Mikä kutsumanimeksi etunimestä?
Eli tytöllä on jo nimi Liina-Lotte Anastasia. Kastettiin 30.9. MUTTA nyt ihmisten, läheisten, on erittäin vaikea nimeä suuhunsa sovittaa ja nimi muuttuu meidän tahtomatta Liinuskaksi, Liisaksi, Lotaksi yms. Meidän ajatus oli että kutsuttaisiin ihan Liina-Lottena niinkuin ihmiset kykenevät anna-kaisoja ym. koko nimellä sanomaan. Nyt eteen tuli kai liian " erikoinen" koska oikein sitä ei ole sanonut kuin ehkä 1% ihmisistä.
Kysyn teidän mielipidettä siihen, että pidetäänkö päämme ja koko nimeä ihmisille iskostetaan vai olisiko joku lempinimi paikallaan? Vai toinen puoli nimestä? Aika hauska tuli nyt juuri mieleen...2 ekaa kirjainta molemmista eli Lilo :) Ei tosissaan tietenkä...
Kommentit (9)
Ensinnäkin kerron omasta lapsuudestani. Olin lapsena aika kateellinen, kun pikkuveljeäni kutsuttiin milloin milläkin lempinimellä ja minua " vain" omalla nimelläni. Ei yhtään lohduttanut, vaikka äiti selitti, että kauniita nimiä ei pidä vääntää lempinimiksi ja pitäisi olla onnellinen, että mun nimeäni ei kukaan väännä. Vasta paljon jälkeenpäin olen tajunnut, että surua tuotti tässä se, että olin kuullut sananlaskun " rakkaalla lapsella on monta nimeä" . Luulin siis ihan oikeasti, että veljeäni rakastetaan enemmän! Tiedän, että kuulostaa tosi säälittävältä nyt, mutta tämä on täysin totta, olin lapsena hyvin epävarma ja veljen suosiosta kateellinen. Nykyään ollaan onneksi parhaita kavereita :o) Ja muuten, meillä on molemmilla 5-kirjaimiset nimet, ei pitkät ollenkaan, joten lempinimiväännöksiä voi tulla vaikka mistä nimistä.
Sitten ap:n kysymykseen. Olen sen verran äitini kasvatti, että en minäkään pidä siitä, että kauniita nimiä, kuten Liina-Lotte, väännetään muihin muotoihin. Ja vielä vastoin vanhempien toivetta. Mutta sen " vaaran" olemassaolon kai kaikki tuplanimen antavat vanhemmat tajuavat, että näin saattaa käydä?
Teidän tapauksessa en tiedä mitä neuvoa. Kun tytön nimi on Liina-Lotte, niin sitä voisi minusta varsinkin näin alkuvaiheessa painottaa kaikille, että me toivomme että häntä kutsutaan sillä koko nimellään. Ei se mahdotonta ole!!
Ja jos taas päädytte antamaan oman lempi/kutsumanimen, ehdotan nimeä Lille, joka minusta sopisi ihanasti pikkuiselle L-alkuiselle tytölle :o) Lilokin on ihan kiva, mutta minusta enemmän pojan nimi..?
Niin ja vielä. Kunhan tyttönne oppii puhumaan, niin hän saattaa valita itse itselleen oman nimen :o) Näin kävi kahdelle serkulleni; Kaisa-Elina ilmoitti opittuaan puhumaan olevansa Iina ja Anna-Kaarinasta tuli Konna :o) Näillä nimillä neidot tunnetaan edelleen, aikuisina.
toiset oppii seuraamaan perässä. Te sen kutusumanimen päätätte, ei ulkopuoliset. En kävisi näin hienoa nimeä lyhentämään.
henrietta_79:
Aika hauska tuli nyt juuri mieleen...2 ekaa kirjainta molemmista eli Lilo :) Ei tosissaan tietenkä...
Miksei tosissaan? Mä olen miettinyt ko. nimeä ihan oikeaksi etunimeksi.
tuon tyyppisten lemppareiden kuin " Liinuska" käyttötarkoitus on oikea kun sitä köytetään hellittelyhetkissä. Tyyliin " joko se on herännyt äidin pieni Liinuska-miinuska" - silloin ei ole kysymys nimen " vääntelystä" tavallaan vaan samantapaisesta termistä kuin " kulta" " muru" " söpöliini" .
Mutta kun huudetaan lapsia syömään tai muuten puhutellaan " asiallisesti" esim " no tämähän on äidin paita, missäs Liina-Loten oma paita on" ... Niin, jos sukulaiset sanovat esim " Liinan oma paita" niin minusta on täysin korrektia korjata heitä!
Kyllä mä olen sillä kannalla että etunimeä käytetään kokonaan muuntelematta. Ei osata vielä itsekään sitä käyttää ja vauvaa sanotaan hellittelynimillä kuten paapero. Mutta muut ihmiset saisivat käyttää oikeaa nimeä. Esikoinen on Eemil ja haluamme että hänenkin kohdalla käytetään oikeaa nimeä, mutta väkisinhän jotkut kutsuvat Empuksi. Näille lempinimille ei mahda loppupeleissä mitään, kun hoidossa ja koulussa ainakin niitä keksitään.
Ap:nä täällä kerron 15 vuoden jälkeen, että Liina-Loteksi suurin osa kutsunut mutta lempinimi on Liinis 😄
tai Lilla?
Itse olen taipuvainen vääntelemään nimiä ja meillä melkein kaikkia kutsutaan lempinimillä, mutta jos vanhemmat sanovat, ettei se ole heistä suotavaa, kunnioitan pyyntöä kyllä. Minusta Liina-Lotte ei ole lainkaan hankala nimi. Ehkä tulisi helposti sanottua vaan Liina tai Lotte, mutta ei jos kerran sanotaan ettei. Saas nähdä miksi hän itseään kutsuu kun saa puheensa pulppuamaan :) en usko, että heti oppii koko nimen selvästi, mutta piankin kyllä, jos sitä häneltäkin vaaditaan.