3-vuotiaan pureminen - Mitä pitäisi tehdä?
3-vuotiaallemme on tullut uudestaan puremiskausi. Ilmeisesti sisaruksen syntymän myötä tullut mustasukkaisuus ilmenee puremisena eli yhtäkkiä täysin odottamatta saattaa napata puolivuotiasta sisarustaan poskesta tai kädestä. Myös oman ikäistään kaveriaan tässä taannoin puri kädestä kun ilmeisesti leluista tuli riitaa.
Miten pitäisi toimia et purimisen saisi kitkettyä pois? Olen laittanut lapsen miettimään sohvalle ja selittänyt että pureminen on kiellettyä ja se sattuu ja sekä kaverille että sisukselle tulee paha mieli. Olen tehnyt myös selväksi että tuollaisellla käyttämisellä ei kavereita saa. Kaverit eivät halua leikkiä kanssasi....yms.
Minua myös hieman hävettää, että oma lapseni puree vaikka on jo 3v. Tulee tunne, et olenko epäonnistunut jollain tavalla kasvattajana.
Onkos muita joiden 3v vastaavanlaista käytöstä? Miten olette saaneet puremisen loppumaan?
Yhden neuvon olen saanut, että pitäisi purra lasta takaisin ja niin että tuntuu. En tiedä onko tämäkään ihan järkevä neuvo. Toimia itse juuri niin kun on kielletty. Siinä ainakin omasta mielestäni tietynlainen ristiriita.
Kommentit (2)
Koitin kerran kun oikein meni hermot ipanan puremiseen, mutta en suosittele. Meillä se ei johtanut mihinkään. En todellakaan lähtisi alentumaan lapsen tasolle tässä hommassa, aikuisen tulee näyttää esimerkkiä. Ethän sinäkään vaatekaupassa heittäydy selällesi kun ei ole varaa ostaa uusia farkkuja ;) (ties vaikka kuinka mukavaa se olisi... :))
meillä 3,5 vuotiaan pureminen alkoi vauvauutisten jälkeen, ja uuden tarharyhmän myötä, eli huomion hakemisesta tässä oli kysymys.
Koitettiin kaikkea rankaisemisesta uhkailuun ja lahjontaan, lopulta haettiin ammatti-ihmiseltä apua, joka suositteli lapsen palkitsemista hyvästä käytöksestä, eli siis tilanteen muuttamista sellaiseksi että lapsi ei saa huomiota käyttäydyttyään huonosti (palopuheet, ja jopa rangaistukset ovat aikuisen huomiota huomionkipeälle kolmivuotiaalle).
Pitkin päivää hoitotäti jakeli hymynaamoja, eli yksinkertaisesti lapselle tehtiin paperille ruudukko, johon hoitotäti piirsi hymynaamoja useasti päivässä kiitokseksi siitä että lapsi ei ole tehnyt mitään. Siis tavallaan " tyhjästä" . Esim. jos aamupäivällä oli mennyt tunti nätisti, keskytettiin leikit ja piirrettiin hymynaama. Kun kasassa oli vaikka 10 hymynaamaa, sai isomman palkinnon, esim. tarran, tikkarin tms. (palkinto annettiin kotona, usein palkinto oli jo se, että poika sai näyttää jommalle kummalle vanhemmalle hymynaamapaperin)
Myöhemmin aikaväliä tietysti pidennettiin. Tämä yhdistettynä keskusteluihin pojan kanssa karsi puremisen pois nopeasti, noin viikossa. Tämä keino vaatii vain sitoutumista ja säännöllisyyttä, tuon ikäinen lapsi tarvii palautteen käytöksestään heti, eikä esim. päivän päätteeksi. Samalla on hyvä tarkistaa, voisiko vanhemman lapsen kanssa viettää enemmän yhteistä aikaa, ja muutenki huomioida, pienien sisarusten ilmaantuessa vanhemmat siskot ja veljet kun tuppaavat saada huomiota vanhemmiltaan vain kun tekevät pahojaan.
Toivottavasti tästä sekavasta sepustuksesta oli jotain hyötyä.
Tsemppiä teille, pureminen on inhottavaa, ja ymmärrän huolesi.