Reilu 2v lapsi ja ongelmia itsensäilmaisussa :(

Hän on ollut 1 v 3 kk:n ikäisestä lähtien hoidossa, ensin ryhmiksessä ja nyt perhepäivähoitajalla. Hoidossa menee yleensä tosi hyvin, mutta luulen, että tuonkaltaisia tilanteita (ottaa leluja kädestä, tönii) tulee, mutta sitä pidetään normaalina. Kun vierailemme lapsiperheessä tai meillä vieraillaan, ja jos on siis samanikäisiä tai nuorempia lapsia, täytyy poikaa pitää silmällä koko ajan, koska hän on melko kovakourainen. Sitä ei tosiaankaan ole pidetty minään poikkeavana.



Juuri perjantaina meillä oli ' kehityskeskustelu' hoitopaikassa ja mukana oli erityislastentarhanopettaja, joka on myös päivähoidosta vastaava. Hänen mielestään ihan normaalia 2-vuotiaan käytöstä. Poika esim. ohimennessään tönäisee 3-vuotiasta tyttöä, joka aina parahtaa itkuun. Tämä elto sanoi, että poika tavallaan haluaa saada reaktion aikaiseksi ja kun tietää tytön herkäksi, niin tekee tätä uudelleen ja uudelleen. Keskusteltiin tästä, että hoitaja olisi tiukkana, kun pelkään, että pian riistäytyy käsistä.



Joka tapauksessa kertomasi reaktio hoidossa kuulostaa ylimitoiteltulta. Mutta eihän siitä psykologin konsultaatiosta haittaakaan ole.

Meillä 2v4kk poika, joka on aikka vilkas, osaa kyllä tarvittaessa rauhoittuakkin. Mutta tönimistä, hiuksista vetämist sekä puremista on tapahtunut tässä kehitys vaiheessa. 1.5 v pureminen oli in, ei oikeastaan enää tee sitä. Vähän ennen 2v alkoi tuo töniminen, nyt sekin on vähän laantunut. Hiuksista vetämistä on ollut 1.5-2.3v asti, sekin alkaa nyt laantua. Lähinnä nuo kohdistuu 3.5v tyttöön, joka on tosi herkkä ja rupeaa itkemään vähemmästäkin, joten tietää että tyttö reagoi, siksi myös " kiusaa" tätä. Osaa leikkiä nätistikkin, mutta toki ottaa vieläkin kädestä ja saattaa motata rauta-autolla päähän. Tarhassa ei vielä ole pikkuveli kotona ja muutama kaveri ketä näkee viikottain. Sinun kertoma teksti vaikuttaa mielestäni ihan normaalilta, tai sitten minunkin muksussa on jotain " vikaa" . Huomaa kyllä että 2kk on tapahtunut todella paljon muutosta käytökseen että puheeseen. Uskoo koko ajan paremmin sekä tulee jo pieniä lauseita sekä melkein kaikki sanat. 2v neuvolassa tuli sanoja, muttei lauseita. Pikkuveli joutuu monesti " uhriksi" mutta nykyään leikkivät tosi paljon yhdessä ja nauraa kikattavat omille jutuilleen, joten odotan vain innolla että tulevat täysin siihen ikään että tietää tasan mikä on oiken ja mikä väärin vaikka kyllähän tuo 2.4kk näyttää jo tietävän monesti että tuli tehtyä väärin, mutta aina ei voi olla varma siitäkään.

Sinuna en nyt hirveitä pultteja ottaisi, onhan se hyvä että otetaan selvää onko jotain ongelmaa, mutta toisaalta tuon ikäinen ottaa tosi paljon mallia vanehmmilta, ei tarvii kun kerran nähdä että toinen tönäisee, niin matkiin sitten koko ajan tuolla tönimisellä kun luulee että se on ihan ok. ei muutakun kieltoja vain meillä on tartuttu järeinpiin aseisiin kun kiellot ei aina mene perille (tukasta otan kiinni, ei periaatteessa saa edes kipeää mutta lasta on loukattu ja rupeaa itkemään, mutta tottelee kyllä parmmin) tätä en toki kenellekkään suosittele ja olen aina ollut sitä vastaan ja vannonut etten itse ikinä ota tukasta, mutta kas kumma tässä sitä ollaan. On tuo vauva niin pelkät kiellot eivät aina auta jos toisen hengenvaara on lähellä, joten tarvallisuuden vuoksikin tähän olen ryhtynyt (ei toki edes päivittäistä). Meillä 3 kieltoa (monesti useampikin), jos ei tepsi niin sitten otan tukasta.