Äidin pahat nukahtamisongelmat ¿ kokemuksia, apua
Hei,
Olen kohta 7 viikkoisen ihan poikavauvan äiti. Tällä hetkellä vain itken ja itken, taas meni yö valvoessa, silmällistäkään en unta saanut. Laitan tähän viestiin vähän taustoja, ehkä tähän menneistä kokemuksista on apua saman ongelman kanssa painiskelijoille. Toivon syvästi saman kokeneilta apua ja neuvoja.
Olen aina reagoinut stressiin univaikeuksin, lapsesta saakka. Koska ongelma on ohitettu viimeistään kahden yön valvomisen jälkeen, en ole lähtenyt sitä selvittelemään. Lapsen syntymän jälkeiset kolme viikkoa menivät vielä hyvin. Sen jälkeen ensin meni kyky nukkua päiväunia, sitten uni lyheni alku ja loppupäästä, lopulta en nukkunut enää yhtään. Vauvan rytmikään ei ollut tässä vaiheessa vielä kehittynyt, vaan kukkumaan alettiin 2.30 lähtien eikä enää nukuttu. Tämä sitten suisti aika lyhyessä ajassa omat unet raiteiltaan.
Parin kokonaan valvotun yön jälkeen jaksoin vain itkeä. Soitin synnytyssairaalaan ja kysyin apua. Pääsimme pojan kanssa sisälle pariksi yöksi nukkumaan. Minulle uni tuli unilääkkeellä, ensimmäisenä yönä riitti 1 tabletti, toisena jouduin ottamaan kaksi. Sain paljon vinkkejä siihen, kuinka helpottaa lapsenhoitoa. Tästä oli apua, koska oma tila oli niin sumea, etten saanut ajatuksia kasaan itse. Päätin hyödyntää appivanhempia sekä MLL:n palveluja, vaikka vauvamme on vielä pieni. Oma pää olisi saatava kasaan.
Mies lähti sitten sairaalasta kotiuduttuamme viikoksi ulkomaille työmatkalle ja minä päätin lähteä omien vanhempien luokse toiselle puolelle Suomea. Unilääkkeitä en halunnut ottaa, koska ne estävät imetyksen 6h. Toisaalta heräsin tähän mennessä itsekin rintojen pakotukseen, minkä jälkeen en välttämättä saanut unta. Monta yötä on tässä viikon sisällä mennyt siinä mielessä hyvin, että olen saanut nukahdettua, vaikka unen määrä vuorokaudessa jää max. 5 tuntiin. Silläkin pärjää (vauva syö 2x yössä, mutta pitää kamalaa meteliä nukkuessaan, siinä vieressä en nuku edes korvatulppien kanssa).
Sitten en enää saanutkaan nukuttua ja itku ja väsymys ja paniikki saivat otteen. Seuraavana iltana otin 2 unilääkettä ja uni näin avustettuna tulikin. Seuraavan yön päätin olla ilman, ottaisin sitten sitä seuraavana taas jos olisi pakko. No, se oli viime yö, joka meni täysin valvomiseksi ja nyt olo on kuin likaisella ja märällä rukkasella maantien loskaisessa ojassa. Tuntuu, ettei nukahtaminen normalisoidu koskaan.
Ainoa ajatus, joka päähän mahtuu on, koska saisin nukahdettua normaalisti. Ja nukuttua edes sen aikaa kun vauva nukkuu. Taustat nukahtamisongelmassa on syvällä ja näyttää siltä, että ne on selvitettävä ammattiauttajan avulla ennen kuin normaali elämä voi alkaa.
Voisitteko rakkaat kanssa kirjoittelijat laittaa omia kokemuksia aiheesta ja neuvoja siitä, miten eteenpäin. Tuntuu tosi kurjalta kun vauva hymyilee ja omat kyyneleet vaan tippuu sen pienelle vartalolle, eikä jaksa vastata siihen maailman suloisimpaan näkyyn.
Tänään soitin terveysasemalle, jotta saisin lähetteen psykiatrille. Sitä kautta sitten eteenpäin. Aion kokeilla myös hypnoosihoitoa ja vyöhyketerapiaa.
Minea23
Kommentit (5)
Itselleni on nuo nukahtamisvaikeudet myös tuttuja, mutta PALJON lievemmässä mittakaavassa...Eli herättyäni en saa enää nukahdetttua tai se ainakin vie aikansa, mutta kun nukahdan unta riittää hyvin. Rasukausaikana heräsin usein aamuyöstä muutaman nukutun tunnin jälkeen ja pyörin sängyssä turhautuneena useita tunteja, mutta koska kyseessä oli odotusaika sain nukkua univelkojani rauhassa pois koska tahansa...Nyt vauvan kanssa (n.8vko) tilanne on toinen, mutta olen onneksi useimmiten saanut nukahdettua nopeastikin keskellä yötä.
Uskon tietäväni tuon tunteen kun päässä vaan pyörii se ettei saa nukuttua ja samalla tietää, että se mahdollinen nukkumisaika vähenee koko ajan. Tuo noidankehä on vaivannut minuakin stressitilanteissa...Itse myös kohtaan tuota toisinaan edelleen, etenkin jos tyttö valvottaa ja tiedän, että aamulla on noustava aikaisin, koska on lähdettävä johonkin (esim. neuvolaan). Silloin alan stressata sitä että kello on noin ja noin paljon ja nyt en enää saa nukuttua kuin 6h tai enää 5h jne. Tämän ongelman olen ratkaissut sillä, etten suostu ottamaan kuin iltapäivä aikoja kaikkialle. Itse en ole myöskään päikkärityyppiä, vaan pikemminkin suutun jos joku sitä ehdottaa. Yöt ovat mielestäni nukkumista varte, ei päivät. Mutta koska tunnen oloni muuten hyväksi, ei tuo lievä univaje pääse kasvamaan suhteettoman suureksi ja stressaavaksi tekijäksi.
Tuosta vauvan yöllisestä ääntelystä, on sekin tuttua myös minulle. Neiti ähkii kovasti koko yön. Oletko kokeillut ottaa vauvan aivan viereesi nukkumaan, jospa sinun tuoksusi ja lähellä olo rauhottaisi??? Tai kokeillut laittaa vauvan nukkumaan toiseen huoneeseen niin että esim. miehesi nukuttaisi/nukkuisi siellä vauvan kanssa, jos vauva ei yksin suostu siellä nukkumaan. Sinun tilanteessa kun on mielestäni tärkeintä, et saisit itse nukuttua, jotta jaksaisit...Ei kasvatusoppaiden ihanteet!!!!Voisiko joku muu hoitaa yösyttöjä pullosta tai harkinnut imettämisen lopettamista, jottet unen päästä kiinni saatuasi joutuisi heräämään??? Imetyksen lopetus ei tosin ole helppo päätös, mutta jos se helpottasi oloasi ja auttaisi edes hieman jaksamaan, on se pieni hinta siitä.
Luulen, että sinulla tuo unettomuus on oire masennuksesta tms, johon on syytä hakea ammattiapua, minkä olet jo tehnytkin. Toivon että saat apua mahdollisimman pian, jotta pääsisit nauttimaan äitiydestäsi!!!!! Tuota avun saantia odotellessa, ota rohkeasti kaikki saamasi apu vastaan, ilman huonoa omaatuntoa...Koska jos itse voit hyvin, voi vauvasikin...
Paljon voimia sinulle!!!!!!!
maaly
Minullakin uniongelmia mutta pienemmässä mittakaavassa. Nukahdan hyvin iltaisin, mutta ensimmäisen yöimetyksen jälkeen en saa enää unta. Neuvolalääkäri määräsi nukahtamislääkkeitä, mutta en oikein viitsi niitä ottaa, koska kun niihin tottuu tulee nukahtamisesta vieläkin vaikeampaa ilman plus että en tahdo imettää ja ottaa niitä.
Minä olen ajatellut yrittää (ensi viikosta lähtien, tällä viikolla meillä on vieraita jotka asuvat meillä koko viikon) rytmittää päivät erittäin selkeiksi ja aina samanlaisiksi ja sen jälkeen alkaa sopettaa vauva vain yhteen imetyskertaan yö (ja aina samaan aikaan).Nyt vauva heräilee miten sattuu.. Luulen että minun on helpompi nukahtaa uudestaan kun saamme vauvan kanssa rytmin ja tiedän että hän herää ainaa neljältä syömään, ja nukahtaa sitten uudestaan. Vinkkejä päivän rakentamiseen ja miten " hoita yöt" niin että selvitään vain yhdellä aina samanaikaisella imetyksellä olen saanut muunmuassa anna wahlgrenin kirjoista.
Ainiin vauvamme on tänään 8 vkoa.
Luulen että selkeä rytmi tulevat auttamaan sekä minua että vauvaa uniongelmissa. Mutta muutaman viikon päästä tiedän enemmän kun aloitamme oman sekä äidin että vauvan unikoulun....
--M ja C (8vkoa)
Toivottavasti oma kokemukseni toisi hiukan toivoa sulle. Kärsin itsekin pahoista univaikeuksista esikoiseni ollessa pieni. Synnytyssairaalassa en nukkunut kahteen vuorokauteen yhtään, kunnes kolmantena yönä sain nukahtamislääkkeen. Kotona valvominen jatkui, mutta helpotti pikkuhiljaa, kunnes pääsi uudestaan " valloilleen" vauvan ollessa n. 4 kk vanha. Homma meni aivan kuten sullakin, ensin unet katkesivat, huononivat ja lopulta loppuivat kokonaan. kuten sinäkin, valvoin 2 vuorokautta ja menin lääkäriin. Lääkäri määräsi Imovaneja, jotka eivät juuri auttaneet, sillä en uskaltanut juuri niitä käyttää imetyksen vuoksi.
Vauvan hoito ei omaa untani sotkenut, vaan syyt olivat isossa elämänmuutoksessa ja siitä aiheutuneessa ahdistuksessa/masennuksessa. Koska Imovanesta ei ollut apua, mieheni otti yhteyttä lastenneuvolamme terkkariin, mikä olikin hyvä juttu! Terkkari kutsui mut samantien (vaikka hänen työpäivänsä oli jo päättymässä) luokseen ja hoiti asiat silleen, että sain myös ajan neuvolapsykologille. Kävin säännöllisesti psykon juttusilla ja nappailin unilääkettä tarpeen mukaan, sain myös mietoja väsyttäviä mielialalääkkeitä (imetin yhä), ja unet alkoivat taas maistua. Lääkkeitä en halunnut kuitenkaan käyttää, joten päätinkin lopettaa ne. Luonnolisesti univaikeudet palasivat (tällöin muksu oli jo n. 7 kk), sillä pelkäsin univaikeuksia niin paljon, että pulssi nousi, maha meni sekaisin jne... Lopullinen apu löytyi paitsi pään selvittämisestä (mm. lapsuustraumat, oma äitisuhde..) psykologin kanssa ja vyöhyketerapiasta. Kävin vyöhyketerapiassa 4 kertaa, jonka jälkeen kärsin unettomuudesta vain satunnaisesti. En tiedä, johtuiko " parantuminen" varsinaisesti vyöhyketerapiasta, vai siitä, että terapeutti oli niin mukava ja jaksoi kuunnella ongelmiani.:)
Kaiken kaikkiaan univaikeuksia kesti siis n. 5 kk. Nykyään (muksu jo lähes 2 v., tänne palstalla pölähdin masuvauvan etujen nimissä;)) nukun kuin tukki, johtuen lähinnä siitä, että olen raskaana. Mulla univaikeuksiin on auttanut se, että olen myöntänyt itselleni olevani huono uninen ja uniongelmiin taipuvainen. Reagoin ahdistukseen ja stressiin unettomuudella, eli kun uni ei maistu, tiedän jotakin olevan pielessä. Toisen lapsen syntymän jälkeen uniongelmat saattavat taas palata kuvioihin, mutta luotan siihen, että niistä selviää, vaikka unettomuus (silloin kun sitä elää) tuntuu silkalta helvetiltä ja laskee todella elämänlaatua.
Väsyttävä mielialalääke (mulla se oli remeron, jota pystyi käyttämään imettäessä tietyin rajoituksin) toi takuuvarmat unet ja helpotti elämää. Se on hyvä tietää " backupina" . Kyseistä lääkettä voi kuitenkin syödä säännöllisesti ja hyvin pieninäkin annoksina, kun taas unilääkkeisiin voi jäädä koukkuun. Jos tilanne menee tosi vaikeaksi, kannattaa keskustella lääkärin kanssa tuostakin vaihtoehdosta.
Paljon jaksamista sulle ja hienoa, että olet hakenut apua! Olen 100% varma, että pääset uniongelmistasi. Itsekin kyselin psykologilta peloissani, että " onko musta tullut nyt kroonisesti uneton, ikuisiksi ajoiksi nukahtamislääkkeistä riippuvainen?" . vastaus oli että missään nimessä ei... Todella moni tuore äiti kärsii vastaavasta ongelmasta, siitä ei vaan puhuta! Yleensä äitien väsymys liitetään huonosti nukkuviin vauvoihin, mikä aiheuttaa huonosti nukkuvilla äideille vain lisää paineita: enkö olekaan hyvä äiti, kun " pilaan" (tämä oli oma fiilikseni) lapseni vauva-ajan omilla ongelmillani.
Toivottavasti löydät oman apukeinosi pian! Mulla tosiaan tuo psykologi+vyöhyketerapia -yhdistelmä toi lopullisen avun, ei lääkkeistäkään haittaa ollut, mutta ne olivat mulle enemmän " taustatuki" kuin varsinainen hoitokeino. Myös imetyksen lopettaminen (muksu 8 kk tuolloin) ja kuukautiskierron alkaminen saattoi olla yksi syy uniongelmien helpottumiseen.
Toivottavasti tämä esimerkki kertoo sen, että näistä ongelmista voi päästä eroon. ei ihan helpolla, mutta kuitenkin...
minulla se ainakin tepsi. Olen lapsen syntymästä saakka kärsinyt satunnaisesti uniongelmista, heräsin useasti yön aikana, parhaimmillaan valvoin yöllä viitisen tuntia kun en saanut enää unta. Tilannettani pahensi sairaus, joka ilmestyi loppukesästä. Mulla meni montakin viikkoa etten nukkunu kunnolla. Sain lääkäriltäni nukahtamislääkettä jota nappailin joinakin öinä.
Kuulin ystävältäni akupunktiosta, suositteli hyvää akulääkäriä. Kävinkin sitten kolme kertaa akussa ja nyt olen nukkunut pari viikkoa TODELLA hyvin edelliseen verrattuna. Suosittelen lämpimästi. Lisäksi otan iltaisin homeopaattisia pillereitä ennen nukkumaanmenoa tai yöllä jos herään vessaan.
Tsemppiä, tiedän miltä susta tuntuu!!
M ja neiti
Itsellä ei kokemuksia, koska vauva (nyt reilu 2 kk esikoispoika) on ns. " helppo" . Silloin tällöin poika syö useammin yöllä ja kitisee, mutta harvemmin, joten ei ole vielä haitaksi asti ollut. Mutta voin kuvitella, että itse olisin suunnilleen samassa tilassa kuin sinä, jos olisi vaikeampaa ja itse en varmaan osaisi edes hakea apua. Kun aina on vähän periaate ollu, että itse hoidetaan ongelmat... Vaikka näin EI pidä ajatella.
Siispä rohkaisenkin vaan lisää apua vaan hakemaan ja todella hieno juttu, että olet sitä jo hakenut. Se vaatii uskallusta. Kyllä varmasti helpottaa avun ja ajan kanssa. Vauva ei varmasti kärsi siitä, että joku muu sitä välillä hoitaa, jotta saat nukutuksi. Ja voithan pumpata maitoa pulloon, ennen kuin otat unilääkkeen, jotta joku muu voi syöttää jonkun kerran yöllä. Vauvan hyvinvoinnillehan on parempi hyvinvoiva äiti kuin ei äitiä ollenkaan.
Voimia!