikä reppu. Nyt kyllä viihtyy pieniä aikoja lattialla kun pääsee kääntymään mahalleen ja tutkii lelujakin käsissään todella tarkkaan. Jokeltelee ja naureskelee. Mutta karkeasti arvioituna yi puolet hereillä oloajastaan poika kitisee tai suorastaan karjuu.



Odotan myös sitä aikaa että poika olisi aurinkoinen, hymyileväinen, tyytyväinen vauva. Koska vaikka mitä tekisin ei hän kauaa tyytyväinen ole. Hänelle ei hoitajaksi kelpaa kukaan muu kuin minä ja mieheni silloin jos olen poissa näkyvistä. Ei tule kuulloonkan että mummot tai kukaan muukaan pitäsi häntä sylissä. Huuto näissä tapauksissa on sitä luokkaa että naapurikin kuulee... Ja asutaan sentään omakotitalossa... Täytyy tunnustaa että rankaksi käy. Lapsia on kaksi jo ennestään ja heitäkin pitäisi huomioida.



Niin piti jotenkin rohkasta.. ei tää nyt ihan putkeen menny... Mutta tiedät että kohtalotoveri on olemassa =) Kai meille sekin aika koittaa että vauva on tyytyväinen. Tuli se aika sitten jouluna tai juhannuksena =)

neljän kuukauden kieppeillä. Poika oli alusta lähtien kovin itkuinen, koliikkia kai se sitten oli kun ei mitään allergiaa tai muutakaan syytä löytynyt (käytettiin tietysti lasta lääkärissäkin). Koko perhe oltiin aika kovilla - tuntui että vauva itse myös! Kaikki sanoivat, että kun kolmeen kuukauteen pääsee, niin sitten helpottaa ja odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa... Viimeksi käytin poikaa lääkärissä kun hän oli vähän yli kolme kuukautta ja itki edelleen paljon. Lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja kuunteli ja yritti valaa muhun uskoa ja voimia sanoen, että jos vielä neljä viikkoa jaksatte niin hän uskoo että se laimenee (koliikki kuulemma rauhoittuu yleensä 3-4 kk:n iässä ja aina viimeistään puolen vuoden ikään mennessä).



Ja ihme ja kumma, poika huusi vielä pari viikkoa ja sitten se alkoi laantua. Noin neljän kuukauden iässä, ehkä muutamaa päivää ennen. Ja kun se loppui, se loppuikin muutamassa päivässä. Samalla poika on muuttunut koko ajan hymyilevämmäksi ja hyväntuulisemmaksi, aivan kuin hänellä ei enää olisi koko ajan paha olla. Hän ottaa enemmän kontaktia muihin ihmisiin eikä ole jotenkin sisäänpäinkääntynyt niinkuin aikaisemmin. Todella ihanaa!!!!!! Olo on aika uudestisyntynyt ja nyt mäkin ymmärrän mitä ihmiset tarkottaa sanoessaan että ne " nauttii vauvasta..."



Yöt on rauhattomia eikä poika vieläkään ole mikään hyvä nukkuja. Hän on myös " tahtova persoona" , joten ääntä kyllä lähtee ja kiukkuakin löytyy, mutta se on ihan normaalia. Pääasia ettei enää itke lohduttomasti koko ajan. Voimia teille ja jaksamista - toivottavasti teilläkin pian helpottaa!

Tytärtä kannettiin ensimmäiset 3 ja puoli kk, ja tähän ikään kun päästiin niin kantaminen loppui " kuin seinään" . Ja siis kantaminen johtui juuri tästä itkeskelystä. Toivon teillekin jaksamista, uskon että kohta helpottaa!

Tyttö syntyi tasan 3 viikkoa ennen la:ta ja huudot alkoi tasan 2 viikon iässä. Ensin huusi vain illat, ihan yhtä mittaa (pahimmillaan klo 03 saakka aamuyöstä). Sitten huutaminen tuli mukaan aamusta alkaen. Tyttöä ei voinut hetkeksikään jättää mihinkään kun heti alkoi hurja huuto. Siis vain sylissä olkaa vasten oli hiljaa ja ei tietenkään aina siinäkään. Monta kertaa teki mieli vaan jättää vauva huutamaan ja lähteä ulos (ja sitten oli huono omatunto ja paha mieli siitä kun sellaisia ajatuksia tuli päähän). Olkapäät ja hartiat oli kantamisesta niin jumissa ja kipeät että siihen piti syödä särkylääkkeitä.



Vatsavaivoista huudot varmaan johtui. Kaikkea mahdollista kokeiltiin - kaikki ilmavaivoja aiheuttava pois omasta ruokavaliosta, maidoton dietti muutaman viikon ajan, maitohappobakteerit, Disflatyl, Cuplaton, koliikkitee, ym. ym. Mikään ei auttanut. Kunnes sitten ihan vähän ennen 3kk-päivää itkut lakkas! Siis ihan parissa päivässä huomasi eron, ihan ku joku ois vauvan vaihtanut! Ja nyt (ihan pian 4kk) tyttö on ku päivänpaiste! Tosin edelleen viihtyy hyvin paljon sylissä ja itkukin tulee aika herkästi, mutta myös jo hiukkasen pidempiä aikoja itsekseenkin ja mikä parasta, ei enää huuda yhtämittaa! Juuri katselin ekaa vauvasta otettua videota, se on pelkkää huutoa alusta loppuun!



Eli toivoa on!!!! Itse siihen ei jaksanut pahimpina päivinä uskoa, tai ainakin se tuntui olevan ikuisuuksien päässä, mutta aika kuluu kyllä niin nopeaan, että vaikka itkut loppuisi vasta 4 tai 5kk iässä, se päivä tulee hyvin nopsaan!



Jaksamisia!!!

Eli samoin kun sinä odotin 3kk:den täyttymistä kun kuuta taivaalta. Pojalla ei ollut varsinaista koliikkia, mutta aika paljon masuvaivoja kuitenkin. Vaivat loppuivat kuin seinään noin 4kk ja viikon jälkeen. Kyllä meillä vielä itketään nälkää ja väsymystä, mutta nyt kitinöille on SYY. Muuten poika on ihanan aurinkoinen. eLI KYLLÄ HELPOTTAA!!! JAKSAMISTA!

Mamma ja Daniel, vajaa 6kk

... todella helpoksi ja ihanaksi, kun tytär saavutti 3,5 kuukauden iän. Kahden viikon iässä alkaneet mahavaivat ja iltahuudot loppuivat kuin seinään. (Ei sitä turhaan kutsuta kolmen kuukauden koliikiksi, meillä se kesti kutakuinkin tasan kolme kk.)

Meidä vauva oli elämänsä ensikuukaudet (juuri tuon 3-4kk) todella itkuinen. Vain sylissä itku loppui ja sylittelijän piti kaiken lisäksi seistä... Niin sitä sitten eleltiin tuo aika vauvaa sylissä pitäen ja kaikki kotiaskareet seisten tehden =) Tosin vielä ½vuotiaanakin tyttö saattoi saada käsittämättömiä kirkumiskohtauksia vaunukävelyllä tai autossa, mutta viihtyi sentään hetkiä lattialla lelujen kanssa. Kyllä se siitä!

Ja kokonaan lakkas mahakipuhuudot 5 -5.5kk kohdalla.

Tämän toisen kohdalla huudot vasta pahimmillaan... (ikää 7 viikkoa)...

mukava kuulla, et monella helpottanut kuitenkin viimeistään 4kk iässä....sitä sitten odotellessa :)



t.hope-a