piikittely hirvittää

Mä en ennen hoitoja ollu ikinä ollu edes sairaalassa (lukuunottamatta paria vastasyntynyttä katsomassa) puhumattakaan siitä että olisin itteäni piikitelly, mutta ei tehny edes tiukkaa. Mua ei oo kyl koskaan tehny pahaa tollaset asiat, koirankin leikkauksen katselin vierestä kun sain mahdollisuuden. Samoin lääkäriohjelmat...kaikki kiinnostaa!



Kyllä se hyvin menee, kynähän on vielä suht helppo ja kivuton. Koita selvitä vaan kunnialla siitä, ei se kuitenkaan sen helpommaks se piikittäminen muutu. Ja ikävä kyllä, kaikkeen tottuu...myös tähän kaikkeen hulluuteen. Ja toiseks, uskon että tulos palkitsee (itse odottelen ensimmäisen IVF:än tuloksen ensimmäistä ultraa ja toivon parasta että kaikki hyvin) !!!



-Nea

Minua myös piikittäminen pelottaa. Pelottaa ehkä vielä siksi, että toistaiseksi en ole sitä joulunut tekemään. Kaikkein eniten minua siinä pelottaa nimenomaan ajatus itsensä piikittämisestä, muuten en ole yhtään piikkikammoinen.



Olen prosessoinut lähestyvää piikittämistä nyt vuoden päivät ja edennyt ahdistuksesta asian hyväksymiseen. Tosin kun lääkäri ehdotti vielä clomeja (+inssi), niin otin tarjouksen helpottuneena vastaan. Onneksi myös lääkärini on ihanan ymmärtäväinen eikä yhtään painosta minua tai vähättele pelkoani (kuten moni on tehnyt), se vain nostaisi kynnystä entisestään.



Tiedän kyllä, että se ei varmaankaan ole niin paha juttu kuin mielessäni ajattelen, mutta ei se silti vähennä tunteitani asiaa kohtaan. Tämä vain täytyy jokaisen käydä itse läpi ja punnita vaihtoehdot. Itse " piinailen" nyt inssin tulosta (heh, tänään tehty) ja sen jälkeen tehdään vielä yksi clomiavusteinen inssi. Sen jälkeen en pääse piikittelyä enää pakoon. Katsotaan miten käy..:)



Tsemppiä tuleviin piikeihin ja tietysti hyviin tuloksiin! ;)



-Tuittu-

Neula on ohut eikä paljon tunnu. Kannattaa piikittää istualtaan, siitä on helppo kellahtaa makuulle jos alkaa pyörryttää. Itsekin olen piikkikammoinen (vaikka töissä pistelen kyllä muita :) ) mutta ei nää piikit ole tehneet pahaa. ja jos oikeen hankalata tuntuu; voisiko miehesi/puolisosi piikittää sinut?

ja oikeesti pistäminen ei ole ollenkaan kamalaa. Mä meinasin aina unohtaa hengittää ekoilla pistoskerroilla, mies joutui vieressä varmistamaan, etten pyörry. Enkä ole edes kovin piikkikammoinen. Mutta todellakin, siihen tottuu eikä se todellakaan satu, korkeintaan tuntuu vähän inhalle, kun esim. pregnylin aine (ei siis piikki) menee kudokseen. Minusta kyllä on aina ollut kivempi piikittää itse, en olis antanut miehen pistää. Silloin voi kuitenkin itse kontrolloida tilannetta ja toimia rauhassa. Eliminoit vaan kaiken häiriön ja varaat aikaa ekoilla kerroilla, niin voit tehdä kaiken niin hitaasti kuin haluat.



Minua myös helpotti, kun tiesin, että diabeetikot piikittävät tottuneesti monta kertaa päivässä, ne neulathan on samanlaisia kuin hormonipiikeissä. Eli se ei oikeasti voi olla hirveän kivuliasta. Lisäksi piikkikammoinen ystäväni (joka pyörtyi verikokeissakin) tottui piikittämään itseään, kun sairastui sitä vaativaan tautiin.



Enää en piikitystä pelkää, vaikka tiedän, että myös seuraavalla kerralla varaan ekaan piikkiin riittävästi aikaa. Kun siihen tottuu, voi piikittää melkein missä vain - itse piikitin viime hoidossa mm. pubin vessassa...



-Osse

kun mietit mitä varten piikität, eikö vaan? Taidan olla käymässä " väärässä paikassa" , mutta tuossa lattialla pyörii piikkikammoisen äidin ihana, lähes 5kk ikäinen icsi-poika.



Hengität vaan syvään ja rauhallisesti ja piikität itseäsi joko makuulla tai sitten istualtaan. Itse piikitin kesken päivän aina työpaikan wc-pöntöllä niin, että pistin vatsanahkaan tuohon navan viereen ja puristin ihoa siinä pistoskohdan ympärillä niin lujaa etten ees tuntenut tuota itse pistosta. Mutta muista hengittää :) Minä oisin nimittäin aika paljon helpommin pyörtynyt siihen hengittämättömyydestä ( olipa sana) johtuneeseen hapenpuutteeseen kuin piikistä johtuneeseen kipuun...



Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville, tulee se tärppi sieltä vielä ;)

... minua kyllä pisteltiin ensimmäisen raskauden aikana joka viikko enemmän tai vähemmän... hb oli alhainen, pahoinvointi liiallinen, supistukset voimakkaita viikolta 14 alkaen (tippa, verikokeet, sup.esto.lääkkeet, kortisonit jne.) mutta itse en joutunut itseäni neulalla tökkimään... ja kuitenkin melkein jokainen kerta sai minut voimaan huonosti jopa oksentamaan/pyörtymään " tällä rouvalla on taas nenänpää valkoinen" en käsitä miksi neulat tekevät niin kamalan olon minulle... siitäpä tulikin mieleeni, että eikös ne munasolutkin kerätä neulalla vatsan läpi... minulla tämä neula kammo on varmaan vähän niin kuin jollain jokin hämähäkkikammo tms. Toivottavasti se joskus menee ohi !!



Onnea piikittelyyn toivotaan, että totut pian =)

Kokeilkaapa jäädyttää ihoa pienellä jäänpalalla pistoskohdasta!!! Kokeilin tuota juuri, ja pistos ei tuntunut lainkaan!

mulla aikanaan hoidoissa oli pistettävinä menopur ja pregnyl, ja niiden pistos aika valittiin aamu 7, jolloin oltiin mieheni kanssa vielä molemmat kotona ennen töihin/kouluun menoa..



kertaakaan en ole itseäni pistänyt, ja takana on 5 kiertoa pistettäviä joihin yritettiin inssiä, kolme insseistä toteutui.

keväällä oli ivf ja isäntä pisti nekin..



ite aina ensin sekoittelin aineet ja pistin ruutan valmiiksi, mies tuli ja tuikkasi piikin vatsanahkaan, ja vot, valmista tuli. =)



valmista siinäkin mielessä että, PAS-vauvaa odotellaan =)



ennis ja sintti rv35+3

Nykyään pystyn pistämään itseäni, vaikken siitä nauti.

Minulle pistämistä helpotti tietty rutiini. Halusin aina olla yksi. Ja pistäessä laskin koko ajan yhdestä kymmeneen, aina uudestaan ja uudestaan. Siten sai mielikuvituksen pysymään aisoissa.

Pistämisen todellakin kuvittelee pahemmaksi kuin mitä se on. Toimi rauhallisesti ja hengitä hitaasti. Itse onnistuin melkein pyörtymään, koska hengitin liian pinnallisesti.



Pahin vaihe on oikeastaan se, kun piikki pitäsi saada ihosta läpi. Sitä on ihan varma, että se sattuu, vaikka jo kuudennen pistoksen jälkeen luulisi tietävänsä ettei se satu. Toki se tuntuu, mutta ei mitenkään kipeästi. Kun piikki on ihon läpi, loppu sujuu ihan itsestään.



Ja kun olen onnistuneesti pistänyt itseäsi palkitse itsesi jollain. Meillä mies teki mulle aina jäätelöannoksen :)



Ensimmäiset kerrat minä kävin pistämässä läheisessä terveyskeskuksessa hoitajan valvovan silmien alla. Minua se auttoi, että joku vieressä kannusti ja katsoi, että homma menee oikein. Jos kovasti jännität pistämistä, käy kysymässä tarveyskeskuksesta josko voisit siellä käydä jonkin kanssa pistämässä. Itse kun kävin kysymässä, he olivat heti, että tottakai!



Onnea hoitoihin!